Olen 20-vuotias nuori nainen.
Haluaisin kysyä muilta laihtuneilta erästä asiaa, joka itseäni mietityttää.
Olen ollut pienestä saakka hieman pyöreä ja "isoluinen", mutta 12-vuotiaana aloin todellakin lihoa. 12-14-vuotiaana lihoin, painoindeksini oli 14-vuotiaana 30.5, olin 168cm. pitkä ja painoin 86kg.
15-vuotiaana hoikistuin n. 10 kg tuosta ja kasvoin pari senttiä pituutta. Mutta taas alkoi paino nousta, ja 16-vuotiaana se oli taas yli 80kg.
Olin 17-vuotias, kun aloin laihduttaa, painoin 83kg. 2,5v. vuotta myöhemmin olen nyt 20-vuotias, 171cm. pitkä ja painan 67kg. Olen painanut tämän verran vajaan vuoden.
Aluksi paino tippui yllättävän nopeasti, viimeisen puolentoista vuoden ajan olen painanut 72-67kg.
Ulkonäkö on muutenkin muuttunut "pulskuus"vuosista, voin käyttää muodikkaampia vaatteita, hiukseni ovat erilaiset ym. mutta silti en tunne itseäni kauniiksi. En tajua, miksi baarissa nuoret miehet juttelevat tai kehuvat kauniiksi. Otan sen ennemminkin sarkastisena huomautuksena.
Vaikka periaatteessa tiedänkin olevani nyt hoikempi, niin hoikkana/nättinä/kauniina tms. en todellakaan pidä itseäni, peilistä katsoo silti sama vanha minä kaikkine läskeineen.
Kun olen vaatekaupoissa, tuntuu, että ihmiset vahtaavat, mitä minä siellä teen, eihän nuo vaatteet mahdu minulle! Vaikka mahtuvatkin...
Uimahalliin meno on yhtä tuskaa, koska olen niin epävarma ulkonäöstäni, tuntuu, että ihmiset vahtaavat ja säälivät läskejäni.
Tuntuu, että olo on nykyään pahempi kuin pulleana. Onko muille tullut samanlaista oloa laihtumisen jälkeen? Olen ymmälläni... ja tiedän, että tämä on vain pääni sisällä. Silti en kestä kommentteja laihtumisestani, mikään ei ole ärsyttävämpää, jos joku huomauttaa: "oletpas sä laihtunut." Se on kiusallista ja tekee itselleni pahan olon.
Lihominen on myös suurin pelkoni, syömisestä on tullut todellinen taakka ja tuntuu, etten osaa enää syödä normaalisti.
Haluaisin kysyä muilta laihtuneilta erästä asiaa, joka itseäni mietityttää.
Olen ollut pienestä saakka hieman pyöreä ja "isoluinen", mutta 12-vuotiaana aloin todellakin lihoa. 12-14-vuotiaana lihoin, painoindeksini oli 14-vuotiaana 30.5, olin 168cm. pitkä ja painoin 86kg.
15-vuotiaana hoikistuin n. 10 kg tuosta ja kasvoin pari senttiä pituutta. Mutta taas alkoi paino nousta, ja 16-vuotiaana se oli taas yli 80kg.
Olin 17-vuotias, kun aloin laihduttaa, painoin 83kg. 2,5v. vuotta myöhemmin olen nyt 20-vuotias, 171cm. pitkä ja painan 67kg. Olen painanut tämän verran vajaan vuoden.
Aluksi paino tippui yllättävän nopeasti, viimeisen puolentoista vuoden ajan olen painanut 72-67kg.
Ulkonäkö on muutenkin muuttunut "pulskuus"vuosista, voin käyttää muodikkaampia vaatteita, hiukseni ovat erilaiset ym. mutta silti en tunne itseäni kauniiksi. En tajua, miksi baarissa nuoret miehet juttelevat tai kehuvat kauniiksi. Otan sen ennemminkin sarkastisena huomautuksena.
Vaikka periaatteessa tiedänkin olevani nyt hoikempi, niin hoikkana/nättinä/kauniina tms. en todellakaan pidä itseäni, peilistä katsoo silti sama vanha minä kaikkine läskeineen.
Kun olen vaatekaupoissa, tuntuu, että ihmiset vahtaavat, mitä minä siellä teen, eihän nuo vaatteet mahdu minulle! Vaikka mahtuvatkin...
Uimahalliin meno on yhtä tuskaa, koska olen niin epävarma ulkonäöstäni, tuntuu, että ihmiset vahtaavat ja säälivät läskejäni.
Tuntuu, että olo on nykyään pahempi kuin pulleana. Onko muille tullut samanlaista oloa laihtumisen jälkeen? Olen ymmälläni... ja tiedän, että tämä on vain pääni sisällä. Silti en kestä kommentteja laihtumisestani, mikään ei ole ärsyttävämpää, jos joku huomauttaa: "oletpas sä laihtunut." Se on kiusallista ja tekee itselleni pahan olon.
