Yksi esimerkki siitä, kuinka evoluutio-opin kannattajat ovat huijanneet opiskelijoita ja suurta yleisöä uskomaan, että elämä on syntynyt sattumalta kemiallisen reaktio avulla ns. "alkuliemestä", on ns. Millerin tutkimus. Biologian oppikirjoissa saattaa olla piirroskin koeputkistosta, jota Miller käytti kokeessaan.
Neuvostoliittolainen tiedemies A.I. Oparin esitti teorian, että alkumaapallon "ilmakehässä" ei ollut happea, koska se olisi tuhonnut elämälle tärkeät alkuaineet.
Evoluutio-oppi olettaakin, että maapallon kaasukehä koostui aluksi vesihöyrystä, vedystä, ammoniakki- ja metaanikaasusta, mutta vapaata happea ei ollut. Kun sitten sähköpurkaus tms. osui tällaiseen seokseen, niin siitä piti evolutionistien mukaan syntyä aminohappoja ja edelleen proteiineja (valkuaisaineita), joista elämä lähtisi käyntiin.
V. 1953 Chicagon yliopiston Stanley Miller jäljitteli Oparinin ilmoittamia olosuhteita. Hän antoi sähköpurkauksia vesihöyryn, metaanin, ammoniakin ja typen seoksesta muodostetulle yhdisteelle ja sai tulokseksi joitakin aminohappoja.
Koska proteiinit koostuvat aminohapoista, pidettiin Millerin koetta todistuksena elämän synnystä alkuilmakehän aikaisissa olosuhteissa. Tämä tieto vyörytettiin sitten kaikkiin tietokirjoihin ja koulujen oppikirjoihin ympäri maailman.
Kysymyksessä oli kuitenkin suuri huijaus.
Ensinnäkin kysymyksessä ei ollut alkumaapallon olosuhteet. Alkumaapallolla ei ollut koeputkia, muita laboratoriovälineitä, eikä ihmistä, joka olisi rakentanut seoksen ja käynnistänyt sähköpurkaukset ja muut toiminnot, kuten tapahtui Millerin kokeessa. Sitäpaitsi väitetyt alkumaapallon olosuhteet ovat vain OLETUKSIA, ei mitään tieteellisesti todistettuja faktoja. Jumalaa lukuunottamatta, kukaan ei tiedä, millaiset olivat alkumaapallon olosuhteet. Väite, että siinä ei olisi ollut vapaata happea, on myös vastoin tieteellisiä todisteita, sillä prekambrisista kivilajeista on löydetty hapettuneita rautamineraaleja ("Näin alkoi elämä" sivu 115/Jim Brooks).
Toiseksi Millerin kokeessa saadut aminohapot ovat sellaisessa muodossa, että ne eivät sovellu proteiinien raaka-aineiksi. Elävä solu vaatii rakennusaineikseen 20 erilaista aminohappoa, joiden kaikkien on oltava 100% puhtaita eli ns. vasenkätisiä. Millerin kokeessa syntyi sekaisin vasen- ja oikeakätisiä aminohappoja. (Erään lähteen mukaan vaadittavista 20 aminohapoista olisi saatu vain 2).
Kokeessa saadut aineet eivät siis milloinkaan eikä missään olosuhteissa olisi voineet rakentaa elävää solua. Ne eivät myöskään ole voineet syntyä vedessä, kuten evoluutio-oppi myös väittää, koska ne ovat veteen liukenevia.
Evoluutio-opin kannalta ongelmallista onkin se, että hapellisessa ilmakehässä aminohappoja ei voi syntyä ja hapettomassa ne tuhoutuvat välittömästi auringon uv-säteilyn seurauksena. Jos ne olisivat päässeet turvaan veteen, ne eivät olisi pystyneet liittymään yhteen muodostaakseen elämälle välttämättömiä proteiineja.
Suurin osa Millerin tutkimuksen kaltaisilla kokeilla syntyneistä yhdisteistä kuuluu karboksyylihappoihin. Jo vähäinen määrä sitä estää aminohapoista koostuvan proteiiniketjun synnyn.
Proteiinin valmistuksessa tarvitaan nukleenihappoja ja nukleenien valmistuksessa proteiineja. Se, kuinka toinen on voinut syntyä ilman toista, on ylipääsemätön ongelma evoluutio-opille, mutta ei Jumalalle.
Ja vaikka kaikki elävälle solulle tarvittavat rakennusaineet saataisiinkin kokoon, niin itse ongelma ei ole vielä alkuunkaan ratkaistu: Mistä niihin rakennusaineisiin saadaan elämä?
Elämä käyttää hyväkseen tiettyjä rakennusaineita, mutta itse rakennusaineet eivät synnytä elämää. Vaikka maapallo olisi täynnä aminohappoja ja proteiineja, niin ilman Jumalan antamaa elämää, ne ovat pelkkää kuollutta materiaa.
Millerin koe on siis täyttä humpuukia, jota meille kuitenkin tarjotaan tieteellisenä totuutena.
