Ainakin kun tätä palstaa lukee, niin vaikuttaa siltä, että taitaa rakastuminen olla katoava luonnonvara. Kun katselee noita sekä miesten että naisten vaatimuslistoja tuleville kumppaneilleen, niin näyttää kyllä siltä, ettei siinä rakastumisella ole mitään sijaa, vaan kaikki suhteiden aloittamiset tehdään tiukasti järkeilyn ja pikkutarkkojen yksityiskohtien avulla.
Minusta tuntuu aika uskomattomalta, että esimerkiksi muutama liikakilo tai puuttuva korkeakoulututkinto voi pilata ihmisen olemuksen toisen silmissä niin täydellisesti, etteivät tämän luonteen ja ulkonäön muilla hienoilla ominaisuuksilla ole enään mitään merkitystä.
Kuulostaa aikamoiselta pilkunviilaukselta noin suoraan sanottuna
Vai mistä sitten oikein on kyse?
Minusta tuntuu aika uskomattomalta, että esimerkiksi muutama liikakilo tai puuttuva korkeakoulututkinto voi pilata ihmisen olemuksen toisen silmissä niin täydellisesti, etteivät tämän luonteen ja ulkonäön muilla hienoilla ominaisuuksilla ole enään mitään merkitystä.
Kuulostaa aikamoiselta pilkunviilaukselta noin suoraan sanottuna
Vai mistä sitten oikein on kyse?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nyt on vaan menossa sellainen vaihe jossa odotellaan sitä rakkauden kohdetta. Mut vielä rakastun
Jostain syystä jotkut eivät vaan ymmärrä nettitreffien tarkoitusta. Ihmiset lukevat niitä kuin jotain kouluesseitä - pitää olla niin hieno, luova, syvällinen, tunteita herättävä romaani ilman kirjoitusvirheitä ennenkuin kelpuutetaan. Siis omasta mielestäni nettitreffit toimisivat parhaiten siten, että ihmiset nopeasti laittaisivat jotain pinnallista pakollisia perusasioita ja varsinainen tutustuminen tapahtuisi in Live. Siis eihän kukaan voi rakastua pelkästään jonkun netissä näkyvän kirjoitusrimpsun perusteella.
tunnelma käy selville.
Olen aivan samaa mieltä. Ei minuakaan kiinnosta istua kirjoittelemassa pitkiä maileja ihmisille joita en ole koskaan tavannut. Netti toimisi parhaiten tapana nopeasti seuloa perusasioilla (ikä, ulkonäkö,harrastukset,asuinpaikka jne.) kiinnostavat ihmiset ja sitten tutustua livenä ilman paineita. Siis treffikutsu niille joista on kiinnostunut ja jos he vastaavat kyllä niin sitten kahville puoleksi tunniksi.
puolet rustailee niitä vaatimuslistoja ja toinen puoli odottelee sitä kuhmua päähänsä....ja sitte pitäis vielä väistellä varattujen klapinheilautuksia,ettei tulis huonoa kuhmua..
ja vielä...pitäis osata jotai tehä jos sattuis sen kuhmun saamaan... ja...äääääähhh! ookkei mä lopetan:):)
Täytyy vaan oppia siitä pois. Tai kohde sais vaihtua, mutta tunne säilyä... Järki sanoo, ettei todellakaan kannata vaikka mies haluais, mutta tunne potkii vastaan. Onneks uskon sitä järkeä enemmän ja onneks sitä ON enemmän. Kerran tuli lyötyä sen kanssa pää seinään ja pahasti. Kerta riitti kiitti. Pitäis muuten varmaan vaihtaa puhelinnumeroa, jotta loppuis sekin "pommitus"... Argh! Sit vois ehkä alkaa kunnolla unohtaa... hmmm...
Taas kerran törmäsin varattuun mieheen, joka ei kertonut hänen kannaltaan pienestä asiasta. Nyt lopahti viimeinenkin kiinnostus miehiin. Eihän tässä jaksa uskoa mihinkään.
OLethan sinä itsekin varattu (nimimerkki varattu mies) joten mitäs siinä riehut ;).
Niin no onhan se hieman pakkokin jotain "vaatimuslistaa" laittaa näin netissä kun pyöritään. Täällä kun on ihmisiä hieman enemmän, kuin normaaleissa parinmuodostuspaikoissa, kuten baareissa. Eli nämä vaatimuslistat eivät siis varsinaisesti ole mitään ehtoja rakastumiselle, vaan rakastuminen tapahtuu vasta tapaamisen ja tutustumisen jälkeen, jonka se vaatimuslista mahdollistaa. Se lista ei ole vielä se ihminen, vaan lähinnä ominaisuuskimppu, joka hieman saattaa helpottaa sitä mahdollista rakastumista sitten tuonnempana.
Myönnä kyllä sen, että jotkut listat ovat hieman liiankin tarkkaan määritettyjä, mutta se on sitten listantekijän oma ongelma. Mitä pitempi lista, sitä vähemmän saat vastauksia.
Eli uskon että sitä rakkautta on edelleen olemassa, mutta se vain ei käy ilmi tämän netin kautta.
että siihen asti kunnes taas rakastuin niin vaatimuksia riitti, mutta sitten siitä tuli niin hienoa, että oikein itsekin ihmettelin että eihän niillä asioilla oikeesti oo mitään väliä, tosin henkilö kyllä sattuu täyttämään kaikki toiveeni, että se on kai kuitenkin se tunne mikä on vahvin, eli rakastuin..
