Olen 20v nainen ja miesystäväni 27v, seurusteltu 9kk. Jo 1kk seurustelun jälkeen hän ehdotti perheen perustamista ja on yhä sitä mieltä, että samantien vaan.
Mutta mitä sitoutumiseen tulee, niin vielä on kuulemma liian aikaista mennä kihloihin..ehkä 1,5 vuoden päästä jolloin hän suunnitteli muuttavansa yhteen kanssani. Naimisiinmenon ajankohdasta ei olla juuri puhuttu, koko ajatus tuntuu pelottavan häntä.
Minä en aviottomia lapsia ala tekemään. Mutta kiinnostas kuulla arvauksia mieheni motiveista perheen perustamiseen.
Hän pitää kyllä paljon lapsista ja varmaan viettäisi paljon aikaa omiensa kanssa. Mutta tuntuu että kaikki taloudelliset rasitteet sysättäisiin taas kerran minulle.. eli hän leikkisi lasten kanssa aina halutessaan, minä elättäisin ne. Kuten nyt jo tapahtuu lemmikin kanssa jonka hän halusi ja kutsuu omakseen, mutta minä maksan ruuat ja eläinlääkärit yms.
Mutta mitä sitoutumiseen tulee, niin vielä on kuulemma liian aikaista mennä kihloihin..ehkä 1,5 vuoden päästä jolloin hän suunnitteli muuttavansa yhteen kanssani. Naimisiinmenon ajankohdasta ei olla juuri puhuttu, koko ajatus tuntuu pelottavan häntä.
Minä en aviottomia lapsia ala tekemään. Mutta kiinnostas kuulla arvauksia mieheni motiveista perheen perustamiseen.
Hän pitää kyllä paljon lapsista ja varmaan viettäisi paljon aikaa omiensa kanssa. Mutta tuntuu että kaikki taloudelliset rasitteet sysättäisiin taas kerran minulle.. eli hän leikkisi lasten kanssa aina halutessaan, minä elättäisin ne. Kuten nyt jo tapahtuu lemmikin kanssa jonka hän halusi ja kutsuu omakseen, mutta minä maksan ruuat ja eläinlääkärit yms.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vähän omituiselta kuullostaa miehen vimma saattaa lapsia tähän maailmaan jos ei hän osoita mitään kykyä huolehtia omasta lemmikistään. Se ettei viitsi edes oman lemmikin mahdollisia kuluja maksaa...huhhuh! Terveys ja ruokahan on tietysti lemmikin hyvinvoinnin kannalta se perusjuttu. Lemmikki on riippuvainen omistajastaan. Muuten se kuolee sairauteen tai nälkään.
Tunteettomalta siipeilijältä kaveri kuullostaa...Sillä ei todellakaan ole merkitystä pitääkö eläimistä ja lapsista jos ei ole valmis niistä myös huolehtimaan. Teot ne ratkaisee eikä ne puheet... Ilmoita että luovut maksajan roolista ja katso vastaako hän tähän tekoon raivostumalla ja syyttämällä sinua siitä ettet häntä rakasta, etkä hänen lemmikkiään etc. Jos hän on mieleltään terve hän kyllä ymmärtää kantasi ja muuttaa tapojaan. Silloin kaveri on ihan ok ja voitte keskustella asioita ja tehdä päätöksiä yhdessä ja päästä ratkaisuun joka tyydyttää molempia.Jos hän on mieleltään sairas, hän raivostuu tai syyttää sinua jostain.
Ei tuollaiseen menoon saa suostua! Pidä järki kädessä vain äläkä suostu lapsen tekoon. Jos mies on sairas,lapsen teko on hänen keinonsa sitoa sinut ikuisiksi ajoiksi itseensä.
Siinä se koko parisuhteen perusta... Mä olisin juossut tuossa vaiheessa karkuun ja lujaa. Ilmankos noita yksinhuoltajia vilisee suomessa pilvin pimein.
elämästä, jos sanot että ilmankos on yksinhuoltajia. Yksinhuoltajaksi päätyy pitkistäkin parisuhteista, jotka ovat alkaneet papinaamenella reilusti ennen lapsia. Ei yksinhuoltajuuden syvin synty ole kenekään haaveissa, eikä puheissa, kyllä siihen tarvitaan ihan käytännön toimia. Halu ja haaveet perheestä ei sitä ole.
että muna toimii ja lapsia yleensäkään tulee. Varmaan lähtee heti kun nalli napsahtaa.
älä ala tämän miehen roskaämpäriksi. Kyllä kuulostaa niin oudolta ettei edes huolehdi haluamastaan lemmikistä. Miten sitten lapsista?? Johan tämäkin osoittaa miehen oudon käytöksen.