Todellisuudessa evoluution kannattajat eivät ole päässeet elämän syntyä koskevissa tutkimuksissaan yhtään sen lähemmäksi totuutta kuin mitä he olivat ennen Millerin koetta. Pikemminkin he ovat ajautuneet entistä kauemmaksi totuudesta, Jumalan Sanasta, joka antaa ristiriidattoman ja yksinkertaisen vastauksen siihen, mistä elämä tulee, ja vastauksen myös siihen, minne elämä menee. Halleluja!
"Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet." (Room.1:22)
Neuvostoliittolainen tiedemies A.I. Oparin esitti teorian, että alkumaapallon "ilmakehässä" ei ollut happea, koska se olisi tuhonnut elämälle tärkeät alkuaineet.
Evoluutio-oppi olettaakin, että maapallon kaasukehä koostui aluksi vesihöyrystä, vedystä, ammoniakki- ja metaanikaasusta, mutta vapaata happea ei ollut. Kun sitten sähköpurkaus tms. osui tällaiseen seokseen, niin siitä piti evolutionistien mukaan syntyä aminohappoja ja edelleen proteiineja (valkuaisaineita), joista elämä lähtisi käyntiin.
V. 1953 Chicagon yliopiston Stanley Miller jäljitteli Oparinin ilmoittamia olosuhteita. Hän antoi sähköpurkauksia vesihöyryn, metaanin, ammoniakin ja typen seoksesta muodostetulle yhdisteelle ja sai tulokseksi joitakin aminohappoja.
Koska proteiinit koostuvat aminohapoista, pidettiin Millerin koetta todistuksena elämän synnystä alkuilmakehän aikaisissa olosuhteissa. Tämä tieto vyörytettiin sitten kaikkiin tietokirjoihin ja koulujen oppikirjoihin ympäri maailman.
Kysymyksessä oli kuitenkin suuri huijaus.
Ensinnäkin kysymyksessä ei ollut alkumaapallon olosuhteet. Alkumaapallolla ei ollut koeputkia, muita laboratoriovälineitä, eikä ihmistä, joka olisi rakentanut seoksen ja käynnistänyt sähköpurkaukset ja muut toiminnot, kuten tapahtui Millerin kokeessa. Sitäpaitsi väitetyt alkumaapallon olosuhteet ovat vain OLETUKSIA, ei mitään tieteellisesti todistettuja faktoja. Jumalaa lukuunottamatta, kukaan ei tiedä, millaiset olivat alkumaapallon olosuhteet. Väite, että siinä ei olisi ollut vapaata happea, on myös vastoin tieteellisiä todisteita, sillä prekambrisista kivilajeista on löydetty hapettuneita rautamineraaleja ("Näin alkoi elämä" sivu 115/Jim Brooks).
Toiseksi Millerin kokeessa saadut aminohapot ovat sellaisessa muodossa, että ne eivät sovellu proteiinien raaka-aineiksi. Elävä solu vaatii rakennusaineikseen 20 erilaista aminohappoa, joiden kaikkien on oltava 100% puhtaita eli ns. vasenkätisiä. Millerin kokeessa syntyi sekaisin vasen- ja oikeakätisiä aminohappoja. (Erään lähteen mukaan vaadittavista 20 aminohapoista olisi saatu vain 2).
Kokeessa saadut aineet eivät siis milloinkaan eikä missään olosuhteissa olisi voineet rakentaa elävää solua. Ne eivät myöskään ole voineet syntyä vedessä, kuten evoluutio-oppi myös väittää, koska ne ovat veteen liukenevia.
Evoluutio-opin kannalta ongelmallista onkin se, että hapellisessa ilmakehässä aminohappoja ei voi syntyä ja hapettomassa ne tuhoutuvat välittömästi auringon uv-säteilyn seurauksena. Jos ne olisivat päässeet turvaan veteen, ne eivät olisi pystyneet liittymään yhteen muodostaakseen elämälle välttämättömiä proteiineja.
Suurin osa Millerin tutkimuksen kaltaisilla kokeilla syntyneistä yhdisteistä kuuluu karboksyylihappoihin. Jo vähäinen määrä sitä estää aminohapoista koostuvan proteiiniketjun synnyn.
Proteiinin valmistuksessa tarvitaan nukleenihappoja ja nukleenien valmistuksessa proteiineja. Se, kuinka toinen on voinut syntyä ilman toista, on ylipääsemätön ongelma evoluutio-opille, mutta ei Jumalalle.
Ja vaikka kaikki elävälle solulle tarvittavat rakennusaineet saataisiinkin kokoon, niin itse ongelma ei ole vielä alkuunkaan ratkaistu: Mistä niihin rakennusaineisiin saadaan elämä?
Elämä käyttää hyväkseen tiettyjä rakennusaineita, mutta itse rakennusaineet eivät synnytä elämää. Vaikka maapallo olisi täynnä aminohappoja ja proteiineja, niin ilman Jumalan antamaa elämää, ne ovat pelkkää kuollutta materiaa.
Millerin koe on siis täyttä humpuukia, jota meille kuitenkin tarjotaan tieteellisenä totuutena.
