Muutama jutska näin vuoden vaihteeksi.
Meidän tulee muistaa, että nykyiset (ja kohta menneet) työntekijöiden edut on saavutettu vasemmiston taistelulla. Luuleeko joku, että työnantajat/osakkeenomistajat olisivat suostuneet neljänkymmenen tunnin työviikkoon, palkallisiin lomiin, työttömyyskorvauksiin, sairauskorvauksiin, irtisanomisturvaan yms. ilman vasemmiston vaikutusta? Nämä eivät todellakaan ole tipahtaneet taivaasta eivätkä ole olleet kiveen kirjoitettuja, kiitos siis ne työmarkkinoilla olijoille taistelleille entissotureille.
Oikeistolaisia saamme kiittää perseellepotkimisesta. Se, että yritteliäs ja tsemppaava ihminen saa (joskus) palkinnon pyrinnöistään, on luonut valtaosan ihmiskunnan keksinnöistä mieltä ja toimeliaisuutta kiihottavalla tenhollaan. Ponnistelu kohti aineellista hyvää, kaikkine sen tuomine ihanuuksineen - joista turvallisuudentunne ei liene vähäisimpiä - on ollut pontimena valtavaan määrään elämämme mukavaksi tekevistä innovaatioista. Juuri palkitsevuuden vähyys vasemmistoaatteissa onkin ollut niiden suurin jarru.
Ihminen on kuitenkin jin ja yang. Hänessä on molemmat puolet. Ihminen tarvitsee sekä turvaa että menestymisen mahdollisuuksia, ja enemmän kuin toisensa poissulkevia niiden pitäisi niinkin rikkaassa maailmassa kuin missä nyt elämme olla toisiaan tukevia.
Siksi ehdotankin, että unohdamme sekä oikeistolaisuuden että vasemmistolaisuuden. Demareilla, kommareilla, kokkareilla, kapitalisteilla, vasureilla, uskiksilla, lipilaareilla ja muilla on ollut viljalti aikaa, mahdollisuuksia ja kenttiä osoittaa olevansa oikeassa. Missään ei ole oikein onnistunut. Silti, vuosi vuoden jälkeen demokratioissa jokainen kertoo, että antamalla meille valta asiat hoituvat, mutku noi toiset.
Olisiko jo aika sanoa good bye vanhoille puolueille ja kertoa heille, ettei teistä enää ole mihinkään, olette pystyynjämähtäneitä kelohonkia muuten aavalla tundralla? Olisiko aika tunnustaa, että olemme kaikki ihmisiä, ja kaikille meille kuuluvat tietyt oikeudet: oikeudet kunnioitukseen, riittävään perusturvaan ja mahdollisuuksiin saavuttaa menestys?
Ja nyt kuulen kaikkien nykypuolueiden huutavan kuorossa: kannatamme juuri tätä!
Miksei maailma sitten ole tällainen?
Kysyn siis: kannattaako meidän enää pyristellä toisiamme kyyläten, toisiamme vihaten vanhoissa juoksuhaudoissa... vai pikkuhiljaa herätä ajamaan ihmisten eli itsemme asiaa? Etsiä jotain uutta, koska vanhakaan ei futaa.
Toivotan mitä parhainta Uutta Vuotta kaikille! Toivon, että se tuo tullessaan jotain uutta ajattelua. Julistakaamme vuosi 2006 ajattelun vuodeksi itse kukin tykönämme! Luvatkaamme funtsia edes kerran viikossa. En mainosta mitään aatetta, mainostan vain ajattelun aloittamista, vaihtoehtojen pohdintaa. Meidän olisi jo korkea aika jokaisen ravistautua ulos vanhoista kaavoista.
Meidän tulee muistaa, että nykyiset (ja kohta menneet) työntekijöiden edut on saavutettu vasemmiston taistelulla. Luuleeko joku, että työnantajat/osakkeenomistajat olisivat suostuneet neljänkymmenen tunnin työviikkoon, palkallisiin lomiin, työttömyyskorvauksiin, sairauskorvauksiin, irtisanomisturvaan yms. ilman vasemmiston vaikutusta? Nämä eivät todellakaan ole tipahtaneet taivaasta eivätkä ole olleet kiveen kirjoitettuja, kiitos siis ne työmarkkinoilla olijoille taistelleille entissotureille.
Oikeistolaisia saamme kiittää perseellepotkimisesta. Se, että yritteliäs ja tsemppaava ihminen saa (joskus) palkinnon pyrinnöistään, on luonut valtaosan ihmiskunnan keksinnöistä mieltä ja toimeliaisuutta kiihottavalla tenhollaan. Ponnistelu kohti aineellista hyvää, kaikkine sen tuomine ihanuuksineen - joista turvallisuudentunne ei liene vähäisimpiä - on ollut pontimena valtavaan määrään elämämme mukavaksi tekevistä innovaatioista. Juuri palkitsevuuden vähyys vasemmistoaatteissa onkin ollut niiden suurin jarru.
Ihminen on kuitenkin jin ja yang. Hänessä on molemmat puolet. Ihminen tarvitsee sekä turvaa että menestymisen mahdollisuuksia, ja enemmän kuin toisensa poissulkevia niiden pitäisi niinkin rikkaassa maailmassa kuin missä nyt elämme olla toisiaan tukevia.
Siksi ehdotankin, että unohdamme sekä oikeistolaisuuden että vasemmistolaisuuden. Demareilla, kommareilla, kokkareilla, kapitalisteilla, vasureilla, uskiksilla, lipilaareilla ja muilla on ollut viljalti aikaa, mahdollisuuksia ja kenttiä osoittaa olevansa oikeassa. Missään ei ole oikein onnistunut. Silti, vuosi vuoden jälkeen demokratioissa jokainen kertoo, että antamalla meille valta asiat hoituvat, mutku noi toiset.
Olisiko jo aika sanoa good bye vanhoille puolueille ja kertoa heille, ettei teistä enää ole mihinkään, olette pystyynjämähtäneitä kelohonkia muuten aavalla tundralla? Olisiko aika tunnustaa, että olemme kaikki ihmisiä, ja kaikille meille kuuluvat tietyt oikeudet: oikeudet kunnioitukseen, riittävään perusturvaan ja mahdollisuuksiin saavuttaa menestys?
Ja nyt kuulen kaikkien nykypuolueiden huutavan kuorossa: kannatamme juuri tätä!
Miksei maailma sitten ole tällainen?
Kysyn siis: kannattaako meidän enää pyristellä toisiamme kyyläten, toisiamme vihaten vanhoissa juoksuhaudoissa... vai pikkuhiljaa herätä ajamaan ihmisten eli itsemme asiaa? Etsiä jotain uutta, koska vanhakaan ei futaa.
Toivotan mitä parhainta Uutta Vuotta kaikille! Toivon, että se tuo tullessaan jotain uutta ajattelua. Julistakaamme vuosi 2006 ajattelun vuodeksi itse kukin tykönämme! Luvatkaamme funtsia edes kerran viikossa. En mainosta mitään aatetta, mainostan vain ajattelun aloittamista, vaihtoehtojen pohdintaa. Meidän olisi jo korkea aika jokaisen ravistautua ulos vanhoista kaavoista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.