On ihan pakko jakaa tää..
Paras ystäväni monen vuoden takaa löysi miehen. Olimme sitä ennen olleet läheisiä ystäviä yli 7 vuoden ajan. Tuona aikana hän ei ollut koskaan seurustellut, minä sen sijaan kaksi kertaa vakavasti kolmisen vuotta. Seurusteluni ei koskaan estänyt ystävyyttäämme, tapaamisiamme tai yhteisiä menojamme. Olin ystävälleni (ystävilleni) aina olemassa - seurustelusuhteista huolimatta. Minusta tuo on itsestäänselvyys, ei muuta.
Oletin tietysti, että sama pätee myös toisin päin, tai oikeastaan en olettanut yhtään mitään, niin selvänä asiaa pidin. En edes tajunnut, että voisi käydä näin - Tämä ystäväni tapasi miehen ja ystävyytemme loppui melkein kuin seinään! He muuttivat oitis yhteen, kaikki yhteydenottoni ja tapaamisehdotukseni torjuttiin tavalla tai toisella tai sitten tämä uusi poikaystävä oli mukana. Häntä vastaan minulla ei tietenkään ollut mitään, minusta oli vain äärettömän omituista, miten kaikki muuttui kuin salaman iskusta miehen tultua kuvioihin?!
Olin tietysti loukkaantunut, mutta yritin silti säilyttää ystävällisen ja asiallisen linjan. Entinen läheinen ystäväni ei kuitenkaan jättänyt mitään tähän - hän oli kuin 'kostoretkellä'. Meistä kahdesta minä olen aina ollut 10-15 kiloa hoikempi, mutta melko pienessä ajassa se muuttui päinvastoin, yhtäkkiä hän olikin minua 10-15 kiloa hoikempi, koska lihoin muutamassa kuukaudessa paljon (syitä en tässä halua puida) ja hän taas laihtui. Odotin tukea ystävältäni, sen sijaan hän 'lahjoitti' minulle vanhat uikkarinsa ja muisti kertoa, että ne ovat hänelle tätä nykyä aivan liian suuret ja sitä paitsi hän osti juuri uudet bikinit, jotka sopivat hänelle TOSI HYVIN.
Olin tyrmistynyt. Aivan kuin ystäväni olisi salaa kadehtinut minua kaikki nuo vuodet ja kun viimein sai (omasta mielestään) ne asiat, jotka ennen olivat minun, hän halusi ikään kuin kostaa minulle?!! Tästä eteenpäin hän on ehdottanut tapaamisia ainoastaan silloin, kun hänellä on jotain esiteltävää minulle, kuten uusi vaate tai jotain uutta kodissaan.
En voi käsittää, kuinka hän voi käyttäytyä minua kohtaan näin.
Paras ystäväni monen vuoden takaa löysi miehen. Olimme sitä ennen olleet läheisiä ystäviä yli 7 vuoden ajan. Tuona aikana hän ei ollut koskaan seurustellut, minä sen sijaan kaksi kertaa vakavasti kolmisen vuotta. Seurusteluni ei koskaan estänyt ystävyyttäämme, tapaamisiamme tai yhteisiä menojamme. Olin ystävälleni (ystävilleni) aina olemassa - seurustelusuhteista huolimatta. Minusta tuo on itsestäänselvyys, ei muuta.
Oletin tietysti, että sama pätee myös toisin päin, tai oikeastaan en olettanut yhtään mitään, niin selvänä asiaa pidin. En edes tajunnut, että voisi käydä näin - Tämä ystäväni tapasi miehen ja ystävyytemme loppui melkein kuin seinään! He muuttivat oitis yhteen, kaikki yhteydenottoni ja tapaamisehdotukseni torjuttiin tavalla tai toisella tai sitten tämä uusi poikaystävä oli mukana. Häntä vastaan minulla ei tietenkään ollut mitään, minusta oli vain äärettömän omituista, miten kaikki muuttui kuin salaman iskusta miehen tultua kuvioihin?!