Todellisuudessa evoluution kannattajat eivät ole päässeet elämän syntyä koskevissa tutkimuksissaan yhtään sen lähemmäksi totuutta kuin mitä he olivat ennen Millerin koetta. Pikemminkin he ovat ajautuneet entistä kauemmaksi totuudesta, Jumalan Sanasta, joka antaa ristiriidattoman ja yksinkertaisen vastauksen siihen, mistä elämä tulee, ja vastauksen myös siihen, minne elämä menee. Halleluja!
"Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet." (Room.1:22)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lainaus tekstistäsi:"väitetyt alkumaapallon olosuhteet ovat vain OLETUKSIA, ei mitään tieteellisesti todistettuja faktoja. Jumalaa lukuunottamatta, kukaan ei tiedä, millaiset olivat alkumaapallon olosuhteet"
Mutta eikös jumalan olemassaolokin ole OLETUS
Jos olisit edes käynyt peruskoulun kemian tunnit niin tietäsit miksei happea ole ollut ainakaan suuria määriä alkuilmakehässä saati sitten alkumeressä. Tämäkin asia muistaakseni käsiteltiin tälläkin palstalla joitakin viikkoja sitten. Siitä olemme sentään samaa mieltä ettei alkumaapallo mikään koeputki ollut, on tämä maamallo nyt sentään hieman suurempi kuin perinteinen koeputki ja aikaakin on ollut hieman enemmän kuin periteisessä koeputkikokeessa. Sähköjäkään ei kenenkään pitänyt mennä kytkemään päälle kun sitä salamoiden mukana tuli aivan itsestään.
Nykyeliöistä metanogeeniset arkit pystyvät lisääntymään käyttäen H2 ja CO2 kemiallisen potentiaalin ja hiilen lähteenä. Käytännössä kuitenkin vety on lähes poikkeuksetta biogeenista (pari epävarmaa havaintoa abiogeenisesta vetylähteestä metanogeeneille). Mutta se, että jokin hyvin suunniteltu ja optimoitu nykyeliö pystyy elämään pienellä kemiallisella potentiaalilla (mahdollisesti apuna sulfaatti-ioneja, ts. korkeamman potentiaalin yhdisteitä) ei vielä todista, että ensimmäiset eliöt olisivat toimineet näin vähäisellä energialla. Evoluutio-oletusten puitteissa voisi olettaa, ettei optimointi ole heti aluksi ollut niin kehittynyttä.
Käytännössä 100% nykyeliöstä saa kemiallisen potentiaalinsa auringon energiasta, yhteyttämisestä, jossa muodostuu potentiaaliero hapettimen (O2) ja pelkistimen (CH2O tai yksinkertaistettuna pelkkä C) välille. Ilman potentiaalieroa ei mikään kemillinen moottori (eliö) pyöri.
Biologit ovat vain luokitelleet asiat toisin, jolloin hapen "puolisko" potentiaalista unohdetaan ja puhutaan esim. rasvasta energiana tai kiinnitetään huomio hiilen lähteeseen. Rasvasta (pelkistyneestä hiilestä) ei kuitenkaan saa ulos juuri mitään energiaa ilman happetinta.
Kemoautotrofit ottavat hiilensä abiogeenisesta lähteestä (CO2), mutta hapettimen potentiaali on kotoisin yhteyttämisestä.
Maanpinnasta syvemmälle mentäessä hapettimena toimii mm. O2, NO3-, Fe2O3, SO4-- ja hännän huippuna sitten CO2, joka toimii vain vahvoilla pelkistimillä (esim. H2). Viimeistä lukuunottamatta näiden hapettimien potentiaali on kotoisin yhteyttämisestä (tai ilmakehän hapesta) ja pelkistin yleensä sieltä.
Biokemiassa potentiaaleja tarkastellaan solun sisäisestä tilanteesta käsin. Lisäksi biokemistit puhuvat elektronin vastaanottajasta puhuessaan hapettimesta ja luovuttajasta puhuessaan pelkistäjästä. Biokemistit myös jättävät yleensä mainitsematta, että ulkoisen hapettimen ja ravinnosta saatavan pelkistimen välinen potentiaali on se voima, joka pitää eliön toiminassa. Tämä nyt huomautuksena siihen, kun itse tarkastelen solun ulkopuolelta, enempi geokemiallisesti, tätä tilannetta.
Siis koko oletus ilman fotoautotrofeja toimivasta biosfääristä on vailla kokeellista havaintotukea. Esim. maapallolta ei ole löydetty abiogeenista sulfaattia. Eikä maapallolta ole löydetty merkkejä abiogeenisesta "alkuliemestä". Vanhoissa kerrostumissa olevat suuremmat orgaaniset molekyylit on tulkittu biogeenisiksi, fotosynteettisiksi.
Mitä hapen alkupitoisuuteen tulee, ainakin yksi tutkija on siitäkin eri mieltä, vaikka enemmistö on vähähappisella kannalla.
http://gsa.confex.com/gsa/2005ESP/finalprogram/session_15553.htm
Ohmoto lähtee kokonaismallista, missä on huomiotu myös pelkistynyt hiili. Jos hapen määrän oletetaan räjähtäneen joskus vaikka 2,7Ga sitten, niin vastaava pelkistyneen hiilen kasauma pitäisi selittää samalla.
