Olen hiukan päälle 40, eronnut reiluvuosi sitten, kahden teinin yh äiti, ehdin olla avioliitossa 15vuotta... Tässä on tullut pohdittua tuleeko vietettyä loppuelämä yksin? En käy kapakoissa enkä tanssimassa joten sitäkautta en taida tutustua uusiin ihmisiin. Taidan olla itsenikanssa aivan hukassa, sillä en edes tiedä usklallanko aloittaa uutta ihmissuhdetta,sillä luotto miehiin on tainnut mennä pitkäksi aikaa. Tiedän kyllä ja uskonkin, että kunnollisia miehiä löytyy, mutta pelottaa vain, että törmään taas uuteen ongelmaan. Avioliitto oli senverran kovakoulu kaikkineen murheineen. Näin jälkeenpäin ajattele, että olen ollut tosi tyhmä kun yritin pitää avioliiton niin kauan kasassa ja mennyt liiton mukana ongelmasta toiseen, josta kuitenkin "palkkana" oli, että mieheni löysi uuden naisen rinnalleen ja vanha perhe jäi. Olen seurallinen ja iloinen luonne tai ainakin olen ollut. Mutta nyt en enää tiedä... Ainoa paheeni taitaa olla turvautuminen tähän helkutin nettiin(en kuitenkaan ole netti riippuvainen). En vain kertakaikkiaan uskalla ottaa kontaktia vieraisiin miehiin sillä pelkään olevani liian sinisilmäinen taas kerran. Toisaalta olisi mukava jos vierellä olisikin kulkemassa joku mukava ihminen kenen kanssa voisi jakaa ilot ja surut, käydä vaikka elokuvissa tai muuten vain jutella...
Mietityttää, miten tästä eteenpäin
minnie
0199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.