Lähes puolet valittaa huonoa taloustilannetta, mutta tyytyväisimpiä olivat 55-64-vuotiaat ja Etelä-Suomen läänin asukkaat.
Just, joo 55-64-vuotiaat, eli suuret ikäluokat vuosina 1941 - 1950 syntyneet. Koko ikä oltu töissä, asunto tai talo maksettu. Mikä siinä on odotellessa eläkeikää (ja suurta eläkettä.)
Just, joo 55-64-vuotiaat, eli suuret ikäluokat vuosina 1941 - 1950 syntyneet. Koko ikä oltu töissä, asunto tai talo maksettu. Mikä siinä on odotellessa eläkeikää (ja suurta eläkettä.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
suurta eläkettä vaan jotain muuta.Kun jo 15 kesäsenä maailmalle lähteny ja itsensä elättäny vaikka missä hommissa ei oikein jaksa raataa enää ja ei tule mitään huonoa omaatuntoa työttömänäkään.
OLEN 55V JA KOKO ELÄMÄNI OLEN OLLUT LÄHES TYTÖTÖN, SATUNNAISIA TUKITYÖLLISYYS TÖITÄ TOSIN ON TULLUT TEHTYÄ. NYT KITUUTTELEN EDELLEEN TYÖTTÖMYYSPÄIVÄRAHOILLA JA EI TOIVOA TYÖELÄKKEESTÄ EIKÄ MUUSTAKAAN. ORJATYÖT ODOTTAVAT VUODEN ALUSSA.
et heti minnekään toimenpiteisiin joudu,vaan kun vuodenalusta alkaa ne 500 päivää raksuttaa .Senjälkeen vasta voi niitä lappusia työllistämis-toimenpiteistä tulla.Eikä niitäkään tarjota kaikille.KIrjoittele vain ihan rauhassa työtön työtn työtön lappusia,et miksikään orjaksi joudu
voi iten sinua harmittaa.Ota huomioon ne auto asunto on kivan työ tulosta,että ne ovat nyt maksettu.Ei niitä sossu oo maksanut nytkää sossu asuntoa maksa,mites itselläsi,taidat kaupungin vuokra-asunnossa asua ja sossu maksaa asumiskulut.Sekö sua harmittaa erikö sossu sinulle osta omaa autoa ja miljoonsa-taloa,vaikka Espoosta.Ja oikaisuna se työttömyys myös purrut perseestä suuria ikäluokkia.Ja omakin eläke tulossa vittumoisen huono.et sinulla tai muilla syytä suuria ikäluokkia kadehtia.Ja kuka voi sanoa tuntevansa kaikki suuriin ikäluokkinn kuuluvat ihmiset ja niitten taustat.En minä ainakan vaikka itse nihin kuulunkin.Ja tutkimustuloksille ja gallupeille annan vitut,minultakaan ikinä oo mitään kysytty.
Tottakai, kannattaa kadehtia suuria ikäluokkia, meillähän on kaikki niin hyvin. Useimmat asuivat ahtaasti ja oppivat taistelemaan omasta paikastaan pienestä pitäen.
Koko ikämme olemme saaneet taistella kaikesta ja maksaa itse lähes kaiken. Luokissa oli yli 40 oppilasta, 10-vuotiaina piti pyrkiä oppikouluun, jos halusi opiskella. Opiskelupaikkoihin oli aina paljon pyrkijöitä. Opiskelijan palkka oli hyvä vitsi 60-luvulla, kukaan ei siihen lähivuosikymmeninä uskonut.
Olemme puhuneet ja taistelleet inhimillisemmän, opiskelijoita ja perheitä tukevan yhteiskunnan puolesta - jotta tulevalla sukupolvella olisi helpompaa.
Olemme maksaneet huomattavan osan edellisen - yhteiskuntaamme puolustaneen ja rakentaneen - sukupolven eläkkeistä ja osan omistammekin. Osa niistä rahoista on sijoitettu taivaan tuuliin.