Gary, oletko paremmin perehtynyt aiheeseen kuin Ohmoto, vai onko hän peruskoulun kemiaa vailla?
"Käytännössä kuitenkin vety on lähes poikkeuksetta biogeenista".."Esim. maapallolta ei ole löydetty abiogeenista sulfaattia."
Tuolla menolla (ei vetyä, ei sulfaattia ilman elämää) todistat Marsissa olleen elämää :D
--------------------------------------------
http://www.astrobio.net/news/modules.php?op=modload&name=News&file=article&sid=859
'"Too much to explain by any other mechanism than this rock being full of sulfate salts. That's a telltale sign of liquid water."
"We interpret this sulfur to be really the compound sulfate," said Ben Clark, a MER science team member. "And the salt that we think is probably most prevalent is magnesium sulfate." Magnesium sulfate can be found at your local drug store: it's what Epsom salt is made of. The mineral present on Mars is most likely kieserite, a dehydrated form of the compound.
Opportunity's Mössbauer spectrometer confirmed the presence of sulfates when it detected the mineral jarosite. Jarosite is an iron sulfate hydrate; it forms through the interaction of iron, sulfur and water. "Because it's a sulfate hydrate," Squyres said, "you've got to have water around to make it." Although it is rare on Earth, some scientists had predicted that it might be found on Mars. '
---------------------------------------
Jarosiitti mainitaan täälläkin:
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=vanha_uutinen91627
"Jarosiitti on rautasulfiittimineraali, jota maapallolla syntyy ainoastaan veden läsnäollessa. Samaa mineraalia löydettiin Yhdysvaltain Mars-kulkija Opportunityn analysoimista näytteistä Marsissa viime vuonna. Se oli yksi ratkaisevia todisteita, kun vedettiin johtopäätöksiä Marsin kosteasta menneisyydestä."
"The aqueous sulfate that formed jarosite and some of the primary gypsum was likely derived from the oxidation of isotopically light H2S."
http://geoinfo.nmt.edu/staff/lueth/abstracts/abstracts.htm
"For example, bacteria produce ferrihydrite-like poorly ordered Feoxides with occasional presence of goethite and jarosite in acid mine drainages (e.g., Ferris et al. 1989; Bigham et al. 1990;
Mann et al. 1992; Fortin and Beveridge 1997). These minerals are known to be produced by biochemical oxidation of Fe(II)
(Colmer and Hinkle 1947)."
http://www.minsocam.org/MSA/AmMin/TOC/Articles_Free/2001/Kawano_p400-410_01.pdf
Jos löydät jostakin viitteen abiogeeniseen sulfaattiin _maapallolla_, niin pistä näytille. Varsinkin, jos se ei ole yhteyttämistuotteen (O2) hapettamaa.
"Primordial sulfate" ei sekään näytä tuottavan havaintoihin viitteitä, ainoastaan oletuksiin.
Näyttäisi muuten olevan RautaSULFAATTImineraali, tuo jarosiitti.
Esim. Venuksella on toisenlaiset ainesuhteet kuin maapallolla, ainakin ilmakehässä, ja siellä on sulfaattia (rikkihappoa). Jonkinlaisten peroksidireaktioiden kautta sitä ilmeisesti on muodostunut Marsissakin. Jos olosuhteet olisvat suoneet, että näin olisi käynyt myös Maapallolla, pitäisi sitä löytyä varhaisimmista kerrostumista. Onhan esim. kalsiumsulfaatti (=kipsi) melko niukkaliukoista, joten sitä olisi voinut saostua johonkin. Tästä ei ole havaintoja minun tiedossani.
Nikkisi näyttää tutulta, mutta olet vasta rekisteröitynyt, niin että näytätkin uudelta (-;
Itse asiaan en jaksa paljoa puuttua, toteampahan vain, että Miller on itse nykyään aika kriittinen "onnistuneiden" kokeiden suhteen. Hän tietää, millä keinoin hän itse aikoinaan sai "lupaavia" tuloksia ja tunnistaa vastaavien jippojen käyttäjät.
Kyse ei välttämättä ole edes epärehellisyydestä. Toive ratkaista niinkin suuri ongelma kuin elämän synty johtaa tutkijat julkaisemaan vain "onnistuneita" kokeita, ei suinkaan vahvistuksia biogeneesin periaatteelle. Esim. meren pohjan savuttajat hajottavat bio-orgaanista materiaalia, eivätkä suinkaan syntetisoi niitä yksinkertaisemmista yhdisteistä. Miller on tämän tuonut esille, mutta koska savuttajat vaikuttavat "lupaavilta", niiden "simulaatioissa" saadaankin syntymään joitakin yksinkertaisia biopolymeerien alkutekijöitä. "Lupaavien" tulosten esittäjät eivät ole koskaan vaivautuneet mittaamaan noiden yhdisteiden pitoisuuksia luonnonolosuhteissa savuttajista. Esim. D-aminohapot olisi helppo havaita, koska ne eivät kelpaa pöpöille.
