Juuh,hyvää uuttavuotta! ainaskin parempaa:)
tulin juuri saunasta eikäs unikaan vielä tuu...
ja täälläkin on aikas hiljaista jotenka höpisen itekseni:)
mulle paukahti "vahtivuoro" jotenka en päässyt saunaa enempää juhlistamaan vuoden vaihtumista,no en tiiä että oisko siitä ihan juhlaa saanut ees väännettyä mutta ois se ollut mukavaa päästä rentoutumaan.
nyt on suurinpiirtein vuosi kulunut siitä kun päätimme erota... kovin sitä koittaa muistella viimevuotta mutta aikas vähän siitä mitään muistuu mieleen vaikka meitin erokin oli ns.hyvä ero jos niin voi sanoa.
kohtuullisen paljon se on voimia vaatinut siltikin,ni kyllä sen täytyy olla hirmuisen raskasta jos ero on tullut vain toisen puolelta taiks muutoin riitaisasti...ja siihen vielä lisätään jälkikasvut.
meitin jälkikasvu on vasta reilun kahdenvuoden ikäinen likka,jonka sanavarastoon kuuluu nykyään enää: en syö,en haluu,en mee...ja vastapainoksi haluun,haluun,haluun ja haluun!!! ehkä on jo pientä uhmaikää:):)
ja kaikenlisäks pinnasänkyhän ei enää kelpaa jotenka hää nukkuu mun punkassa..ja mikäli vanhat merkit pitää paikkansa,ni se parhaillaankin röhnöttää siellä niinkus eläkkeellä oleva sammakko,ketarat oikosenaan ja vielä poikittain keskellä sänkyä ettei vahingossakaan muille jää liikaa tilaa:):):)
juupajuu... olotila on jo ihan kohtuullinen mutta ei oikeen osaa sinkku olla,vieläkään,perskele! :):)
nooh,pitänee vaan jatkaa harjoituksia :):)
tässä ei kait ollu mitään kysymyksiä mutta täähän olikin vaan pelkkää höpinää :)
no mut tuon otsikon alle voi höpistä muutkin vaiks ei ois pätkääkään "asiaa" ettäs sillai :):)
tulin juuri saunasta eikäs unikaan vielä tuu...
ja täälläkin on aikas hiljaista jotenka höpisen itekseni:)
mulle paukahti "vahtivuoro" jotenka en päässyt saunaa enempää juhlistamaan vuoden vaihtumista,no en tiiä että oisko siitä ihan juhlaa saanut ees väännettyä mutta ois se ollut mukavaa päästä rentoutumaan.
nyt on suurinpiirtein vuosi kulunut siitä kun päätimme erota... kovin sitä koittaa muistella viimevuotta mutta aikas vähän siitä mitään muistuu mieleen vaikka meitin erokin oli ns.hyvä ero jos niin voi sanoa.
kohtuullisen paljon se on voimia vaatinut siltikin,ni kyllä sen täytyy olla hirmuisen raskasta jos ero on tullut vain toisen puolelta taiks muutoin riitaisasti...ja siihen vielä lisätään jälkikasvut.
meitin jälkikasvu on vasta reilun kahdenvuoden ikäinen likka,jonka sanavarastoon kuuluu nykyään enää: en syö,en haluu,en mee...ja vastapainoksi haluun,haluun,haluun ja haluun!!! ehkä on jo pientä uhmaikää:):)
ja kaikenlisäks pinnasänkyhän ei enää kelpaa jotenka hää nukkuu mun punkassa..ja mikäli vanhat merkit pitää paikkansa,ni se parhaillaankin röhnöttää siellä niinkus eläkkeellä oleva sammakko,ketarat oikosenaan ja vielä poikittain keskellä sänkyä ettei vahingossakaan muille jää liikaa tilaa:):):)
juupajuu... olotila on jo ihan kohtuullinen mutta ei oikeen osaa sinkku olla,vieläkään,perskele! :):)
nooh,pitänee vaan jatkaa harjoituksia :):)
tässä ei kait ollu mitään kysymyksiä mutta täähän olikin vaan pelkkää höpinää :)
no mut tuon otsikon alle voi höpistä muutkin vaiks ei ois pätkääkään "asiaa" ettäs sillai :):)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uutta vuotta :)
Tältäkin eronneelta yökukkujalta Uuden vuoden toivotukset kaikille tasapuolisesti! Ja pakko vielä tokaista että hauskaa on kyllä seurata parivuotiaan naperon tuskailua kun ei mitään halua ja kuitenkin haluaa kaiken. Välillä joutuu laskemaan kymmeneen kun meinaa omat hermot mennä ja välillä joutuu naurua pidättämään kun tilanteet menevät liiankin hullunkurisiksi. Voi raasuja kun kasvaminen on niin rankkaa. Toivottavasti kykenemme siitä huolimatta tukemaan lapsia näissä uhman aiheuttamissa tunnekuohuissa.
