Nimittäin aihepiirinsä puolesta tämäkin keskustelunavaus taas. Lueskelin tuolla alempana olevaa "suurta peppukeskustelua" muutaman viestin verran, mutta sen sijaan, että olisin lisännyt kommenttini sinne tekaisin näppäränä tyttönä aivan uuden aloituksen :)
Tehdäänpä heti alkuun selväksi, että tämä oma peräpeilini ei todellakaan ole sitä kokoluokkaa, joka alusvaatekatalogeihin kelpuutettaisiin. Olen kuitenkin normaalipainoinen, paino on vain jakautunut hieman epätasaisesti :) Olen hyvin tietoinen siitä, että ruokailutottumuksiani muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä voisin saavuttaa sen yleisesti hyväksytymmän (lue: hoikemman, pienempi peppuisen) vartalon, mutta miksi? Olen jo kasvanut ohi siitä teiniajan miellyttämistarpeesta, haluan nauttia elämästä, en kiusata itseäni.
Olen hedonisti, nautin hyvästä ruoasta, juomasta seksistä jne. Enkä suostu kantamaan siitä minkäänasteista syyllisyyttä. Harrastan toki myös liikuntaa, mutta en pakonomaisesti kalenterin mukaan vaan silloin kun hyvältä tuntuu. Minun filosofiani on se, että keho kertoo mitä se tarvitsee. Joskus se tarvitsee salaattia ja liikuntaa, joskus pizzaa. Minun kehoni tarvitsee myös paljon salmiakkia :)
Nyt joku kurinalaisempaa elämää viettävä, viimeisen päälle treenattu karpaasi varmaankin tukehtuu proteiinipirtelöönsä, mutta on silti sanottava: Sen lisäksi, että takapuoleni pilaa maisemanne, satun myös pitämään mainitusta ruumiinosastani erittäin paljon, ja pukeudun usein vaatteisiin, joilla korostan sitä, en todellakaan peittele. Ja sen kanssa teidänkin, ystävät rakkaat, on vain elettävä, että minä ja tiukkoihin farkkuihin verhottu peppuni (joka on siis mielestäni kerrassaan upea) saatamme istahtaa huomenna bussissa juuri sinun viereesi, tai seistä kaupan kassajonossa edessäsi. koittakaa kestää :)
Tehdäänpä heti alkuun selväksi, että tämä oma peräpeilini ei todellakaan ole sitä kokoluokkaa, joka alusvaatekatalogeihin kelpuutettaisiin. Olen kuitenkin normaalipainoinen, paino on vain jakautunut hieman epätasaisesti :) Olen hyvin tietoinen siitä, että ruokailutottumuksiani muuttamalla ja liikuntaa lisäämällä voisin saavuttaa sen yleisesti hyväksytymmän (lue: hoikemman, pienempi peppuisen) vartalon, mutta miksi? Olen jo kasvanut ohi siitä teiniajan miellyttämistarpeesta, haluan nauttia elämästä, en kiusata itseäni.
Olen hedonisti, nautin hyvästä ruoasta, juomasta seksistä jne. Enkä suostu kantamaan siitä minkäänasteista syyllisyyttä. Harrastan toki myös liikuntaa, mutta en pakonomaisesti kalenterin mukaan vaan silloin kun hyvältä tuntuu. Minun filosofiani on se, että keho kertoo mitä se tarvitsee. Joskus se tarvitsee salaattia ja liikuntaa, joskus pizzaa. Minun kehoni tarvitsee myös paljon salmiakkia :)
Nyt joku kurinalaisempaa elämää viettävä, viimeisen päälle treenattu karpaasi varmaankin tukehtuu proteiinipirtelöönsä, mutta on silti sanottava: Sen lisäksi, että takapuoleni pilaa maisemanne, satun myös pitämään mainitusta ruumiinosastani erittäin paljon, ja pukeudun usein vaatteisiin, joilla korostan sitä, en todellakaan peittele. Ja sen kanssa teidänkin, ystävät rakkaat, on vain elettävä, että minä ja tiukkoihin farkkuihin verhottu peppuni (joka on siis mielestäni kerrassaan upea) saatamme istahtaa huomenna bussissa juuri sinun viereesi, tai seistä kaupan kassajonossa edessäsi. koittakaa kestää :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pilaa maiseman :) jos antamasi kuvaukset pitävät vähänkään paikkaansa hmmmm, piti oikein hetken antaa mielikuvituksen laukata ! Pitäähän ihmisellä muotoja olla, sellainen laiha missin kuikero sen maiseman pilaa etkä kuitenkaan sinä. Kunnon pyöreä peppu ni siitä on mukavan pehmeä tarrata kiinni ja sellaisen keikutusta katselee ihan mielellään. Kunnon muodot kunniaan et naisetkin näyttävät naisilta !
suunnattu lähinnä noille aiemmissa keskusteluissa kirjoittaneille, jotka kertoivat orastavien suhteidensa tyssänneen naisen takapuolen kokoon... Omasta mielestäni maisema ei toki pilaannu peppuni takia, paranee vaan :) (Kukas se kissan hännän nostaisi...)