Suosittelen aiheeseen perehtyviä tutustumaan Millerin nykyisiin mielipiteisiin:
"Submarine vents don't make organic compounds, they decompose them..."
http://www.accessexcellence.org/WN/NM/miller.html
Biogeneesi käsittelee ensimmäisen elollisen olennon syntyä. Se ei liity mitenkään evoluutioteoriaan,joka tutkii sitä mitä sen jälkeen tapahtuu.
Ennen elämää ei voi olla biologista evoluutiota.
Jos voi,niin voisiko Jaakob kertoa meille,miten?
Biogeneesiä käytetään kuitenkin usein taustoittamassa tapahtumia ennen evoluutiota ja se voidaan nähdä myös eräänä evoluutiomekanismien tapaisena järjestelmänä,jossa kestävimmät ja toistumiskykyisimmät rakenteet esiintyvät todennäköisemmin,kuin ilman näitä järjestelmiä.
Tosin naturalistinen selitysmalli biogeneesille on perusteltu:
*UVsäteily,salamointi,tulivuoritoiminta,meteoriittitoiminta jne. aikaansaavat aineiden reagointia keskenään,ja näin syntyy myös satunnaisia orgaanisia molekyylejä.
->Koska ei ole hajottavia mikrobeja(ennen elämää ei ole mikrobeja) eikä vapaata happea(koska happi on hyvin reaktiivinen,sen ilmeneminen olisi perusteltava erikseen.) nämä muodostuneet yhdisteet edustavat pienempiä energiatiloja ja ovat täten vakaampia,yleensä myös hydrolyysiä vastaan.
->Molekyyli joka todennäköisti omanlaistensa yhdisteiden ja rakenteiden syntyä (jollaisia ovat mm. useat kiteet jotka pyrkivät samansuuntaistamaan hilarakentet) saivat yleistymisedun,ja koska karsivia voimia ei ollut ne yleistyivät.
->Lyhyet polynukleotidiketjut liittyivät yhteen, jolloin joukkoon syntyy toisia vakaampia ja nopeammin ja tarkemmin kopioituvia molekyylejä. Nämä vakaammat ja tehokkaammin monistuvat ketjut yleistyvät muita tehokkaammin.
->Polynukleotidiketjut pariutuvat,jolloin syntyy lujempia kaksoissidoksia.
Huomattavaa on,että laboratorioissa on biogeneesikokeissa aikaansaatu yksittäisiä nukleotideja,lyhyitä polynukleotidiketjuja, näitä ketjuja on onnistuttu liittämään yhteen, jopa lyhyitä jakautujia on tuotettu, solukalvorakenteita on synnytetty.
Alkusynnyn todennäköisyys:
1-{[1-(1/jakautujan 1 emäsmäärä^4)]*[1-(1/jakautujan 2 emäsmäärä^4)]*[1-(1/jakautujan 3 emäsmäärä^4)]*...* [1-(1/jakautujan N emäsmäärä^4)]}^T
N=kaikkien mahdollisten jakautujien määrä.
T=se,kuinka monta kertaa on ollut mahdollisuus syntymiseen.
Stuart Kauffman on arvioinut erilaisia mahdollisia proteiineja olevan 10^8 - 10^14 kpl. Tietyn satunnaisen proteiinin syntyminen on siis pienimmillään epätodennäköisyyttä 1:10^14. Pääkysymys on kuitenkin se, kuinka suuri osa näistä satunnaisista proteiineista on hyödyllinen johonkin, ja kuinka moni on kykenevä jakautumiseen -ja tämän arvioiminen on vaikeaa.
Varmaa on kuitenkin se,että geenit sisältävät valtavasti redundanssia: Kodoni mahdollistaa 4^3= 64 aminohapon koodauksen. Aminohappoja on 20, sekä lopetussäännön(aloitus on aina sama kodoni ja se koodaa aminohappoa). log2(64)=6 bittiä ja log2(21) reilut 4 bittiä.
Ksylaanientsyymillä muoto on sama, vaikka geenitasolla eroja voi olla jopa yli 60%. (Hakulinen N., Turunen O., Jänis J., Leisola M. & Rouvinen J "Three-dimensional structures of thermophilic b-1,4-xylanases from chaetomium thermophilum and Nonomuraea flexuosa.",2003)
Douglas Axen "Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds",2004. Siinä tullaan tulokseen, että biologista toimintaa edustavat rakenteet saattavat olla vain 1:10^77 kaikista vaihtoehdoista. Tämä mahdollisuus on vain 1:10^73 Dembskin 10^150:stä, joka on ID -teorian "virallinen mahdottoman raja". Tätä pienemmät sattumat saa siis jopa ID -teoreetikkojen mukaan selittää sattumalla...
Minusta on itkettävää,että kreationistit osaavat vain Millerin kokeen,vaikka Davies,tuo kreationistien usein tukijakseen mainitsema veikko, on kirjoittanut kreationistien(esim. Leisola "luomisen lauantaissa" usein siteeraamasta "5 ihme" -kirjasta.
