Olen tässä sattuneesta syystä lueskellut palstan viestejä tunteroisen verran. Kulunut viikko on ollut yhtä tuskaa, kylmässä ja upottavassa suossa rämpimistä. En muistanutkaan, että ihmisestä voi tuntua niin pahalta. Kyynelkanavat eivät tahtoneet sulkeutua ollenkaan, ja kaikki näkyi paksun harmaan sumuverhon takaa. Harmaa verho ulottui ajassa eteenpäin ainakin vuoden päähän. Tuntui siis siltä, ettei se hälvene mitenkään ennen kuin vähintään tuon verran aikaa on kulunut. Mielessä välähtelivät toiveet kuolemasta, samaan aikaan suuri pelko siitä, että näin oikeastikin tapahtuisi.
Välillä on ollut hieman parempi olo, mutta ahdistavien ajatusten myötä se on aina kaikonnut.
Tänään päätin kuitenkin, että psyykkaan itseäni iloisemmaksi vaikka hampaat irvessä. En salli itseni jäädä tähän masennukseen makaamaan.
Lukieassani näitä karmeita kertomuksia täällä, huomasin, että mun tilannehan ei ole edes kauhean paha. Vaikka nyt kokemani tunteet ovatkin. Ja aina jonkunlaisen eron sattuessa joutuu ihminen tekemään surutyötä. Mulla on kuitenkin vielä toivoa siitä, että näin oli tarkoitettu käydä, ja asiat muuttuvat vielä paremmiksi.
Toivon kipinöitä teidän kaikkien särkyneisiin sydämiin!
Välillä on ollut hieman parempi olo, mutta ahdistavien ajatusten myötä se on aina kaikonnut.
Tänään päätin kuitenkin, että psyykkaan itseäni iloisemmaksi vaikka hampaat irvessä. En salli itseni jäädä tähän masennukseen makaamaan.
Lukieassani näitä karmeita kertomuksia täällä, huomasin, että mun tilannehan ei ole edes kauhean paha. Vaikka nyt kokemani tunteet ovatkin. Ja aina jonkunlaisen eron sattuessa joutuu ihminen tekemään surutyötä. Mulla on kuitenkin vielä toivoa siitä, että näin oli tarkoitettu käydä, ja asiat muuttuvat vielä paremmiksi.
Toivon kipinöitä teidän kaikkien särkyneisiin sydämiin!
Vastaukset 3
Vanhimmat
erosta tulee kohta puolivuotta, aika on mennyt nopeesti, mutta eropäivä tuntuu kuin olisi ollut viime viikolla. välillä tunnen itseni niin elämän kuninkaaksi ja joskus niin surkeeksi. jos ex ottaa yhteyttä pitkän ajan päästä näen siitä viikkoja painajaisia ja elän melkein sumussa, tämä on tätä tunteiden ja järjen sotaa. vähän menee niinkuin jonkun laulun sanoissa jotenkin: lauantai iltana mä en muista sua, sunnuntai aamuna kaipaan koko viikon edestä..
N24
Eikös me miehet ollakin ihania, kun saadaan teidät tuolleen itkemään ja kaipaamaan? Sitten hetken päästä huomaatte, kuinka pirun turhaa oli itkeä jonkun rentun perään.
Hih, kyllä olette ihania. Se mies jonka vuoksi itkin, on edelleen ihana ihminen. Ja miehet kyllä itkee samoin naisten perään. Että mielestäni tilanne on fifty-fifty. :)