Onko kellään muulla tunteet hallitsevana tekijänä?
Olen jo aikuinen mies mutta silti on joskus vaikeaa.
Elikkä vaikka kuinka olen harjoitellut jotakin herkkää kappaletta ja se menee ihan ok.
Mutta sitten kun tulee yleisen laulamisen aika niin
jännityksen purkautuminen sun muut saa kyyneleet purskahtamaan silmiin.On aika noloa laulaa vedet silmissä mutta näin vain käy.Eikä sen kappaleen tarvitse olla surullinen ,riittää kun se tuo sopivasti muistoja mieleen.
Olen jo aikuinen mies mutta silti on joskus vaikeaa.
Elikkä vaikka kuinka olen harjoitellut jotakin herkkää kappaletta ja se menee ihan ok.
Mutta sitten kun tulee yleisen laulamisen aika niin
jännityksen purkautuminen sun muut saa kyyneleet purskahtamaan silmiin.On aika noloa laulaa vedet silmissä mutta näin vain käy.Eikä sen kappaleen tarvitse olla surullinen ,riittää kun se tuo sopivasti muistoja mieleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä en pääse millään tuollaiseen tilaan laulaessa. Minun silmäni tahtovat mieluimmin kuivua kun yritän nähdä sanat ja pysyä rytmissä mukana.
Kuulostaa siltä, että pystyt tulkitsemaan laulun sanoja aidosti tunteella. Pystyt sulkemaan myös muut häiriötekijät ympäriltäsi ja omaat hyvän keskitymiskyvyn.
joku mieskin vetistelee. Niin tahtoo minullekin käydä, kun kappale on sydäntä lähellä ja tietysti, jos näen sen koskettavan jotakuta yleisössä. Ja tyttären kanssa, ollaan sitten häissä tai hautajaisissa, itkettää aina ja sitten pitäisi siihen vielä laulaa acabella-duettoa... No olemmekin nimittäneet itsemme "virallisiksi itkijöiksi".
Laula vain tunteella. Tunteita ei tarvitse hävetä!
Kun laulamiseen tulee rutiini ja ammattitaito, herkkyydestä on vain hyötyä. äänesi pysyy kasassa pitkän pitkän laulamisen ja harjoittelujakson jälkeen. Jos ääni pysyy hyvänä (ei värise yms) niin jatka! TUnteet on hyvä olla mukana. Kyyneliä ei pidä hävetä. Itkeehän Jari Sillanpääkin keikoillaan