Olin tietysti loukkaantunut, mutta yritin silti säilyttää ystävällisen ja asiallisen linjan. Entinen läheinen ystäväni ei kuitenkaan jättänyt mitään tähän - hän oli kuin 'kostoretkellä'. Meistä kahdesta minä olen aina ollut 10-15 kiloa hoikempi, mutta melko pienessä ajassa se muuttui päinvastoin, yhtäkkiä hän olikin minua 10-15 kiloa hoikempi, koska lihoin muutamassa kuukaudessa paljon (syitä en tässä halua puida) ja hän taas laihtui. Odotin tukea ystävältäni, sen sijaan hän 'lahjoitti' minulle vanhat uikkarinsa ja muisti kertoa, että ne ovat hänelle tätä nykyä aivan liian suuret ja sitä paitsi hän osti juuri uudet bikinit, jotka sopivat hänelle TOSI HYVIN.
Olin tyrmistynyt. Aivan kuin ystäväni olisi salaa kadehtinut minua kaikki nuo vuodet ja kun viimein sai (omasta mielestään) ne asiat, jotka ennen olivat minun, hän halusi ikään kuin kostaa minulle?!! Tästä eteenpäin hän on ehdottanut tapaamisia ainoastaan silloin, kun hänellä on jotain esiteltävää minulle, kuten uusi vaate tai jotain uutta kodissaan.
En voi käsittää, kuinka hän voi käyttäytyä minua kohtaan näin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen pahoillani mut niin se vaan taitaa mennä. Miesten välinen kaveruus on aikalailla jotain muuta.
Mut se saattaa olla sitä vahingoniloa tai tuntua siltä koska toinen kuitenki miettii kaikki mahdolliset merkitykset niihin sanoihin ja tekoihin. Toisaalta tämä ystäväsi on niin ihastunut että tahtoo varmaan olla 24/7 miehensä kanssa ja aikaa ei jää ystäville. Odotteles vähän aikaa ihan rauhassa kuhan alkaa arki taas astua kuvaan.
Turha kenenkään kuvitella, että ottaisin avosylin vastaan 'ystävän', joka kohtelee näin.
Jotenkin osasin odottaa, että joku vetää jutun 'naisten ongelmaksi'. Tiedän kyllä miehiäkin, jotka ovat hylänneet kaverit tyttöystävän vuoksi. Joten unohdetaan nyt nuo yleistykset samantien. - Enhän minäkään (naisena huom!) toiminut tuolla edellä kuvailemallani tavalla vaikka seurustelin kahteenkin otteeseen, olin rakastunut, alkuhuuma luonnollisesti kuvioissa molemmilla kerroilla ym. Löysin silti aikaa ja nimenomaan halusin löytää aikaa ystävilleni ja ennen kaikkea heistä tärkeimmälle - parhaalle kaverille.
Joka sitten seuraavassa hetkessä toimi tällä tavalla. Eikä tuo heidän seurustelunsa enää ole kovinkaan tuore - olen lisäksi jo kerran 'saanut' kuunnella itkuvuodatusta jostakin riidasta. Siihen silti vielä kelpaan tai kelpaisin jos itse suostuisin moiseen hyväksikäyttöön.
On miehiäki jotka ovat hylänneet kaverit naisten takia, no se on yleensä väistämätöntä ainaki yhteydenpito harvenee. Etenki jos ne tapaamiset on kahden tai kolmen päivän rännejä viikonloppuisin :D
Mut siitä huolimatta ollaan pysytty samanlaisina kavereina käsi nousee kun tullaan vastakkain tienpäällä tms. ja ollaanpa oltu pienessä sievessä nyt pari kertaa vuoden sisällä.... Sinkkuina sitä aikaa vaan on enemmän käytössä omiin huvituksiin. Eikä suinkaan minä ole joutunu mihinkää, "hyväksikäyttöön" miksi sinä sen luokittelet.
Ja minä nyt vaan luulin sinua enemmänki hyväksi jätkäksi...(vaikka sukupuolesta ei jääny epäselvyyttä, mut ei tuollaisesta tee muu kuin nainen numeroa.) sorry kuitenki
kyllähän mä sen hyväksikäytöksi luokittelen jos kolikon kääntöpuoli on vittuilu tai yhteydenpidon jättäminen kokonaan toisen harteille, mutta hätätilanteessa pitäisi olla käytettävissä kuitenkin.