Millerin koe osoitti,että vaadittuja rakenteita voi syntyä.
Tutkimuksessa on kuitenkin menty pitkälti eteenpäin:
Mainittavia biogeeesikokeita ovat esimerkiksi Jack Szostakin 2003 suoritettu koe,jossa RNA:sta ja rasvahapoista saatiin savihiukkaisten katalysoimana syntymään hallitusti jakautuvia esisoluja,joilla oli solukalvo ja jotka jakautuivat ilman että RNA:ta meni hukkaan. Toinen erinomainen koe on 2005 vuosimallia oleva koe jonka suorittivat Hauke Trinks,Wolfgang Schröder ja Cristof Biefbricher. Kokeessa synnytettiin kaasuista ja merijäästä RNA- ketjuja muutamassa tunnissa.
Vastaaviin ei ainutkaan luomisuskojan rukous tai muu vastaava ole kyennyt eivätkä pyhien kirjojen säkeet ole kertoneet meille biogeneesin mekanismeista edes tätä vähää.
Kemiallisen evoluution mahdottomaksi väittäminen on siis perusteetonta,se on ainakin periaatteessa mahdollinen. Tässä on muistettava ottaa huomioon myös se,että alkusynnyn mekanismeja ei Suunnittelijaoletuskaan rajaa suuntaan tai toiseen. Jos sitä tarjotaan selitykseksi,joudutaan joko päätymään siihen,että tämä luomistyö on tapahtunut kemiallisen evoluution tai vastaavan keinoin,tai sitten on otettava kanta siihen,että sen tutkiminen on mahdotonta. Tälläinen taas on tutkimustyön rajaamista,pohjimmiltaan tälläiseen ei ole annettu perusteita. Elämän synty on ongelma, mutta olisi typerää sanoa, että ratkaisua ei ole tai että se ei olisi meidän ymmärrettävissämme. Jos ID on "vastaus", niin miksi tutkitaan autokatalyyttisiä prosesseja RNA:lla, joka toimii sekä laitteistona että ohjelmistona myös nykypäivänä? Ei ole viisasta olettaa,että tämä RNA olisi jätetty vain, jotta virukset voisivat kaapata solukoneiston käyttöönsä käänteiskopioijaentsyymillä. Se on johtolanka, joka kertoo miksi kaikkein ensimmäisissä soluorganelleissa on runsaasti RNA:ta. Miksi "muna kana"-ongelmaa ei olekkaan.
Yleinen virhe evoluutikoiden suunnalta on väite "Koska olemme täällä on biogeneesi väistämätön". Biogeneesi voi olla hyvinkin satunnainen ja ainutkertainen tapahtuma, eikä suinkaan lainomaisesti syntynyt. Siitä että olemme täällä,voimme vain päätellä sen,että biogeneesi on tapahtunut. Se,onko takana "sääntö(esim itseorganisaatio)","kosminen arpajaisvoitto" vai "luominen" ei ole tästä asiasta riippuvainen. tältä kannoin perusteluja ei voida tehdä suuntaan tai toiseen.
Valitan, "Joku teki sen jotenkin" ei ole toimiva selitys -etenkään, jos tämä "joku" on ominaisuuksiltaan epämääräinen ja rajaamaton eikä tästä edes saada havaintoja...
Suhteellisen keveä alkuliemiteksti löytyy tuolta:
http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/artikkelit/El_synty.pdf
Saa nähdä onko veikko valmis keskusteluun,vai heittääkö pelkkään 1950 -luvun kokeeseen liittyvää kritiikkiä, luullen että "siinäpä se oli". Jos kritisoit biogeneesitutkimusta, kritisoi nykypäivän kokeita. Tieteellä kun on sellainen vaatimus,kuin "edistyvyys".
Jos ei tiedä, etsii tietoa.
Jos ei löydä, kysyy.
On toki aina mukavaa tavata ihmisiä,jotka luulevat,että heidän hallussaan on "totuus".
Luulen,että tämä tietämisen tunne kumpuaa yksinkertaisesti pelosta. Juuri siitä materiaalista, jolla kauhuelokuvia yritetään myydä. Ja uskontoja.
Minä en usko ihmisten totuuteen. En uskovaistenkaan. En kirjailijoittenkaan.
En edes muinaisten paimentolaisheimojen.
"Douglas Axen "Estimating the Prevalence of Protein Sequences Adopting Functional Enzyme Folds",2004. Siinä tullaan tulokseen, että biologista toimintaa edustavat rakenteet saattavat olla vain 1:10^77 kaikista vaihtoehdoista."
Jopa tuo arvio näyttää olevan liitoiteltu harvinaisemmaksi, turhan pieneksi todennäköisyydeksi.
