Autoilijoiden maksamista veroista vain murto-osa palautuu tienhoitoon. Valtio kerää autoilijoilta veroina vuosittain noin 6,1 miljardia euroa, mutta käyttää vain noin 13 prosenttia summasta, 800 miljoonaa, uusien väylien rakentamiseen ja vanhojen ylläpitoon (TS 20.1.2005.). Suhde ei ole surkuhupaisa, vaan pelkästään surullinen. 5,3 miljardia ohjataan jonnekin muualle, vaikka pienikin lisäsumma parantaisi teiden turvallisuutta.
Suomessa ajellaan kapeilla, toisinaan huonosti hoidetuilla teillä suuri osa vuotta surkeissa valaistus- ja sääolosuhteissa, EU:n mittapuiden mukaan vanhoilla ja turvattomilla kotteroilla. Säätä lukuun ottamatta kiitos tästä kaikesta kuuluu niin autoverotukselle kuin veroeurojen nurinkuriselle kohdentamiselle.
Vaikka liikenneonnettomuuksissa vastuu kuuluu ensisijaisesti ratin ja kuskin penkin väliin, kokonaisuuttakin on silloin tällöin hyvä pohtia.
Kun tienhoidossa ja aurauksessa säästetään, kymmenen sentin loskasohjossa menopeli voi karata käsistä kokeneellakin kuljettajalla. Sivutörmäyksen sattuessa olisi tietenkin toivottavaa, että autossa olisi parhaat mahdolliset turvavarusteet.
Perjantaina Loimaalla nuorilla oli alla kuusitoista vuotta vanha auto, jonka turvavarusteet eivät taatusti olleet moderneimmasta päästä. Kuusi nuorta kuoli.
Kukaan nuorista ei ilmeisesti käyttänyt turvavyötä, joten olisi aivan liian yksiviivaista osoittaa sormella vain hillittömän autoverotuksen seurausta, EU:n lähes vanhinta ja samalla turvattominta autokantaa. Yleisellä tasolla voi silti kysyä, pelastaisivatko esimerkiksi uusien autojen ajovakauden hallintajärjestelmät, luistonestojärjestelmät, sivutörmäystyynyt, xenon-valot ja Euroncapin viisi törmäystähteä ihmishenkiä. Liikenneturvan ennakkotietojen mukaan viime vuonna liikenteessä kuoli 370 ja loukkaantui 8 500 ihmistä. Noin 60 prosenttia liikenteessä kuolleista oli henkilöautossa matkustaneita. Tuhoisimpia olivat edelleen nokkakolarit ja ulosajot.
Keskituloisilla perheillä ei oikein ole Suomessa varaa ostaa autoa, joka antaisi parhaan mahdollisen suojan kolaritilanteessa. Maailmalta löytyy toisenkinlaista liikennepolitiikkaa.
Yksittäinen esimerkki kertoo paljon: vuoden autoksi Yhdysvalloissa valitun Chrysler 300C:n lähtöhinta kotimaassaan on noin 17 700 euroa. Suomessa saman auton hintalappu on nelisenkymmentätuhatta euroa suurempi. Siis 40 000 euroa enemmän. Ei ole suuri ihme, että keskituloinen suomalainen ostaa mieluummin käytetyn ja paljon pienemmän auton.
Huikea autovero ja sen tuoton kohdentaminen on selkeä arvovalinta. Tavallisen palkansaajan osa on sompailla sohjoisella tiellä turvattomalla ajokilla. Liikennepsykologien mukaan tosin parhaatkaan autot eivät lisää turvallisuutta niin paljon kuin niiden pitäisi. Jämäkän tuntuisella autolla ajetaan lujempaa, jolloin osa turvallisuusedusta menetetään.
Laiskan ajatusmallin mukaan valtion on helppo verottaa liikennettä mielettömän paljon ja jopa lainvastaisesti, sillä monikaan ei tule toimeen ilman autoa. Tuoreessa muistissa on käytettyjen tuontiautojen verotusfarssi, jossa kaikki muut paitsi valtio tiesi EY-tuomioistuimesta tulevan päätöksen sisällön. Vaihtoehtojakin voisi kokeilla.
Liikenteeltä perittävien verojen määrää aiotaan ilmeisesti nykyisestä vielä korottaa. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että tienpitoon kohdennettaisiin varoja reilusti nykyistä enemmän. Nyt autoilija maksaa tyhjästä.
MIKKO SOINI
Kirjoittaja on Länsi-Suomen toimitussihteeri
Suomessa ajellaan kapeilla, toisinaan huonosti hoidetuilla teillä suuri osa vuotta surkeissa valaistus- ja sääolosuhteissa, EU:n mittapuiden mukaan vanhoilla ja turvattomilla kotteroilla. Säätä lukuun ottamatta kiitos tästä kaikesta kuuluu niin autoverotukselle kuin veroeurojen nurinkuriselle kohdentamiselle.