Mahtava juttu saada vähän tervettä itsetuntoa tännekkin palstalle!!!Jotenkin jäänyt vähän sellainen kuva että niin moni ihminen aliarvioi itsensä ja kieriskelee itsesäälissä tai toinen ääripää joka rakastaa itseään enemmän kuin on sallittua.
Kun on sinut itsensä kanssa, tiedostaa ettei ole niin täydellinen, mutta rakastamisen arvoinen ihminen siitä huolimatta, niin rupeaa flaksi käymään.Ihan varmasti!
*Rakasta itseäsi kaikella kohtuudella ja hyväksy itsesi niin maailmakin rakastaa sinua!*
turns me on.
Taas naislogiikkaa: painoni on 'hieman' jakautunut epätasaisesti .. Kun nainen kuvailee muotojaan, etsitään sanavarastosta mahdollisimman lievä ilmaisu. Sano reilusti vaan : 'mulla on pullea peppu' .
Hienoa! Joku uskaltautuu olemaan oma itsensä. Jos joku on perseestä niin se on tämä iänkaikkinen sairaalloinen laihuusihanne.
Naisen pitää näyttää naiselta, ei tikulta.
I rest my case.
Muistahan myös se että isoperseisyys on iso terveysriski.
ihraperseeseen kuolee, ennemmin kuitenkin yleiseen ylipainoon ja sen aiheuttamiin sairauksiin.
Toisaalta liika pingottaminen on jo itsessään sairaus. Eikä se turhan kireä pipo pue ketään :) Sitten kannattaa muistaa, että sitähän saattaa vaikka jäädä auton alle matkalla kuntosalille. Lentokone voi pudota. Salama voi iskeä. Mitä tahansa voi sattua, varmaa on kuitenkin, että kukaan ei vielä ole selvinnyt elämästä hengissä. Eli siihen lienee turha pyrkiä? Mutta se kuinka elämäänsä ennen enemmän tai vähemmän traagista, mutta silti väistämätöntä, loppua elää, on jokaisen vapaasti valittavissa. Ja minä olen valinnut eläväni siten, että minulla on hyvä olo ja nautin elämästä.
En varmaankaan 22 ja risat painoindeksilläni ole mikään varsinainen kävelevä aikapommi, mitä tulee noihin sairauksiin, joissa ylipaino on riskitekijä. Olenpahan vain tällainen pyllykkä ruumiinrakenteeltani. Tai kuten joku tuolla kehotti kaunistelematta sanomaan: minulla on pullea peppu :) (Meniköhän oikein..?)
pullea peppu :) Mutta kun ei, niin ei. Voi että kun kaikki naisellisen muotoiset naiset ymmärtäisivät olla ylpeitä muodoistaan. Minä ainakin olisin, jos saisin edes vähän leveämmän ja naisellisemman takapuolen, mutku ei :(
Ollapa ihmismieli sellainen, että jokainen osaisi olla ylpeä siitä mitä on, ja hyväksyisi myös muut ihmiset puutteineen, täydellistä ihmistä kun ei vielä tähän päivään mennessä ole syntynyt.
"Nyt joku kurinalaisempaa elämää viettävä, viimeisen päälle treenattu karpaasi varmaankin tukehtuu proteiinipirtelöönsä"
Mua ainakin ärsyttää joka kerta kun painosta tulee puhetta tämä ihmisten idioottinen mustavalkoisuus. Joko sinulla on titanicin kokoinen perse tai olet anorektikko proteiinipirtelöä imevä mikälie mukamas? Eihän se näin mene. Normaali, pyöreä naisen takamus on kaikkein paras. Todella harva mies haluaa mitään poikamaista luuperseistä anorektikkoa. Minäkin pidän naisellisista muodoista, mutta kyllä sen katukuvassa näkee kuinka rasvainen ruoka ja karkit&sipsit tekee tehtävänsä.
"Ja sen kanssa teidänkin, ystävät rakkaat, on vain elettävä, että minä ja tiukkoihin farkkuihin verhottu peppuni (joka on siis mielestäni kerrassaan upea) saatamme istahtaa huomenna bussissa juuri sinun viereesi, tai seistä kaupan kassajonossa edessäsi. koittakaa kestää :)"
Hienoa että sinulla on itseluottamusta olla kuka olet. Arvostan sitä :-) Hyvä itseluottamus kaunistaa ihmistä kuin ihmistä kummasti.
Olipa piristävää luettavaa. :)
Kaikilla meillä on kropassamme epätäydellisyyksiä,
mutta entäs sitten? Kannetaan ylpeydellä sekä hyvät
että huonot puolemme. Terve itsetunto se vasta seksikästä onkin.
Täytyy myöntää, että minussakin on ajoittain kalorinkyttääjän
vikaa, mutta en voisi kuvitellakaan luopuvani kaikesta
hyvästä vain toisia miellyttääkseni? Mitä järkeä
on jatkuvasti kiusata itseään vain saadakseen
jonkun naisen/miehen hyväksynnän?
Kyllä se jatkuva kaloreista stressaaminen on kropalle
rankempaa kuin muutama ylimääräinen kilo tai pullea
peppu. Stressihormonit kun eivät ole hyväksi elimistölle.
Huomattava ylipaino onkin sitten eri asia.
Ihana peppu sinulla varmasti on :)