ilman lasta

Minä olen suomalainen, koulutettu, kunnollinen mies. Erosimme minun aloitteesta kesällä, ex-puolisoni tehtyä yhteiselämästä mahdottoman.

En ole nyt nähnyt lastani kohta viiteen kuukauteen. Äiti ei vastaa edes puhelinsoittoihin. Väliaikaismääräystä äiti ei tottele. Sovittelija on myös ollut mukana, ilman tuloksia, paitsi, että siihen on nyt mennyt yli 3 kuukautta.

Huoltajuuskiistan edetessä äiti on esittänyt koko ajan uusi, entistä kovempia syytöksiä. Tällä hetkellä äiti kieltäytyy myös valvotuista tapaamisista.

Sydämeni on särkynyt kun olen erossa lapsestani. On syitä, joiden vuoksi pelkään, että kaikki ei ole kunnossa kotona. Lasten suojelu kuuntelee, mutta ei tee mitään. Minulla ei ole mitään keinoja puuttua asiaan.

Oma jaksaminen alkaa olla kovilla ja olen taas sairaslomalla.

Onko muita samanlaista kokeneita? Onko neuvoja?

isä ilman lasta
5959
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

olisikohan aika pelata yt itsekin kovilla panoksilla lapsesi takia. ei tuollainen peli voi vedellä tässä maassa.onhan sinulla isän oikeudet oltava..miski erositte? miksi lapsi jäi äidille..myönnyitkö yhteishuoltajuuteen? kumpi halusi erota...
jos äiti on suuttunut ja kostaa sinulle näin tai sitten hän ei pääse yli eikä ympäri suhteestanne ilman tälläistä toimintatapaa...sinun näkeminen on ehkä tukalaa eikä voi elää omaa elämää jos tapaat häntä. käykö lapsesi koulua tai päiväkotia?? olisiko tätä kautta voinut kysyä onko lapsella kaikki hyvin? mainitsit että on syytä epäillä ettei kaikki ole hyvin. voisiko poliisi auttaa..tee ilmoitus jostain ( en tiedä asian virallista nimikettä)
eihän äiti voi jättää vastaamatta lastensuojelun kutsuun tulla sosiaaliasemalle keskustelemaan ilmoituksestasi??? ei ainakaan minun vanhempani voinut välttyä tältä toimenpiteeltä...
isäni teki usein ilmoituksen äidistäni koska hän sortui ryyppäämään eron jälkeen..olen itsekin eronnut mutta en siis isi vaan äiti. mieheni ei noudattanut tapaamisoikeuttansa lapseemme ja minulle sanottiin että silloin voin hakea oikeuden päätöksellä yksinhuoltajuutta jos isää ei kiinnosta. voisiko auttaa jos menet oikeusaoutoimistoon,ellet ole jo käynyt...
voisiko joku käydä katsomassa ja puhumassa asiastasi äidille ja ehkä kertoa tätä kautta sinulle missä siellä mennään.
koita lähestyä vaikka tekstiviestillä asiallisesti ja neuvottelevasti jos saisit vaikka viedä lastasi pihalle leikkimään tai pulkkamäkeen...yleensä naisiin tehoaa sellaiset taivuttelut ja ystävälliset pyynnöt:)
pahaan kannattaa aina vastat hyvällä..se osoittaa sinussa heikkoutta jos alennut riitelemään hänen kanssaan.kylmän viileänä ja maltillisena muutoinkin keksii kaikki nasevimmat iskulauseet.
kyllä sinulla on oikeus jollain tapaa saada tavata lastasi..ellei lastensuojelu saa äitiin kuria niin tee heistäkin ilmoitus!!!
minkä ikäinen lapsesi on? jos hän osaa lukea niin lähetä hänelle kirje ja kerro että haluasit tavata häntä muttei äiti anna. voisit ehdoittaa että jos hän on kyllin vanha ymmärtämään puhelimen päälle niin osta hänelle käytetty puhelin ja siihen kortti jolla voitte olla yhteyksissä ilman äitiä! lasten asioissahan kuitenkin saat pitää yhteyttä vaikka olisi päällä lähestymiskieltokin tai mikä vain!
voimia jaksamiseen ja kerro miten kävi!

mamma

Äänestä
  • eron syllä ei ole merkitystä tuossa vaiheessa!

    isän kannattaa ryhtyä lain oikeuttamiin toimenpiteisiin äitiä vastaan. turha pelätä että lapsi saa jotenkin kieron kuvan isästä. tällä hetkellä äiti on lapselle vahingoksi. yhteiskunnan ja kaiken maailman sossujen pitää se ymmärtää. ota yhteys johonkin lakimieheen, tarvittaessa poliisiin. tee kaikkesi!

