Olen mieheni kanssa seurustellut kohta vuoden ja asumme yhdessä.
Mieheni haluaa luultavasti erota. Joka riidan aikana mieheni sanoo, että haluamme eri asioita ja että olemme aivan erilaisia ihmisiä. Minä kylläkin näen asian eri tavalla, olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta, omakotitalosta ja lapsista....
Tein syksyllä abortin, koska mieheni ei vielä halunnut lasta, enkä minäkään olisi ollut täysin valmis.
Silti ajattelen lastani joka päivä ja suru on vieläkin läsnä....
Mieheni ei tiedä mitä sanoa minulle, ei kai tiedä mitä haluaa..Pelottaa aivan kamalasti mitä hän päättää. Omassa mielessäni en vain voi uskoa että hän oikiasti jättäisi minut ja kaiken mitä meillä on, mutta toisaalta, mistä minä voin tietää mitä hän ajattelee ja haluaa...!
Olen yksin kotonamme, mies töissä...pelottaa mitä tapahtuu kun hän tulee kotiin :(
Onko kukaan samanlaisessa tilanteessa? pelottaa niin paljon...en osaa elää yksin. Olen kaupungissa jossa minulla ei ole paljon ystäviä, ja tiedän itsestäni sen etää jos eroamme, en selviä siitä...olen niin herkkä ihminen.
Meillä mielestäni on mennyt hyvin, emme riitele kuin hyvin harvoin.
Miehestäni kai tuntuu että tukehdutan hänet...
Mitä voin tehdä?? :(((
Kamala olo.....
Mieheni haluaa luultavasti erota. Joka riidan aikana mieheni sanoo, että haluamme eri asioita ja että olemme aivan erilaisia ihmisiä. Minä kylläkin näen asian eri tavalla, olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta, omakotitalosta ja lapsista....
Tein syksyllä abortin, koska mieheni ei vielä halunnut lasta, enkä minäkään olisi ollut täysin valmis.
Silti ajattelen lastani joka päivä ja suru on vieläkin läsnä....
Mieheni ei tiedä mitä sanoa minulle, ei kai tiedä mitä haluaa..Pelottaa aivan kamalasti mitä hän päättää. Omassa mielessäni en vain voi uskoa että hän oikiasti jättäisi minut ja kaiken mitä meillä on, mutta toisaalta, mistä minä voin tietää mitä hän ajattelee ja haluaa...!
Olen yksin kotonamme, mies töissä...pelottaa mitä tapahtuu kun hän tulee kotiin :(
Onko kukaan samanlaisessa tilanteessa? pelottaa niin paljon...en osaa elää yksin. Olen kaupungissa jossa minulla ei ole paljon ystäviä, ja tiedän itsestäni sen etää jos eroamme, en selviä siitä...olen niin herkkä ihminen.
Meillä mielestäni on mennyt hyvin, emme riitele kuin hyvin harvoin.
Miehestäni kai tuntuu että tukehdutan hänet...
Mitä voin tehdä?? :(((
Kamala olo.....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yhdessä tai erikseen..mars,mars!Sinä selviät!
Otan osaa pahaan oloosi. Minullakin on paha olla omassa suhteessani.
Olemme avovaimoni kanssa olleet yhdessä vähän yli viisi vuotta. Meitä ilmeisesti alussa viehätti se että olemme niin erilaisia.
Meillä on yhteinen lapsi, ihana, kohta nelivuotinen poika.
Muuta yhteistä meillä ei tunnu olevankaan.
Meillä oli jo suhteen alkupuolella "riitoja" koska minä halusin täyttää rakkaani vapaa-ajan itseäni miellyttävällä tavalla, eli seksillä. Hän taas halusi omaa aikaa, aikaa lukea ja katsoa mieleisiään ohjelmia.
Minua hänen väsymyksensä ja "ainainen" kiinnostuksensa kaikkeen muuhun kuin minuun (joka sentään omasta mielestäni olen kaikkein tärkein :-D ) on syönyt koko ajan, ja aina vain pahemmin.
No, tämä on tietysti tavallinen tarina... mies saa kolme kertaa: saa pyytää, saa oottaa ja saa olla ilman.
