Miten uudensuhteen käy kun vanhat asiat tulevat esiin. Vaikka asioista olisi keskusteltu niin ne vievät kumminkin luottamuksen. Itse kärsin tilanteesta nyt !! Olin aikaisemmin agressiivinen ja kerran tein teon jonka vuoksi erosinkin. Pitkien terapioiden jälkeen pääsin takaisin jaloilleni. Nyt uudessa suhteessa ex:ni horjutti nykyisen avopuolisoni uskoa. En ole kieltänyt tekoani ja olen puhunut rehellisesti kaiken.
Ihmiset jotka ovat ex:n tuttavia kertovat tarinoita joihin he eivät ole kuulleet minua. Päälleni on kaadettu sellaisiakin asioita johon minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Tilanne on ahdistava ja ei osaa oikein tehdä mitään. Tukihenkilöni antoi neuvoja mutta niiden käyttäminen on arveluttavaa.
En halua lähteä puolustelemaan tekoja ja sanomaan syitä aikaisempaan käytökseen. Paranemisprosessi vei kauan ja en halua järkyttää enää mielenrauhaani. Nykyiselleni en voi enempää sanoa koska en pysty. Olen Puhunut kaiken mistä tässä asiassa on kyse. Onkohan kellään muulla samanlaista tilannetta ? jos on niin kertokaa kokemuksia.
Ihmiset jotka ovat ex:n tuttavia kertovat tarinoita joihin he eivät ole kuulleet minua. Päälleni on kaadettu sellaisiakin asioita johon minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Tilanne on ahdistava ja ei osaa oikein tehdä mitään. Tukihenkilöni antoi neuvoja mutta niiden käyttäminen on arveluttavaa.
En halua lähteä puolustelemaan tekoja ja sanomaan syitä aikaisempaan käytökseen. Paranemisprosessi vei kauan ja en halua järkyttää enää mielenrauhaani. Nykyiselleni en voi enempää sanoa koska en pysty. Olen Puhunut kaiken mistä tässä asiassa on kyse. Onkohan kellään muulla samanlaista tilannetta ? jos on niin kertokaa kokemuksia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ole omaa kokemusta mutta tuntuu siltä teillä ei olla tulevaisuutta suunniteltu. Itse olen kokenut väkivaltaa useita vuosia. Olen jälkeenpäin seurustellut sellaisen kanssa joka on ollut väkivaltainen. Asiat jotka on ennen olleet ei saa tulevaisuutta pilata. Vaikka sanotaan että ihmiset ei muutu niin omasta puolestani voin sanoa että muuttuu. Rakkaus on se joka voittaa ongelmat ei terve järki. Miettimällä ei saa kuin pahanolon. Jos ei yritä ei myöskään saa mitään. Onnittelut sinulle kun olet uskaltanut tunnustaa ja hakea apua. Älä anna minkään pilata sitä. -voimia ja uskoa rakkauteen.
Sanoista päätellen asiat on käyty läpi. Itse koin saman nykyisen mieheni kanssa. Sillä erolla että hän ei kertonut mitään. Riitoja oli ja mitään ei tapahtunut. Asia vain tuli esiin yllättäen. Ero oli ensimmäisenä mielessä. Hetken mietittyäni pysähdyin ja ajattelin. En näe mitään sellaista hänessä. Olimme jo tunteneet pitkään ja tiesin millainen hän on. Hän on hellä, vastuullinen ja ennenkaikkea se jota rakastan. Nykyisin olemme naimisissa ja asioista ei tarvi enää keskustella.
Suosittelen että pyydät puolisoasi tutkimaan itseään ja kysymään kysymykset mitkä askarrutavat. Toisten sanat ja neuvot eivät auta. Olen onnellinen siitä että tajusin itse enkä uskonut muita. Mielipiteitä ja puheita on, se kehen uskoo on toinen asia. Puheita tulee aina olemaan mutta luottamus menetetään vasta silloin kun oikeasti tapahtuu jotain. Itse pelkäsin sitä aluksi mutta huomasin sen olevan turhaa.
Sanon vaan että hän ei ole sun arvosesi. Jos noin luottamuksen ja rakkauden menettää. mielenkiintoisia oli tarinat. Aina vaan negatiiviset tulee pintaan ja niistä puhutaan. Selviytymistarinat pitäisi nostaa puheeksi myös. Omaani en enää kirjoita joten :) Toivotaan et kaikki kääntyy oikein.
kärsi ikuisesti paska. Se on sulle oikein.
Toihan on oikein nätisti sanottu. Ketään ei saa lyödä tai henkistä väkivaltaa harjoittaa. Vahingonilo ei pitkälle kasva. Aikaisemmissa kannanotoissa on suurta järkeä ja tunnetta mukana. Älä anna tollasen pilata mieltäsi. olet oikealla asialla ja suunta on oikea. Katkeruutta on maailmassa ja niistä ei pääse eroon jos ei pysty hyväksymään asioita. Tsemppiä sulle JPK. ps. laitatko tieto miten asia etenee ? tälläinen aihe on ollut jo pitkää toiveissa.
Totuus ei pala tulessakaan ja rehellisyys maan perii :))
Sinä olet tiedostanut ongelmasi, tunnustanut sen ja päättänyt hoitaa itsesi kuntoon. Sille nostan hattua.
Kun ihminen on rikoksensa seuraukset kärsinyt ja opikseen ottanut, ei samaa tuomiota aina uudelleen ja uudelleen tarvitse kärsiä.
Aina on ihmisiä, jotka tietävät ja osaavat paremmin toistenkin elämän, myrkynkeittäjiksi minä heidät leimaisin ja sen tekevät ne, joilta oma elämä puuttuu. Älä siis välitä, sinun ei tarvitse elää heidän kanssaan, puolisosi kanssa kyllä ja siinä palaisin tämän kirjoituksen alkuun, rehellisyyteen ja avoimeen keskusteluun. Jos olette asiat puhuneet, hyvä se, mutta että puolisosi voisi luottaa sinuun, ja tekemään omat päätöksensä pyydä häntä kysymään mitä ikinä hän haluaakin ja vastaa hänelle vilpittömästi. Älä puolustele itseäsi, kerro vaan se, mitä hän haluaa kysyä. Hänen luottamuksen sinä tarvitset, et kaiken maailman torvesoittajien...
Tsemppiä oikealle tiellesi.
Kiitoksia sanoistasi. Tilanne ei näytä kumminkaan hyvältä. Olen jo alkanut miettimään ihmisen muutosta. Ei kannata näköjään muuttua tai edes yrittää. Siitä saa vain lisää sydänsuruja. Unettomat yöt vievät kaiken voiman ja ulos pääsyä ei ole. levottomat ajatukset valtaa mielen ja se on myrkkyä mielenrauhalleni.
Tilanne vaikuttaa siltä että ulos pääsyä ei ole. Ero on ainoa vaihtoehto. Olen jo suojautunut tilanteelta ja näen vain yhteen suuntaan. Luottamus terveeseen parisuhteeseen alkaa oleen mennyt. Tiedän että jos suhteeni loppuu niin en enää uskalla päästää ketään lähelleni. Tällä tavalla en aiheuta surua kellekkään ja voin jatkaa elämääni !
Suurin suruni on suuri rakkaus. en ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan. Nyt kun vasta kaikua ei enää ole, kaikki kaatuu ja tuhoutuu. Elämän täytyy jatkua. Voimia minulle antaa lapseni joka on minun maailmani keskipiste. Luultavasti tarkoitukseni on elää yksin ja antaa kaikki huomioni lapselleni. Kiitokset kaikille kirjoittaneille !!
Älä hyvä ihminen anna tuollaisten tunteiden tulla pintaan. Itse olen kokenut väkivaltaa ja tiedän että luottaminen on vaikeaa. Älkää hyvät ihmiset kuunnelko muita vaan itseänne. kuten sanottiin myrkynheittäjiä on ja tulee olemaan. Jos itse olisin uskonut muihin en olisi koskaan saanut tälläistä suhdetta. teot jotka on tehty aikaisemmin pitää unohtaa ja katsoa eteenpäin. Ajatukset: mitä jos se tapahtuu uudestaan ? Voinko luottaa enää ? Kysyisin JPK sun puolisolta että oletko tehnyt koskaan mitään väärin ? Mitä jos sinulle ei annettaisi mahdollisuutta ?
En todellakaan haluaisi neuvoa mutta omasta kokemuksesta tiedän että asioilla on puolen. Niin monta kuin on kertojaa. Asioita vääristellään ja kerrotaan omaan pussiin jotta saadaan sääliä ja sympatiaa.
