Uusioperheitä olen seurannut ja ihmettelen sitä kun tullaan lehtien palstoilla esiin. Otsikoilla: Nyt menee hyvin. Mites se nyt yhtäkkiä niin hyvin alkaa mennä. Ensin on oma lapsi,sitten yhteinen lapsi ja uuden lapset on siinä vielä. Välillä tuntuu että onkohan se niin todellista.Vai uskotellaanko sitä vaan itselle ja muille?
uusio perheen
arkitodellisuus
91387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
NE vasta todellisuutta ovatkin!! Uusioperheiden elämä on ihan yhtä hyvää tai huonoa kuin muidenkin. Kaikki riippuu siitä kuinka hyvin tai huonosti perheenjäsenet haluavat pärjätä. Yhteen hiileen puhaltaminen on kaikille helpompi vaihtoehto kuin ristiriitojen haaliminen.
Se joka väittää että lasten mielipidettä ei kysytä kun uusioperhettä perustetaan, tai lasten mielipiteestä eivälitetä, niin eivätpä lapset vanhempiaan ja sisaruksiaankaan valitse. Samanlaisia ristiriitoja ydinperheissäkin löytyy, monesti vielä pahempia kuin uusioperheissä. Ydinperhettä kun "kukaan ei voi hajottaa" joten siellä voi käyttäytyä kuinka huonosti haluaa. Jos joku ihminen -aikuinen tai lapsi - haluaa elää ikävässä perheilmapiirissä niin se onnistuu missä tahansa. Eikö rakentavaa kuitenkin olisi miellyttävän ilmapiirin luominen, etenkin jos olosuhteille ei mitään voi?
-uusioperheen keskimmäinen lapsi-
Tiedätkös , on yhtä monta tarinaa kuin uusioperhettäkin.
Ei tämä elämä aina ihanaa ole, ei ollut entisessä liitossakaan, muttei se elämä yleisestikään ottaen mitään happy houria aina pidä olla.
Miksi pitää aina yrittää mollata meitä uusperheitä?
Kun exäni jätti minut (ja lapsetkin), niin ei minun mielestäni ole tarkoitus se, että viettäisin loppuelämäni yksin (iman aikuista kumppania, ilman seksiä, ilman...jne.).
Pitäisi huomata se, että puolet uusperheiden perustajista on niitä jätettyjä ja vaan puolet jättäjiä.
By the way, nykyisenikin on jätetty ei avioliitosta "naikkosen kainaloon rynnännyt".
Ja , oikeesti, meidän elämämme on ihan mukavaa.
Katselin eilen aikuisen lapseni kanssa jenkkisarjaa O.C. Siinä eronnut äiti sekoili ex-aviomiehensä kanssa. Tytär järjesti mahdottoman kohtauksen bileissä ja haukkui vanhempansa lumpuksi ja ties miksi. Hieno kohtaus. Jojottelu voi satuttaa teini-ikäistä tytärtä enemmän kuin mikään muu.
Ihmettelin miksi amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa on erittäin harvoin vahvojen naisten tyyppejä. Ainut poikkeus oli joulun aikaan esittetty Kaunis mieli-elokuva. Nainen pysyi skitsofreniaa sairastavan neromiehensä rinnalla.
Ihailen tuollaisia vahvoja naisia.
Eron jälkeen ainakin minulle on fiksuinta pysyä täysin yksin. Ei elämäni tarvitse olla mukavaa.
Käyn kahdessa työssä ja vähän vapaa-aikana saan ihan hyvin kulumaan.
Tuskin kirjoituskynäni olisi niin terävä, jos nyhjäisin parisuhteessa jonkun kiltin miehen kanssa. En kaipaa sellaista.
Luulisin, että monella naisella ei ole tarpeeksi kanttia elää yh-äitinä. Yhteiskunta on jättänyt meidät heittele. Yh-elämä on kamppailulaji, jossa ei jaeta palkintoja. Paras palkinto on, kun tili pysyy plussan puolella eikä ulosottomiehet kolkuttele ovia.
Kirjoittakaa tällä palstalla täyttä faktaa. Vaaleapunaisia laseja emme tällä palstalla kaipaa.
Tarkoitatko, että jos eronnut ihminen rakastuu niin silti pitää pysyä yksin. Periaatteesta? Ettei olisi elämä mukavaa? Se on sinun valintasi. Elämässä on monia mukavuuksia joista sinäkin voit luopua. Lämmin vesi, tai vesi yleensäkin. Luovu töistäsi, äläkä harrasta vapaa-aikana mitään. Vasta sitten voit sanoa olevasi vahva kun luovut kaikesta mukavasta. Tuollaisena kuulostat lähinnä katkeroituneelta ämmältä jonka vahinkolapsi on saanut alkunsa yhdenillän suhteesta.
Siis miten naisen vahvuus on riippuvaista siitä elääkö parisuhteessa vai yh:na?
Itse tiedän olevani äärimmäisen vahva ihminen ja sen vuoksi selvisin erostakin aika nopeaan tahtiin. Ja järjestin elämäni "omaksi" myös rahallisesti.
Suomalainen elämä on aika kaukana amerikkalaisista saippuasarjoista, joista on valitettavasti tullut totta monen ihmisen mielessä, liian tarjonnan vuoksi?, mutta haloo
ne on FIKTIOTA ei totta.
Moni yh on yksin jäätyään niin katkera, että kuvittelee elämänsä paremmaksi yksinäisenä, ehkä peläten uutta suhdetta sattumisen pelossa.
Tai sitten on niin katkera tai kova, ettei yksinkertaisesti löydä uutta kumppania kun käytös tyrkkii ehdokkaat kauas.
Oikeaa vahvuutta on uskaltaa elää.
Ei siihen paljon muuta ole sanottavaa. Toiset ei erota elämää ja elokuvaa :)
Kyllä uusperheet ovat monenlaisia kuten ydinperheetkin. Vaikka helpostihan voisi luulla, että juuri ydinperheet ovat niitä hankalia, koska niistähän ihmiset niin kovasti pois lähtevät. Kaiketi suurin osa avioeroista tapahtuu ydinperheessä?
Kyllä on nähty uusioperheittenkin eroavan. Vessanpytystä on mennyt alas kaikki kuin uusiovessapaperi.
Kuvitteellista elämistä se on. Ei kukaan ole erotessaan omasta perheestään enää onnellinen. Se onni on vain korviketta. Kun omista lapsistaan eroaa, ei mikään sitä korvaa, ei uudet eikä kenenkään toiset laspset. Siinä useasti se uusi nainen hehkuttaa sitä onnea, joka on hänelle ehkä se ensimmäinen, mutta mies vain porskuttaa perässä.