Marraskuussa joskus Googletin tästä avaimella
-->"axe dd 2004 estimating prevalence protein sequences adopting functional enzyme folds journal molecular biology"
Axella tosiasiassa:
-arviot oli välillä 1:10^53 ... 10^77
-tulos riippuu oletuksista ja metodista
-Axe käytti rajoitettua "kohdetta" mikä antaa alhaisen luvun (todennäköisyyden)
-tutkimukset jotka ottaa satunn. jonon ja koettaa vain johonkin funktioon tuottaa suuria lukuja (Gishlick, Nick Matzke, and Wesley R. Elsberry)
http://www.talkreason.org/articles/Meyer.cfm
"Meyer relies heavily on a new paper by Axe published in the Journal of Molecular Biology. Meyer alleges that Axe (2004) proves that, "the probability of finding a functional protein among the possible amino acid sequences corresponding to a 150-residue protein is similarly 1 in 10^77." But Axe's actual conclusion is that the number is "in the range of one in 10^77 to one in 10^53" (Axe 2004, p. 16). Meyer only reports the lowest extreme. One in 10^53 is still a small number, but Meyer apparently didn't feel comfortable mentioning those 24 orders of magnitude to his reader. A full discussion of Axe (2004) will have to appear elsewhere, but it is worth noting that Axe himself discusses at length the fact that the results one gets in estimating the density of functional sequences depend heavily on methods and assumptions. Axe uses a fairly restricted "target" in his study, which gives a low number, but studies that just take random sequences and assay them just for function -- which Meyer repeatedly insists is all that matters in biology -- produce larger numbers (Axe 2004, pp. 1-2). [2]"
Pandasthumbin sivulla (jonka myöhemmin myös The Scientist 3.9.04 mainitsee!)
http://www2.pandasthumb.org/archives/2004/08/meyers_ho peless_monster.html
commentissa nro #6815 Ian Musgrave sanoo:
"..Haluaisin huomauttaa, ettei Axe eikä Yockey (johon Meyer myös viittaa. Meyer
myös jättää huomiotta Yockeyn suosiollisemman rajan 1:10^43) puhuneet minkä tahansa funktion löytämisestä kuten Meyer vihjaa. He olivat erityisesti
puhumassa entsyymin löytämisestä annetulla ydinrakenteella ja annetulla mekanismilla, mikä on hyvin erilainen (ja vähemmän todennäköinen) juttu.
Kuten analogisten funktioiden sivu (joihin Wesley et al linkki osoittaa) viittaa, on olemassa enemmän kuin yksi tapa (usein useita tapoja) saada sama funktio rakenteellisesti ja mekaanisesti erilaisin entsyymein. Niinpä luvut joihin Meyer viittaa ovat epäoleellisia .."
"As Wesley et al., note a fuller treatment of the Axe paper is coming, but I would like to note that neither Axe nor Yockey (who Meyer also invokes. Meye also ignores Yockey’s more favourable bound of 1 in 10 ^43 [Yockey 1992, pg 328]) were talking about finding any possible function as Meyer implies. They were specifically talking about finding an enzyme with a given core structure and a given mechanism, which is a very different (and less likely) thing. As the analogous functions page Wesley et al., link to points out, there is more than one way (often several ways) to get the same function via structurally and mechanistically different enzymes. Thus the figures Meyers quotes are irrelevant to the point he is trying to make."
Squirrel:[Stuart Kauffman on arvioinut erilaisia mahdollisia proteiineja olevan 10^8 - 10^14 kpl. Tietyn satunnaisen proteiinin syntyminen on siis pienimmillään epätodennäköisyyttä 1:10^14.]
Nyt en ole varma, mikä tuo Kauffmanin luku on.
Ensiksikin, jos ajatellaan proteiiniketjun mahdollisuutta olla (lähes) äärettömän pitkä, niin luulisi noita satunnaisia vaihtoehtoja löytyvän enemmän.
Ihan yksinkertaisesti laskettuna 20^150 vaihtoehtoista aminohappojärjestystä esiintyy 150 aminohapon proteiiniketjussa. Tuo luku on 2^150*10^150 > 10^45*10^150 = 10^195, eli merkittävästi suurempi luku. Voitko tarkoittaa, onko kysessä _aktiivisten_ proteiinien lukumäärä tai joku muu kuin _satunnaisten_ proteiinien lukumäärä.
Ja sitten se Axen luku:
[Siinä tullaan tulokseen, että biologista toimintaa edustavat rakenteet saattavat olla vain 1:10^77 kaikista vaihtoehdoista. ]
Vaikka huomioitaisiin se alaraja-arviokin n. 1:10^40, niin edellen tätä jos tätä lukua verrataan edellä esitettyyn Kaufmanin lukuun, ristiriitaa on.
Mutta entäs tämä johtopäätelmäsi:
[Tämä mahdollisuus on vain 1:10^73 Dembskin 10^150:stä, joka on ID -teorian "virallinen mahdottoman raja". Tätä pienemmät sattumat saa siis jopa ID -teoreetikkojen mukaan selittää sattumalla... ]
Kysehän oli ilmeisesti biologisesti aktiivisten kolmiulotteisten (laskostuneiden) muotojen suhteesta epäaktiivisiin muotoihin. Siinä ei olla otettu huomioon sitä, että ne olosuhteet, missä proteiineja muodostuu, eivät ole todennäköisiä satunnaisesti valittuna (vaativat suunnittelua). Toisaalta kun eliö tarvitsee useampia katalyyttejä toimintaansa, on useamman erilaisen satunnaisproteiinin esiintyessä todennäköisyys sopiviin entsyymiaktiivisuuksiin kyseisten yksittäisten todennäköisyyksien tulo.