Miksi sä annat itseäs alentaa. Pää pystyyn uusi suunta elämääsi. Jos nykyisesi tuijottaa menneisyyteen ja ei pysty luottamaan niin se ei ole sen arvoista. Vaikka rakastatkin häntä niin älä tuhoa itseäsi.
Elämästä pitää nauttia. Riidat, tappelut ja kaunat pitää sopia ja unohtaa. Kokemani elämä on ollut helvettiä mutta ei enää. Erehdyin kuuntelemaan muita ja olin menettää mieheni. Hänen tarinansa on kivinen ja raskas. Tavattuamme kaikki kävi nopeasti. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin, tuli lapsi ja menitiin naimisiin. Kaikki tämä vuodessa. Olimme puhuneet tapahtuneista mutta ei syvällisemmin. Sitten kaikki tuli esiin. Kuten sinun kohdallasi hänen ex:n toimesta.
Säikähdin ja työnsin mieheni pois. Hän lähti vastahakoisesti kumminkin. Kaikki asiat kaatuivat päälleni. Tunsin että en voinut enää elää, luottaa mihinkään. Sovimme jo erostakin. Muuttopäivänä kun mieheni tuli hakemaan tavaroita kaikki muuttui. Näin hänet sellaisena kun olin oppinut tuntemaan. En muista tarkkaan sanojani mutta pyysin häneltä anteeksi ajatuksiani ja toimiani. Mieheni ei vastannut mitään koska en ollut tehnyt mitään väärää.
Nyt tänä päivänä elän onnellisesti ja nautin elämästä. Riitoja on, ne kuuluvat parisuhteeseen. Olen oppinut sen että kuuntelemalla läheistä voi oikeasti löytää vastauksen.
Siinä oma tarinani. Luottamus on kuin heikko jää ! vaikka se olisi säröilla niin se umpeutuu ja eheytyy. Anna aikaa itsellesi ja puolisollesi. Jos todella tunnet olevasi muuttunut ja se ihminen johon voi luottaa niin näytä millainen olet. Olen miettinyt monesti kuinka lähellä onneni oli mennä silmieni ohi! luojaani kiitän ettei niin käynyt.
Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua. Jos saa kysyä niin mikä on laukaissut luottamuksen puutteen. Olet tehnyt jotain ??
Kaikki lähti riidasta. Huusimme ja puolisoni heitti astian lattiaan. Vaistomaisesti heittin vesituopillisen hänen päälleen. Siitä puolisoni ei pitänyt ja löi minua. Tartuin häntä käsistä pidin kiinni ettei muuta olisi tapahtunut. Pyysin anteeksi tekoani ja että otin kiinni. Tilanne rauhoittui ja siivosimme jälkemme. Puolisoni lähti ulos kavereiden kanssa ja minä jäin lasten kanssa kotiin. Toivoin että kavereiden kanssa olo olisi helpottanut tilannetta.
mies, tämän palstan mukaan olet syyllinen vakavaan pahoinpitelyyn, puolisosi (mikäli nainen) teko oli mitätön ja täysin hyväksyttävissä. Tulee vähintään putkaa linnaa vankilaa.
Olen niin monta kertaa täältä lukenut, että jos nainen provosoi riitaa vaikka lyömällä tai ihan miten miten tahansa, se on okei. Mutta itseään EI saa mennä mitenkään puolustamaan.
En jaksanut lukea ketjua, koska kuvittelen sen sisältävän juuri kuvatunlaista paskaa.
Lue kuitenkin sarkasmilla tämä viestini.
Nim. Eräs väsynyt väkivallan uhri (mies)
Nythän asioihin tuli uutta tuulta. Mitenköhän sinä olet luottamuksen vienyt ? Pitäisiköhän jonkun miettiä mitä itse on tehnyt !!! Puolisosi on tehnyt sen mistä epäilee sinua. Välinpitämättömästi lähtenyt pois tilanteesta ja jättänyt sinut yksin. Ei taida puolisosi tunteet olla sellaiset millaisiksi olet niitä luullut. No enhän ole varma siitä kerroitko kaiken tapahtuneesta. Jos asia on noin mennyt niin älä itseäsi syytä. Jos olisit lyönyt olisit ollut sellainen joka luottamuksen vie. Provosointi aiheuttaa usein lyömistä. Tässä tilanteessa niin on myös käynyt. Olet ehkä loukannut sanoilla joihin puolisosi ei ole osannut muuten reagoida. Luulisin hänen käsittävän ettet ole halunnut mitään pahaa tapahtuvan. Pää pystyyn ja ole ylpeä siitä ettet lyönyt !!!! ps. älkää kirjoittako tollasta paskaa. ei asia mene aina noin kun toi tollo nimimerkillä ... kirjoitti.