Ei mitään sorryja, ymmärrän pointtisi ja varmasti naiset tällaiseenKIN syyllistyy useammin - itse lähinnä ihmettelin sitä, miten minä jouduin tällaisen kohteeksi, kun itse olen aina kohdellut ystäviäni oikeudenmukaisesti ja - ystävyydellä!
Älä nyt ota vakavasti mut voiskohan se frendis olla yleistettävissä oleva nainen?
Veikkaisin että ystäväs itsetunto ei ole ehkä aivan vahvimmasta päästä, ja nyt se yrittää pönkittää sitä "MINÄ MINÄ MINÄ HYVÄ" meiningillä ja jos mies vielä sattuu kehumaan ja boostaamaan itsetuntoa enemmän niin sithän siinä saa luotua illuusion itsestään. Kuitenki joskus se illuusio katoaa hetkeks ja se heikko ja haavoittuva ihminen kömpii turvaan purkamaan suruja ja tunteita jonku luo joka on ennenki ollu sen turvana.
Kyllä mä olen huomannut monen miehen tekevän aivan tuota samaa, ei se ole sidottu sukupuoleen. On sitten kyse miesten välisestä kaveruudesta tai miehen ja naisen välisestä kaveruudesta tai naisten välisestä kaveruudesta, niin jotkut ihmiset vain unohtavat ystävät kun alkavat seurustelemaan. Ajan myötä oppii kyllä tuntemaan ketkä ovat oikeat ystävät ja ketkä elämässä vain käymässä.
Kateus on minusta hirveää.. Toisen mokista, ja lihomisista ollaan vahingoniloisia salaa.. Sen jo näkee kun katsotaan kaveriporukalla MTV:tä.. Kommentteja satelee naisten suusta-onpas jessica lihonut, kyllä tuolla britneyllä on lyhyet jalat ja christina on ihan lutka.. Samaa kuulee ihan meistä "taviksistakin"..
Onko tämä sukupuolesta kiinni? vai kansallisuudesta.. Voitaisiinko me naiset olla kerrankin vilpittömästi onnellisia toistemme puolesta.. Ystävälläsi on todella huono itsetunto, hän on aina ollut se kakkonen(?) Nyt kun asiat vihdoin ovat toisin hän jopa ehkä huomaamattaan ilkeilee sinulle.. Hän ei ole oikea ystävä! Myönnän että olemme sokeita omalle käytökselleen, mutta paras kun sanot suoraan hänelle miltä sinusta tuntuu..
Jaksan kyllä uskoa, että kuvio vois olla just noin sairas kuin kommentissasi kuvaat - ystäväni on aina tuntenut itsensä jotenkin huonommaksi kuin minä ja kun hänen tärkeänä pitämänsä arvot toteutuivat (kuten poikaystävä ja hoikkuus), hän koki päässeensä minun kanssani 'tasoihin'. Sairasta!! Ja todellakin - ei, hän ei ole oikea ystävä. On minulla onneksi sellaisiakin ystäviä, jotka eivät käyttäytyisi missään tilanteessa vastaavalla tavalla. Tämä nimeomainen vaan sattui olemaan yksi tärkeimmistä, siksi se niin loukkasikin. Enkä koskaan olisi uskonut hänen käyttäytyvän näin.
Kehtaisin väittää tuon kateuden olevan hyvin pitkälti naisten ongelma kavereiden suhteen. Harvemmin miehillä on moisia ongelmia kavereidensa kanssa. Miehet eivät yritä kilpailla kavereidensa kanssa. Ainakin minun kaveripiirissä ollaan ihan oikeasti ja vilpittömästi onnellisia toistemme puolesta.
Nojaa voihan mieskin olla kateellinen toiselle miehelle:D Vaikkapa komeemmasta ulkonäöstä tai paksummasta lompakosta:P
tietenkin, poikaystävä nro 1. Jaksaa aina ja antaa kivat värinät, kunhan vaan patterin muistaa välillä vaihtaa. Menee pieneen tilaan käsilaukkuun, kätevä ottaa mukaan vaikka matkallekin ja aina halutessa saatavilla. Ei ole kallis ja hoitaa hommat.