Tsemppiä kaikille vanhemmille joilla uhmaikäisiä lapsia. Löytäkää kyky nähdä myös vähän huumoria siinä kasvattamisen rankassa työssä.
että ne lapset kasvaa niin hirmu nopeesti. Yhtäkkiä ne jo ajelee ajokorttia, kuten meitin vanhimmainen. Kauhea hinku pois kotoa omaan kämppään. Vaikka juuri äsken oli pikkuinen taapero, jolle kaikki kaikessa oli oma pehmoinen pupuressukka.
Nauttikaa tästä alkaneesta vuodesta pienten lasten vanhemmat. Uusia voimia kaikille. Siel sataa lunta, menepä auraamaan pihaa, kun ei täs muutakaan puuhaa ole.
Ei kestä ikuisuuksia, vaikka se viikko- ja kuukausitolkulla kestäisikin. Mulla on vanhimmainen liki häipynyt jo, tosin käy joskus, ja on mitä ihanin nuori mies. Kummasti vaan tulee äiti-pien -olo hänen napatessa halaukseen. Vahtivuoro hänen kohdallaan oli suhteellisen rankka, ja tein väsymyksissäni pahoja virheitä. Huojentavaa nähdä, etten saanut koko lasta ajettua hunningolle, päinvastoin hän sai minutkin pois siltä tieltä.
Vahtivuoro jatkuu kahden nuoremman kanssa. En tiedä olisinko ollut jouluna tai eilen onnellisempi, jos he olisivatkin sattumoisin päässeet isälleen. Aika somaa oli laskea viime vuoden viimeiset kellonlyönnit, pitää pienimmän korvia ilotulituksen metelissä.. Enää ei tarvitse erikseen mainita, että lapsuus on niin lyhyt, harmitella vaan, kun oma jaksaminen ja pinna on joskus vieläkin lyhyempi, ja pyrkiä parempaan.
Voimia ja naurua itse kullekin säädylle.
Ja.. siitä sängyssä röhnöttävästä kaksi vuotiaasta.. Edelleen ne siihen tunkevat, alakouluikäisetkin, kun maailman meno käy liian rankaksi. Ei henno käskeä poiskaan. Onneksi olen näin pieni tumppi, sovitaan kaikki kolme kun käymme poikittain :)
Naureskellen luin ketjua.
En ole unohtanut aikaa, kun omat lapseni olivat tuossa iässä ja uhmaiässä ja ties missä iässä. Täyttä tohinaa elämä oli, ja pois en niistä paljoakaan antaisi tai toiseksi muuttaisi.
Nyt olen pienen 2-v pojanpalleron mummo. Puhetta tulee jo pieniä lauseita ja hän opettelee kasvamaan isompia tarkasti tarkkaillen ja matkien ja on ihastuttava tulevaisuuden suuri mies.
Äskettäin sain nauraa sydämeni pohjasta tätä pientä matkijaa ja kerronpa nyt teillekin:
Haimme palleron kanssa varastosta ylähyllyltä laatikkoa, jossa on oman poikani vanhoja pikkuautoja. Ok, laatikko oli korkealla ja sitä kurkottaessani jotain roinaa tipahti päähäni ja temperamenttisena tuli suusta, "Voi saatana". Nostin laatikon alas, oli väärä laatikko, joten sanoin, että ei tätä, tässä on vain jotain romuja.
Oikeakin laatikko löytyi ja nostin sen pojan eteen ja odottelin riemunkiljaisuja, vaan palleron suusta tulikin tomerasti "Taatana, romuja!" :)))
oli jo tarkoitus lähteä viemään viipottajaa äitillensä mutta eikäs mitä...siellä se kärsä täristen tuhisee sohvalla:):) ...ja poikittain,kuinkas muuten:):)
ilmeisesti mun pitää kuiteskin hommata isompi punkka,jos kerta on "vaara" että se hiukkas isompanakin vallataan:):)
mä oon myös huomannut että vesselin kuulo ja oppimiskyky on silloin aina suurimmillaan ku ei pitäis olla... meitin likka lyö välillä kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja rääkäsee PERSKUTA!... ja mä en todellakaan tiiä että mistä moisen on oppinut?!?! :):)
juuh ja lunta on todellakin tullut,aattelinkin jo ettäs sitähän on ihan puhki ku on saanut pihan kolattua,siinä luulossa olin siihen asti kunnes yks pikkuenkeli istahti pulkkaan...no juu,sehän oli kuin "yhtäpuuta"sen pulkkansa kanssa ja erehtysin vielä hujauttaa pienen hyppyrin ylikin...elikkäs,puoli talonkierrosta perästä kuuluu kikatus ja käkätys ja toisen puolikkaan aikana -pyppyriin,pyppyriin:):)
eikäs riittänyt enää laskutaito niihin talonkierroksiin:)
jahas,tais nuppu herätä:):)
tasapuolista säännöstelyä koneella olossa. Lukutaitoinen nuorimmainen henkäilee seläntakana.. Viisainta varmaan siirtyä talousaskareitten pariin, ja uskoa että tiedätte minunkin olevan hengessä mukana.