Tilanne on aika erikoinen. Sinä olet syytettynä vanhoista asioista jotta uudet asia painetaan maanrakoon(mielipiteeni). Luulisi sinulla olevan luottamus mennyt häneen. Joko kyseessä vaan on keino päästä sinusta eroon tai jokin muu asia vaivaa tässä. En halua pelotella mutta kaapista voi löytyä jotain muuta mitä ei haluta tulevan esille. Ne mitä on ennen tapahtunut pitää unohtaa ja jättää taakse.
Tuollaisen asian ylipääseminen on vaikeaa. Tiedän omalta kohdaltani. Yli 8 vuotta hakattiin ja sitten pääsin pois tilanteesta. Sen voin sanoa että ystävät osaavat mustamaalaamisen. Heillä on pakkomielle tuhota ihminen jos vain on mahdollisuus. Itse erehdyin kertomaan asioita muille julkisesti ja homma räjähti käsiin. Asioita vääristeltiin ja keksittiin. Juttuja "kuulin kaverilta" alkoi olla paljon. Ne muka minun sanomana. Entinen aviopuolisoni hakkasi minua säännöllisesti. Aina palasin suhteeseen takaisin. Eron jälkeen vannoin kostavani kovemman mukaan kaikki tekonsa. Valehtelin, suurentelin ja tarkoituksella kerroin asioita jotka eivät pitäneet paikkaansa.
Virhe oli suuri ! Asiat menevät aina yli ja lopputulokseen ei voi vaikuttaa. Kadun tekoani koska sillä oli suuret seuraukset.
Sinulle JPK ! Älä tee mitään harkitsematonta. Lapsesi tarvitsevat isää yhtä paljon kuin äitiä. Kerro mitä tunnet nykyisellesi ja entisellesi. Älä anna puheiden viedä sinulta itsetuntoasi.
Tälläinen juttu ! Ihmetyttää et kuinka se on alkanu edes suhteeseen sun kanssa. Ei jälkikäteen tullu tieto mitään muuta. Löi yhden tai kaksi kertaa niin asia on sama. Jos tolle linjalle lähdetään niin kannattas kattoo peiliin molempien ja sanoa ääneen: Olen aasi!!
Kysyn Oletko lyönyt puolisoasi tai kohdellut väärin ? Jos et niin anna asian olla. Tälläiset tilanteet haetaan tarkoituksella esiin ! Ole rehellinen ja elä elämää, älä muiden elämää !!! Toi asia ei tuu muuttumaan koska jos hän on ehkä kokenut väkivaltaa aikaisemmin niin se on sun syy myös !!! Vaikka et olisikaan sitä itsetehnyt. Olen pahoillani mutta puhun kokemuksesta.
Mun mieheni kertoi ihan avoimesti suhteen alussa lyöneensä eksäänsä kaksi kertaa vaikeassa tilanteessa. Totesin siihen, että koska meidän suhde ei ole samanlainen kuin heidän suhde niin en usko hänen lyövän minua. Mutta jos kerrankin lyö, niin minä lähden nostelemaan siltä seisomalta (olen ollut itse aiemmin väkivaltaisessa suhteessa, ns. nyrkin ja hellan välissä). Mieheni lupasi, ettei koskaan lyö, ja vatvoimme pitkään ja useasti niitä asioita, jotka olivat vaikuttaneet aikaisemmin hänen lyömiseensä, mutta jotka eivät todennäköisesti realisoidu tässä suhteessa, koska tämä suhde ei ole samanlainen kuin se entinen suhde, minä en ole sama ihminen kuin hänen eksänsä, enkä reagoi samoin kuin hänen eksänsä. Lisäksi kävimme läpi mm. miten kumpikin riitelevät, millaiset asiat molemmat kokevat loukkaavina jne, ennen kuin yhtään riitaa oli tapahtunut.
