Ajattelinpa kysästä, että onko kenelläkään samalaisia kokemuksia kuin itselläni?! Tai luulenpa, että on...asia kun on varmasti kovin yleinen.
No olen 24-vuotias nainen..Olen pyörinyt sinkkuna reilu vuoden ja tapaillut sillä aikaa muutamia tyyppejä..ja ehkä ihastunutkin sillä välin. Nyt taannoin tapasin aivan mielettömän ihanan ihmisen..Olemme tapailleet jonkin aikaa ja on ollut mielettömän ihanaa ja hauskaa yhdessä. Ongelmana on vain se, että en vain uskalla luottaa kehenkään. Olen sen verran saanut pettyä miesten sunteen, että usko on aika vähissä. Epäilen tätäkin ihmistä kokoajan, vaikka toisaalla tiedän, että hän ei pettäisi minun luottamusta, mutta kun on vaan menneisyydessä tapahtunut sellaisia asioita, jotka on jättäneet arvet tähänkin päivään. On onnellinen olo kokoajan siitä, että on löytänyt niin ihanan ihmisen, mutta silti myös kokoajan pelko, että entä jos jotakin ei toivottua tapahtuu...mutta eihän mikään voi onnistua, jos ei pysty toiseen luottamaan!
Tää kuulostaa varmaan ihan hullulta, mut niin se vaan on, että pettymysten jälkeen on hirmu vaikea luottaa kehenkään...
No olen 24-vuotias nainen..Olen pyörinyt sinkkuna reilu vuoden ja tapaillut sillä aikaa muutamia tyyppejä..ja ehkä ihastunutkin sillä välin. Nyt taannoin tapasin aivan mielettömän ihanan ihmisen..Olemme tapailleet jonkin aikaa ja on ollut mielettömän ihanaa ja hauskaa yhdessä. Ongelmana on vain se, että en vain uskalla luottaa kehenkään. Olen sen verran saanut pettyä miesten sunteen, että usko on aika vähissä. Epäilen tätäkin ihmistä kokoajan, vaikka toisaalla tiedän, että hän ei pettäisi minun luottamusta, mutta kun on vaan menneisyydessä tapahtunut sellaisia asioita, jotka on jättäneet arvet tähänkin päivään. On onnellinen olo kokoajan siitä, että on löytänyt niin ihanan ihmisen, mutta silti myös kokoajan pelko, että entä jos jotakin ei toivottua tapahtuu...mutta eihän mikään voi onnistua, jos ei pysty toiseen luottamaan!
Tää kuulostaa varmaan ihan hullulta, mut niin se vaan on, että pettymysten jälkeen on hirmu vaikea luottaa kehenkään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on ainaki sama juttu. Tosin oon kai mä vielä aika nuori, mutta silti. Ja se että miehiltä on tullut paskaa niskaan, pahin oli se kun ihminen keneen ehkä eniten luotin petti luottamukseni (ihminen johon uskoin niin paljon etten ajatallut sellaisen olevan edes mahdollista, siskoni). Sillä luottamuksella on ollut aikaa kasvaa ja epäilyjä ei koskaan ollut, niin miten nyt voin luottaa enää keneenkään?! Sitä en tiedä... Tällä hetkellä ei ole mitään miestä, etsin sitä täydellistä, ehkäpä sen takia että sitä en saa ja ei tarvitse tulla petetyksi ja satutetuksi kun ei ole ketään kuka voi satuttaa...
"Tällä hetkellä ei ole mitään miestä", --"miehiltä on tullut paskaa niskaan"--
Puhu kuule, pentu, vaan vielä pojista. Kuulostaa todella naurettavalta ja jopa lunttumaiselta, kun tyttö puhuu tuollaisia! Nyt sun aikasi on mennä pitkin ja poikin baareja, käydä ulkomailla ja käyttää koko tili vaatelaskuihin. Puhu miehistä seuraavan kerran viiden vuoden päästä!
Pentu? Lunttumaiselta? Äärimmäisen asiallisesti kirjotettu. Olisin ehkä voinut lukea vielä asiallisen viestin mutta ei tällästä tarvii kuunella. Vois luulla että sä oot elämääs tyytymätön vanha harakka... Mitäpä se mulle kuuluu...just yhtä paljo ku mun tekemiset sulle. Ja oon käyny jo ulkomailla, juossu baareissa ja koko tilin käyttäminen vaatelaskuihin ei oo mun hommaa.
Ja itehän tuolla totesin jo että taidan olla aika nuori...En silti kaipaa miltään rouvashenkilöltä elämän ohjeita, kiitos vaan!!
Sinun neiti 18v kommenttisi oli hyvin asiallinen, mutta kieltämättä itsekin ärsyynnyin tämän rouvashenkikön viestistä! Ei kai iällä ole merkitystä, jos luottamus on mennyt. Mutta voin kuitenkin todeta, että 18-vuotiaana itse luotin vielä aika hyvin ihmisiin, joten valitettavasti mitä vanhemmaks tulee sitä enemmän näkee ja kokee...mikä kai ihan luonnollista! Toivottavasti sinä kuitenkin löydät vielä sen luottamuksen, sillä ilman sitä on todella vaikea luottaa mihinkään ihmissuhteeseen...itsekin pyrin sen löytämään ja uskon, että löydänkin sen ehkä se vie vain aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä..Kyllä mä itse ainakin haluan uskoa luottamukseen perustuvaan parisuhteeseen..
