Nainen ei halua tasapuolisuutta, vaan nainen haluaa omia kodin (säännöt)ja nalkuttaa.
Olen pyrkinyt tasa-arvoon ja yrittänyt tehdä vähintään oman osani kotitöistä (tiskaaminen, ruoanlaitto leipominen, siivoaminen, pyykinpesu), mutta nyt alkaa tulla mitta täyteen.
Jos ei kelpaa minun tavallani tehtynä, niin ei sitten ollenkaan. Jos muutama vesitippa lattialla tai kenkätelineen alla oleva imuroinnin jälkeinen villakoira kaataa maailman, niin pyörittäkööt sitä sitten itse.
Onko oikeasti olemassa naisia, joille kelpaisi tasa-arvo? Nykynaisille se ei kelpaa. Vaikka kuinka yrittäisi, niin viimeistään ajan myötä sääntöjä muokataan siihen suuntaan, että lopulta saa taas huomautella.
O
Olen pyrkinyt tasa-arvoon ja yrittänyt tehdä vähintään oman osani kotitöistä (tiskaaminen, ruoanlaitto leipominen, siivoaminen, pyykinpesu), mutta nyt alkaa tulla mitta täyteen.
Jos ei kelpaa minun tavallani tehtynä, niin ei sitten ollenkaan. Jos muutama vesitippa lattialla tai kenkätelineen alla oleva imuroinnin jälkeinen villakoira kaataa maailman, niin pyörittäkööt sitä sitten itse.
Onko oikeasti olemassa naisia, joille kelpaisi tasa-arvo? Nykynaisille se ei kelpaa. Vaikka kuinka yrittäisi, niin viimeistään ajan myötä sääntöjä muokataan siihen suuntaan, että lopulta saa taas huomautella.
O
Vastaukset 33
Vanhimmat
Onko se nalkutus sitten jatkuvaa? Kaataako se kenkätelineen alla oleva villakoira maailman joka kerta? Jos näin on, sitten teillä on ongelma. Jos se on vain satunnaista, niin ei hätää. Kun on ollut huonompi päivä, ja asiat menneet päin p....ttä, eikä sitä omaa turhautumistaan ole saanut purettua mihinkään, saattavat ne vesitipat lattialla olla elämää suurempi asia. Sitä on turha niin vakavasti ottaa, kyllä se siitä rauhoittuu kunhan on saanut hetken kiukutella...
"Onko se nalkutus sitten jatkuvaa?"
Ei, mutta se on loukkaavaa. Minun mielestäni vastuun jakaminen ja toisesta huolehtiminen on yksi tapa osoittaa rakkautta, mutta jos vastaus tällaisiin rakkauden tekoihin on märkä rätti (kuvaannollisesti) päin näköä, niin pahaltahan se tuntuu.
Miehilläkin on tunteet, ihan oikeasti.
"Sitä on turha niin vakavasti ottaa, kyllä se siitä rauhoittuu kunhan on saanut hetken kiukutella..."
En ole huumorintajuton, mutta jos kodissa sovitaan yhteiset säännöt, niin niitä pitää noudattaa, koska kodin pitäisi olla molemmille paikka, jossa voi olla oma itsensä ja rentoutua. Minun kyllä pitää pystyä itseironiaan ja vitsailemaan suhteestamme niin, että vitsailu kääntyy naisen eduksi, mutta vastavuoroisuus ei toimi heti kun sattuu yhtään huonompi päivä.
Olet ihan oikeassa, aiemmalla vastauksellani tarkoitin lähinnä sitä, että onko syy naisesi kiukutteluun "huonosti" hoidetut kotityöt, vai onko takana jotain muuta. Eli että ne villakoirat ovat vain tekosyy, jonka varjolla pääsee purkamaan pahaa oloaan.
jätä heti se nainen.nalkuttakoon kaktukselle.mä itse jätin miehen, joka ei tehnyt kotitöitä, mutta tuli kokoajan neuvomaan miten ne pitäis hänen mielestään tehdä.kannoin lopulta sen tavarat rappukäytävään ja paskansin päälle.
