Kun sanotaan, että työkkäreissä on hieman virkaintoista väkeä tätänykyä niin pakko kyllä myöntää näiden havaintojen pitävän paikkansa ilmeisesti jossain paikoin aika pitkälle. Vaikken ole henkilökohtaisesti kaikista kiivaimpiin väitteisiin uskonutkaan.
Mutta sattuipa sitten tänään:
Työn puoleen (kaupungin leivissä"lentävä" mikrotuki) tuli ilmoitus, että paikallisen työkkärin yksi kone reistaa paikalle ei päässyt asiat yleensä hoitava, itse siis piipahtamaan.
Kysyin tiskiltä, että tänne kutsuttiin atk-robleeman vuoksi ja pitäisi löytää korjausta kaipaava kone. Asustus oli aivan selvästi kyllä ainakin omastamielestäni työtehtävästä kertova, rintataskut täynnä eri piikuvääntimiä, toisessa kädessä pakki työkaluille ja toisessa salkku jossa yleistä apuvälinesälää. Tiskiltä neuvottiin menemään erääseen huoneeseen.
Saavuin huoneen ovelle, kevyesti koputin laskien toisen pakin maahan, toinen kuitenkin vielä kädessä ja huikkasin huoneessa istuvalle henkilölle "niin tänne piti ilmeisesti tulla, päivää vaan". Täti-immeinen nousi pöydän takaa kuin myrskyn merkki suureen ääneen sanoen, ettei tällaista myöhästelyä suvaita ja asiat pitää hoitaa säännöllisesti. Tästä voisi puskea jo karenssia! Että nyt sisään sieltä, tässä on vielä hetki aikaa jutella ja katsoa asioita.
Hetkellisesti menin hieman ymmälleni ja totesin, että tuota...ymmärsin ajan olevan melko liukuva ja vasta iltapäivällä olisin muuten vasta ehtinytkin. Siitäkös vasta sanominen jatkui: on kuulemma tarkkaan minuutilleen noudatettavat ajat joita noudatetaan pilkulleen ja he eivät jousta, minun tehtäväni on olla ajoissa ja tämä ei hyvältä näytä kohdallani.
Vasta sitten alkoi valjeta ja sanoin (kyllä edelleen aika arastallen...) että tuotapa noin, minä kyllä ilmoituksen perusteella tulin reistaavaa konetta katsomaan, että onko nyt jokin väärinkäsitys kyseessä? Levy vaihtui sekunnin sadasosassa, niin leppoisa ilme levisi kasvoille ja remakka nauru että voi anteeksi, luuli minua myöhässä olevaksi asiakkaaksi. Aikataulu on kuulemma todella kiireinen ja joku "jästipää" jätti taas tulematta, mutta "itsepä tuntee sen sitten".
No, katsoin konetta ja pikkuongelman ratkaistuani poistuin. Heti kun olin lähtenyt huoneesta niin sama täti tuli käytävälle perässä ja heti kun ovenkynnys ylittyi niin sama tiukka ilme palasi kasvoille ja tuntui kuin koko tunnelma odotustilassa olisi samantien pysähtynyt työntekijöitä myöten:)
Eipi tullut katsottua mikä kyseisen henkilön vakanssa oli ja en kyllä jäänyt kyselemäänkään. Pakko myöntää, että harvoin olen niin tyytyväinen ollut jossain käymisestä työn puoleen, mutta silloin tuli tunne että voi helkkari jos sinne olisi asiakkaana joutunut menemään. Mietin vain, että meneeköhän kyseiseen työkkäriin useinkin väkeä firman kuteissa ja työkalupakit käsissään, kun heti sekoitettiin toiseen...
No, niin tai näin ja itseasiassa aivan sama vaikka kyseinen henkilö tämän lukisikin, suoraan sanoen voisin suositella jo alan vaihtoa. No, tapansa kullakin mutta sai kyllä uskomaan, että taitaa todella olla monenlaista väkeä työkkärissä töissä. Tai en tietenkään yleistä, kyseinen henkilö oli käytännössä ensimmäinen keneen koskaan olen törmännyt, mutta sai kyllä jo uskomaan kärkkäimpiinkin juttuihin.
Mutta sattuipa sitten tänään:
Työn puoleen (kaupungin leivissä"lentävä" mikrotuki) tuli ilmoitus, että paikallisen työkkärin yksi kone reistaa paikalle ei päässyt asiat yleensä hoitava, itse siis piipahtamaan.
Kysyin tiskiltä, että tänne kutsuttiin atk-robleeman vuoksi ja pitäisi löytää korjausta kaipaava kone. Asustus oli aivan selvästi kyllä ainakin omastamielestäni työtehtävästä kertova, rintataskut täynnä eri piikuvääntimiä, toisessa kädessä pakki työkaluille ja toisessa salkku jossa yleistä apuvälinesälää. Tiskiltä neuvottiin menemään erääseen huoneeseen.
Saavuin huoneen ovelle, kevyesti koputin laskien toisen pakin maahan, toinen kuitenkin vielä kädessä ja huikkasin huoneessa istuvalle henkilölle "niin tänne piti ilmeisesti tulla, päivää vaan". Täti-immeinen nousi pöydän takaa kuin myrskyn merkki suureen ääneen sanoen, ettei tällaista myöhästelyä suvaita ja asiat pitää hoitaa säännöllisesti. Tästä voisi puskea jo karenssia! Että nyt sisään sieltä, tässä on vielä hetki aikaa jutella ja katsoa asioita.
