Itse en ole kiinnostunut seuraamaan toisten ryypiskelyä, en juhannuksena enkä uutena vuotena ja kyllä ne muut kaverit vaistoaa sen hyvin äkkiä. Seurauksena sinua ei viitsitä muutaman vuoden jälkeen kutsua mihinkään, koska olet tylsä.
Itse jättäydyin muutama vuosi sitten pois näistä juhlista ja nyt sitten pakkaa olemaan yksinäistä kun kukaan ei enää kutsu mihinkään.
Miksei voisi viettää aitoa iloista juhlaa, missä ei ryypätä itseään ojan pohjalle. Myös ryyppäämisen lieveilmiöt kuten tappelut, toisten nolaaminen ja loukkaaminen jäisi pois.
Vaikka mieluiten viettäisin uudenkin vuoden juhlat sielunkumppanini ja rakkaani vieressä, jos olisin näin tylsänä tyyppinä sellaisen onnistunut hankkimaan. Eihän naisetkaan huomaa meitä hiljaisia ja kunnollisia miehiä. Vain sellaiset kelpaavat naisille, jotka ryyppäävät ja hakkaavat naisensa säännöllisin väliajoin, jotteivat suunnittelisi mitään omaa itsenäistä elämää, jota jokainen myös suhteessa elävä luonnollisesti tarvitsee. Tuollaiset suhteethan ei oikeasti perustu rakkauteen vaan alistamiseen ja pelkoon. Olen vissiin niin tasainen mies, ettei musta löydy niitä suuria tunteita suuntaan tai toiseen vaan olen vain se mukava tyyppi, jonka puoleen käännytään kun tarvitaan apua ongelmaan tai joku mies on käyttäytynyt sikamaisesti ja vetänyt turpiin.
Mullakin on vain ne tunteet ja tahtoisin tuntea taas hellyyttä ja läheisyyttä jonkun kivan naisen kanssa ilman sitä, että siihen liittyy naisen taholta kostoa, oman itsetunnon pönkittämistä tai puhtaasti vain seksinpuutetta. Olisi kiva vain puhua kaikista asiosta vaikka sylikkäin tai sitten vain katsoa toista syvälle silmiin. Ja jos siltä tuntuisi niin nautittaisiin toisistamme myös muuten. Tuntuu, ettei mulla ole tässä maailmassa mitään virkaa, koska mulla on paljon tunteita, muttei kohdetta niille. Itselle on vielä ystävien hankkiminen todella vaikeaa eli jostain syystä karkotan kaikki uudet ehdokkaat heti kättelyssä pois luotani. Kun löytäiskin sen vian katsomalla peiliin, mutta kun ei se vika löydy sieltäkään. Ihme juttu sekin että itselle on työpaikan hankkiminen ollut aina helppoa, mutta ystävien ei ja taas monelle muulle tiedän olevan päin vastoin.
Lisäksi tuntuu, että naiset puhuu nykyään paljon muuta kuin tarkoittavat. Esim. hakevat tasaveroista kumppania, mutta tarkoittavat oikeasti sitä, että olisi parempi jos mies olisi vähemmin koulutettu ja siten kotonakin tossun alla. Toisaalta haetaan sitoutumiskykyistä miestä, mutta kun kohtaavat sellaisen niin laittavat pakin päälle. Kolmanneksi haluavat rehellisen miehen ja kuitekin sortuvat helppoheikkeihin, jotka kertovat vaikka mitä satuja päästäkseen punkkaan heidän kanssa. Uskollisuus on myös kärsinyt inflaation eli ei ole väliä oletko uskollinen kunhan olet käytettävissä kun naisesi sitä haluaa.
Tästä kaikesta voi hyvin päätellä mitä mieltä olen suomalaisista naisista, joten taidan itsekin kääntää katseeni ulkomaisiin naisiin. Heillä on perinteisen arvot sekä halua työskennellä tarvittaessa suhteen onnistumiseksi. He myös vielä ymmärtävät, ettei suhteessa voi ajaa pelkästään omaa etuaan niinkuin meidän femakot täällä Suomessa.
Mutta tämä on luonnollisesti vain minun mielipiteeni ja odotan aiheesta kiivasta, mutta asiallista keskustelua.
T. Kyllä olis viikatteella töitä
Itse jättäydyin muutama vuosi sitten pois näistä juhlista ja nyt sitten pakkaa olemaan yksinäistä kun kukaan ei enää kutsu mihinkään.
Miksei voisi viettää aitoa iloista juhlaa, missä ei ryypätä itseään ojan pohjalle. Myös ryyppäämisen lieveilmiöt kuten tappelut, toisten nolaaminen ja loukkaaminen jäisi pois.