Taitaa kyllä vähän olla niin että jos nainen on tuollainen että haluaa sinun auttavan kotitöissä mutta hermostuu kun et tee sitä samalla tavalla kuin hän, niin kyllä sillä naisella on sitten jotain feelua jossain.
Jos apua pyytää eikä sulata toisen työn jälkeä niin hoitakoot sitten itse kaiken. Ei kyllä ole oikeutta valittaa jos toinen todellakin on halukas auttamaan. Kontrollifriikki on tuollainen ihminen ja siitä friikkeydestä kyllä eroon pääsee jos kyseinen henkilö on itse valmis muuttumaan. Ja luulisi olevan. Hänkään ei taatusti voi hyvin jos yrittää koko maailmaa pyörittää. Sitä kun ei pysty tekemään, vaikka kuinka yrittäisi. Se on uuvuttavaa...
joo taas tuli pohjaanpalanutta ruokaa, ja mies nalkuttaa. ja pyykit pestiin väärässä lämmössä, vähän kutistui, mutta mies vaan nalkuttaa.. tankkasin auton, mutta korkki jäi hukkaan, no mitäs se pienistä.. joopajoo
Mun kohdalla enemmän ottaisi päästä se, että hommat on tehty huonosti, kuin se nimenomainen tasa-arvohömpötys.. Jos toinen tekee surkeaa ja huolimatonta jälkeä, niin sitä se on, oli tasa-arvoiset ajatukset tai ei. Piste.
Olen ihan samaa mieltä? Miksi asioita pitää tehdä huonosti. Hyvin tehty homma = ei nalkutusta. Enkä minä vaadi kumppaniltani, kämppikseltäni tai keneltä hyvänsä joka kanssani asuu yhtään sen enempää kuin itseltäni. Mutta jos paistan pullat pohjaan, leivon uuden erän, enkä tarjoa niitä palaneita ja kuvittele että kumppanini arvostaa kaunitta elettäni. Tai jos tiskit on huonosti tiskattu, ne pitää kuitenkin tiskata uudestaan. Niin se vain menee. Puolihuolimattomasti tehty ei ole tehty ollenkaan, oli ajatus kuinka kaunis ja hyvää tarkoittava tahansa.
"Mun kohdalla enemmän ottaisi päästä se, että hommat on tehty huonosti"
Huononkin voi määritellä monin tavoin, eikä naisella ole sen määrittelyyn yksinoikeutta. Imuroin perusteellisemmin kuin naiseni, pesen astiat perusteellisemmin kuin naiseni, tamppaan matot perusteellisemmin kuin naiseni ja pyyhin pölyt perusteellisemmin kuin naiseni, mutta jos naisellani on yksi kohta, jonka perusteella hän kodin siisteyden määrittää, niin se on sitten siinä. Kokonaisuudella ei ole väliä.
Pitäisi nähdä metsä puilta eikä takertua yksityiskohtiin. Kun olen siivonnut kodin, sen varmasti huomaa sekä tuoksusta, näöstä että raikkaudesta, enkä ymmärrä, miksi sen jälkeen pitää takertua yhteen kenkätelineeseen. En myöskään ymmärrä, miksi minulle pitää tulla valittamaan lattialle roiskuneesta vedestä sen jälkeen, kun olen tiskannut suuren tiskin ja monta likaista astiaa. Eikö olisi helpompi ottaa rätti kouraan ja pyyhkiä lattia puhtaaksi? Niin minäkin teen jos huomaan, että naiseltani on jotain jäänyt tekemättä.
Kaiken lisäksi aikaisempien kokemusteni perusteella minusta tuntuu, että naiset katsovat jatkuvan pienen huomauttelun oikeudekseen. Toisin päin homma kehittyy helposti raivoisaksi riidaksi. Eikö olisi helpompaa hoitaa kohtia yhteistuumin ja pienin askelin kiinnittämättä huomiota jokaiseen yksityiskohtaan.
"Enkä minä vaadi kumppaniltani, kämppikseltäni tai keneltä hyvänsä joka kanssani asuu yhtään sen enempää kuin itseltäni."