Mutta sinulle: mieti todella tarkkaan teetkö miehesi kanssa lapsen. Hän ei sitä tunnu haluavan, lapsesta tulisi vain uusi erottava tekijä välillenne.
Minä lopetan tämän puutteessa elävän ukon valituksen tähän.
Mihin suuntaan asiasi ovat menneet?
En tiedä voisiko meistä olla apua toisillemme..?
Olen tässä lueskellut kyseisen otsikon alla olevia viestejä ja koittanut hakea apua omaan raastavaan tilanteeseeni.Tämä olisi pitkä juttu mutta tässä nyt jotain..
Meillä myös poikaystäväni kanssa asiat ovat kiikun kaakun,olemme seurustelleet 4v ja asuneet ydessä lähes samanverran.Pelkään mitä nyt tapahtuu.
Järki sanoo minulle että olemme tärkeissä asioissa niin erilaisia (hänkin sanoo näin) mutta olen niin tunneihminen että sydän ei haluaisi unohtaa ja luovuttaa -vaikka hän on kuinka luokannut minua haukkumalla ja huutamalla,saanut minut tuntemaan että olen kaiken pahan alku ja juuri.
Olen kauan jo sisälläni miettinyt eroa.Mutta minä myös olen niin yksin ja masentunutkin että minulla ei ole ollut voimia siihen! Ja tuttu arki tuo turvallisuutta.
Vaikka merkit ovat viitanneet siihen että pitäisi vain "ottaa ja lähteä" mutta pelkään myös etten pysty elämään yksin, ei ole ketään ystävää tukemassa ja lohduttamassa.Pelkään niin sitä yksinäisyyttä,pelkään että masennun ihan kokonaan.Muualla on muutama kaveri mutta ei tässä kaupungissa.Olemme olleet ja tehneet yhdessä. Siksi tämä on niin vaikeaa..
Minulla myös hieman sama tilanne. Ollaan kohta 2v. seurusteltu ja vajaa vuosi asuttu yhdessä- Nyt mies muuttaa omaan asuntoon, ja haluaa kuulemma tavata ja olla yheyksissä. Ei vain tiedä mitä haluaa, ei ole onnellinen kun ahdistaa. Vika ei kuulema ole minussa vaan oman pään sisällä... Muutin pois kotoa lähinnä hänen ja yhteisen koiramme takia (nyt 2koiraa) enkä suoraan sanottuna pysty elämään yksin. Ahdistaa ajatuskin niin paljon. En halua luopua miehestä. Hän haluaa lapsen suht pian koska on minua vanhempi ja minua pelottaa synnytys yms. Ja en vielä haluaisi kun tahtoisin opiskella vielä... EN tiiä miten kestän kun muutto rupeaa tapahtumaan. En tosissaan tajua..
Mullakin sama tilanne ja kaiken huipuks ostettiin just yhteinen asuntokin(ollaan oltu n. 3 vuotta)! Nyt mies miettii, haluaako enää jatkaa. Yksinelämisessä nyt ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun kukaan muu kavereista ei enää olekaan yksin.Kun sitä on itse jo siinä iässä, että kaikki kaverit menee parhaillaan naimisiin ja hankkii lapsia! Jotenkin itse ei millään haluais uskoa että tämä tapahtuu (sitähän ei tiedä vielä miten tämä päättyy), mutta kun itse on jotenkin ollut ihan täysillä mukana ja, ilmeisesti, onnesta sokeana, sit toinen yhtäkkiä tiputtaa tommoisen pommin niskaan. Itse olen jopa välillä oikein ihmetellyt miten meillä on koko ajan menny niin hyvin! Se tuli todellakin yllätyksenä. Myöhemmin selvisi myös että hänellä on ollut jonkinlainen ihastus, mikä on laukaissut tämän tilanteen...mutta minä uskon silti tähän meidään juttuun ja aion ehdottomasti yrittää vielä. Tässä yhteydessä manaisin vielä kaikki semmoiset, jotka metsästää toisten miehiä!!!Vaikka onhan se miehessäkin vika!Itsellä ei ainakaan kävis mielessäkään yrittää iskeä varattua miestä.
Sori, ehkä vähän sekavaa tekstiä...