Piti aluksi kirjoittaa otsikoksi Buurrrnnn!!! mutta koska eihan se olisi ollut soveliasta tämän ikäiselle herrasmiehelle, päätin sisällyttää sen tekstiin. Puranailtavaahan tässä kaikki lukijat varmasti kaipaavat, joten en aio tuottaa pettymystä. Olen hyvin tietoinen naisten ensitapaamisella vaaditun "ensisilmäyksen tai ensikosketuksen" vaatimasta tenhosta. Itse pidän itseäni ns. semiroogerina ulkoisen antini puolesta vaatteet päällä ja hunksina ilman ylimääräisiä vaatekappaleita (lievä omakehu sallittakoon) (tod. lievä ) Olen ollut parhaimpien kaverieni kanssa tekemisissä jo n. 25 v. joten pääni kääntäminen heitä vastaan on ongelmallista. Olen aikani etsinyt baarista "sitä oikeaa", mutta pitkän sinkkuuteni johtamana kriteerit ovat nousseet kohtuuttoman koviksi....kai???? Tämä saattaa olla off-topic kastiin kuin kastiin mutta paineiden purkamiseksi päätin sen porata tänne.
Hei tyttö!
"tavispoika"
71029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
semirooger. Missä sinäkin olet. Kun minä etsin kumppania ei ketään ole mailla halmeilla. Tavallisen ja kunnollisen miehen tahdon. Saapi varmaan tahtoakin, ihan kuin tähänkin mennessä. Ellei sitten..olekin just toive täyttymässä ;)
Hei, tunnistin itseni purnaustekstistäsi, yhdellä erotuksella: olen nainen! ;-)
Olen itse eronnut pari vuotta sitten, nyt 34, ja alkanut katsella pilke silmässä miehiä kun sain eron riittävän hyvin käsiteltyä. Mutta MISSÄ kaikki ihanat, kivan näköiset ja fiksut miehet luuraavat? Silti tavikset?
Kai mulla on kriteerit kohtuuttoman korkealla. Oon itse aika vetävän näköiseksi kehuttu ja tyttömäinen, pidän itsestäni ja kunnostani huolta, teen haastavaa ja mielenkiintoista duunia, ja olen empaattinen, sukkelasanainen ja hauska - ilman pienintäkään nokkavuutta (heh, vaikka nyt todella alkoi hävettää itsekehu, mutta onneksi sen voi tehdä nimettömänä...)
No, mutta kai "se oikea" kävelee vaan joskus vastaan vaikka kaupan kassajonossa jos on kävelläkseen. Baareistakin löytyisi varmaan ihan mukavia kandidaatteja, mutta juttelemaan tulevat ovan niin usein täynnä hassua itsekorostusta tai muuten vaan niin pokausmeiningillä liikenteessä että en osaa suhtautua niihin vakavasti. :)
Ehkä mä oon sitten nirso! ;-) Pitäiskö kokeilla nettitreffejä?
Mulla aikalailla samoja faktoja taustalla kuin sinullakin. Arvaapa mikä meille eduksi luettakoon? Se että silmiimme on ilmestynyt se pilke ajan kulumisen myötä! Se nimittäin näkyy päällepäin, enää ei ole niin poissulkeva olemus. Olet varmaan huomannut saman.
Mulla myös kriteerit liian korkeella omasta tavallisuudestani huolimatta. Oikein tässä eräänä iltana mietinkin että mitä oikein mieheltä haluaisin, siihen tulokseen tulin että sisäiset asiat ovat ulkoisia tärkeämpiä kuitenkin. Exä-pahalainen opetti tottumaan omaan ulkonäköönsä ja siitä nyt irti pyristelen.
Pointtina tässä myös se että MISSÄ ne on ne kivat miehet, jotakuinkin nyt katseenkestävät? Ohi menevät ainakin minusta, ei kohdata.
Hei haloo, ne kivat ja katseenkestävät tavalliset miehet on NAIMISISSA taikka sitten vähintään vakavassa parisuhteessa. Eihän sellaiset kovin pitkään vapaana kulje.
Eipäs etuilla semiroogeri! 32 vuotta on tämä mies ollut tuossa jonossa odottamassa omaa vuoroaan, mutta ilmeisesti omassa arvassa seisoo "Inget vinst" tai "Palaa vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta".
Meillä vapailla henkilöillä pitäisi olla käytössä jokin yhteiskunnan yleisesti hyväksymä ja jakama merkki, josta kävisi tarvittaessa ilmi oma siviilisääty status. Näin olisi paljon helpompi kohdata kadulla niitä henkilöitä, jotka ovat myös menettäneet uskon yhteiseloon ja ovat vähitellen kääntyneet siihen uskoon, että yksin tänne on tuhkasta tultu ja yksin täältä tuhkana lähdetään. Harmi.
Taidanpa lähteä tästä ruokakauppaan hymyilemään kassaneideille ja kaikille muille - varatuille, karanneille ja vapaille naisille!
Onnea ihmissuhdekarikoissa seilaaville tulevan vuoden 2006 suhteen!
Ja kun kaupassa hymyilet jollekin miehelle, äkkiä jostakin tupahtaa kireän näköinen rouvashenkilö mulkoilemaan miestään kuin pahantapaista rakkikoiraa. On se hyvä että meitä vapaita naisia on, huomaavat aviolliset ainakin hetkeksi oman miehensä, jota muuten kenties kohtelevat kuin välttämätöntä pahaa.
Onhan periaatteessa yhteiskunnan hyväksymä ja tukema merkki varatuilla, jota taas sinkuilla ei ole. Sormukset on sitä varten, niistähän tilanteen normaalioloissa -ennen vanhaa- on pystynyt luotettavasti todentamaan.
Nykyään mennään kuin Sodomassa ja Gomorrassa, millään mitään väliä.
Neljäkymppinen nainen saa vanheta keskenään, samanikäinen mies pokailee lapsiensa ikäisiä pissiksiä.
Antakaa kolmekymppiset tietä, jos vaikka tässä jonossa pääsisi naiset ensin.
- no ei, tiesinhän minä. Kuhan kuvittelin.
No kylläpäs... Meinasin jo että viestini hautautuu sinne pohjattomaan suohon johon ei ketään koskaan vastaa, mutta kiva nähdä että en ole yksin pääni sisällä !?! Baaripokauksesta vielä sen verran että olen toivoton pahvi pokaamaan naisia baarista. Tuntuu kuin näkymätön kahle olisi jalassa baaritiskillä. Hyvän kymmenminuuttisen silmäpelinkään jälkeen en saa itsestäni sellaista tahdonvoimaa irti että menisin tekemään aloitteen koska pelkään juuri tekeväni negatiivisen ensivaikutelman. En tarvitse vastaukseksi tähän viestiin niitä "ota itseäsi niskasta kiinni ja mene juttelemaan" sähläyksiä koska oikeasti ; keitä ne ovat ikinä auttaneet... (Mies, 28 v. Varsinais-suomi)