Mieheni eksällä alkoi vanha suola janottamaan, ja hän halusi "varoittaa" minua miehestäni. Useaan otteeseen. Kertoi miten häntä oli jatkuvasti hakattu, mutta että he kuuluvat yhteen, emme me, joten minun olisi syytä luovuttaa hänet takaisin eksälle. Juttu kuulosti musta niin epäluotettavalta (kuka nyt oikeasti haluaa päivät pääksytysten hakkaavan miehen takaisin, kun kerran on eroon päässyt?), että päätin luottaa mieluummin mieheeni kuin tuntemattomaan ja lemmenkipeään naiseen. Toki on perheväkivaltaa kokeneita naisia, jotka ihan hyvästä sydämestään varoittavat eksiensä nykyisiä naisystäviä, mutta silloin ne tuskin itse haluavat eksäänsä takaisin.
Varmaan luottamus mieheen johtuu pääasiassa siitä, että tämä juttu tuli esille hänen omasta aloitteestaan ja että puhuimme paljon syistä ja selvitimme toisillemme omat heikot kohtamme, joita ärsyttämällä saa nopeasti pahaa jälkeä aikaan. Ja aika on myös tehnyt tehtävänsä. Useita vuosia on mennyt jo, eikä ikinä ole mies uhkaillut mitenkään tai käyttäytynyt pelottavasti, vaikka riidellään välillä tulisestikin. Riidat selvitetään loppuun saakka puhumalla, vaikka se vaatii välillä aikalisiä ja itse itselle myönnettyjä jäähyjä.
Vaikka susta tuntuu, että ei ole enää mitään puhuttavaa, tulisi sulle itsellesikin varmaan parempi olo, jos aloittaisit puhumaan asiasta, vielä kerran.
Aloita kuitenkin siitä tilanteesta, mikä teillä oli, jotta pystytte puhumaan nykyhetkestä, ei menneisyydestä ja kuvitelluista asioista, jotka ovat ihan turhaa painolastia. Nykyisyys on kuitenkin se asia, joka nyt merkitsee. Ja aloita vaikka anteeksipyynnöllä omalta osaltasi, niin puolisosi ymmärtää, että otat asian vakavasti ja että se todella vaivaa sinua, jolloin luot kehityskelpoisen keskusteluympäristön. Anteeksipyyntö on vahvuutta tunnustaa ongelman olemassaolo ja myöntää oma virhe, vaikka se ei olisi tapahtunut ensimmäiseksi.
Kerro miltä sinusta tuntui siinä tilanteessa, ja kerro myös peloistasi tilanteeseen liittyen. Yritä puhua minä-kieltä (minusta tuntui, minä tein, minä halusin, minä muistin...), äläkä yritä arvailla tai spekuloida toisen tunteita tai vikoja tai syyllisiä. Kysy häneltä, miltä hänestä tuntui, mitä hän ajatteli, miksi hän heitti sinua asialla, miksi hän löi, mikä häntä loukkasi jne, jotta saat selville, mitä hän tästä tilanteesta ajattelee.
Saattaa hyvinkin olla, että myös puolisosi on hämillään tilanteesta ja ehkä yllättynyt ja häpeissään omasta käytöksestään, jolloin hänen on helpompi tarttua menneisyyteen ja sinun ongelmiisi, kuin nykytilanteeseen. Samasta syystä sinun on vaikea tarttua nykytilanteeseen. Niinpä näkisin ainoaksi keinoksi selvitä tilanteesta nostaa se nykyinen kissa pöydälle ja vatvoa sitä niin kauan kuin on tarpeellista.
Se on ainoa tapa, jolla te vältätte molemmat roolittamasta sinua siihen väkivaltaisen miehen rooliin, jota ympäristö sinulle tarjoilee. Ympäristön paineissa on helppo antaa periksi ja alkaa käyttäytyä niin kuin ihmiset olettavat sinun käyttäytyvän.Älä anna periksi tilanteen selvittämisen suhteen, sillä jos et selvitä tilannetta, joudut kantamaan sitä mukanasi muun menneisyyden ohella.Jos puolestaan selvität tilanteen, voit itsekin todeta itsellesi olevasi eri ihminen kuin se menneisyyden ihminen joka löi.
Voimia sinulle!
Tämä viestiketju päättyy omalta kohdaltani. Suhde ei enää jatku ja on suunnattava katse tulevaisuuteen. Ero on kipeä mutta se vain opettaa olemaan vielä kriittisempi uuteen suhteeseen alkamiseen. En ole katkera enkä vihainen. Pettynyt olen sen myönnän. En anna enää ulkopuolisten pilata elämääni. Yksin on helpompi elää kuin parisuhteessa jossa ei ole luottamusta. Kiitokset kaikille jotka jakoivat kokemuksia kanssani.