Paljastit itsesi. Yhteistaloudessa sinun kriteerisi eivät ole totuus, vaan niiden sijaan on pyrittävä kompromisseihin ja hyväksyttävä eri jäsenten tekemiä erilaisia ratkaisuja.
Seurasin muutaman jakson Big Brotheria ja siinä Minnalla (en ole nimestä varma, vanhempi rouva, sopivasti pyöristynyt) oli juuri sellainen asenne, että minun tapani on ainoa tapa. Ei se niin käy kun yhdessä eletään.
Niin juuri. Kompromissiratkaisuita ovat esim ruokahankinnat, päätökset huonekaluista ja niiden sijainnista, verhoista, seinien väristä, tauluista jne.
Mutta ei esimerkiksi tiskauksen tai pyykinpesun suhteen voi tehdä kompromisseja! Jos kumppanini pesee koneellisen pyykkiä ja värjää samalla kaikki valkoiset vaatteet vaaleanpunaisiksi, se yksinomaan vituttaa, oli tarkoitus vaikka kuinka hyvä. Jos kumppanini ei osaa suorittaa sitä hommaa, jonka hän on ottanut hoitaakseen, jättäkööt tekemättä tai kysykööt minulta apua tai neuvoa.
Jos kumppanini haluaa ilahduttaa minua, hän voisi mieluummin vaikka ostaa kukkia tai viedä johonkin illastamaan, tai edes sanoa jotakin kaunista. Puolivillaisesti tehdyt kotiaskareet vain suututtavat enemmän ilahduttavat.
"Puolivillaisesti tehdyt kotiaskareet vain suututtavat enemmän ilahduttavat."
Perinaiselliseen tapaan kärjistät asian ja alat luetella seikkoja, jotka ovat selviä virheitä. Sen sijaan esimerkiksi perussiisteyden taso ei ole seikka, minkä nainen voi itsevaltaisesti määrittää. Hänen on otettava myös miehen mielipide huomioon tai sitten siivottava itse ja oltava yhtään nalkuttamatta tai kerjäämättä huomiota.
Et sinä osaa, anna minä, miksi joudun tekemään aina kaiken, voisit edes ottaa joskus huomioon... Jeejee.
Oikein pisti hymyilyttämään tämä ketju kokonaisuudessaan. En oikein ymmärrä että naiset todellakin jaksavat tuollaista nalkuttamista yhdestä huonosta tehdystä imuroimisesta. Ei pitäisi maailman siihen kaatua.
Ja miksi naiset sitten vaativat niin kamalan paljon itseltään, sekin on olennaista tässä asiassa. Eikö esim. kärtsänneille pullille osata yhdessä nauraa? Ei kaikkea tarvitse niin haudan vakavasti ottaa. Saahan sitä epäonnistuakkin ja nauraa sitten omalle mokalleen. Mikäs sen parempi että saa oman siippansa mukaan nauramaan elämän pikku vitsauksille.
Pulassa nämä nipottajat ovat sitten kun lapsia perheeseen syntyy. Kun ei aika kertakaikkiaan enää riitä joka asiaan puuttumiseen vaan on pakko jakaa kotityöt jos meinaa jaksaa. Osa naisista toki jatkaa samaan tyyliin ja mielummin siivoavat kun pitävät omalle lapselle seuraa. Pitäisi vähän osata priorisoida ja luopua siitä täydellisyyden tavoittelusta jota ei kuitenkaan saavuta palamatta itse loppuun.
Mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei?Ymmärrän hyvin miehiä jotka mielummin pakenevat kun jäävät nipottavien naistensa luokse. Naisia en ymmärrä miten se pölykoirista vinkuminen voi olla omaa kultaa rakkaampi juttu.
En minä nyt mistään parista villakoirasta valita, eikä kaiken tarvitse olla sotilaallisessa ojennuksessa. Enkä valita myöskään, jos ruoassa on vähän liikaa chiliä minun makuuni.
