minkälainen parisuhde teillä on?

isi sanoi että meillä menee melkein ihan hyvin. seurusteltu on viis vuotta ennen muksua ja on ollu kaikenlaista silloin. nyt rauhotuttu ja asetuttu. mikä teillämenee huonosti, miksi? meillä riidellään ja sovitaan, mutta kaiken avain on avoin keskustelu. yritetään olla syyttelemättä toista siitä mikä ei oikeesti oo toisen syytä, ymmärtää väsymystä ja jakaa vastuuta. kyllä lapsi on muuttanu kaiken ja varmaan meilläkin edessä kaikenlaista kun vasta vuosi vanhemmutta takana. voimia teille, jos niitä tarvitaan!

no ihan niinkuin ennen lapsiakin. Samat sukat ärsyttää aina säännöllisesti ja kun astia kaatuu tulee kaikki samat asiat ulos.. Harvoin meillä tapellaan, itseasiassa kerran kymmenessä vuodessa, mutta silloin sitten kunnolla ja kattavasti. Muulloin naristaa ja vingutaan hommista joita kumpikaan ei halua tehdä ja kumpik on tehnyt niitä enemmän jne.. Välillä keskustellaan kiivasti siitä mitä tarkoittaa loma tai vapaapäivä kummankin kohdalla...

Periaatteessa on tietyt puitteet joissa arki etenee ja juhlaakin on välillä. Kaksistaan on ihan hauskaa välillä olla, mutta koko sakilla hauska on paljon hauskempaa.

Meillä tuo junnukin alkaa olla eskari-iässä joten tuo pikkulasten retuutusvaihe on muisto vaan. Oli se vaan ajoittain sellaista selviämistaistelua monessa asiassa.

Noin pienten kanssa on oikeasti välillä ihan vaan väsynyt kun ei saa nukkua ja silloin ei mikään voi sujuakkaan. Seinät kaatuu kotona päälle tai kylään lähtö vaatii liikaa ponnisteluja jne. Ainoa tapa saada homma toimimaan on keskustelu kodin hommien jaosta ja pelisäännöistä. Jos työt on jaettu reilusti ja saa nukkua niin alkaa muu lutviutua siinä sivussa ja sitä ukkoaankin katsoo ihan toisella silmällä! Puolisot sitiutuu kotiin aina vähän eri tavalla ja kina ei auta vaan loitontaa entisestään. Myöskään uhkaus ja kiristys ei tuota mitään toivottua tulosta..

Omaa aikaa tarvitset myös kun olet kotona ollut aika paljon. Onko se lenkki illalla vai ilta leffassa on oman maun mukaan, joku menee nettiin yms. Itse nautin suunnattomasti kauppareissuista joilla poikkesin kahvilla ja leivoksella ihan yksin!!

Parin vuoden kuluttua istut kahvitunnilla keskustelemasta tästä elämänvaiheesta ja se jo naurattaa vaikka samalal ihmettelee mitä kaikkea ihminen kestää ja jaksaa.. Lapsettomien ilmeitä on kiva seurata; kauhua ja paniikkia ilmassa!!

Nyt kun nuorinkin on jo 10 v sujuu parisuhde oikein hyvin. Lasten ollessa pienempiä oli välillä yhtä helvettiä. Ero kävi joskus mielessä, mutta kun mies oli aiemmin ollut niin ihana, kestin ajattelemalla yhteistä ihanaa vanhuutta.

Nyt lapset ovat viikonloppuisin yhtä aikaa poissa kotoa harrastusten parissa. Samanaikaisesti me olemme kotona toistemme parissa, kaikessa rauhassa 3 tuntia. Suosittelen lämpimästi!