Vaikka liikenneonnettomuuksissa vastuu kuuluu ensisijaisesti ratin ja kuskin penkin väliin, kokonaisuuttakin on silloin tällöin hyvä pohtia.
Kun tienhoidossa ja aurauksessa säästetään, kymmenen sentin loskasohjossa menopeli voi karata käsistä kokeneellakin kuljettajalla. Sivutörmäyksen sattuessa olisi tietenkin toivottavaa, että autossa olisi parhaat mahdolliset turvavarusteet.
Perjantaina Loimaalla nuorilla oli alla kuusitoista vuotta vanha auto, jonka turvavarusteet eivät taatusti olleet moderneimmasta päästä. Kuusi nuorta kuoli.
Kukaan nuorista ei ilmeisesti käyttänyt turvavyötä, joten olisi aivan liian yksiviivaista osoittaa sormella vain hillittömän autoverotuksen seurausta, EU:n lähes vanhinta ja samalla turvattominta autokantaa. Yleisellä tasolla voi silti kysyä, pelastaisivatko esimerkiksi uusien autojen ajovakauden hallintajärjestelmät, luistonestojärjestelmät, sivutörmäystyynyt, xenon-valot ja Euroncapin viisi törmäystähteä ihmishenkiä. Liikenneturvan ennakkotietojen mukaan viime vuonna liikenteessä kuoli 370 ja loukkaantui 8 500 ihmistä. Noin 60 prosenttia liikenteessä kuolleista oli henkilöautossa matkustaneita. Tuhoisimpia olivat edelleen nokkakolarit ja ulosajot.
Keskituloisilla perheillä ei oikein ole Suomessa varaa ostaa autoa, joka antaisi parhaan mahdollisen suojan kolaritilanteessa. Maailmalta löytyy toisenkinlaista liikennepolitiikkaa.
Yksittäinen esimerkki kertoo paljon: vuoden autoksi Yhdysvalloissa valitun Chrysler 300C:n lähtöhinta kotimaassaan on noin 17 700 euroa. Suomessa saman auton hintalappu on nelisenkymmentätuhatta euroa suurempi. Siis 40 000 euroa enemmän. Ei ole suuri ihme, että keskituloinen suomalainen ostaa mieluummin käytetyn ja paljon pienemmän auton.
Huikea autovero ja sen tuoton kohdentaminen on selkeä arvovalinta. Tavallisen palkansaajan osa on sompailla sohjoisella tiellä turvattomalla ajokilla. Liikennepsykologien mukaan tosin parhaatkaan autot eivät lisää turvallisuutta niin paljon kuin niiden pitäisi. Jämäkän tuntuisella autolla ajetaan lujempaa, jolloin osa turvallisuusedusta menetetään.
Laiskan ajatusmallin mukaan valtion on helppo verottaa liikennettä mielettömän paljon ja jopa lainvastaisesti, sillä monikaan ei tule toimeen ilman autoa. Tuoreessa muistissa on käytettyjen tuontiautojen verotusfarssi, jossa kaikki muut paitsi valtio tiesi EY-tuomioistuimesta tulevan päätöksen sisällön. Vaihtoehtojakin voisi kokeilla.
Liikenteeltä perittävien verojen määrää aiotaan ilmeisesti nykyisestä vielä korottaa. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että tienpitoon kohdennettaisiin varoja reilusti nykyistä enemmän. Nyt autoilija maksaa tyhjästä.
MIKKO SOINI
Kirjoittaja on Länsi-Suomen toimitussihteeri
Vastaukset 2
Vanhimmat
tyhjästä,ei näin laajaa maata pikku rahalla eikä ilmaiseksi pystyssä pidetä.Suomi on suurten etäisyksien maa.Pohjoisen sijainnin mukaan EU:lta tulisi hakea taloudellista tukea tieverkon yllä ja kunnossa pitoon,sekä tietenkin rakannuksien lämmittämis kustannusten peittämiseen. Suomi maksaa EU:lle,pitää osata siis vaatia myös takaisinpäin järkevin perusteluin. Jokainen maksaa turhastakin,jotta maata pystytään edes jotenkin hoitamaan ettei rappeudu kuin itänaapurissa,mutta ns. hyvinvoinnin turvaamiseksi tuo on välttämättömyyskin,eihän talkoo henki enää elä kuten sodan jälkeen maata rakennettaessa (ymmärrettävää sekin). Miten maassa voi olla eräillä valtion viroissa näin suuret palkat? Siinä kansalaiset maksavat liikaa turhasta,olipa sitten ent.presidenttien ylisuuri ylläpitokorvaus tai ministereiden ja kansanedustajien palkat,palkkiot ja vastaavat etuudet. Autoilijoiden maksama liika on pikku epäkohta tuon mainitun rinnalla.
7 mrd € veroina, porukkaa on 17 kertaa enemmän...