Mutta on asioita, jotka haluan tehtävän nimenomaan minun tyylilläni tai sitten ei ollenkaan. Esimerkiksi kirjahyllyssäni on kirjat aakkosjärjestyksessä. Jos kumppanini yrittää leikkiä avuliasta aatua ja laittaa sohvissa lojuskelevat kirjat takaisin hyllyyn, hänen on parempi tehdä se oikealla tavalla tai koko touhu on turhaa enkä enää ikinä löydä kirjojani muiden joukosta.
vaikka voihan se olla että tässä omassa sukupuolessani toinkaltainen käytös on yleisemmin esiintyvää. Itse olin puolestani parikymmentä vuotta naimisissa miehen kanssa, joka valitti väärin täytetystä astianpesukoneesta (mutta hyvin harvoin täytti tai tyhjensi kyseisen vehkeen oma-aloitteisesti itse), väärin sytytetystä saunan pesästä ja väärin järjestetyistä keittiön kaapeista. Pikkuhiljaa halvaannuin kotona kyseisten asioiden suhteen vallan. Eron jälkeen oli vapauttavaa järjestää oma huushollinsa omalla tavallansa. Nyksäni osallistuu kotitöihin, mutta ei nipota! Enkä minäkään hänelle nipota, paitsi pöydälle kuivumaan jätetyistä leivistä.
"Mutta on asioita, jotka haluan tehtävän nimenomaan minun tyylilläni tai sitten ei ollenkaan."
Kunhan vain muistat, että tuollaisia valintoja ei lasketa mukaan yhteisiin kotitöihin. Jos miehen järjestys ei kelpaa, järjestä itse, mutta älä oleta, että mies tekee saman ajan muuta kotihommaa.
Mun oma äiti kuuluu kategoriaan kotityranni ja se oli sellainen että teki niin tai näin se ei ollut koskaan tyytyväinen. Tuo astianpesukoneen täyttö on juuri tuollaista sairasta vallan väärinkäyttöä ja alistamisesta johtuvaa "pomotusta". Eihän sitä konetta voi mitenkään täyttää väärin, ainakin mun järjen mukaan. Sen täyttää tai ei. Siinä vaihtoehdot.
Eiköhän meillä kaikilla,niin naisilla kuin miehilläkin, ole edes yksi juttu mikä pitää olla juuri niin kuin itse haluaa eikä siihen ole toisella nokan koputtamista. Hyvä esimerkki oli tuo aakkosjärjestys. Eiköhän pari kuin pari pääse tuollaisen jutun yli.
Sellaisessa mielettömässä kotityranniassa on kyse pelkästä valta-taistelusta ja se onkin yhtä helvettiä jos sinne jämähtää. Ja mun mielestä niin moni pari tekee siinä suuren virheen että kun päätetään muuttaa yhteen niin toinen muuttaa toisen luo, "valmiiseen" kotiin. Silloin voi joutua ihan kamalaan tilanteeseen jos toisella on paljon piintyneitä tapoja ja rituaaleja kodinhoidon ja muun suhteen. Kehoitankin kaikkia muuttamaan uuteen asuntoon kun yhteenmuuttaminen on ajankohtaista. Vain silloin voidaan yhdessä luoda kodille säännöt, kompromissien kautta, niin että molemmilla on sananvaltaa siihen, että miten asioita hoidetaan.
Harvinaisen hyvä kirjoitus kyllä, kiitos siitä. Ei kyllä mahdu minun päähäni, että jos toista rakastaa, niin minkä ihmeen takia haluaa jonkun mitättömän asian takia loukata toista. Eikös sen oman kullan pitäisi olla siinä tärkeyjärjestyksessä ensimmäisenä.
autoa ei muuten ajeta apukuskin penkiltä.
Paitsi Briteissä ja parissa muussa maassa :D
Just noin. Samaa olen yritellyt sanoa, mutta enpä ole hoksannut. Juuri tuo minun täytyy muistaa: huolimattomasti tehty ei ole tehty ollenkaan. Kiitos ajatuksesta!!!
Uskon tuon olevan villakoiran ydin useassa perheessä ja ihmissuhteessa.
