naisten ajatuksenjuoksun kanssa, mutta kuka mies ei olisi.
Tilanne on tämä, että yhteisestä halusta pitkän, yli viisi vuotta kestäneen seurustelun jälkeen saimme tyttövauvan. Siihen viiteen vuoteen kuuluu ylä- ja alamäkiä, mustasukkaisuutta minun puolestani sekä minulle selittämätöntä käyttäytymistä paremman puoliskon osalta (muitakin kuin allaoleva esimerkki).
Koska emme olleet naimisissa tytön syntyessä, tuli automaattisesti eteen käynti sosiaalitantan luona, jossa minun piti tunnustaa tyttö omakseni, ja siitähän se hullunmylly alkoi. Kummallekin tilanne oli uusi emmekä tienneet tarkkkaan mitä on edessä, ja emäntä tuli likipitäen hysteeriseksi sinne menon takia. Syyksi selitti vain jotain epämääräistä pelkoa mitä hänen pitää siellä sanoa/tehdä. No nyt siellä on käyty ja kaikki on sen puolesta ok, tyttö on meidän, mutta itsellä jäi kaivertamaan mikä tilantessa oli niin vaikeata että toinen melkein lähti lätkimään ennen kuin kohtasi tilanteen?
Ei miehen yksinkertaisella logiikalla tätä selvitetä, joten voisiko joku auttaa, kun suoraan sanoen pää halkee kun tulee kaikkea kuviteltua mahdolliseksi syyksi moiseen käytökseen. Myönnän mustasukkaisuuden ja vielä lisäksi pessimistisen perusluonteen joten omat ajatukset pyörivät kaiken mahdollisen negatiivisen ympärillä, mutta järki kuitenkin sanoo että, jokin muu syy tähän täytyy olla, mutta mikä?
Tilanne on tämä, että yhteisestä halusta pitkän, yli viisi vuotta kestäneen seurustelun jälkeen saimme tyttövauvan. Siihen viiteen vuoteen kuuluu ylä- ja alamäkiä, mustasukkaisuutta minun puolestani sekä minulle selittämätöntä käyttäytymistä paremman puoliskon osalta (muitakin kuin allaoleva esimerkki).
Koska emme olleet naimisissa tytön syntyessä, tuli automaattisesti eteen käynti sosiaalitantan luona, jossa minun piti tunnustaa tyttö omakseni, ja siitähän se hullunmylly alkoi. Kummallekin tilanne oli uusi emmekä tienneet tarkkkaan mitä on edessä, ja emäntä tuli likipitäen hysteeriseksi sinne menon takia. Syyksi selitti vain jotain epämääräistä pelkoa mitä hänen pitää siellä sanoa/tehdä. No nyt siellä on käyty ja kaikki on sen puolesta ok, tyttö on meidän, mutta itsellä jäi kaivertamaan mikä tilantessa oli niin vaikeata että toinen melkein lähti lätkimään ennen kuin kohtasi tilanteen?
Ei miehen yksinkertaisella logiikalla tätä selvitetä, joten voisiko joku auttaa, kun suoraan sanoen pää halkee kun tulee kaikkea kuviteltua mahdolliseksi syyksi moiseen käytökseen. Myönnän mustasukkaisuuden ja vielä lisäksi pessimistisen perusluonteen joten omat ajatukset pyörivät kaiken mahdollisen negatiivisen ympärillä, mutta järki kuitenkin sanoo että, jokin muu syy tähän täytyy olla, mutta mikä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mutta ihan ekana tuli mieleen että ootko varma siitä että se lapsi on sun? Älä loukkaannu, tähän ikään on vaan tullut nähtyä kaikenlaista.
Minä ajattelin ihan samaa. Minunkin tuttavapiirissäni on naisia, jotka ovat pettäneet kumppaniaan, tulleet raskaaksi ja sitten päättäneet sitoutua ensimmäiseen mieheen joka tunnustautuu isäksi.
samaa myös minä ajattelen, sillä eihän tuossa tilanteessa ole mitään jännitettävää. Honna menee rutiinilla kun yhdessä on asuttu pitkään.
Onko tytöllä sinun tai sukulaistesi piirteitä?