Jos halusimme asua, oli pakko ryhtyä asuntosäästäjäksi, jos oli hankkinut työpaikan.
Äitiyspäivärahaa saimme jopa 56 vuorokaudelta ja pienen lapsilisän (vastasi perheen viikonlopun ruokakassin hintaa) neljä kertaa vuodessa.
Jos halusimme hoitaa lapsemme, osasimme hoitaa talouden, ruokaa pöytään ja vaatteita lapsille, todella pienellä rahalla. Me osasimme, ei ollut varaa uusavuttomuuteen. Ei tosin ole vieläkään, koska emme ehtineet kartuttaa eläkkeitämme.
Jos työn ohella opiskellessamme ehdimme saavuttaa kohtuullisen tulotason ennen lasten hankkimista, ei meidän eläkkeitämme kartuttanut alle 24-vuotiaina hankitut tulot.
Jos halusimme lapset päivähoitoon, palkat oli pakko maksaa omasta kukkarosta. Kunnallisista hoitopaikoista ei kannattanut uneksia, ellei ollut yksinhuoltaja. Osaakaan maksuista ei saanut vähentää verotuksessa.
Jos halusimme palata työelämään lastemme kasvettua kouluikään, saimme aloittaa alusta. Työtilanne ei siihen aikaan ollut nykyistä parempi. 80-luvulla alkoi työpaikkoja mennä alta. Opimme siis hakemaan töitä ja kohtaamaan työttömyyttä ja sen uhkia.
40-vuotiaina olimme liian vanhoja useimpiin työpaikkoihin. Jos onnistuimme sellaisen saamaan, emme kuitenkaan voineet olla varmoja sen säilymisestä. Työnantaja voi useimmiten määrätä palkkatason mieleisekseen, koska tiesi ettemme useimpiin paikkoihin enää kelpaisi.
Monet ovat joutuneet pitkäaikaistyöttömiksi. Jos/kun olemme menettäneet kaupallisen työmarkkina-arvomme, emme pääse työllistämiskoulutukseenkaan, koska olemme liian vanhoja. Omaehtoisen opiskelun voimme aloittaa - jos pääsemme, kun ensin on odotettu koko irtisanomisaika ja ansaittu vuosiloma-aika 86 päivää ansiosidonnaista.
Osa joukosta putoaa markkinatuen varaan, ellei onnistu työllistymään. Kyllä kannattaa kadehtia, olemmehan me oppineet tulemaan vähällä toimeen. Emme ole ennenkään saaneet mitään ilmaiseksi, miksi meille siis pitäisi maksaa eläkkeitä tai tarjota kunnollista hoitoa vanhuuden päivinä?
Kun pienet ihmiset kadehtivat toisiaan, voidaan etuja voidaan leikata helpommin.
Miksi turhaan kadehtia optiomiljonäärejä tai suhteettomia bonuksia, eihän sillä olisi vaikutusta mihinkään?
En todellakaan ymmärrä mitä kadehtimista on mahdollisista saavutetuista eduista.Eiköhän tämä yhteiskunta vielä perustu johonkin työntekoon ja yrittämiseen. eikä etujen nauttimiseen. Se mitä puhut liian vanha koulutukseen tai työvoimakoulutukseen ovat hu haata. Itse olen 57 vuotias ja olin työllistettynä vuoden ja olivat tyytyväisiä työpanokseeni. Tällä hetkellä olen ansiosidonnaisella ja käyn keikkailemassa. Kukaan ei vielä ole kehdannut sanoa liian vanhaksi, sillä teen hommat mitkä on sovittu.
Eiköhän hiukan kannattaisi muuttaa käsityksiä sanontaa liian vanha kohtaa. Eliniän nousun myötä sanaa vanha voi käyttää ehkä 75-vuotiaasta .
Eli valittamisen sijasta tekoja ja yrittämistä.