Miksi sun täytyy olla niin kylmä mua kohtaan. Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja nähty ainoastaa viikonloppuisin, mutta tuntuu että sekin on nykyään sulle liikaa. Et ehdi nähdä kun harrastukset vie liikaa aikaa. Ennen sanoit rakastavasi..et enää. Kysyin sulta eilen että tykkäätkö edes enää. Hiljaisuuden jälkeen sanoit että "kai minä taidan tykätä". Älä viitti. Sun teot, tekemättä jättämättä teot kertoo että sun tunteet on kuollu mua kohtaan. Niin sanoithan kyllä toissapäivänä pikkumaistissa että oon koppava akka ja oot meinannu mut jättää. Arvaa sattuuko. Ja kun eilen ennen lähtöäsi kysyin että haluatko että erotaan niin et halunnu. Mä rakastan sua ja sen sinä tiedät. Tekisin mitä vaan sinun eteen. Ja arvaa sattuuko tuo sinun kylmyys. Sattuu niin paljon että en tiiä miten päin olisin. Haluaisin huutaa tämän pahan olon ulos. Mä en pysty sua koskaan jättämään. En olis uskonu että kenessäkään koskaan roikkuisin mut mä vaan rakastan sua..enkä edes enää tiedä miksi. Miksi pitää rakastaa ihmistä jolta ei saa vastarakkautta. Miksi. Tässä iässä (30v) ei enää helposti rakastu..ja jos/kun tää meidän suhde päättyy en taida enää uskaltaa tunteita antaa peliin, nytkin se oli niin vaikeaa, luottaa toisen tunteisiin..niinpä. Ei olis pitäny.
Sattuu liikaa.
Sattuu liikaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirjoituksesi on kuin omasta elämästäni.alussa miesystäväni oli tosi ihastunut muhun,soitteli kaikenaikaa ja halusi nähdä.mutta nykyään nähdään enään korkeintaan kerran viikossa jos silloinkaan.työ on miehelle tärkeämpi kun mikään muu.eli mies on aina töissä.jouluna ja uutenavuotena myös.puheluita ei kuulu ja kun soitan hänelle on joko kamala kiire töissä tai sit ei vastaa ollenkaa.ihmettelen kyllä miten jaksan tälläistä.mutta olen niin helvetin rakastunut tähän mieheen,et jos tulee ero koko maailmani romahtaa.miljoona kunnollisempaa miestä on ollut tarjolla ,mutta ei kiinnosta.
Löysin ihan vahingossa, monen vuoden kiduttavan suhteen jälkeen, unelmieni miehen. Alkuun kaikki meni paremmin kuin hyvin, mutta sitten tuli outo stoppi. Ei enää puhuttu, tuntui kuin välimatkaa olis ollut miljoona kilometriä vaikka oltais oltu samassa sängyssä.
Kun vihdoin sain keskustelua aikaiseksi: "pidän susta enemmän kuin ystävästä, mutta haluaisin olla pelkästään ystävä", "kaikki lähti menemään pielleen kun alettiin seurustella", "en pysty rakastamaan", "en halua satuttaa", "haluaisin vielä joskus johonkuhun rakastua, mutta se et ole ehkä sinä".
Nyt oonkin sitten täysin rikki, kun en tiedä mitä multa halutaan. En ikinä voi häntä jättää, rakastan niin paljon ja nyt pelkään kaiken aikaa, että hän sanoo jättävänsä, vaikka sanoo, ettei ole lähdössä mihinkään. Arvostan rehellisyyttä, mutta nyt teki niin ison haavan, että toivunko enää.
Voi voi kuinka tuttuja sanoja. Noita meilläkin on hoettu jo ties kuinka kauan. Mies aina tulee takaisin ja "antaa toivoa" ja kuitenkin taas päädytään noihin samoihin sanoihin - kerta toisensa jälkeen. Mun itsetunto on nollassa ja en olis ikinä uskonu että minä "vahva" ihminen alennun moiseen kohteluun ja uskon tyhjiä lupauksia, jotka kuitenkin aina päättyy loukkaaviin sanoihin. Mäkin arvostan sitä että sanoo suoraan, mutta silti se viiltää niin syvältä, kun itse olis valmis tekemään kaikkensa toisen puolesta :(
Itselleni kävi seuraavasti: Exäni kertoi minulle suhteemme loppuaikana juuri noita samoja asioita. Huolimatta rakkaudentunnustuksistani hän työsti mielessään tuon ajan eroprosessia, katseli muita ja tilaisuuden tullen jätti "kylmästi" ja välittömästi. Ei lupaa hyvää valitettavasti tuollaiset puheet...
Älkää hyvät naiset lihottako itseänne läskiseksi, koska silloin loppuu seksi.
Ei riitä miehen mielenkiinto möhömahoihin, vaan kauniisiin hoikkiin kapakkahuoriin jos kotona on läskimooses.