Vielä jos kuukauden seurustelun jälkeen on alkanut vouhottamaan lapsen saannista niin huh huh... Ei hyvä.
En tiedä, onko tämä mies sitten jonkin sortin tunnevammainen sisimmältään, jopa hyväksikäyttäjä (kylmä sosiopaatti??), en kyllä neuvoisi hommautumaan raskaaksi jos et sitä itse halua. Olet kuitenkin nuori tähän mieheen verrattuna, ja sinulla on nuoruuttakin vielä edessä. Onhan tuo aika erikoista, että heti alkaa puhumaan perheen perustamisesta, mutta sitten kuitenkin kihloihin menisitte vasta lapsen syntymisen jälkeen ja naimisiin menosta ei mitään hajua. Eli lapsi hyvä = pääsee isäksi, mutta ämmästä, eli sinusta, ei niin väliä ;)
Tai sitten haluaa vain isäksi, että saa jatkettua geenejään eteenpäin.
Jaa-a, liekkö sitten vielä niin, että tämä poikaystäväsi on köyhemmistä oloista, ja sinä mahdollisesti vähän varakkaammasta perheestä. Jos näin on, niin vähän jotenkin haiskahtaa siipeilijältä/hyväksikäyttäjältä. Mutta tämä on vain minun mielipide.
Sori, tais olla vähän sekavaa :P
Jos se lemmikin elättäminen ei sinua niin hirveästi kiinnosta, ainakaan jos olet ainoa hoitaja ja maksaja, niin sano että viet lemmikin lopetettavaksi. Katso, muuttuuko mies mihinkään suuntaan.
Vastuuta vastuuta :D
tollaselle miehelle. Vaikuttaa keskenkasvuiselta hepulta. Lisäksi olet itse vielä liian nuori perhettä perustamaan. Näe ja koe paljon ensin. Et kadu.
Muistan kun olin itse 21 vuotias ja yritettiin lasta silloisen tyttöystävän kanssa. Onneksi ei tärpännyt heti! Olen nähnyt ja kokenut todella paljon elämässä. Ja ne elämykset olis jääny kokematta jos olis silloin tärpännyt.
Eli ota kaikki irti elämästä. Kerran täällä vain eletään. Kaappaa elämäsi mies sit myöhemmin : )
Ehkä on tullut kuunneltua vähän liiankin paljon epätoivoisten keski-ikäisten naisten juttuja siitä miten..
a) miestä ei löydy mistään, kaikki yhtään kunnolliset varattuja kun jako tapahtui 20-25 vuotiaana
b) alkaa oleen jo liian vanha edes saamaan lapsia
c) vanhanpiian vanhuus odottaa
Niinpä sitä yrittää saada parisuhteensa toimimaan vaikka väkisin (suuria kompromissejä tai suoranaisia luovutuksia riidan aiheissa). Jotenkin sitä ei vaan jaksas alottaa taas alusta jonkun uuden miehen kanssa (olen alkanut ymmärtää exiensä luo palaajia), mikä on toki ratkaistavissa oleva asennevamma jonka kuukausien yksinäisyys yleensä korjaa. Lähteminen ennen sitä yksinäisyyttä on vaikeaa...hyppy tuntemattomaan.
Kaipa annan miehelleni vielä mahdollisuuden aikaa korjata asennettaan/arvojaan..jotka meillä on hyvin erilaiset jo kasvatuksesta lähtien. Näen miehen vanhempia/sisaruksia lähes joka viikonloppu joten heidän ajatusmaailmansa on tullut jokseenkin tutuksi.
Pieni asia, mutta sitäkin ärsyttävämpi on esimerkiksi se, että hän ei koskaan tarjoa luonaan muuta kuin kahvia (sekin useimmiten itse ostamaani) vaikka olisin pari yötä. Itselleni taas ei tulisi mieleenikään tehdä ruokaa vain itselleni kun olemme minun luonani. Tosin mies elääkin mikroruuilla, minulla ei ole mikroa..hänellä taas ei ole yhtäkään keittiövälinettä (kattila, paistinpannu, kuorimaveitsi jne)..mutta mielestäni olisi kohtuullista tarjota minullekin välillä sitä mikropizzaa (varsinkin kun herra kehtaa esittää toivomuksia siitä mitä ruokaa hän haluaa minun luonani ..esim. voihin tehtyä perunamuusia ja poronkäristystä). Tämä ongelma koskee siis erikäsityksiämme vieraanvaraisuudesta.