Mielettömän paha olo.. Voiko inhottavammin vuosi loppua...suhde poikki uudenvuoden aatonaattona. Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tulevaisuus, joka vielä hetki sitten näytti suht koht valoisalta...Olenkohan ikuinen epäonnistuja. Tiedän, että kieriskelen itsesäälissä, mutta kai se on tavallaan sallittuakin... Yhdessä kai erosta "sovittiin", mutta viimeiseen asti sitä toivoo jotain käännettä parempaan ja ihmettä joka muuttaa kaiken taas hyväksi..
Eli pahaa oloani tässä vain puran kun en muutakaan voi... Silti kaikille kohtalotovereille kuin muillekin toivotan kaikesta huolimatta onnellisempaa Uutta vuotta!
Eli pahaa oloani tässä vain puran kun en muutakaan voi... Silti kaikille kohtalotovereille kuin muillekin toivotan kaikesta huolimatta onnellisempaa Uutta vuotta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Avioero vireillä ja talo myyntiin. Semmosta se vaan on. Kyllä tästä viélä noustaan! Hyvää Uutta Vuotta sinulle...
jo läpikäyneenä kun vuosia erosta,huomaan kun sain koiran hoitooni uudeksivuodeksi.Kumma juttu sama se on onko koira tai mies!Ainoastaan kireä ilmapiiri puuttuu mutta yksinäisyyden tunnetta ei ole.
Me erottiin miehen kanssa torstaina. Avoliitosta 10kk tyttö. Nyt yksin kotona tytön kanssa. Ei sitten ehditty viettää kolmisin Uutta Vuotta... Tuntuu pahalta ja yksinäiseltä. En tiedä mitä tekisin. Tytön vuoksi on jatkettava, hänen jota maailmassa eniten rakstan!
Minä erosin myös aikanaan noin.Lapsi nyt 16 ja päivääkään en vaihtaisi pois!
Itselle kävi samalla lailla jouluaattona joulurauhan julistamisen jälkeen. Pettymys oli kyllä melkoinen mutta nyt olen sitten vapaa. Ei muuta kuin uutta etsimään.
..Niin.. Se sitten tapahtui sunnuntaina 1.1. ..se eroilmoitus. Kumpikin oltiin vähän pidemmän aikaa asiaa pohdittu, mutta vuoden ensimmäisenä päivän se sitten poikaystäväni aloitteesta pulpahti pinnalle. Onneksemme ilman riitoja tai kummempia sattumia. Elämämme vaan lähti kulkemaan omia polkujaan.
Vaikka väistämätön ero olikin jo tiedossa, tuntuu se silti lamaannuttavalta. Tuska on kova, puolin ja toisin. Vielä ei osaa ajatella asiaa järjellä, koska tunteet ovat niin vahvasti pelissä. Nyt jo parin päivän itkemisen jälkeen ajattelen asiaa niin, että kun vähän aikaa sitten jouduin tekemään rakkaasta ja parhaimmasta koiraystävästäni tuskaisen lopettamispäätöksen ja olen suurimman tuskan ylitse jo päässyt niin varmaan pääsen yli tästäkin erosta. Nyt joku ajattelee, että sehän oli vain koira.. mutta minulle paras ystävä vailla vertaa. Tämä ajatus antaa minulle voimia. ja sekin vielä että exäni jää eloon eikä häviä kokonaan.
Hyvinä ystävinä ollaan sovittu pysyvän ja niin on tehtykkin jo nämä pari ensimmäistä eron päivää; itketty ja naurettu yhdessä. Mietittiin asiaa ja todettiin että viiden vuoden seurustelun jälkeen tunnesiteemme ja ystävyytemme on niin vahva, että sitä kannattaa vaalia. Kyllä elämä tästä voittaa! Tsemppiä kaikille kohtalotovereille :)
Täällä ja yksi 1.1 eronnut. Vieläkin kauhea olo ja yksinäisyys ja kaipaan hänen luokse. Niin se vuosi vierähti, oikeestaan mistään ei edes tapeltu (pari kertaa). Paha olo. Tekee mieli vain itkeä.