Kyllä tässä taisi niin käydä että tämä tyttö tuli jätetyksi..miehestäni ei ole kuulunut koko viikkona yhtään mitään..On tehnyt tiukkaa etten ole itse ottanut yhteyttä, mutta oon päättänyt että yritän olla ottamatta yhteyttä..en tiedä onko tää ihan tyhmää, mut Hitto! En ruikuta enää toisen perään. Mä oon aina yleensä ollu suhteessa se vahvempi osapuoli ja muutenki vahva ihminen vaikkakin herkkä ku mikä. Nyt sit tuntuu että vedettiin niin jalat alta ettei tiedä mitä tekisi... Näinköhän mut sit jätettiin ilman mitään sanoja..selityksiä. Ja kuukausi sitten tää mies vielä halus lapsen mun kans! Kumpa tämä ikävä ja kaipuu alkais helpottaan edes vähäsen..yöt on pahimpia kun ei saa unta ja miettii vain toista..
Niisku!
Sinä selviät tästä aivan varmasti! Jos mies tuolla tavoin sinua kohtelee, hän ei ole arvoisesi. Nyt on pahin aika, kun pitää epätietoisena odottaa ja illat riutuu tuskissaan. Ketään naista ei saa akatella, sinä olet hieno nainen ja sinulla on elämä edessäsi! Ota ystävän kädestä kiinni vähäksi aikaa ja ympäröi itsesi ystävilläsi ja niillä, jotka sinusta pyyteettömästi välittävät. Tee itsellesi mukavia asioita; lue hyvä kirja, jonka avulla pääset toiseen maailmaan, tee kasvohoito tai ole lämpimässä suihkussa. Itke kaikin mokomin aikasi ja ole murheellinen. Mutta sitten... kuuntele tarkasti: kun olet itkenyt aikasi, huomaat yhtäkkiä pieniä kauniita asioita ympärilläsi. Niitä on paljon. Ja tiedätkö, sinäkin olet kaunis. Juuri niin kaunis, että mokoma mies ei ollut sinun arvoisesi.
Aivan varmasti löydät elämäsi miehen. Se ei ollut tämä. Tulet huomaamaan, että rakastumiskykysi on tallella! Ei elämä pääty 30 v, vaikka nyt siltä tuntuisikin, elämä senkun rikastuu.. ja rakkaus.. tuntuu yhä syvemmältä! Usko minua, olen kokenut sen.
Varma 37 vee
Itku tuli kun luin viestisi,mutta tosiaankin suuri kiitos. Näinhän se varmasti menee että tämä ottaa oman aikansa. Nyt tuntuu pahalta kun on pitkä viikonloppu ja poikakin on isänsä luona. Kotiin ei voi kyllä jäädä kun seinät kaatuu päälle. Miksi tää mun (ex-)mies ei oo ottanu yhteyttä. Näin paljonko sit loppujen lopuksi hänelle merkitsin. Tässä kun on yrittänyt itseään pitää kasassa niin nyt kyllä jo pelottaa että jos hän ottaakin yhteyttä niin repiikö se mut aivan rikki kun saa tietää että ero tosiaan on lopullinen. Voi apua.
Tänään kyllä mietein että onko sellaisessakaan suhteessa mitään järkeä jossa ei voi olla oma itsensä.. Jos pitää koko ajan olla hissukseen ja varovainen ettei vain suututa toista siinä pelossa että toinen jättää. Terveessä suhteessa pitää pystyä olemaan oma itsensä ja varmasti jokainen haluaa että oma rakas rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on... Järki yrittää aina välillä ottaa tunteista näköjään valtaa :) *hymyilee ja pyyhkii kyyneliä poskilta*
...mutta silti vielä sattuu.
Huomasin juuri että tämä minun rakas mieheni on laittanu oman treffi ilmoituksensa nettiin. Jotenki tuli sellainen tunne ja pakko oli tarkistaa ja siellähän se oli oikein kuvan kanssa!!! Siis ei! Miksi! Ei edes vaivautunu mua jättämään ensin! Tää ei voi olla totta!!!! ...mutta niin se vain näyttää totta olevan.
Mitä pahaa minä oon tehny........... =´(
Ei auta sanat silloin kun tulee jotain tollasta vastaan..Sillon pitää vaan itte repii ittensä ylös ja pakottaa olemaan ajattelematta häntä jatkuvasti..Minun "ihanarakas" poikaystäväni jätti minut koska hän ei halua seurustella juuri nyt. Eilen törmäsin häneen kaupassa, kainalossa hänellä oli minunnäköiseni tyttö..Sairastako? Vai sattumaa?Ja miksi?? Näitä mietin silloin kun kaikki muut nukkuvat..
Tunteilleen ei mahda mitään. En minä, etkä sinä..eikä ne, jotka jättävät...