Varsin usein vastasyntyneet läpset näyttävät hyvin paljon isältään. Myöhemmin piirteet tasottuvat.
Minun molemmat pojat olivat syntyessään isänsä näköisiä ja jo yksivuotiaana lapsi näytti emennän minulta.
on täysin äitinsä näkoinen, mutta olemme molemmat paljon saman tyyppisiä näöltämme.
ei ole kuin verot ja kuolema, enkä olisi mitään kysellyt jos itse en olisi juuri samoja ajatellut. Kuitenkin toivoisin jonkun paremman (minun kannaltani) selityksen löytymisen.
Harmi jos ulkonäön perusteella totuutta ei näe.
Minä ja mieheni olemma kanssa melko samannäköisiä. Kuitenkin molemmissa lapsissa on aika tasapuolisesti meidän molempien piirteitä. Lapsen tietyssä iässä tai tietyssä ilmeessä korostuvat joko minun tai mieheni piirteet. Miehen sukulaiset ja ystävät näkevät lapsessa isän piirteitä kun taas minun joukkoni näkevät minun (tai veljeni) piirteitä.
Se siitä.
Voihan se olla, että lapsen äiti oli hermostunut, koska hän on epävarma suhteestanne. Äitihän voi ajatella, että hänellä on muka valtaa päättää mitä sossupapereihin kirjotetaan tai JÄTETÄÄN KIRJOITTAMATTA. Kyllä sossutanta tekevät kaikkensa, että jokaiselle lapselle kirjataan isännimi papereihin. Tuskin sinne herkästi kirjoitetaan "TUNTEMATON", jos lapsi kuitenkin asuu isänsä kanssa.
Mikäli jossain vaiheessa eroatte, niin nykypäivänä äiti ei saa automaattisesti YKSINHUOLTAJUUTTA vaan sossu tekee kaikkensa, että lapsesta huolehditaan YHTEISHUOLTAJUUDELLA.
Käykää ns. isyyskokeissa. Sieltä tulee vastaus. Asia jäänee muuten kuitenkin kaivertamaan mieltäsi.
Yritä päästä turhasta mustasukkaisuudestasi, jos siihen todella ei ole aihetta.
en taitaisi välttämättä päästää lapsen isää tunnustamaan, jos olisi epäillys suhteen kestävyydestä. Ehkä tilanteeseen joutuminenkin on jonkinkaltainen loukkaus. Ehkä avovaimosi mukaan ei olisi pitänyt joutua tilanteeseen, jossa joudut tunnustamaan oman lapsesi. Yritän ajatella vähän eri kantilta kuin edelliset vastaajat.
,oletko mahdollisesti epäillyt isyyttäsi? Ja mahdollisesti avovaimosi haluaisi kostaa sinulle lapsesi isyyden riistämisellä.
Minun puoleltaniko vai yleensä? Olisimme voineet välttää tunnustamisen menemällä naimisiin, mutta siitä puhuttaessa ajatus kaatui pääosin avokin tahdosta. Kihloissa olemme kyllä.
Olisiko mahdollista että naisesi pelkäsi kysysmyksiä joita sosiaalitäti esittää? Olen kuulluut että ne voivat olla aika loukkaaviakin ja tietyllä tapaa inhottavia.
Tai jos lapsi ei olekkaan sinun?? Edellisillä oli aika saman tapaisia ajatuksia kuin minullakin.
Tekstistäsi jäi mieleen joitakin kohtia: pitkän (5v) seurustelun jälkeen saitte halutun vauvan, tunnustat olevasi mustasukkainen sekä ihmettelysi naisesi muitakin outoja käyttäytymispiirteitä kohtaan.
Mustasukkaisena miehenä tietenkin ensimmäisenä mielessäsi oli se, että lapsi ei kenties ole sinun, sehän olisi se helpoin vastaus. Kun kerran asia vaivaa mieltäsi ja mietit sitä jo muutenkin, kannattaa miettiä ihan vain meille ihmisille tuttuja tunteita tuollaisissa tilanteissa. Yksi yksinkertainen syy voisi olla vain jännitys ja pelko, jännitys virallista tilaisuutta kohtaan. Naisesi on saattanut pelätä tuota kyselyä, kun ei tiedä mitä siellä tulee tapahtumaan. Mieti, miten naisesi reagoi muissa uusissa ja vieraissa etenkin virallisen tyyppisissä tilanteissa.