Mitä hittoa siinä valitat kurjaa kohtaloasi? Kamat kassiin ja sassiin - ovi aukeaa kun sen avaa. Ei muuta kuin tulta munille ja uutta putkeen.
Seonmoro.
Jos mulla olisi tollanen mies joka osallistuisi niin en kyllä lähtisi noin pienistä valittamaan. Itse tein meillä kaiken,mies ei osallistunut mihinkään ja sekään ei riittänyt miehelle..Että kyllä meitä on moneen junaan..:S
Miksi et tee tehtävääsi kunnolla, kun kerran teet kotitöitä esim. imuroit? Ymmärrän naistasi ihan hyvin. Jos jotain tehdään, niin miksi sitä ei voi tehdä niin hyvin ettei ne villakoirat samantien juokse vastaan, kun on lopettanut imuroinnin. Asiat voi tehdä hyvin tai puolihuolimattomasti. Sinä ilmeisesti teet asiat puolihuolimattomasti.
Kun sen kodin ei pitäisi olla mitään suorittamista. Arvaa joutuuko jo pelkästään työelämässä itseään stressaamaan? Minkä takia pitää jatkuvasti jotain päteä? Kaikissa mahdollisissa pikkuasioissa? Ei kai vaan se huono itsetunto nyt taas ala kolkuttaa - emmä pärjää, pitää vähän nyt päteä tässä pyykispesussa - asia, jonka koulutettu apinakin osaa.
Ei kotitöiden pidäkkään olla mitään suorittamista, mutta työt voi silti tehdä kunnolla eikä ottaa stressiä niistä. Teetkö sinä töissäkin asiat puolihuolimattomasti??? Miksi samalla, kun ottaa imurin niin ei ottaisi kunnolla ettei heti tarvitse imuroida uudestaan. Jos tietää, että jokin asia ottaa toista päähän niin sen voisi tehdä niin ettei se häiritse toista.
"Ei kotitöiden pidäkkään olla mitään suorittamista, mutta työt voi silti tehdä kunnolla"
Jos luit kirjoitukseni, huomasit kenties, että teen kotityöt paljon huolellisemmin kuin vaimoni. Vaimoni vain määrittelee siisteyden eri tavalla. Hänelle on tärkeämpää se, miltä näyttää, kun minulle on tärkeää se, että on siistiä.
Miksi nainen saisi päättää, mikä on tehty kunnolla ja mikä ei?
..pahoillani, huomasin vasta myöhemmin, kun olin vastannut, että teet kotityöt huolellisemmin kuin vaimosi.
Teidän pitää keskustella asiasta, joka sinua ottaa päähän. Kun asutaan yhdessä niin pitäisi sopia säännöt ettei synny riitoja. Ei nainen yksistään voi päättää, jos hän asuu toisen kanssa. Jos olisit oikein ilkeä niin voisit antaa samalla mitalla, kun hän on jonkun kotityön tehnyt niin kuin hän tekee sinulle tai yksi vaihtoehto on, että näytät tämän keskustelun hänelle, jos hän alkaisi tajuamaan miltä sinusta tuntuu.
Siivosin ammatikseni monta vuotta ilman moitteita ihmisten koteja. Silti mullakin jää joskus villakoira jopa kaksikin imuroinnísta. Kyllä jos on akalla niin vaikeaa kuin aloittaja kertoi, kannattaa etsiä parempi. Niin tein minä, enkä kadu. Meillä ei nalkuteta koskaan.
Jokaisella niitä joskus jää. Mun pointtini olikin se, että on ihmisiä, jotka tekevät työnsä hutaisten eikä kunnolla. Vastasinkin jo aloittajalle, että luin vasta kirjoitukseni jälkeen hänen toisia vastauksia. En olisi vastannut, jos olisin ensiksi vaivautunut lukemaan vastauksia.