Hetkellisesti menin hieman ymmälleni ja totesin, että tuota...ymmärsin ajan olevan melko liukuva ja vasta iltapäivällä olisin muuten vasta ehtinytkin. Siitäkös vasta sanominen jatkui: on kuulemma tarkkaan minuutilleen noudatettavat ajat joita noudatetaan pilkulleen ja he eivät jousta, minun tehtäväni on olla ajoissa ja tämä ei hyvältä näytä kohdallani.
Vasta sitten alkoi valjeta ja sanoin (kyllä edelleen aika arastallen...) että tuotapa noin, minä kyllä ilmoituksen perusteella tulin reistaavaa konetta katsomaan, että onko nyt jokin väärinkäsitys kyseessä? Levy vaihtui sekunnin sadasosassa, niin leppoisa ilme levisi kasvoille ja remakka nauru että voi anteeksi, luuli minua myöhässä olevaksi asiakkaaksi. Aikataulu on kuulemma todella kiireinen ja joku "jästipää" jätti taas tulematta, mutta "itsepä tuntee sen sitten".
No, katsoin konetta ja pikkuongelman ratkaistuani poistuin. Heti kun olin lähtenyt huoneesta niin sama täti tuli käytävälle perässä ja heti kun ovenkynnys ylittyi niin sama tiukka ilme palasi kasvoille ja tuntui kuin koko tunnelma odotustilassa olisi samantien pysähtynyt työntekijöitä myöten:)
Eipi tullut katsottua mikä kyseisen henkilön vakanssa oli ja en kyllä jäänyt kyselemäänkään. Pakko myöntää, että harvoin olen niin tyytyväinen ollut jossain käymisestä työn puoleen, mutta silloin tuli tunne että voi helkkari jos sinne olisi asiakkaana joutunut menemään. Mietin vain, että meneeköhän kyseiseen työkkäriin useinkin väkeä firman kuteissa ja työkalupakit käsissään, kun heti sekoitettiin toiseen...
No, niin tai näin ja itseasiassa aivan sama vaikka kyseinen henkilö tämän lukisikin, suoraan sanoen voisin suositella jo alan vaihtoa. No, tapansa kullakin mutta sai kyllä uskomaan, että taitaa todella olla monenlaista väkeä työkkärissä töissä. Tai en tietenkään yleistä, kyseinen henkilö oli käytännössä ensimmäinen keneen koskaan olen törmännyt, mutta sai kyllä jo uskomaan kärkkäimpiinkin juttuihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hauska juttu juu. :)
Tavallista touhua työkkärissä.
Valitettavasti vain kovinkaan moni ei sitä usko. Siis ennenkuin se sattuu omalle kohdalle.
Suoraan sanoen kyseisenkaltaista henkilöä en haluaisi edes suht lähellä asuvaksi naapurikseni, jonka kanssa osuisi postilaatikolle samaan aikaan saati sitten muuten. Tai mistäs minä tiedän miten mukava ihminen on "siviilissä" hänkin ja ihan leppoisalta sinällään tuntui. Mutta jotenkin tuo ensinäkemä ja "työ-look" on aina se ihmisestä aika paljon puhuva, jonka perusteella tekee johtopäätökset ja luo vaikutelman.
Työttömän tulee toimia niin että työkkärissä ei kohdella epäkunnioittavasti ketään asiakasta.
Nykyään luulevat että työttömiä voi kohdella miten sattuu, se on työttömien lepsun toiminnan syytä. Pitää tarttua epäkohtiin heti eikä nöyristellä.
N. 10 v. pätkätöitä ym. tehneenä uskon kertomuksesi täysin. Itku kurkussa olen monesti ko. puljussa asioinut, niin ihmeellisiä kommentteja olen virkailijoiden suusta joutunut kuulemaan. Ja tuntuu ihan siltä että ko. toimiston johtaja lehdessä antamiensa lausuntojen perusteella oikein vihaa työttömiä (kyseessä eteläsuomalainen pikkukaupunki. On ollut vääriä päivämääriä lausunnoissa ja kerran väitettiin etten ollut ilmoittautunut määräaikana koska virkailija oli unohtanut merkitä sen käynnin ylös ja jäi saman tien lomalle. Siitä meinasi tulla 3 kk:n karenssi koska en pystynyt käyntiäni todistamaan. Kerran, kun sain parin vuoden määräaikaistyön, toimiston johtava neuvoja tokaisi kun soitin sinne ilmoittaakseni asiasta, että ihmeellistä kun en vakipaikkaa ole saanut...Ja sitä hakemusten määrää jotka olen lähettänyt! Ihan kylmät väreet menee koko paikkaa ajatellessa, toivottavasti en ikimaailmassa joudu enää asioimaan siellä kauhukammiossa.
Täti sanoi "huomenta" ja jopa ennen minua. Yleensä ainoa tervehtijä olen minä ja työkärin täti katsoo vastaukseksi pitkin nenänvartta.
Työkkärissä ja muuallakin niin kaupungin- kuin valtionhallinnossa sellaisia pikkunilkkejä löytyy, jotka nauttivat (mieli)vallankäytöstä. On kokemusta työtoverina. Työtön taitaa olla usein niin nujerrettu, ettei hän jaksa pitää puoliaan.
Usein on vain niin, että nämä pikkunilkit ovat suurimpia pelkureita, jotka olisi helppo saada aisoihin. Julkistamaan vaan kaikki kokemukset, se on alku.
Itse sain aikanaan pikkunilkin esimiehekseni. Kehkeytyi varsinainen henkien taisto ja työtoverit pitivät varmana, että minun käy huonosti niin kuin monen olin käynyt, sillä olin ensimmäinen, joka uskalsi panna hanttiin tälle nilkille, joka oli terrorisoinut vuosia sellaisia, joiden nenän asento ei häntä miellyttänyt. Minä jäin, nilkki lähti...