Vaikka mieluiten viettäisin uudenkin vuoden juhlat sielunkumppanini ja rakkaani vieressä, jos olisin näin tylsänä tyyppinä sellaisen onnistunut hankkimaan. Eihän naisetkaan huomaa meitä hiljaisia ja kunnollisia miehiä. Vain sellaiset kelpaavat naisille, jotka ryyppäävät ja hakkaavat naisensa säännöllisin väliajoin, jotteivat suunnittelisi mitään omaa itsenäistä elämää, jota jokainen myös suhteessa elävä luonnollisesti tarvitsee. Tuollaiset suhteethan ei oikeasti perustu rakkauteen vaan alistamiseen ja pelkoon. Olen vissiin niin tasainen mies, ettei musta löydy niitä suuria tunteita suuntaan tai toiseen vaan olen vain se mukava tyyppi, jonka puoleen käännytään kun tarvitaan apua ongelmaan tai joku mies on käyttäytynyt sikamaisesti ja vetänyt turpiin.
Mullakin on vain ne tunteet ja tahtoisin tuntea taas hellyyttä ja läheisyyttä jonkun kivan naisen kanssa ilman sitä, että siihen liittyy naisen taholta kostoa, oman itsetunnon pönkittämistä tai puhtaasti vain seksinpuutetta. Olisi kiva vain puhua kaikista asiosta vaikka sylikkäin tai sitten vain katsoa toista syvälle silmiin. Ja jos siltä tuntuisi niin nautittaisiin toisistamme myös muuten. Tuntuu, ettei mulla ole tässä maailmassa mitään virkaa, koska mulla on paljon tunteita, muttei kohdetta niille. Itselle on vielä ystävien hankkiminen todella vaikeaa eli jostain syystä karkotan kaikki uudet ehdokkaat heti kättelyssä pois luotani. Kun löytäiskin sen vian katsomalla peiliin, mutta kun ei se vika löydy sieltäkään. Ihme juttu sekin että itselle on työpaikan hankkiminen ollut aina helppoa, mutta ystävien ei ja taas monelle muulle tiedän olevan päin vastoin.
Lisäksi tuntuu, että naiset puhuu nykyään paljon muuta kuin tarkoittavat. Esim. hakevat tasaveroista kumppania, mutta tarkoittavat oikeasti sitä, että olisi parempi jos mies olisi vähemmin koulutettu ja siten kotonakin tossun alla. Toisaalta haetaan sitoutumiskykyistä miestä, mutta kun kohtaavat sellaisen niin laittavat pakin päälle. Kolmanneksi haluavat rehellisen miehen ja kuitekin sortuvat helppoheikkeihin, jotka kertovat vaikka mitä satuja päästäkseen punkkaan heidän kanssa. Uskollisuus on myös kärsinyt inflaation eli ei ole väliä oletko uskollinen kunhan olet käytettävissä kun naisesi sitä haluaa.
Tästä kaikesta voi hyvin päätellä mitä mieltä olen suomalaisista naisista, joten taidan itsekin kääntää katseeni ulkomaisiin naisiin. Heillä on perinteisen arvot sekä halua työskennellä tarvittaessa suhteen onnistumiseksi. He myös vielä ymmärtävät, ettei suhteessa voi ajaa pelkästään omaa etuaan niinkuin meidän femakot täällä Suomessa.
Mutta tämä on luonnollisesti vain minun mielipiteeni ja odotan aiheesta kiivasta, mutta asiallista keskustelua.
T. Kyllä olis viikatteella töitä
Vastaukset 10
Vanhimmat
No kyllähän sellaisiakin ihmisiä on jotka eivät pelkästään ryypiskele joka juhlissa itseään ojan pohjalle. Tuohon kuningas alkoholiin suhtautumiseen itse ainakin olen löytänyt kultaisen keskitien. Otan pari siideriä, mutta humalassa minua ei useinkaan näe. Ja ryypiskelevät kaverini alkavat jo vähitellen tajuta että minulla oikeasti VOI olla hauskaa vaikka en olisi kännissä.
Ja kaikkihan sen oman rakkaan ihmisen haluavat löytää, mutta ei kannata aliarvostaa itseään tyyliin "eihän minusta kukaan tykkää kun olen näin tylsä". Jos et arvosta itseäsi, ei sinua arvosta muutkaan.
Ja kyllä suomalaisilta naisilta löytyy perinteisiä arvoja yhä edelleen! Ei yleistystä kiitos!
Hyvää vuoden alkua !
Toi teksti voisi olla yhtä hyvin mun kirjottama,niin samanlaiset ajatukset ja kokemukset mulla.
Olen jo pitkään kiertänyt ryyppyjuhlat kaukaa,eikä enää tule edes kutsuja,Onneksi !