Hyvä, jos itselläsi on naista vaihtamalla nalkutus loppunut. Toisilla on paha tapa nähdä kaikista pikkuasioista vaivaa.
siinä vaiheessa,kun on jonkin muutoksen aika suhteessa.Se että nalkutetaan jostain pikkuasiasta kodissa,tekemättömästä työstä,siivottomuudesta tai ylipäätään takerrutaan johonkin seikkaan siellä kotona,tarkoittaa yleensä sitä,että se asia mistä nalkutetaan ei ole se pointti,vaan onkin kyllästynyt siihen ihmiseen,joka jättää kaiken tekemättä tai tekee kaiken huonosti.Joskus myös nalkuttaja on kyllästynyt itseensä,ei niinkään niihin tekemättä jätettyihin töihin tai kumppanin huonosti tehtyyn siivoamiseen.Se kyllästyminen ja turhautuminen kanavoidaan ihan muihin asioihin.Yleensä nalkutus siis on merkki,että ehkä kumpaisenkin on syytä miettiä,mitä pitäisi tehdä,jokin muutos suhteessa on silloin paikallaan.
"siinä vaiheessa,kun on jonkin muutoksen aika suhteessa."
Miksi asioista ei voi puhua suoraan? Oman ja vaimoni käsityksen mukaan suhteemme voi vähintään hyvin ellei erinomaisesti, mutta silti vamioni nalkuttaa. Aivan kuin hän pelkäisti nostaa esiin sitä tosiasiaa, että kompromisseja on pakko tehdä. Aivan kuin kysymys olisi vallankäytöstä eikä siisteydestä. Muuten mielivaltaista siisteyden määrittämistä ei voi ymmärtää.
suoraan vaimoltasi,mikä mättää!Muukin kuin villakoirat,pari vesitippaa lattialla yms.
Se on vain teidän käsitys suhteestanne,että se on hyvä tai jopa erinomainen.Mihin sitä vertaatte,naapurien,ystäväperheiden vai muiden suhteisiin,niissä suhteissa vielä kovempi nalkutus,vai?
Yleensä ihmiset liikkuu niin pienissä ympyröissä,siinä suhteessa kaksin,kodin seinien sisällä,että ne ei enää edes näe,jos jokin on pielessä.Silloin kyllä valitettavasti on,jos kaikesta pitää naputtaa ja mihinkään ei ole tyytyväinen.
Ymmärrän sen, jos naistasi harmittaa huonosti tehdyt hommat. Mutta sitä en ymmärrä, että siitä pitää valittaa. Olen itsekin perfektionisti, mitä tulee kodin kunnossa pitoon. Ei ole yhtäkään lusikkaa koskaan lavuaarissa, eikä kahta päivää kauempaa pölyt pyykimättä. En kuitenkaan ota siivouksesta stressiä, vaan nautin siitä! Mukavaa ja rentoa elää siistissä kodissa, ei tee mieli nalkuttaa sellaisessa ympäristössä.
Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja olisin typerä jos en sitä tiedostaisi. Mieheni ei yksikertaisesti osaa vaatteita viikata niin kuin minä (esimerkiksi kaikki paidat tismalleen saman levyisiksi ja värijärjestykseen) tai edes keittiöstä ruuanlaiton jälkiä yhtä huolellisesti pyyhkiä. Ei se mitään! Eikä sellaista voi opetella, jos se ei yhtään kiinnosta! Miestä ei likatahra jossakin haittaa. Meidän diilimme onkin se, että se tekee jota haittaa. Toisin sanoen, minä hoidan siivouksen. Eipä tarvitse muille kiukutella, jos on tehty huonosti! :)
Eli toimikaa te samalla tavalla. Kyllä se siitä helpottaa. Minä en kannata tasa-arvoa sillä tavalla, että se merkkaisia samanlaisuutta. Molempien luonne pitää ottaa huomioon tällaisissa asioissa.
Mies ei puolestaan anna minun koskeakaan autoon, vaikkakin osaisin vallan mainioisti öljyt vaihtaa tai auton pestä. Ei. Se on mieheni työ, monen muun homman ohella. Ei mieheni siis saamaton ole. Mutta siivoukseen hän ei osallistu. Ruokaa joskus laitamme yhdessä. Meillä toimii!