olen pulassa.
ihastuneena avomieheni parhaaseen ystävään.
Kauheita omantunnon tuskia aiheuttaa seksi, arki, juhla, lähestulkoon kaikki avomiehen kanssa viettämä aika. kaiken aikaa mielessä on ihminen keneen ei saisi ihastua. minulla on sisälläni hyvin vahva tunne siitä, etteivät tunteeni ole yksipuolisia.
olen ehdottoman uskollinen kumppani, enkä fyysisessä mielessä pettäisi koskaan.
silti sisälläni pistelee halu rynnätä tasaisen arkisen harmaasta suhteesta villiin ja epävarmaan seikkailuun. tässä nykyisessä suhteessani voisin turvallisuuden ja luottamuksen tunteiden vuoksi olla loppu elämäni ajan. kuitenkin mielessä polttelee kysymys: tässäkö tämä nyt on? tätä tasaista harmaata menoa? ihastumiseni ei ole mikään lyhytaikainen pulma ollut. käytännössä ongelma on vaivannut minua lähes puolet suhteemme ajasta.
mitä te olette tehneet/ tekisitte vastaavanlaisessa tilanteessa?
ihastuneena avomieheni parhaaseen ystävään.
Kauheita omantunnon tuskia aiheuttaa seksi, arki, juhla, lähestulkoon kaikki avomiehen kanssa viettämä aika. kaiken aikaa mielessä on ihminen keneen ei saisi ihastua. minulla on sisälläni hyvin vahva tunne siitä, etteivät tunteeni ole yksipuolisia.
olen ehdottoman uskollinen kumppani, enkä fyysisessä mielessä pettäisi koskaan.
silti sisälläni pistelee halu rynnätä tasaisen arkisen harmaasta suhteesta villiin ja epävarmaan seikkailuun. tässä nykyisessä suhteessani voisin turvallisuuden ja luottamuksen tunteiden vuoksi olla loppu elämäni ajan. kuitenkin mielessä polttelee kysymys: tässäkö tämä nyt on? tätä tasaista harmaata menoa? ihastumiseni ei ole mikään lyhytaikainen pulma ollut. käytännössä ongelma on vaivannut minua lähes puolet suhteemme ajasta.
mitä te olette tehneet/ tekisitte vastaavanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinä menettää aika monta ihmistä ympäriltä jos alat siihen suhteeseen.Itse menetin liian paljon.Ja arvaa harmittaako vielä vuosien jälkeen..
Ihastunut voi ja saa olla, ei siinä mitään menetä. Itse sen tiedät parhaiten mitä menetät, jos hyppäisit villiin seikkailuun.
Itse olin ihastunut pari vuotta sitten parhaan ystävättäreni mieheen. Siitä voin vain todeta "ihan mahdoton juttu". Oli vain niin mielenkiintoista huomata omien tunteidensa ja järkensä ristiriita. Ihastuminen ei todellakaan loppunut vetoamalla järkeensä. Ensin yritin vältellä koko miestä. Sitten yritin löytää hänestä mahdollisimman paljon huonoja puolia :). En löytänyt, vaikka kävimme yhdessä kaljalla ja musiikkitapahtumissakin (emme tosin salaa! Mikä se puolestaan herättää edelleen kummastusta niissä ihmisissä, joille asian paljastan..). No. Aikaa kului ja sitten kerran ystävättäreni kertoi miehestään yhden ainoan negatiivisen asian, joka kolahti kerralla! Muistan, kun huudahdin ystävättärelleni "ihan totta, sanoiko Pekka todella niiin????" Silloin silmäni aukenivat... Olemme toki yhä ystäviä ja se onkin helpotus, kun ihastuminen on tipotiessään.
Ihastuminen on VAIN ihastumista. Se menee ohi aikanaan. Tietysti tunne kutkuttaa ja houkuttelee, mutta kiusausta vastustamalla voitat kaikkein suurimman palkinnon. Voittamalla itsesi saavutat paljon hyvää elämässäsi. Tämä asia on tullut eteesi elämän haasteena, ja ota se myös sellaisena. Käsittele ihastumistasi elämään kuuluvana haasteena, joka sinun täytyy selvittä puhtaasti. Ei se sen kummenpaa ole. Voit tietysti hiukan vältellä tapaamisianne, joten ei tule kiusaus liian suureksi. Voit myös testata ihastustasi aloittamalla esim. riidan hänen kanssaan. Silloin huomaat hänessä paljon yllättäviä piirteitä.
Jeps, mullakaan se ei ole ollut mikään pelkkä ihastuminen vaan rakastuminen..jo ekasta kerrasta ku nähtiin..se ihminen teki mun elämästä helvettiä!!En pysty ajattelemaan ketään muuta..ja kuitenkin sydän sanoo että ei ole yksipuolista..kun taas järki sanoo et lopeta, ei sua edes ajattele...:'(
Et ole siis pulassa. Olet vissiin sen verran nuori, että et tiedä mitä ihastuminen, rakastuminen ja arki pitää sisällään. Olet kai ihastunut nykyiseen poikaystäväästi. Samanlaista arkea kaikissa suhteissa tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Voin kertoa 50 v kokemuksella itsestäni ja ympäristöstäni. Jokaisen tulisi yrittää saada siihen harmauteen piristettä omasta puolestaan, eikä vain odottaa kuun putoavan taivaalta. Kannattaa seurata näitä keskustelupalstoja, näistä saa hyviä vinkkejä ja lohdutusta. Kannattaa myös kertoa omista kokemuksistaan. Vertaamalla useita vastauksia näkee yleisen suunnan siitä mikä olisi ns järkevää.