Olen kuullut monen avoliitossa ensimmäisen lapsensa saaneen loukkaantuneen tuosta sosiaalivirastossa käynnistä, vaikka se virastossa on vain rutiini, se vanhemmille tuntuu utelulta ja ihmisen yksityisasioihin puuttumiselta.
Miksi yleensä "miehen yksinkertaisella logiikalla" yrität asiaa miettiä? Miehethän elävät enemmän tyyliin "tästä suoraan ja tuosta poikki", miksi et anna asian olla? Naisesi käytökseen voi olla tuhat ja yksi syytä, siis kaikki yhdessä: huono päivä, huono hetki, mitä sinä sanoit, kun kutsu tuli, mitä mahdat ajatella, mitä muut ajattelee, mitä siellä kysellään plus kaikki käytännön järjestelyt päälle.
hormonaalisesti sekaisin ja epävarma. En usko, että on kummemmasta kysymys. T. kolmen äiti
kuullostavat kyllä riittävän perustellulta syyltä käytökseen. Itse en pitänyt käyntiä mitenkään isona juttuna koska se nyt vain on tässä tilanteessa sovittu toimintatapa. Toisaalta muissa virallisemmissa tilanteissa vastaavaa panikointia ei ole tapahtunut, vaikkei niitä tilanteita paljoa ole ollutkaan.
koska vasta on ollut synnytys jne. On herkässä tilassa. Minua, herkkää naista, ainakin kammottaisi puhua viranomaisen kanssa henk. koht asioistani :)
Nainen saa olla herkässä tilassa synnytyksen jälkeen ja kuukautisten aikaan, koskas mies saa vedota omaa käytöstään herkkyyteen kysyn vaan :)
pelkäsi häväistyksi tuloa. Sitkeässä istuu alitajuinen ajattelu avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen häpeästä.
"Koska emme olleet naimisissa tytön syntyessä, tuli automaattisesti eteen käynti sosiaalitantan luona, jossa minun piti tunnustaa tyttö omakseni,"
Oletko laskenut, mitä tämä "automaattinen visiitti" tulee maksamaan sinulle?
Eli, nyt on semmoinen tilanne, että suosittelen ehottomasti isyystestiä. Tunnettu tosiasia kuulemma on, että n. 10% naisista on synnyttänyt lapsen, jonka isä ei ole se, joka luulee olevansa isä. Sinua on todennäkäisesti kustu silmään ja pahasti.
testauttaa isyytesi ilman että naisesi saisi sitä selville?
oon itsekin joskus miettinyt, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tietääkö joku onnistuuko toi ilman että muija saa tietää?
"samaa
Kirjoittanut: nainennnnnnnn 31.12.2005 klo 10.07
samaa myös minä ajattelen, sillä eihän tuossa tilanteessa ole mitään jännitettävää. Honna menee rutiinilla kun yhdessä on asuttu pitkään.
Onko tytöllä sinun tai sukulaistesi piirteitä?
Varsin usein vastasyntyneet läpset näyttävät hyvin paljon isältään. Myöhemmin piirteet tasottuvat.
Minun molemmat pojat olivat syntyessään isänsä näköisiä ja jo yksivuotiaana lapsi näytti emennän minulta. "
Täällä taas joku genetiikan tohtori latelee totuuksia vastasyntyneiden lasten piirteistä..huh huh...
Mihinköhän mahdat perustaa tuon ylläolevan väitteesi??
Varmaan vastauksesi alkaa sanoilla: "musta tuntuu, että....."
Surullisinta on, että alkuperäinen kirjoittaja on varmaankin mennyt ja kyylännyt vauvaansa tavallista tarkemmin ja kaikenlaisissa olosuhteissä nähdäkseen ne "hyvin usein" esiintyvät isän piirteet.
Voi voi.
Helpointa olisi kumminkin kai ihan vaan mennä sen avovaimon luokse ja kysyä.
Vastaukseen voi sitten uskoa tai ei.
-Wiivi-