Parisuhteen alkuaikoina luottamus on nollassa kummankin osapuolen suhteen.Luottamus pitää kasvattaa askel askeleelta.Itsekkin olen ollut sinkkuna* taisiis uusiokierrossa*jo reilu 4 vuotta.En ole uskaltautunut luomaan minkäällaista parisuhdetta , vaikkakin eroomme ei liity sitä kuuluisaa toistanaista taikka toista miestä.Mutta siintä huolimatta kynnys on korkeutunut aikalailla.En sano,että en koskaan tule enää muodostamaan parihuhdetta,vaan aika näyttää.Mutta tuohon luottamispuoleen sanon sen,että olen mielessäni asioita pyöritellyt puoleen jos toiseen.Olen tullut siihen tulokseen että jos ei uskalla ottaa riskejä elämässä niin huomaat pian viettäväsi todella yksinäistä elämää.Uskalla vain olla oma itsesi ja kertoa toiveistasi parisuhteen alkuaikoina mahdollisimman rehellisesti ja kerro myös syyt ,miksi et uskalla luottaa toiseen ihmiseen jos asiat ovat enne olleet niin,että toinen osapuoli on pettämisellään vienyt liitolta pohjan.Sillä olemalla rehellinen ja avoin toistakohtaan elämä on paljon helpompaa elää.Luottamus kasvaa askel askeleelta...pieninkin askelin..mutta kasvaa kuitenkin.Ja jos sitten joskus sattuu käymään niin,että jompikumpi tulee nuo askeleet katkaisemaan ,niin sille ei voi mitään.Parisuhde on vaikein suhde,koskaan ,,ei milloinkaan,,voi olla varma että se tulee kestämään iäisyyden.Muta kun rakastaa..niin pitää rakastaa puhtainsydämmin ja olla onnellinen siitä toisesta mikä on annettu rinnalle:) Nauttikaa rakkaudesta...surkaa vasta sitten kun sen menetätte..ja hymyilkää niille hyville muistoille mitä saitte kun sen aika on ohi...älkää muistako pahoja asioita.Eläkää elämänne onnellisena.Sillä koskaan ei tiedä,milloin matkanpää häämöttää:))
Kyllä muakin naurattaa rouvashenkilön lailla varsinkin sinun sananasettelusi: kornia, kun 18-vuotias on menettänyt luottamuksensa "miehiin". Onko poikaystävä pusutellut kolmen kuukauden suhteen jälkeen toista tyttöä, ja nyt tekee mieli vetää ranteet auki.
Ole kuule naimisissa 15 vuotta, tee kolme lasta ja asuntovelkaa, ja saa selville että sinua on petetty vuosia. Puhu sitten luottamuksen menettämisestä! Näille palstoille pitäisi olla ikäraja, K-20.
Miun mielestä luottamuksen voi menettää iästä huolimatta. Ehkä vain erilailla. Luottamuspula on vain vielä suurempi, mitä enemmän asioita on tapahtunut! Mutta miksi 18-vuotias ei voi muka menettää toisten ihmisten luottamusta?? Anteeks vaan, mutta jotenkin teidän perheellisten rouvien teksteistä paistaa jonkilainen katkeruus...luottamus voi mennä hyvinkin pienistä asioista. Toiset ihmiset pystyvät vain sulattamaan asioita erilailla kuin toiset...iästä riippumatta!!
Millan kassa oon samaa mieltä niinkun alkuperäsenkin kanssa tuolla aiemmin. Siinä vaiheessako sitä ollaan vasta "oikeita ihmisiä" joilla on tunteet ku on naimisisssa, omakotitalo, kolme lasta, farmariauto ja koira??
Mä en osaa oikein muuta sanoa kun sen että kuulostaa melko katkerilta nuo vanhemmat rouvat täällä... Sekö niitä harmittaa että silloin joskus ei pahemmin käynyt mielessä epäillä ketään ja luottamus oli toiseen sen 110% ja nytten kaikkien vuosien jälkeen hommat lähtee käsistä, toinen on pettänyt ja ties mitä?! Ja sitten ottaa päähän kun nuoret "osaa" jo tässä vaiheessa suhtautua epäilevästi ihmisiin... Ja suhde on suhde on se kestänyt minkä aikaa tahansa, tottakai täydellinen luottamus syntyy pikkuhiljaa. Mutta jokainen suhde jättää jälkensä...
Ja tuossa sanottiin jotain että "nyt tekis mieli viiltää ranteet auki"?? Taitaa itelläs olla se ongelma, mä sanoin vaan etten luota, mistään itsetuhoisesta en missään vaiheessa sanonut mitään. Naurettavaa. Mitäs jos lukisi toisen tekstin ja sen perusteella sanois oman mielipiteet, lisäämättä omia VÄÄRIÄ johtopäätöksiään sinne..!?!
joo ihmisin ei voiluottaa vaimoniki jätti 4vuoden jälkeen nyt 26 ja sinkku..vaimovaan löysi paremman..