Lihominen on myös suurin pelkoni, syömisestä on tullut todellinen taakka ja tuntuu, etten osaa enää syödä normaalisti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täällä kirjoittelee toinen parikymppinen (21v). Olen tässä yhdeksän kuukauden aikana laihtunut noin 32kg. Vaatekokoni on pienentynyt noin viisi kokoa ja toki olen muuttunut muutenkin. Kuitenkin peiliin katsoessani näen edelleen sen saman punkeron minkä viime vuoden alussakin. Kun kirmaan vaatekauppaan niin ensi töikseni katson onko siellä niitä kokoja joita käytin silloin ennen. En vain pysty näkemään itseäni sellaisena kuin olen nyt.
Ehkä joskus opin katsomaan itseäni oikein ja olemaan todella tyytyväinen. Vielä se ei kuitenkaan onnistu. :(
..olisi lukenu omaa kirjettä.. Siis ihan kirjaimellisesti. Siis kaikki pituudet/painot ja iät on ihan samaa ollu ku mulla..
Mistäköhän tää johtuu?
Joku vuosi sitten tapasin tooosi ihanan miehen, sellasen missä yhdistyy kaikki asiat mitä mieheltä voi ikinä toivoa.. Nappisilmät, huomaavaisuus, romanttinen ja hellä luonne, seksikkyyttä uhkuva kroppa.. Ja tää kyseinen mies, Toni, ois halunnu alkaa seurustelemaan mun kanssa.. Mutta itestä tuntu/tuntuu että oon liian huono hänelle.. Se että on edelleen jotenki "kiinni" siinä entisessä itsessään, estää mua ainaki jossain mielestä olemasta onnellinen.
Ja kaikki kauniiksi kehuminen ja se kaikki tuntuu jotenki loukkaamiselta.
Ja kuten sanoit, että lihominen on suurin pelko.. Mullakin. Sitä vahtaa koko ajan mitä syö, ja jos syö jotain epäterveellistä niin on sen jälkeen niin huono omatunto..
Tällänen helvetillinen oravanpyörä, en halua elää tälläkään tavalla, mutta en myöskään haluu lihota kaikkea takas ja olla onneton lihavana..
What to do???
Moi!
Mulla on ollu aika paljolti sama tilanne kun sulla. Olin nuorempana (~14 v) melko tukevassa kunnossa, painoa oli yli 80 kiloa parhaimmillaan (pituutta n. 164.) Olen itsekkin laihtunut välillä pikku hiljaa, välillä vähän enemmän. Joskus on tullut kiloja takaisinkin.
Nyt 20-vuotiaana pituutta on 166 cm ja painoa ~54 kiloa. Tunnen silti itseni valtavaksi. Noin 1,5 vuotta sitten kun painoin 59, tunsin itseni TODELLA hoikaksi. En ymmärrä. Oksettaa katsoa peiliin. Inhottaa käydä kaupassa ja kaupungilla, kun tuntuu että kaikki kyttää ja arvostelee. Vaatekaupassa koetan aina liian suuria vaatteita esim. housut 38 tai 40 vaikka useinmiten 34 tai 36 on sopiva. Näen itse lihavana, suurena, isona tyttönä. Kaverit ovat yritäneet parantaa omaa kuvaani. Itsekkin otan kommentit "vitsi et oot laiha/ pieni" lähinnä tsoukkeina. Tämä on todella raskasta. Ääh... muutenkin itsetunto on ihan nollassa.
On sellainen -5 5 jojo-paino joka menee miten sattuu,mutta kai mä ihan normaalissa kunnossa olen 171/60(tällä hetkellä kai) mutta silti tuntuu usein siltä että ihmiset tuijottaa mun läskejä,en pysty syömään muitten seurassa koska tuntuu että ne tuijottaa että mitä toi possu oikein ahmii!
Hei!
Olen viimeisen vuoden aikana tiputtanut painoa n40kg. Lääketieteellisesti olen parantunut uhkaavista sairauksista,mutta henkinen puoli ei ole vieläkään kohdallaan. Todella kiusallista kun tuttu/ vähemmän tuttu tulee taivastelemaan uutta ulkomuotoani, en edes oman aviomieheni sanomisia(positiivisia) usko. Tuntuu kuin kaikki piruilisivat ja sitten tulee mieleen mitä ovatkaan ajatelleet minusta 40kg sitten!! En ole vielä päässyt nauttimaan "uudesta elämästäni" kun itsetunto ei meinaa nousta millään. Kaikki ilkeät sanomiset vuosien varrelta ovat mielessä ja myös se nöyryyttävä tunne kun ei löydy tavallisesta vaatekaupasta kokoja vaan on marssittava xl-liikeeseen. Todella odotan sitä päivää kun voin pää pystyssä kävellä uimahallissa, vaatekaupassa ja tansseissa.
Tsemppiä sinulle!! Se päivä tulee, että alat nauttia elämästä ja uudesta vartalostasi...menepäs peilin eteen ja seiso siinä vähän aikaa ja mieti miltä näyttäisit jos sinulla olisi taas ne 40kg kannettavana...tsemppiä sinulle ja onnekasta alkanutta uutta vuotta!! ;)