Mietityttää, miten tästä eteenpäin

Olen hiukan päälle 40, eronnut reiluvuosi sitten, kahden teinin yh äiti, ehdin olla avioliitossa 15vuotta... Tässä on tullut pohdittua tuleeko vietettyä loppuelämä yksin? En käy kapakoissa enkä tanssimassa joten sitäkautta en taida tutustua uusiin ihmisiin. Taidan olla itsenikanssa aivan hukassa, sillä en edes tiedä usklallanko aloittaa uutta ihmissuhdetta,sillä luotto miehiin on tainnut mennä pitkäksi aikaa. Tiedän kyllä ja uskonkin, että kunnollisia miehiä löytyy, mutta pelottaa vain, että törmään taas uuteen ongelmaan. Avioliitto oli senverran kovakoulu kaikkineen murheineen. Näin jälkeenpäin ajattele, että olen ollut tosi tyhmä kun yritin pitää avioliiton niin kauan kasassa ja mennyt liiton mukana ongelmasta toiseen, josta kuitenkin "palkkana" oli, että mieheni löysi uuden naisen rinnalleen ja vanha perhe jäi. Olen seurallinen ja iloinen luonne tai ainakin olen ollut. Mutta nyt en enää tiedä... Ainoa paheeni taitaa olla turvautuminen tähän helkutin nettiin(en kuitenkaan ole netti riippuvainen). En vain kertakaikkiaan uskalla ottaa kontaktia vieraisiin miehiin sillä pelkään olevani liian sinisilmäinen taas kerran. Toisaalta olisi mukava jos vierellä olisikin kulkemassa joku mukava ihminen kenen kanssa voisi jakaa ilot ja surut, käydä vaikka elokuvissa tai muuten vain jutella...
0199
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


minnie kirjoitti:

Olen hiukan päälle 40, eronnut reiluvuosi sitten, kahden teinin yh äiti, ehdin olla avioliitossa 15vuotta... Tässä on tullut pohdittua tuleeko vietettyä loppuelämä yksin? En käy kapakoissa enkä tanssimassa joten sitäkautta en taida tutustua uusiin ihmisiin. Taidan olla itsenikanssa aivan hukassa, sillä en edes tiedä usklallanko aloittaa uutta ihmissuhdetta,sillä luotto miehiin on tainnut mennä pitkäksi aikaa. Tiedän kyllä ja uskonkin, että kunnollisia miehiä löytyy, mutta pelottaa vain, että törmään taas uuteen ongelmaan. Avioliitto oli senverran kovakoulu kaikkineen murheineen. Näin jälkeenpäin ajattele, että olen ollut tosi tyhmä kun yritin pitää avioliiton niin kauan kasassa ja mennyt liiton mukana ongelmasta toiseen, josta kuitenkin "palkkana" oli, että mieheni löysi uuden naisen rinnalleen ja vanha perhe jäi. Olen seurallinen ja iloinen luonne tai ainakin olen ollut. Mutta nyt en enää tiedä... Ainoa paheeni taitaa olla turvautuminen tähän helkutin nettiin(en kuitenkaan ole netti riippuvainen). En vain kertakaikkiaan uskalla ottaa kontaktia vieraisiin miehiin sillä pelkään olevani liian sinisilmäinen taas kerran. Toisaalta olisi mukava jos vierellä olisikin kulkemassa joku mukava ihminen kenen kanssa voisi jakaa ilot ja surut, käydä vaikka elokuvissa tai muuten vain jutella...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu