Piiiiitkästä aikaa poikkesin tälläkin palstalle -- tein huomion:
Järjestäin vastaajat ja kirjoittavat ovat naisia, lähes yhtä yleensä kohde on anoppi. Totta, sehän palstan otsikkokin ... mutta kun miehen siskot, entiset tyttöystävät, joululahjojen arvo, yms. aiheina useammin kuin appi ja hänen persoonansa tai tapansa, saati arvot .... joutuu kysymään:
Mikä siinä on, kun tuntuu että "nainen on naiselle peto" (ok, hieman yleistelen) ... on se sitten tämän foorumin henki, tai työpaikan "kahvikerhot", tai pikkutyttöjen "ooks sä mun bestis" pohdinnat. Luonnonlakiko?
Jottei nyt ihan meni aiheen sivuun, niin minulla mukava anoppi ja appi, niin olivat edellisetkin joihin vielä asialliset välit (isovanhmmuus heidän roolinaan tosin "korostuneempi" kuin ennen)
Järjestäin vastaajat ja kirjoittavat ovat naisia, lähes yhtä yleensä kohde on anoppi. Totta, sehän palstan otsikkokin ... mutta kun miehen siskot, entiset tyttöystävät, joululahjojen arvo, yms. aiheina useammin kuin appi ja hänen persoonansa tai tapansa, saati arvot .... joutuu kysymään:
Mikä siinä on, kun tuntuu että "nainen on naiselle peto" (ok, hieman yleistelen) ... on se sitten tämän foorumin henki, tai työpaikan "kahvikerhot", tai pikkutyttöjen "ooks sä mun bestis" pohdinnat. Luonnonlakiko?
Jottei nyt ihan meni aiheen sivuun, niin minulla mukava anoppi ja appi, niin olivat edellisetkin joihin vielä asialliset välit (isovanhmmuus heidän roolinaan tosin "korostuneempi" kuin ennen)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luonteessa tai jossain tunne/järki soluissa.
Ei minun mieheni kääntelisi anopilta jouluksi saatua vasaraa koko illan ja miettisi, että mitähän tuo tällä tarkoittaa, joo kyllä se tarkoittaa, että olen huono remonttireiska ja toiselle osti sahan, se oli euron kalliimpi, olen hyljeksitty.
Tuolla jossain joku valitti, että ei saanut joululahjaa mieheltä ja siitä oli sovittu, niin akkalauma siellä opastamaan, ei välitä susta.
Ymmärrän miehiä, jos sanovat ettei naista voi ymmärtää. Jos miehen kanssa sopii asian, se on siinä ja piste. Mutta jos naisen kanssa, pitää arvuutella olikohan se kuitenkaan niin, tarkoittikohan kuitenkin joo vaikka sanoi ei.
Kamalia sellaiset ihmiset ja valtaosin naisia, joille ei uskalla sanoa hyvää päivää, kun ei tiedä mitä toinen saa siitä kehitettyä.
Moi,
Tänne vastaa ja kirjoittavat varmasti eniten, juuri huonon itsetunnon omaavat naiset. Moisia valituksia ei kukaan livenä kuuntelisi.
Aloin lukemaan palstaa oppiakseni anoppina oloa. Oppiakseni mitä tyhmyyksiä voi tehdä, jos on tyhmä.
Nyt luen ajan kuluksi ja huviksi on todella käsittämättömiä juttuja foorumilla.
Ota huumorilla; sitä ne ovat Hölmöläistarinatkin.
Toisaalta palstan yleistiedote säälittää; Nuoreten naisten imago nykyisellään; uskoo/haluaa/toivoo tai hinnoittaa itsensä ostokseksi. Käy sääliksi nykyajan poikia, minulla toinen vielä vapaana.
"Parempi ilman, kuin huonon parin kanssa", lohtu enemmän minulle kuin pojalleni.
Miniä minulla on todella hyvä. Hän on hyvä puoliso ja hyvä äiti.
No oon kyllä samaa mieltä.Me naiset ollaan joskus kyllä niin vaikeita notta.
Pisti kyllä naurattaan toi sun juttu,niin osuva se oli.
Tosi on että ei miehet tommosista hölmöistä asioista ota pulttia.
Mulla on ihan mukava anoppi,toimeen tullaan.
Hyvin se on mun kanssa pärjännyt vaikka oon vähän tössähtelevä luonne.
Ei kyse ole muusta kuin hallitsemisesta ja omistamisesta.
Nainen ei ymmärrä tasa-arvoa, eikä ihmistä, muuna kuin omaisuutena. Tämä on näiden foorumilla kirjoittaneiden opettamaa.
Silloin, kun ihmiset ovat jonkun aikaa asuneet yksin, vastaten itse omasta elämästään, myös taloudellisesti, ollaan lähempänä tasa-arvon oikeutusta ja toteutusta.
Lisäys vielä tuohon anoppi/mummu ja edelliseen kirjoitelmaani.
Itse lähdin lapsuuskodistani vastoin vanhempieni tahtoa. Minun elämän urani piti olla; vanhapiika tytär, joka hoitaa vanhemmat heidän vanhuudessa. Perhettä en olisi saanut perustaa.
Poikani ja miniäni asuivat kumpikin muutaman vuoden sinkkukämpässä ja osaavat hoitaa oman taloutensa, sen kaikilla osa-alueilla.
Olin itse *nostanut* ulos poikani, kodinhoitoon osallistumattomuuden vuoksi. En todella puutu heidän kodinhoitoonsa, vauvaa hoidan mielelläni omassa kodissani, kun tarve on.
Eniten iloa lapsenlapsi tuottaa mummulle; nähdessäni poikani ilmeen, hänen katsoessaan poikaansa ylpeänä ja onnellisena.
Luen foorumia joskus kuin hyvää vitsikirjaa, aikoinaan samankaltaisia olivat Hölmöläistarinat.
Tämä on suunnattu kaikille appivanhempia puolustaville: Kirjoituksenne perusteella elämänne on suuri vitsi ja fiasko.
Et tiedä oikeasta elämästä mitään, kiellät totuuden, ei tällaista palstaa ylläpidettäisi turhan takia. Mutta koska jokaisella asialla on kääntöpuolensa, myös anopeille ja apeille pitää järjestää mahdollisuus puolustautua. Olet tarttunut tähän tehtävään, vastoin parempaa tietoa. Elät toisten kurjuudesta, ja naurat apuatarvitsevaa päin naamaa, hyljeksit lähimmäistäsi, kaihdat auttamista. Osaat vain irvailla.
Heität vain kommettejasi, ja haukut toista osapuolta, syytät turhasta. Olet ilmeisesti erittäin tyytyväinen elämääsi, mutta löydät silti sinäkin valittamisen aihetta, et pidä ihmisistä, jotka rohkenevat arvostella puolisonsa vanhempia.
Olet väärillä raiteilla. Juna Märyyn meni jo.
Pillerisi?
"Hyvin se on mun kanssa pärjännyt..."
Jaa'AH
Siitä että perheissä naiset ne kimput ja lahjat menevät valitsemaan ja hakemaan, vastaavat pääasiassa juhlista ja pitävät yllä suhteita niin hyvässä kuin pahassakin. Ei tietenkään tarkoita sitä, että miehet seisovat tumput suorana vaikuttamatta mihinkään ja istuvat hiljaa kutsuilla! Mutta naiset aina himpun verran enemmän tälläisissä asioissa ovat orientoituneempia. Naiset ovat myös enemmän sellaista huolehtijasorttia, joten kun se kullanmuru menee naimisiin niin murehtivat enemmän että onhan se varmasti hyvä puoliso ja osaavatko he nyt tehdä kaiken hyvin jne jne jne.
miniän tulo pojan ja äidin väliin on mahdoton juttu.
Kyse on vain siitä että äiti tuntee uhatuksi poikaansa olevan suhteen.
Nykyajan miniät ovat itsetietoisia ja tomeria naisia jotka haluavat pärjätä äiteinä, puolisoina ja vaimoina. Ennenhän äitiys riitti mittaamaan naisen arvon.
Selväähän se on jos on kaksi vahvaa naista jotka omasta mielestään hoitaa mieheen suhteensa toistaan paremmin niin tulee selkkauksia.
Pariskuntina vielä nämä selkkaukset ovat lieviä mutta kun syntyy lapsia niin johan tunteet roihuavat.
Anoppi tahtoisi niin puuttua kasvatukseen ja olla lapsen kehityksessä kaikin tavoin mukana, onhan se lapsi oman pojan eli melkein oma. Äidin vaistot ovat palanneet täydelle liekille.
Miniät taasen haluavat olla omillaan ja olla se vanhempi joka tietää lapsensa parhaan. Silloin anoppi on valtava riesa ja saattaapi oma äitikin olla. Parisuhde kärsii kun mies ei voi mitenkään olla loukkaamatta tärkeimpiä naisiaan, hänestä on vain on mukavaa että lapsella on ihmisiä ympärillä ja kokee sen rikkautena.
Tosiasia on kuitenkin se että tällaiset ongelmasuhteet päättyisivät kun jokainen osapuoli tiedostaisi paikkansa.
Äidit keskittyisivät omiin rooleihinsa siis anopit ja miniät.
Selvä rajaveto minkä yli kumpainenkaan ei astu.
Kun vain ymmärtävät ettei tarvitse kilpailla keskenään siitä miten on hoitanut ja hoitaa äitiyden roollin.
Anopit ja miniät voisisvat ottaa huomioon miten heidän välinen suhde vaikuttaa mieheen.
Selväähän on se että aina ei kemiat toimi anopin ja miniän välillä mutta kaikista ei tarvitse pitää mutta toimeen voi tulla.
toki koville siinä, että pitäisi jo luovuttaa , toisille se on vaikeampaa kuin toisille, joille äitiys on koko elämä. Luulisin, että poikien äidit joutuvat tässä kovemmalle, tyttöjen äidit helpommin jatkavat samaa rataa, ja miniät monesti mahdollistavat tämän äiti/tytär kombinaation - onhan se niin kätevää. Siinä vaan huomaamatta miniän oma lapsuus vaan jatkuu ja jatkuu...Mutta ei kaikilla ole näin. On aikuiseksi kasvaneita miniöitä, jotka tajuavat molempien anoppien arvon ja on anoppeja, jotka osaavat pitää sopivasti välimatkaa eli antaa perheen elää rauhassa omaa elämäänsä...
Eiköhän useimmiten ole kysymys miesten luonteesta. Ei aikuiseksi kasvaneen miehen äiti pääse miniälle vittuilemaan ihan tuosta vaan. Mies se on, joka sitä ovea auki pitää, ei nainen.
Tämänkin palstan tarinoiden taustalla on usein mies, joka roikkuu äidissään ja äiti, joka antaa sen tapahtua. Vaimo on se ensimmäinen ulkopuolinen, joka huomaa, että miehen ja anopin perheessä ei kaikki ole ihan kohdallaan. Jos se on luonnevika, niin toivottavasti se löytyy monelta.
Ja miten Ne miehet nyt tänne kirjoittaisivat, kun eivät saa elävässä elämässäkään suutaan auki?
Just näin!!!
Veit sanat suustani, vai miten se nyt menikään...!
Johtuu varmaan naisten luonteesta, mutta jokaisessa tapauksessa luonnesyyt ovat erilaiset. Omassa tapauksessani jo lähtöastelma meni pieleen. Mieheni perheessä on vain poikia ja kotiäitianoppini odotti jokaisesta miniästään itselleen kaveria. Jokainen miniä (minä mukaan lukien) on yrittänyt olla kaveri alkuvaiheessa. Ainakin minun olisi pitänyt yrittää alussa olla enemmän oma itseni ja pitää pääni monessa asiassa, koska olemme täysin erilaisia ihmisiä anoppini kanssa. Itse asiassa minun olisi pitänyt tajuta se välittömästi, mutta nuorena ihminen on naiivi. Olin alussa aivan liian "kohtelias" ja vietävissä ja nyt parinkymmenen vuoden jälkeen välimme ovat käytännössä poikki, koska alusta asti meidän olisi pitänyt olla vain viileissä asiallisissa väleissä ja antaa mieheni hoitaa yhteydenpito sukunsa kanssa. Veikkaanpa, että naisten on tavallaan helpompi aloittaa verbaalinen kommunikointi keskenään ja siitä sitten seuraa, että vääränlaiset ihmiset yrittävät ystävystyä. Kun se ei onnistu, tulee vain sanomista puolin ja toisin. Appeni kanssa ei ole ongelmia, koska näen häntä kerran vuodessa (emme siis asu samalla paikkakunnalla) ja hän ei pidä edes mieheeni puhelimitse yhteyttä. Lapsille hän ei soita koskaan.
Miehelläni taas on vanhempieni kanssa samanlaiset välit kuin minulla appeni. He tapaavat maksimissaan kaksi kertaa vuodessa ja erilaisista luonteista huolimatta välit pysyvät asiallisina. Minä taas soittelen vanhemmilleni useammin ja käynkin heidän luonaan, mutta he eivät edes ihmettele, miksi mieheni ei ole aina mukana. Anoppini taas tuntui toivovan suhteemme alkuaikoina minun tuloani enemmän kuin poikansa tai lastenlastensa.