Mua vituttaa mun kaljottelevat ja ainoa ystävät jotka vetää mut aina mukaan ryyppyreissuihin. Usein reissussa ollaan monta päivää, kalja virtaa, irvini soi ja elämä on muutenkin kuin lentävä matto, riemu ja ratto. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se näkyy jo ulospäin...tajusin viimeisimmän reissun jälkeen kuinka todella pöhöttynyt ja lihava olen.
Mutta kuitenkin tavallaan mä viihdyn niillä elämysmatkoilla ja tosihan on, että kunnon ryyppyretkueen kanssa koettuja ja äkkipikaistuksissa tehtyjä etelänmatkoja ei voita mitkään kristillisenyhdistyksen kotikuntakierrokset tai marttojen puuropäivät.
Ainut ongelma on, että kunto ei sitten perkele kestä millään. Kiloja karttuu ja välillä tuntuu että henki lähtee ja varmasti lähteekin, jos muutosta ei tapahdu. En vain tiedä miten senkin muutoksen aloittaisin kun olen samassa jengissä häärinyt kohta puoleen 10 vuotta lähestulkoon päivittäin. En mä vaan voi enkä oikeastaan edes haluais sanoa, että mua ei enää kaljottelu ja perseily tahdo enää kiinnostaa. Pakkohan mun on se tehtävä.
Oikeastaan nyt vasta uudenvuoden jälkeen havahduin tähän ajatukseen todella kun mulla oli kaksviikkoa lomaa ja koko loman ryyppäsin, kävin reissussa ja rahaa meni likemmäks 2000 pelkkiin juomiin ja muihin. Ja sitten kun mä heräsin krapulasta nyt sunnuntaina ja katsoin peiliin, järkytyin ihan saatanasti siitä miltä mun väsyneet ja repsahtaneet kasvoni näytti. Silmät oli sameat, huulet punaiset ja turvonneet kuin koko muukin naama, luomet olivat tummuneet väsymyksestä. Rintaan sattui ja tunsin kuinka venynyt olin joka paikasta. Tunsin, että kuolema korjaa ja muutenkin jokainen rasahdus, valo ja liike muistutti henkilökohtaisesta maailmanlopusta. Joten pakko on lopettaa,,mutta MITEN? Kalja kun taas toisaalta autaa mua oleen sosiaalinen, kun muutakaan sosiaalista elämää ei juurikaan ole ollut. Koulutkin on mennyt vituiks juomisen takia ja nyt on varmaan enää turha haketua mihinkään muuhun kuin AA kerhoon - uskon, että liikakilotkin lähtee juomisen ja tupakanpolton lopettamisen myötä. Lataamoon vaan.
Mutta kuitenkin tavallaan mä viihdyn niillä elämysmatkoilla ja tosihan on, että kunnon ryyppyretkueen kanssa koettuja ja äkkipikaistuksissa tehtyjä etelänmatkoja ei voita mitkään kristillisenyhdistyksen kotikuntakierrokset tai marttojen puuropäivät.
Ainut ongelma on, että kunto ei sitten perkele kestä millään. Kiloja karttuu ja välillä tuntuu että henki lähtee ja varmasti lähteekin, jos muutosta ei tapahdu. En vain tiedä miten senkin muutoksen aloittaisin kun olen samassa jengissä häärinyt kohta puoleen 10 vuotta lähestulkoon päivittäin. En mä vaan voi enkä oikeastaan edes haluais sanoa, että mua ei enää kaljottelu ja perseily tahdo enää kiinnostaa. Pakkohan mun on se tehtävä.
Oikeastaan nyt vasta uudenvuoden jälkeen havahduin tähän ajatukseen todella kun mulla oli kaksviikkoa lomaa ja koko loman ryyppäsin, kävin reissussa ja rahaa meni likemmäks 2000 pelkkiin juomiin ja muihin. Ja sitten kun mä heräsin krapulasta nyt sunnuntaina ja katsoin peiliin, järkytyin ihan saatanasti siitä miltä mun väsyneet ja repsahtaneet kasvoni näytti. Silmät oli sameat, huulet punaiset ja turvonneet kuin koko muukin naama, luomet olivat tummuneet väsymyksestä. Rintaan sattui ja tunsin kuinka venynyt olin joka paikasta. Tunsin, että kuolema korjaa ja muutenkin jokainen rasahdus, valo ja liike muistutti henkilökohtaisesta maailmanlopusta. Joten pakko on lopettaa,,mutta MITEN? Kalja kun taas toisaalta autaa mua oleen sosiaalinen, kun muutakaan sosiaalista elämää ei juurikaan ole ollut. Koulutkin on mennyt vituiks juomisen takia ja nyt on varmaan enää turha haketua mihinkään muuhun kuin AA kerhoon - uskon, että liikakilotkin lähtee juomisen ja tupakanpolton lopettamisen myötä. Lataamoon vaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikka kahvia?Tuskin ne kaverit sinua väkisin pakottaa olutta ottamaan.Ei meidän jengillä kun tuolla kokoonnutaan niin ei kukaan tykkää huonoa jos joku siinä litkii vettä kahvia.
Jos ei onnistu niin mene terveysasemalle tai työterveyteen ja sanot että haluat lopettaa.Aina löytyy apua.
Meilläkin yksi tuttu joka asuu muualla mutta kun tulee käymään täällä niin se käy ottamassa antabuskapselin.
Kukaan ei piruile vaan toivottaa tervetulleeksi pöytään ja homma jatkuu samana.
Huomaat hetken päästä että kivahan se on selvistäpäin höpistä läppää illan ja ajan kanssa se jännityskin lähtee.
Ei se juominen lihota vaan ne krapulanapostelut.
Tsemppiä.
Ainut toimiva tapa on vaihtaa seura raittiiksi, ei muuten tahdo onnistua.
Olet jo niin pitkään dokaillut et tarvit ehdottomasti ammattiapua heti kun olet vain valmis ottamaan sitä vastaan.
Kirjoituksestasi päätellen haluasi tarvitaan hieman vielä lisää ja todella rajua ASENNEMUUTOSTA !
Onnea ja menestystä valitsemallenne uralle !
Hyvä kun heräsit.Sinulla on monta vaihtoehtoa päästä kierteestä.Kaikki on sinusta itsestä kiinni.Ota yhteyttä A-klinikkaan sieltä saat apua.Vaihtoehtoja on monia yksi vaihtoehto on antabuks ja toinen ehkä sinulle sopivampi on korva-akupunktio..Siellä voi mennä ryhmiin tai sitten käydä yksin hoitajalla.Moni A-klinikka tarjoaa myös tukihenkilöä.Kaikki riippuu ihan sinusta mitä haluat.Kehottaisin sinua menemään sinne A-klinikalle ja tilata aikaa keskusteluun.Siellä sitten kuulet eri vaihtoehtoja.Kyseleppä sitä korva-akupunktioa.
Semppiä sinulle!!!!
Kirjootukses on ihan kuin mun kirjoittama. Ajattelin ite nyt etten enää pidä yhteyttä kavereihini ainakaan vähään aikaan, koska seurassa aina tulee juotua.