Olemme naimisissa ja puolisoni petti minua jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla hän oli sängyssä toisen kanssa. Tällä kertaa pettäminen oli luultavasti enemmän henkistä, en kyllä voi olla ihan varma siitäkään. Henkinen pettäminen tuntuu vielä pahemmalta kuin yhden illan hairahdus.
Hän väittää, että rakastaa minua, pyytää mahdollisuutta, mutta mikä on totuus? Eikö hän vain halua muutosta? Pelkää sitä? Meillä ei ole lapsia, joten ero ei sen suhteen olisi vaikea.
Rakastan häntä niin kovasti ja olen tehnyt suhteemme eteen niin paljon töitä. Tuntuu, etten selviä. Mitä teen? Lähdenkö pois? Minulla ei ole tällä paikkakunnalla paikkaa minne mennä, mutta opiskelujeni takia minun on täällä oltava. Tuntuu hirvittävältä nähdä puolisoani joka päivä. Pelkään, että totun häneen ja annan anteeksi. Ja sitten hän pettää taas minua. Vai pettääkö?
Hän väittää, että rakastaa minua, pyytää mahdollisuutta, mutta mikä on totuus? Eikö hän vain halua muutosta? Pelkää sitä? Meillä ei ole lapsia, joten ero ei sen suhteen olisi vaikea.
Rakastan häntä niin kovasti ja olen tehnyt suhteemme eteen niin paljon töitä. Tuntuu, etten selviä. Mitä teen? Lähdenkö pois? Minulla ei ole tällä paikkakunnalla paikkaa minne mennä, mutta opiskelujeni takia minun on täällä oltava. Tuntuu hirvittävältä nähdä puolisoani joka päivä. Pelkään, että totun häneen ja annan anteeksi. Ja sitten hän pettää taas minua. Vai pettääkö?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on ollut samankaltainen tilanne, mutta itse olen ollut pettäjän roolissa. Myös minä olen vannottanut 100% tosissaan, etten enää petä. Kuinkas ollakkaan, yksi kaunis päivä löysin itseni taas valheen polulta. Muutaman vuoden tätä seeseistä aikaa ehti välissä ollakkin.
Rakastan puolisoani, hän on upea ihminen. Luulen kuitenkin, että hänestä puuttuu jotain, mikä saa minut (valitettavasti) hakemaan seuraa myös muualta. Tietenkin kun tähän lisätään luonteen ns. heikkous, on kyyti hyvin epävarmaa.
Itse olen vakavasti harkinnut eroa, koska en halua satuttaa puolisoani enää yhtään enempää. Minulle varmaan tekisi terää miettiä jonkin aikaa asioita ihan yksin. Aivan saakelin vaikeaa, mutta mikä muu tässä enää auttaa.. Jos tätä suhdetta jatketaan, tulen pettämään jossain välissä uudestaan. ...ikävää mutta totta...
Täytyy tehdä ratkaisuja, vaikka olenkin aivan kuoleman väsynyt.
Jos alatte tekemään eroa, niin muista, ettet jää yksinäsi asioita hautomaan. Yritä olla mahdollisimman paljon seurassa, ulkoilla.. puhuminen auttaa. Jos ei ole omasta takaa kenelle puhua vaikeista asioista, käytä palveluita. Kesään mennessä olet varmasti jo parempana.
VOIMIA!!!
heti hötkyillä. Tarkoitan että päätöksiä ei pitäisi tehdä ensimmäisissä tunnekuohuissa, vaan antaa ensin pölyn laskeutua.
Keskustella vielä ne asiat joista kenkä puristaa, puolin ja toisin. Jos sitten eroaa, niin ei tule turhaa pähkimistä siinä vaiheessa.
Jokainen suhde on aina omanlaisensa, ja yhden hairahduksen takia, tulee joskus turhia eroja. Mutta jos petturi ei osaa opikseen ottaa, on sellaisessa suhteessa turha roikkuakaan, jos toisen käytös satuttaa.
Olen itse pettänyt miestäni fyysisesti kerran seurusteluaikana, ja toisen kerran ihastuin / rakastuin vieraaseen mieheen viime keväänä. En halunnut fyysistä suhdetta / pettämistä enää toistamiseen, sillä sen asian jälkipuinti oli tosi inhottavaa. Tästä toisesta ihastumisjutusta opin sen, että vaikka kiellettyjä tunteita tulee, niin niiden pohjalta ei saa edetä (yhteydenpito, kahvilla istumiset jne.)
Meillä on ollut miehen kanssa kyllä ongelmia, ja vaikka hän ei ole ollut uskoton (pikku ihastuksia lukuunottamatta) niin muuten olen saanut kärsiä minäkin. Tässä meidän sopassa on ollut siis kaksi keittäjää.
Joka tapauksessa, me emme ole harkinneet koskaan eroamista kummankaan osapuolen virheen takia, vaikka erityisesti nämä minun seikkailuni on ollut tosi ikäviä selvitettäviä. Vaikka en voi puhua mieheni puolesta / olla varma omasta käytöksestäni tulevaisuudessa, olen oppinut seikkailuistani paljon.
Samantapainen historia täällä, en vain tiedä mitä on tapahtumassa kun olen ollut puolen vuoden sisällä ihastunut jo kahteen vieraaseen mieheen? En ole tosin fyysisesti pettänyt, vain pari kertaa treffeillä, kahvilla ym. Jäin kiinni ja jälkipyykkiä on pesty siitäkin.
Tuntuu pahalta ja syylliseltä mutta en saa tunteilleni kuria millään. Olen kuin unesta herännyt ja huomaan yhtäkkiä olevan muitakin kiinnostavia miehiä olemassa.
Kaiken järjen mukaan minun ei kannattaisi jatkaa muista miehistä haaveilemista tai erota 20 v kestäneestä liitosta.
Mies on aikaisemmin juonut ja ollut epäreilu ja olen ehkä ollut katkera pitkään, asiat ovat siitä korjaantuneet mutta entisenlaisia tunteita minulla ei häntä kohtaan enää ole, se on pelottavaa huomata, haluaisin kyllä vielä rakastaa häntä. Olen yksin ulapalla hallitsemattoman mieleni kanssa.