Jos käytämme Kaufmanin lukua kertoimena (olettaen sen olevan mahdollisten katalysoitavien reaktioiden kokonaislukumää), saamme yhden minkä tahansa aktiivisen proteiinin "satunnaistodennäköisyydeksi" n. 1:10^30 ja tietyn välttämättömän viisivaiheisen katalysoidun prosessin sattumatodennäköisyydeksi
p
Pitänee varoa ID -fellowsejen tuotoksia jatkossa.
Kiitos varoituksesta :)
Eli kyllä, niissä luvuissa täytyy olla jotakin.
Mitä elämä on? (Sariola 2002).
Tutkija Kiinasta: »I don´t know.»
Tutkija Italiasta: »Very difficult question - but sometimes life is nice!»
Tutkija Venäjältä: »Searching and searching.»
Tutkija Suomesta: »Yhtä helvettiä. Ei ehdi mitään saada valmiiksi.»
Väitöskirjatutkija Ranskasta: »A series of unexpected events.»
Väitöskirjatutkija Suomesta: »Elämä - äh - elämä. Elämä on - niin - se on solujen ja yksilöiden kopioitumista. Elämä on lisääntymistä!»
Biologian opiskelija Suomesta: »Monimutkainen yhdistelmä fysikaaliskemiallisia reaktioita, jotka tietyissä olosuhteissa muodostavat enemmän kuin niiden osien summan.»
Molekyylibiologian opiskelija Suomesta: »Elämä on solujen hengittämistä.»
Tutkimusteknikko Ranskasta: »Elämä on kuoleman vastakohta, jos halutaan biologinen määritelmä. Minun elämäni on sitä, että yritän olla onnellinen.»
Tutkimuslaitoksen johtaja Suomesta: »Elämä on aika ennen kuolemaa.»
Sisätautiopin professori Suomesta: »Sydämen sykettä. Joskus sietämättömiä päiviä.»
Naisopiskelija Helsingistä: »Mä olen jo jakaantunut.»
Gynekologian professori: »Elämä on opettamista, työtä ja innovatiivista tutkimusta.»
Väitöskirjan tekijä Suomesta: »Elämä on ihmisiä, ruokaa ja seksiä.»
Kansanterveyslaitoksen tutkija: »Nykyään suomalaisen miehen elämä on 74 vuotta ja naisen 82 vuotta.»
----
Kokeile Google hakuna: "aminohappoja avaruudessa"
Eli se, että noita aminohappoja herra ties mitä elämänpalikoita löytyy pitkin ja poikin avaruudesta ja niitä syntyy itsestään äärimmäisissä olosuhteissa, tuntuu viittaavan siihen suuntaan että elämän synty on vain ajan kysymys, tai vakaan alustan kysymys.
Lisä infoa: http://www.astrochem.org/amino.html
Niinku... Niinku... Ei jaksais... Onko tässäkin taas taustalla jotain kp-artin roskaa, vai mistä tämä mahtaa olla repäisty (veikkaan hihaa tai persettä)
>Ensinnäkin kysymyksessä ei ollut alkumaapallon
olosuhteet.
No jos sinä kerran tiedät paremmin, niin senkuin kerrot (ja todistat) meille miten asia oikeasti oli, niin lähdemme ryhmässä hakemaan sinulle Nobelia... Ai niin.. Ethän sinä oikeasti mitään tiedä...
>Alkumaapallolla ei ollut koeputkia, muita
laboratoriovälineitä, eikä ihmistä, joka olisi raken-
tanut seoksen ja käynnistänyt sähköpurkaukset ja
muut toiminnot,
Kukaan ei ole väittänyt silloin olleen koeputkia. Koeputkissa taas voidaan yrittää jäljitellä sen aikaisia oletettuja olosuhteita, joskin hyvin pienessä mittakaavassa, joka aiheuttaakin sen että elämän kehittymistä on vaikea jäljiltellä (koska meillä ei ole maapallon laajuista nykyeliöstöstä vapaata 'koeputkea'.
Tuliko mieleesi että sähkö saattaisi kenties olla testissä käytetty vastine salamoinnille? Eipä tietenkään... Eihän sinua kiinnosta selvittää tai pohtia mitään. Sinä haluat vain parkua kuin pahainen kakara paskat housussa.
Koeputkessa pyrittiin toistamaan sen aikaiset olosuhteet, ei luomaan mitään ihmisen tekemää tehokasta kasvualustaa. Tämäkin väitteesi oli taas niin sekopäinen, että suosittelen vähentämään lääkkeiden ottamista (tai lisäämään) ja ehdottomasti mielenterveys-asemalla käyntiä.
Kenties jonakin päivänä (ellei niin ole jo käynyt) löydetään jostain riittävän vanhoja kerrostumia, joista kenties selviää, mitä aineita sen aikaisesta kaasukehästä on löytynyt ja minkä verran.