Parhaiten pärjää itsekseen kun saa päättää mitä tekee,minne menee tai ei mene.Toisinaan sitä tosin kaipaisi jonkun seuraa samalla tavalla kuten mainitsit.Olisi kiva jos olisi joku jonka saisi sulkea syliinsä ja vain halata tai joku joka jakaisi elämän ilot ja surut.
Viinanhuuruisista bileistä tai savuisista kuppiloista sellaista ei löydä ja normaalissa arkielämässä kaikki vain tuijottavat eteensä.
Hyvää Uutta Vuotta kumminkin !
Et ole ainut, joka ei pidä räiskeestä, mäiskeestä ja tungoksessa örveltämisestä. Minäkin jättäydyin kotiin vaikka kahdet bileet olisi ollut tarjolla, lapset isällään jne. Ennemmin lähden vaikka seuraavana viikonloppuna pienempään tungokseen Helsingin yöhön.
Et kuule menetä mitään kun olet tämän hulinaillan kotona. He jotka ovat baanalla eivät todennäköisesti muista huomenna mitään eilisestä. Niin ja lisäksi makaavat huomisen päivän krapulassa.
Tänä vuonna oli kyllä pikkuisen sellainen ajatuksen poikanen, että pitäs jättää kaikki ennakkoluulot sun muut romukoppaan, pukea ylleen lämmin takki ja etsiä tiensä Kuopiossa sijaitsevaan lähimpää menomestaan. Ihan vaan viettämään railakasta ja kännistä Uuttavuotta.
Mutta minkäs teet,tässä sitä kello lähestyy jo 23:a ja täällä sitä vain istutaan surkuttelemassa(ehkä nyt edes vähäsen) omaa synkkää yksinäisyyttäni. Edes näin Uudenvuoden aaton kunniaksi en saa hilattua itseäni baariin/tai ihan mihin vaan menomestaan. Ikäisekseni olen pysynyt varsin selvänä, eikä vaikka kuinka olen itselleni uhkaillut, että menisin baariin vetämään pään täyteen ja tutustumaan uusiin ihmisiin, varsinkin naispuolisiin, niin loppujen lopuksi en koskaan mene.
Onko minussa jotain vikaa jos en vedä päätä täyteen edes näin Uudenvuoden aattona? Tälläisien pyhien uskoisi olevan hyvin otollista aikaa edes pieniin baareista alkaneisiin pikasuhteisiin.
Vituttaa yksinkertaisesti, kun en ole tarpeeksi oma alotteinen. Siks olenkin sinkku vuodesta toiseen. Lupaan siis,että ens vuonna vedän pään täyteen ainakin kerran. Jos ei sitten ihmissuhde taidot parane,niin sitten ei parane koskaan.
Peace Out.
Todella hyvä kirjoitus!
Nim. Myös yksin uuttavuotta viettämässä kotona
Rauhassa saan itsekin viettää tämän lyhyen viikonlopun, kun ei viina oikein maistu. Olen varmaan muutenkin tylsää seuraa, kun en ole enää vuosiin kuskiksikaan kelvannut. Entiset ystävät viettävät aikaansa mieluummin kumppaninsa tai parempien kavereidensa kanssa, kun ei ole enää mitään yhteistä, eivätkä uudet tuttavuudet tunnu kaipaavan ylimääräistä seuraa.
Minulle kyllä riittäisi yksikin seuralainen, mutta ujo mies ei ujoa naista löydä. Ja jos löytääkin, ei useimmiten uskalla yrittää tai lopettaa heti ensimmäisen torjutun yrityksen jälkeen. Nainen ei tietenkään ikinä tee aloitetta, ilmaise omaa kiinnostustaan selkeästi ja torjuu vähänkin epämääräiset lähestymisyritykset. Ujoon sinkkunaiseen pitäisikin päästä tutustumaan ajan kanssa ja "käytännönpakosta", mutta ainakin omalla kohdallani niin pääsee tapahtumaan valitettavan harvoin. Taitavammat miehet hoitavat tutustumisvaiheen yhden baari-illan aikana, oli nainen ujo tai ei.
En kuitenkaan ala muita ihmisiä siitä syyllistämään, että jään yksin. Voin syyttää asiasta vain itseäni ja niin yleensä teenkin. Se puolestaan näkyy varmasti ulospäin asenteessani itseäni kohtaan eikä paranna mahdollisuuksiani yhtään. Onnistumisten puute nakertaa itsetuntoa entisestään.
