Mietin eroa,olen miettinyt sitä jo pitkään,uskallus vain tekoihin puuttuu.Moni asia mietityttää.Lainaa on ihan tarpeeksi,talosta,autosta,opinnoista ja vähän muutakin.Nuo ositukset yms kuullostavat hankalilta.Luulisin ettei mies pysty lunastamaan osuuttaan talosta,jos edes haluaisikaan.Ei kyllä halua muuttaa poiskaan.Luin jostakin edellisistä kirjoituksista vuokrausmenetelemästä.Jos mies maksaisi minulle vuokraa,voisin sillä maksaa osuuteni asuntolainan kuukausittaisesta lyhennyksestä,vai onko siinä vielä joitakin lakikiemuroita?
Kertokaas taas
minäpä
4798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
asuttu vuokralla.
Eli siksi kyselin tuosta vuokra-asiasta. Eli joko saat mieheltä "vuokraa" omasta osuudestasi taloon (jossa nyt yksin asuu, vaikka ei haluaisikaan), mutta silloin maksat puolet ylläpitokuluista (sähkö, vakuutus) ja lainanlyhennystä. Meillä on lainaa niin hirveesti ja asuinkulutkin isot, joten en ole ihan varma pystynkö siltikään vuokraamaan asuntoa pääkaupunkiseudulta. Tiukille menee ennen kuin talo on myyty. Mies ehkä haluaisi pitää talon, mutta ei pysty rahoittamaan sitä, mikä on mielestäni harmi! En minäkään nyt voi kamalasti tinkiä osuudestani, vaan haluan about käyvän arvon, jotta voin sitten kun tilanne rauhoittuu ostaa omankin kämpän itselleni ja 8 v. pojalle. Olen jopa ehdottanut miehelle, että hankkisi uuden naisen, jolla on tulot, niin voisivat ostaa mun osuuden talosta halvalla! No, minä tässä olen eroa tehnyt jo vuosikausia -vasta nyt helmikuussa se tulee taloudellisesti mahdolliseksi. Tätä olen odottanut ja odottanut -ja nyt kun dead line lähenee, olen ihan kauhuissani ja innoissani -joka minuutti eri fiilis! Tällä hetkellä pahimmalta tuntuu tämä talon "vieminen" mieheltä...ihan tosi. Poikaa se saa nähdä ja pitää niin paljon kuin haluaa ja meidän yhteiselämä on niin kylmää et sitä ei voi kaivata kukaan. Ja silti tunnen itseni höyrähtäneeksi ja hulluksikin -haluan olla tavallinen perheenäiti ja tavallinen vaimo. Ei minua innosta sinkkuelämä ja se, että isken sitten mahdollisesti naimisissa olevia perheen isiä ja aiheutan vielä pahimmassa tapauksessa jonkun avioeron lisää. Sillä ehdottomasti haluan parisuhteen -en voi kuvitella eläväni yksin loppuelämääni enkä edes ilman seksiä kovin pitkään. Mutta kuten sanoit, moni asia mietityttää -ja välillä ihmettelen, miten kukaan saa tehtyä eroa. Moni neuvoo laittamaan plussia ja miinuksia -no plussat on unelmaa ja miinukset elämää. Miten niitä plussia uskaltaa laskea???
Tuota pelkäsinkin että tulee kuitenkin jotain lisää maksettavaa!!!Eihän sitä sitten mitenkään pärjää kun on kuitenkin omatkin asumiskulut maksettava.
Sehän se suurin mietittävä asia onkin että miten pärjää taloudellisesti,muutenhan se on jo todistettu että ilman miestä selviää hyvin!!
Meilläkin lapsia,enkä tietenkään kiellä miestä heitä tapaamasta,saisinhan silloin kaipaamaani omaa aikaa.
Luulen että vähään aikaan en miehiin vilkaisisikaan.Eiköhän niitä sitten "tarpeeseen" saisi ku siltä tuntuisi.
Oma syyni, kun mainitsin tuosta vuokrasta jos toinen asuttaa ykin yhteiatä kotianne.
Ensiksikin, se on asia minkä te (eroavat/eronneet) sovitte ... niin korvauksen määrän kuin periaatteetkin. Jos todella maksaa sinulle vuokraa, noon tietenkin sinä vastavasti huolehdit osuudestasi lainan hoidosta ja talon ylläpidosta.
Ellette saa sovittua, niin voi oikeuden päätöksen kulut nousta niitä vuokrasatasia suuremmaksi laskuksi ... mieti kannattaako, vaikka oikeus olisikin ko. vuokraan.
Parasta oli hoitaa ositus nopeasti pois, taloudet erilleen ja kumpainenkin hoitaa omat kulunsa.