Listoja on mielestäni siinä mielessä hyvä tehdä, että niiden avulla voi seuloa ne henkilöt joiden kanssa todennäköisesti viihtyisi. Itselläkin on käsitys minkä tyyppisten kanssa luultavasi tulen toimeen. Olen kuitenkin käynyt kaikkien kanssa aina edes yksillä treffeillä, vaikkei olisi kiinnostusta niin paljoa ekaksi ollutkaan
niin pitkä tie,ihastumisesta,tutustumisen kautta,mutkitellen edeten siitä eteenpäin pikkuhiljaa rakastumiseen.Mutta kun sen pitäisi tapahtua heti,ihmisillä on niin kiire,eikä ihme,niin upea tunne rakkaus on,sitä ei millään jaksaisi odottaa.
Ehkä siksi ne "vaatimuslistat",että niiden avulla löytää nopeasti sen oikean,johon rakastua.
Mahdollisuudet tietenkin pienenee löytää se oikea,jos tiukkaan rajaa ihmisiä pois,niillä listoillaan.Joskus sen rakkauden on voinut karkoittaa torjumalla ihmisen parin ylimääräisen kilon tai muutaman puuttuvan sentin vuoksi.
Se on todellakin ihmeellistä tämä listojen vääntö. Ja ylipäätänsä se että ihmiset tällä tavalla hakevat ihmistä jolla on tasan tarkkaan samat mielenkiinnon kohteet kun itsellään. Jos nyt rehellisiä ollaan niin en minä ainakaan haluaisi itseni kanssa seurustella, vaikka kiva muija olenkin. Kyllä mä haen ihmistä jolle voin antaa paljon uusia asioita ja saada häneltä paljon uutta omaan pääkoppaan. Eiköhän se ole just siinä missä se ihana tulee vastaan kun molemmilla on toisilleen oma maailmansa annettavana ja lopuksi siitä tulee yhteinen maailma. Kasvaa sen toisen kanssa henkisesti.
Kiire on paha asia. Ja se että luulee tietävänsä tasan tarkkaan minkälainen se oikea itselleen on. Menee moni hyvä tyyppi ohi kun ei tajua rauhassa tutustua ja löytää ne asiat siinä ihmisessä jotka tekevät hänestä ainutlaatuisen ja hienon ihmisen.
Pula-aikoina ihmiset köyhyyksissään tuntevat tunteita.Nyt eletään vauraudessa ja yltäkylläisyydessä.Se antaa valtaa ja itsevarmuutta,ei tarvita muita,pärjätään omineenkin.Rakkaudentunteet saavat ihmisen heikoksi,se ei ole tämän ajan henkeen sopivaa.Kulutetaan itseä ja muita ,haaskataan asumiseen ja matkailuun,mutta varotaan tuntemasta mitään ketään kohtaan.
Pula-aikaan ei muuta pääomaa juuri ollut ihmisillä,kuin se rakkaus.Ruokaa ei ollut,eikä rahaa,oli vain se kumppani,jonka kanssa kituutettiin päivästä toiseen.Rakastettiin sitä toista siitä huolimatta.
Nykyään on niin paljon asioita mitä rakastaa,mistä on tullut tärkeitä ihmisille.On rahaa millä niitä mielihyväntunteita tuovia asioita tai palveluita hankkia.Ei ole siinä materian ja tavaran hankkimisen lomassa edes aikaa keskittyä mihinkään romantiikkaan tai rakkauteen.Ihmisenkin voi saada,silloin kun sitä tarvitsee elämäänsä hetkeksi,nykyään jo rahalla.
Katselkaapa vaikka TV-mainoksia,miten onnellisia niissä olevat ihmiset on halatessaan jotain mainostamaansa tuotetta,niistä tuotteista ja tavaroista on tullut se rakastamisen kohde.
Miksi ihmisten täytyy mitata henkisiä arvoja koulutusmittarin mukaan?
Ehkä kuvitellaan koulutuksen antavan jonkilaisen sivistystakuun. Ehkä kuvitellaan suhteen tasaisuutta ;varmuutta kun tittelinä on esim. opettaja
Paras kohtaamisen muoto olisi näkeminen ja ajatusten vaihto. Nykymaailma ei näin tietoyhteiskunnassa voi mahdollistaa tätä vaihtoehtoa kovinkaan helposti.
Oli hieno lukea Sinun kommenteja. Kiitos Sinulle ja oikein hyvää alkavaa vuotta täältä sammalvuoren takaa.
Viimeiset rakastumiset tapahtuivat Suomessa luultavasti joskus 60/70-lukujen taitteessa.
Eli rakkauden sijasta vapaus..
Kyllä se pikaihastuminen on sittenkin vielä olemassa. Juuri kun sen on unohtanut, iskee salama ..
Viime kesänä pääsi yksi tarjoilija yllättämään lomareissulla. Muutama katse ja lauseenvaihto, Naps. Todellisuus ja tunteet menivät ristiin. Mutta tyttöhän ei kun lisäsi säteilyään, joka lause tuntu kolahtavan. Vaikka yritin poistaa mielestäni hänen flirttinsä tuoman hyvän olon, oli siinä sittenkin jotain ainutlaatuista. Se tuo ihastuminen näköjään yllättää aina. Mutta myöhemmin paikan muut miehet toivat mieleen epäilyksiä. Realismi vei tunteesta voiton ja yksi muisto tuli lisää.
Jos vielä joskus osuu kohdalle, heitän kriteerit menemään ja annan palaa. Näitä kemiatkohtasi juttuja tulee harvoin vastaan. Ehkä luontoäidin viestejä pitäisi sittenkin kuunnella enemmän.
tuskinpa nykyään enää juurikaan rakastutaan oikeasti. Kuvitellaan rakastumista mutta oikeasti rakastutaan ulkoisiin tekijöihin, ulkonäkö, vauraus, asema, äly ym. Ei ihmiseen oikeasti. Kaikki on pinnallista, itsekästä, vaativaa.