Ennen vauvaa homma toimi,koska tapaamiset oli mun varassa, jolla auto. Nyt kun vuosi on vierähtänyt, emme vietä edes uutta vuotta saman katon alla vaan eri osoitteissa edelleen, kuten ennen vauvan syntymää. Että se siitä parisuhteesta, toista tässä jo maltillisena totutellaan uuteen parisuhdekierrokseen, joka takkuillen vauva kainalossa tietenkin alkaa. Kuningas alkoholi ja isän typerä välinpitämättömyys perhettään kohtaan teki kaikesta lopun "meidän perheessä". Kun olisi edes seksiä saanut silloin tällöin, olisi homma toiminut tyydyttävällä tasolla. Kaljottelut ja kaikenlainen outo sekoilu alkon ohella pilasi senkin mahdollisuuden.

meillä on ihana parisuhde! nyt on kolme vuotta yhdessä oltu ja tytär on puolitoista vuotias. välillä riidellään, muttei pahasti vaan juuri uni asioista tai siitä että tytär ei ole nukahtanut ajallaan, kun olen ollut kaupungilla tai jossain muualla. ainut asia, minkä mies voisi oppia on se, ettei ole minun vikani, jos lapsi kaatuu ja sattuu. se minua vaan huvittaa, koska tiedän, ettei minun vikani ole, kaipa mies vaan purkaa huolensa minuun tällä lailla. hassu ukko.
mutta kaiken kaikkiaan jos lapsen ensimmäiset ikävuodet, ensimmäinen vuosi aviossa ja talon rakennus vuosi ovat niitä suhteen kompastuksia, niin meillähän menee todella hyvin! suukotuksia ja haluaksia on meidän perheessä ollut todella paljon aina ja tulee olemaankin.

vastoinkäymisiä. Arkihan nimenomaan ei ole ruusuilla tanssimista. Silloin astuukin kuvaan se, että HALUAA rakastaa ja olla toisen kanssa. Arjenkin keskellä. Voisin sanoa, että välillä parisuhteemme voi hyvin ja välillä huonommin. Mutta yleensä se on tyydyttävän ja onnellisen "tasaista."

Ennen oli hyvä, kun vihkikaavassa kysyttiin haluatko rakastaa, ei rakastatko. Ymmärrätkö eron ? Ei se alkuhuuma ja rakastumisen tunne vaan sen alkuhuumankin jälkeen halu olla toisen kanssa.

Pienet lapset verottavat voimia vanhemmilta. Jo henkinen vastuu painaa. Ja yhteisessä elämässä on aina kausia, jolloin menee huonommin. Mutta se kuuluu asiaan ja on ihan normaalia.

Helppoa ei ole ollut.

Ihanaakin on ollut.

Me ollaan aina kohdattu tosiasiat ja haluttu mennä eteenpäin. Uskon, että jatkossa meilla ei tule enää niin sotaisaa, sillä enää ei jakseta =)

Koska kerran aiotaan yhdessä pysyä, ollaan mielummin läheisinä kuin etäisinä.

Tosiaan avioliittoseminaareissakin ollaan ravattu ja välillä tuntui, että mikään ei auta. Jotenkin me ollaan nyt löydetty balanssi, ihmeellisen ihanaa. Kiitän avusta Jumalaa! :-D

Mepä ollaankin oltu äijän kanssa 15 vuotta yhessä 15 vuotiaasta saakka ja meillä on ihanat,jokseenkin välillä maailman kamalimmat kakarat kolme,viis ja seitseman vuotiaat.Meillä tökkii pahasta se,kun en itse kykene aina tekeen kaikenlaisia esim.luistelua ja hiihtämistä kaikkien kanssa ja sitten kun mieheni tekee pitkää päivää kylläkin töissä,niin ei voi sitten tehä mitään tollasta,ennenkun ruinuan sata kertaa asiasta.Olen ollu kahdeksan vuotta kotona ja kuitenkin aina kun on näin loma haluaisin,että tehtäis koko perheen voimin jotakin yhdessä ja kivaa,niin mieheni haluaakin aina olla kotona,se on rasittavaa,mutta kyllä tietenkin täytyy ymmärtää sitäkin,että on töissä paljon ja siitä on varmaan ihanaa olla vaan kotona.Minä aattelin,kun pienin lapsistamme oli ihan pieni,että jos tästä yhessä ja hengissä selvitään,niin ollaan saatu lottovoitto kultatarjottimella ja tässä sitä nyt sitten ollaan yhdessä ja hengissä.Hyvä neuvo on,että ku kaikki tuntuu kaatuvan päälle,niin odota huomista päivää,kaikki tuntuu ainakin vähän paremmalta sillon.Toivonpa vaan voimia teille.

En voisi kuvitella että asiat olisi paremmin. Miehen juominen vaan kaipaa vähän hiomista, mutta kaikki muu niin ihanaa kuin olla voi.