    Äänestä

Hei älä vaan jää tuleen makaamaan, vaan pidä itsestäsi huolta, sillä kaikki mitä voidaan tullaan mahdollisesti käyttämään sinua vastaan kun joskus pääsette lain edessä asiaa setvimään. Ikävä tosiasia on, että miesten, isien pitää näyttää huomattavasti vakuuttavammin kykynsä huoltajuuteen kuin naisten.
Akuttiin tilanteeseen,ettet saa lastasi tavata en osaa sanoa mitään, itse kun olen tilanteessa ettei lasten isä halua ottaa lapsiaan luokseen.
Yritä vaan sinnikkäästi olla vastuullinen aikuinen, ja uskoa ettei lopputulosta ole kirjattu , eikä viimeistä sanaa sanottu. Sinun vain pitää olla henkisesti ja fyysisesti vakuuttavassa kunnossa siinä vaiheessa kun lopullisia päätöksiä tehdään. Murtumalla ja masentumalla et ainakaan paranna omia asemiasi.

Äänestä
  • Tarkennukseksi, että minulla on jo lakimies ja kaikki mahdollinen on tehty. Tämä systeemi on vain niin mätä, että tämä on mahdollista. En syytä sosiaaliviranomaisia, minua on tähän mennessä kohdeltu ihan reilusti, ainakin vielä. Ongelma on siinä, että tämä prosessi juridisesti antaa äidille tämän niin halutessaan toimia tällä tavalla.

    Äiti estää myös kaiken yhteydenpidon puhelimitse ja kirjeitse. Myöskään minun vanhemmat eivät ole saaneet olleet missään yhteydessä.

    Julkisuudessa olleet kauhutarinat ovat ilmeisesti totta. Minun osalta tilannetta vaikeuttaa se, että emme ole olleet naimisissa ja äiti on yksinhuoltaja. Virallisesti emme ole asuneet yhdessä, vaikka käytännössä kyllä, kun äiti halusi säilyttää yksinhuoltajaetuudet. Opetus lienee se, että älä koskaan tee lapsia ilman, että olet naimisissa.

    Ystävät ja vanhemmat tukevat minua. Kiitos kannastuksesta!

    Äänestä

Siis ihana kuulla, että on olemassa isiä jotka välittävät omista lapsistaan... Meillä isä ei ole halunnut tavata puolen vuoden aikana kuin pari kertaa. Kaikista yrityksistä huolimatta ei halua edes kuulla heistä mitään. Nostan hattua sinulle. Pidä puoles. Lapsesi tulee muistamaan sinut hyvänä isänä.
Halaus!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitä vielä kirjoitti:

Minä olen suomalainen, koulutettu, kunnollinen mies. Erosimme minun aloitteesta kesällä, ex-puolisoni tehtyä yhteiselämästä mahdottoman.

En ole nyt nähnyt lastani kohta viiteen kuukauteen. Äiti ei vastaa edes puhelinsoittoihin. Väliaikaismääräystä äiti ei tottele. Sovittelija on myös ollut mukana, ilman tuloksia, paitsi, että siihen on nyt mennyt yli 3 kuukautta.

Huoltajuuskiistan edetessä äiti on esittänyt koko ajan uusi, entistä kovempia syytöksiä. Tällä hetkellä äiti kieltäytyy myös valvotuista tapaamisista.

Sydämeni on särkynyt kun olen erossa lapsestani. On syitä, joiden vuoksi pelkään, että kaikki ei ole kunnossa kotona. Lasten suojelu kuuntelee, mutta ei tee mitään. Minulla ei ole mitään keinoja puuttua asiaan.

Oma jaksaminen alkaa olla kovilla ja olen taas sairaslomalla.

Onko muita samanlaista kokeneita? Onko neuvoja?

isä ilman lasta

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu