Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta. Suhteemme on ollut hyvä hellyyden vähyyttä lukuunottamatta ja muutimme juuri yhteiseen asuntoon.
Häpeäkseni petin poikaystävääni yhden kerran ja nyt tuntuu, etten pysty unohtamaan tätä. Minulla ei ole tätä toista kohtaan mitään tunteita vaan rakastan poikaystävääni todella paljon. Olen käynyt viikkoja läpi omaa arvomaailmaani ja tuntemuksiani ja yrittänyt hahmottaa mikä mielestäni on oikein.
Itkettää, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nyt tunnen olevani ikäänkuin umpikujassa: haluaisin jatkaa poikaystäväni kanssa ja kasvaa ihmisenä, kuitenkin tämä yksi pettäminen painaa mieltäni. Mietin joskus pitäisikö minun kertoa hänelle tästä, mutta toisaalta tuntuu, että kyseessä on enemmänkin minun ongelmani ja olisi väärin romahduttaa hänen maailmansa sillä. Tuntuu, että olen ansainnut taakkani, mutta kysyisinkin nyt, onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta. Eli että on pettänyt ja jatkaa suhdetta --> pystyykö tämän pettämisen joskus antamaan itselleen anteeksi ja jättämään taka-alalle???? Tämä asia vaivaa minua TODELLA paljon ja tunnen itseni epätoivoiseksi...
Häpeäkseni petin poikaystävääni yhden kerran ja nyt tuntuu, etten pysty unohtamaan tätä. Minulla ei ole tätä toista kohtaan mitään tunteita vaan rakastan poikaystävääni todella paljon. Olen käynyt viikkoja läpi omaa arvomaailmaani ja tuntemuksiani ja yrittänyt hahmottaa mikä mielestäni on oikein.
Itkettää, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nyt tunnen olevani ikäänkuin umpikujassa: haluaisin jatkaa poikaystäväni kanssa ja kasvaa ihmisenä, kuitenkin tämä yksi pettäminen painaa mieltäni. Mietin joskus pitäisikö minun kertoa hänelle tästä, mutta toisaalta tuntuu, että kyseessä on enemmänkin minun ongelmani ja olisi väärin romahduttaa hänen maailmansa sillä. Tuntuu, että olen ansainnut taakkani, mutta kysyisinkin nyt, onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta. Eli että on pettänyt ja jatkaa suhdetta --> pystyykö tämän pettämisen joskus antamaan itselleen anteeksi ja jättämään taka-alalle???? Tämä asia vaivaa minua TODELLA paljon ja tunnen itseni epätoivoiseksi...
Vastaukset 13
Vanhimmat
En osaa ratkaista asiaa puolestasi. Jos olisit puolisoni (oletettu mieheni), en haluaisi, että hän kertoisi minulle satunnaisesta pettämisestä. Juu juu, tiedän, että ensimmäinen moraalinvartija heitti jo kivellä päähän. Olen sitä mieltä, että jos erehtyy kerran ja katuu sitä, ei ole reilua keventää omaatuntoa toisen kustannuksella. Pitkät salasuhteet ovat aivan eri juttu.
Mutta jos päätät pitää asian sisälläsi, ei ole reilua, että puhut siitä kenellekään muullekaan. Kurjinta on, jos joku tyttöystäväsi siidereissään menee höpsimään poikaystävällesi tms. Jos päätät olla kertomatta, opi tapahtuneesta ja anna se myös anteeksi itsellesi.
Melkein tekisi mieli neuvoa olemaan kertomatta, mutta ratkaise sinä asia aivan itse! Hyvää uutta vuotta!
Olen itse miettinyt asiaa niin, että tämä asia on todella minun oma ongelmani. Olen pyrkinyt nyt miettimään syitä tapahtuneeseen ja pohtimaan arvojani, jotta pääsisin taas selvyyteen "kuka olen ja mitä haluan". Enhän aikaisemminkaan ole pitkissä suhteissa pettänyt, miksi petin nyt ja voisinko pettää tulevaisuudessa??
Logiikkani menee jotakuinkin niin, että kerran voi ihminen erehtyä, mutta sen toistaminen alkaa olla jo pahempi juttu. Mielestäni ihmisen tulee voida kasvaa myös parisuhteessa eikä niin, että aina pitäisi ottaa aikaa ollakseen yksin.. Uskon, että olen oppinut tapahtuneen johdosta paljon itsestäni ja tietyllä tavalla saatan olla jopa parempi kumppani jatkossa.
Kuitenkin minua painaa aivan tajuttomasti tämä salaisuus. Umpikujan tunne tulee juuri siitä, että kertominen tuntuu vääryydeltä toista kohtaan ja salaisuuden pitäminen kamalan raskaalta taakalta. Onko kenelläkään kokemuksia siitä miten suhde on tällaisen jälkeen jatkunut (siis kun puolisolle ei ole kerrottu yhdestä syrjähypystä)?
Jos pystyy pettämään pystyy myös sen salaamaan. Pettäminen on itsekästä, mut on myös itsekästä kertoa toiselle vaan siksi että oma taakka putoaisi harteilta. Miksi turhaan aiheuttaisit toiselle tuskaa, jollei hän mistään voi saada tuosta muuten tietää. Tää on tätä, mut maailmassa on pahempiakin moraalin vääristymiä kuin pettäminen.
En ole tapahtuneesta kertonut kenellekään - edes rakkaimmalle ystävälleni - eikä poikaystäväni tunne tuota toista. Hän ei siis saisi tietää asiasta, jollen kertoisi.
Oli myös hyvin sanottu, että maailmassa on muitakin syntejä kuin pettäminen. Silloin vaan kun on itsellään joku asia mielessä, on vaikea nähdä selvästi ja suhteuttaa ongelmia. Täällä nimettömänä puhuminenkin on jo kuitenkin auttanut minua.
Ei ole kivaa saada tietää miehen pettämisestä oli kylläkin ollut suhde viidentoistavuoden jälkeen.Asia tuntui niinkuin se olisi vasta tapahtunut ja asiaa puidaan sen mukaan. Parenpi kertoa heti niin säästyy monelta turhalta kysymykseltä.
Sun puolisolla on ollut suhde - alkuperäinen on erehdynyt yhden kerran. Siinä on vinha ero! Ja muista, ettei noin suoraviivaisia ja itsekkäästä näkökulmasta keksittyjä ohjeita voi antaa: jokainen tekee päätöksensä itse. Esimerkiksi sinä ja minä haluamme aivan eri asioita.
Musta kyllä tuntuu, että kivuttomammin se suhde jatkuu, jos pitää päänsä kiinni yksittäisestä erheestä. Eräs psykologiystävänikin totesi, että se on hänen mielestään teoriassa ja käytännössä paras ratkaisu.
Tietenkin jos pää hajoaa salaisuuden kanssa, niin parasta on kai kertoa. Mutta eikös se ole toisaalta aika itsekäs teko? Jaettu paska on kaksinkertainen paska!
Alkuperäiselle voin sanoa, että älä anna tämän palstan sumentaa ajatteluasi. Täällä petetyt huutavat tuskaansa, ja uskottomuus on maailman keskipiste, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Mutta voi sitä maailmassa tehdä muutakin ikävää kuin pettää. Tsekkaa vaikka perheväkivalta-palsta. Uskottomuus on virhe muiden joukossa.
Älä ole liijan julma itselesi, kirjoituksestasi näkee että kadut. Anna itselesi antaaksi ja suuntaa se energia minkä nyt käytät asian pohtimiseen parisuhteene hoitamiseen.
Itse olen ollut suhteessa jossa minua on petetty , se näkyy toisen käytöksessä kumma kyllä niin että haastetaan riitaa koko ajan .
Kun itselä on huono omatunto ,haluaa siirtää syyn toisen niskaan tapahtuneesta.
Talaista olen huomannut.
Pettäminen on merki epävarmuudesta itseensä tai tunteetomuudesta.
No tämän henkilön kohdalla ei ole kyse ainakaan tunteettomuudesta - sen verran kovasti hän näyttää katuvan tapahtunutta. Kyllä se on kuule niin, että kun olet osannut salata asian lähipiiriltäsikin, niin ole saman tien kertomatta puolisollesikin. Pidä poikaystävääsi hyvänä, ja näytä hänelle arvostavasi ja rakastavasi. Äläkä myöskään soimaa itseäsi. Eri ihmiset tekevät eri virheitä elämässään.
Tuo on juuri sitä... Ajattelemisen aihetta. Kannetaan aikuisena aikuisen vastuu teoista. Aikuisena on oikeudet valita menonsa ja tekonsa, mut myös on oltava voimaa kannatella vastuu.
ps. ei kannata tehdä ryöstöä jos seuraavanapäivänä on pakko tunnustaa asia poliisille. Onhan se omatunto hieno asia, mut on käyttäydyttävä sen mukaan.
mutta jos olet kaltaiseni, kerran erehtynyt ja asiaa syvästi katuva: minä en kertonut. kannoin ja kannan taakkaani yksin hautaani asti, osittain lastenkin vuoksi, sillä mieheni on maailman omistautunein ja sydämellisin isä.
tapahtumasta on nyt kulunut 1,5 vuotta, vieläkin se lähes päivittäin käy mielessä, mutta enää ei ole vaikeaa hengittää ja möhkälekin rinnassa on vähän keventynyt. joten varaudu pitkään aikaan anteeksiannossa itsellesi, helposti ei ainakaan minulla käynyt.
unohda en silti tapahtumaa koskaan, mutta ehkä niin on parempi. tummareunaisen pilven muistutuksen ansiosta pyrin olemaan miehelleni paras mahdollinen vaimo joka päivä ja nyttemmin se yhteinen sävelkin on uudelleen löytynyt. sen katoamisen myötä erehdyksenikin pääsi tapahtumaan...
Vaitiolo ja hiljaa katuminen on vähintä, mitä voit tilanteessasi tehdä. Uskon, että olet kaikesta huolimatta hyvä, empaattinen ja luotettava kumppani. Voi hyvin!
Olen seurustellut puolivuotta ja suhteen ensimmäisellä viikolla petin poikaystävääni ja siitä lähtien olen katunut tekoani. Asia pyörii mielessäni joka päivä. Olen kuitenkin päättäny pyyhkiä tämän suuren virheen elämästäni koska rakastan todella poikaystävääni. Meidän suhde on niin toimiva kaikinpuolin, etten halua sitä tällä tiedolla tuhota.
Kun monia vuosia sitten nykyisen vaimoni kanssa aloimme seurustelemaan, vajaan vuoden seurustelun jälkeen hän erään kapakkaillan jälkeen kertoi suudelleensa exäänsä. Juttu paisui mielessäni mielettömiin mittasuhteisiin. Yli päästiin ja nyt jo naurattaa. En tuota suutelua enää edes pitäisi varsinaisena uskottomuutena. Olenkin sitä mieltä että parempi olisi ollut jos hän ei olisi sitä koskaan kertonut. Ja jos on joskus ollut sängyssä vieraan kanssa, kiitos en sitä halua tietää...