Itsestään epävarma mies ei kelpaa edes epävarmalle naiselle, sillä miehellä tulee aina olla itsetuntoa ja itsevarmuutta, oli se sitten valheellista tai ei. Ei kukaan jaksa nössöä valittajaa kauan katsoa, vaikka naisille se tuntuukin olevan sallittua. Tai näin ainakin luulen.
Silti toivon löytäväni jostain sen parhaan ystävän, jonka kanssa jakaa elämä sellaisena, kun se tulee vastaan. Mutta en voi pakottaa ketään rakastumaan itseeni tai edes valitsemaan omia tunteitani toista kohtaan. Se sopivin kumppani löytyy, jos on löytyäkseen. Kannattaa sillä välin vain yrittää parhaansa ja nauttia siitä ajasta, mikä on annettu.
Hyvää uutta vuotta, vaikkei se toivottamalla siitä mihinkään parane.
Heipähei, kohtalotoverit! Nyt ei vaivuta synkkyyteen. Saapuva vuosi ei voi olla edeltäjäänsä surkeampi...Pikkuneitini meni unten maille ja minä istun yksinäisenä selvinpäin koneen ääressä.
Meni ihan plörinäksi koko uusi vuosi kun jämähti omakin päänuppi tonne pessimismin puolelle. Olin tietysti tehnyt päätöksen että käyn ostamassa uuden vuoden tinat ja tutustutan tyttäreni siihen traditioon. Pessimismi iski ja vakuutuin siitä että mikäli minä sen hevosenkengän sulautan ja viskaisen menemään sinne ämpärinpohjalle niin sen uusi ulkomuoto muistuttaa koiranpaakkelsia.Sellainen lievä vihje minkälainen tuleva vuosi on... Ajattelin sitten etten uskalla koko rituaalia suorittaa. Parempi olla epätietoinen siitä mitä uusi vuosi tuo tullessaan, jos se kuitenkin on pelkkää surkeutta.
Noh, lähdin kuitenkin kauppaan ja kirosin pessimismiäni ja pelkuruuttani. Ja kuulkaas sitten kävikin niin että eipä siellä kaupassa ollut enää tinakauhaa myynnissä, ne oli loppu! Joten en tiedä olisiko koirankikkare kuvastanut ensi vuoden koettelemuksiani. Enkä siitä enää välitäkkään. Huumorilla eteenpäin koko poppoo täällä ja vähän uskoa siihen että tuleva vuosi tuo mukanaan jotain hienoa meillekkin!Juhlapyhät ovat rankkoja yksinäisille mutta huomenna jo helpottaa. Halipomppelit kaikille!
Well said.
Siinä missä alkuperäinen kirjoittaja syyllisti muita,
sinä otit "ongelmaasi" kohtaan järkevämmän asenteen.
Ei se tosiaan ole niiden muiden miesten vika jos joku
ei ole sitä kumppaniaan löytänyt. Ei se ole niiden
naistenkaan vika jos sinä et heitä kiinnosta tai
et ole heitä uskaltanut lähestyä. Niin se vain on.
Liiallinen epävarmuus ja epätoivoisuus tosiaan
näkyy jollakin tapaa ihmisestä ja homma kaatuukin
usein siihen. Pakit taas syövät itseluottamusta
entisestään. Kierre on valmis.
Täytyisi vain saada taottua päähän, etteivät ne
pakit ole mikään maailmanloppu, eikä naisille
juttelemisessa ole loppujen lopuksi mitään
ihmeellistä. Mistähän sen itseluottamuksen löytäisi?
ennen minuakin kutsuttiin ties mihin pippaloihin, muttei enää. Yksin olen juhlat juhlinut jo useamman vuoden ajan ja siksi ne masentaakin. Ehkä syynä kutsumattomuuteen on se, etten ole hommannut kumppania seuraksi :( Onneksi tämä Uusi Vuosi sattui viikonloppuun, niin ei ainakaan pitään tarvi keksiä itselleen tekemistä :)
Minua ärsyttää kun jotkut luokittelevat ihmiset kunnollisiin
ja juoppoihin kuten sinä. Aivan kuin siinä välissä
ei olisi mitään välimuotoja.
Itse olen melko tavallinen, hyvin koulutettu ja käytöstavat
omaava mies, mutta kyllä minusta on ihan mukava välillä
käydä kavereiden kanssa viihteellä muutaman kaljatuopin kera.
Ei se tee minusta yhtään sen vähemmän kunnollista
kuin sinustakaan, eikä se tee minusta mitään naisenhakkaajaa.
Kyllä kunnollisellakin miehellä on lupa elää. Ei aina
tarvitse olla niin mahdottoman järkevä ja tasainen.
Ei sitä viinaa tietysti tarvitse juoda hauskaa
pitääkseen, mutta ei satunnainen kaljoittelu
kenestäkään renttua tee.