Oon tässä hurjat pari kuukautta "tapaillu" yhtä aivan ihanaa miestä.. Kaks viikkoo sit tapailu muutettii seurusteluks.. Ongelmana tässä on välimatka.. Kokoaikana ollaan nähty muuten ku internetin välityksellä YKSI kerta, mikä kyllä oli todella ihana kerta.. Tämä välimatka ei mulle niin suurta ongelmaa tuota vaikka todella paljon enemmän tämän miehen kanssa kosketuksissa haluaisinkin olla.. Mutta miehelle tuottaa.. Parin päivän välein hän hajoilee totaalisesti tähän välimatkaan.. Juttelukin on vaikeeta ja harvinaista herkkua joten noi tilanteet syö mua aika pahasti ku täytyy toisen pahaa oloa lukea koneelta.. Ja kun ollaan tosiaan niin alussa niin mä en todellakaan tiedä kannattaako tämä vaikka todella hänestä välitän..
No pointti tässä mun sekavassa sepostuksessa on että mä haluaisin kuulla että onko minkään näkösiä mahdollisuuksia suhteen onnistumiseen vai lopetanko tän heti..? Ja vielä jos sitä joku saman kokenut vois valottaa että onko nämä mun miesystävän hajoilut osoitus siitä että hän todella välittää vai osoitus siitä että hän kipeästi kaipaa naista, ketä tahansa..?
Lisätietona vielä.. Etäily helpottais hiukan tossa puolen vuoden päästä niin et voitais viikko kuussa olla yhessä, mut jotenkin vaan toivottomalt ajatus sinne saakka kitkuttamisest tuntuu..
No pointti tässä mun sekavassa sepostuksessa on että mä haluaisin kuulla että onko minkään näkösiä mahdollisuuksia suhteen onnistumiseen vai lopetanko tän heti..? Ja vielä jos sitä joku saman kokenut vois valottaa että onko nämä mun miesystävän hajoilut osoitus siitä että hän todella välittää vai osoitus siitä että hän kipeästi kaipaa naista, ketä tahansa..?
Lisätietona vielä.. Etäily helpottais hiukan tossa puolen vuoden päästä niin et voitais viikko kuussa olla yhessä, mut jotenkin vaan toivottomalt ajatus sinne saakka kitkuttamisest tuntuu..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekin olen ollut samassa tilanteessa ja osittain olen vieläkin. Olen siis suhteessa mieheen joka asuu yli 300km:n päässä joten nämä "erossaolo tilanteet" on tuttuja. Meillä vaan niin päin että minä olen se joka "hajoilee" ja joka käänteessä on lopettamassa! Ja omalla kohdallani voin kertoa että se johtuu todellakin siitä välittämisestä. Ei aina tahdo pää kestää erossa oloa vaikkakin me kyllä saadaan olla yhdessä joka vkonloppu. Mutta sekään ei enää tahdo mulle riittää... voi minua! :)
Meillä yhteistä taivalta takana vuoden päivät ja kesällä olis tarkoitus muuttaa yhteen. Siihen saakka pakko kai tässä on kitua ikävässä ja odottaa parempia aikoja ja siihen täytyy vaan luottaa että todellinen rakkaus voittaa aina!
Tohon "...lopetanko tän heti?" niin voisin kommentoida että voithan yrittää mutta jos teidät on tarkoitettu yhteen niin se ei tule onnistumaan...:) Anna ajan kulua ja luota itseesi ja sydämesi ääneen.. kuuntele sitä ja tiedät vastauksen muilta kysymättä!
Ja se "hajoilu" kertoo kyllä toivottamasta ikäväntunteesta joka meillä tunteikkailla purkautuu mitä ihmeellisimmin ulos: kiukutteluna!Ja olisiko niin että miesystävälläsi on heikko itsetunto ja hakee kiukuttelullaan vahvistusta sinulta ts. siis testaa sinun tunteitasi ja sitä oletko tosissasi suhteessanne....?! en tiedä, itseni kohdalla voin kyllä allekirjoittaa tämän...
Mutta jaksamista sinulle ja onnellisia hetkiä vuodelle 2006!
Hommatkaa mikki/kuulokkeet ja web-kamera. Helpotti huomattavasti ikävää ainakin meillä silloin kun välimatkaa oli vielä lähemmäs 600km. Kamerat saattoivat illan olla päällä vaikkei koko aikaa koneen ääressä istunutkaan. Oli mukava seurata joskus toisen hääräilyä sielä toisessa päässä. Tiskailua ym "kivaa" ;)) Molempien mielestä se toi läheisyyden tunnetta, vaikkei aivan iholle päässytkään.