Yli 4 vuotta yhdessä, josta asuttu saman katon alla lähes koko aika. Alusta asti pientä ongelmaa, enkä nyt, muuttoa miettiessäni, voi muistaa juuri lainkaan onnellisia hetkiä...vain sellaista ookoo fiilistä... Kun katson miestäni en tunne halua tai läheisyyden kaipuuta, sitä mitä ennen tunsin. Mies on kohdellut minua huonosti lähes koko suhteemme ajan..pitänyt minua itsestään selvyytenä ja sitonut kotiin. On mustasukkainen kavereistani, joiden kanssa vietän aikaa; puhun.
Hänen kanssaan ei ole voinut puhua, hänen keinonsa riitojen selvitykseen on ollut kääntää selkä minun itkiessä ja olla seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi tapahtunut. IKINÄ ei ole ollut mitään minkä vuoksi olisi pitänyt pyytää anteeksi tai sanoa kiitos. EI MISTÄÄN.
Nyt hän sanoo, että muuttuu..Asia jota en ole häneltä vaatinut, koska uskon ettei ihminen voi muuttua ellei itse halua. Uskonko, että hän nyt muuttuu...Puuhaan muuttoa ystäväni luo, mutta vaikka asiasta on keskusteltu niin silti jotain vielä haikailen..
Sekavaa...Mutta mitä ihminen, joka on surullinen ja lannistettu..painettu maahan, jolta on viety itsekunnioitus ja omanarvontunto voi vielä edes MIETTIÄ??? Olen niin vihainen itselleni....
Hänen kanssaan ei ole voinut puhua, hänen keinonsa riitojen selvitykseen on ollut kääntää selkä minun itkiessä ja olla seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi tapahtunut. IKINÄ ei ole ollut mitään minkä vuoksi olisi pitänyt pyytää anteeksi tai sanoa kiitos. EI MISTÄÄN.
Nyt hän sanoo, että muuttuu..Asia jota en ole häneltä vaatinut, koska uskon ettei ihminen voi muuttua ellei itse halua. Uskonko, että hän nyt muuttuu...Puuhaan muuttoa ystäväni luo, mutta vaikka asiasta on keskusteltu niin silti jotain vielä haikailen..
Sekavaa...Mutta mitä ihminen, joka on surullinen ja lannistettu..painettu maahan, jolta on viety itsekunnioitus ja omanarvontunto voi vielä edes MIETTIÄ??? Olen niin vihainen itselleni....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihminenhän aina pelkää muutosta. Mutta jos siltä tuntuu niin eikun täysillä eteen. Mikään ei ole niin helppoa, niin pakon edessä sanoa "Mie muutun". OK, ihminen jaksaa vähän aikaa olla erinlainen, mutta kun se arki.....Jos ei ole lapsia niin no problemo. 4 vuotta ei ole kuitenkaan vielä pitkä aika yhdessä oloa. En tiiä minkä ikäinen olet, mutta näissä jahkailu asioissa aika on aina miehen puolella. Ei ole mitenkään ihmeellistä että joku 50 mies tulee isäksi, mutta taitaapi olla naisilla jo harvempaa tulla äidiksi. Elämä on kovin lyhyt tuhlattavaksi hopoiluun. Ite oon 41 v mies isolla M:llä ja pohtinut aikoinaan samanlaisia asioita ja totesin että eikun täysillä eteenpain mutta toteutuksen esteenä oli 2 lasta, eli vastuu jälkikasvusta ja velvollisuuden tunne ajoi edelle. No eipä sitä tiedä miten tää suhde kehittyy kun aikaa kuluu mutta nain mennään kunnes lapset on niin vanhoja että niille ei tuota ongelmia jos isi ja äiti ei ole yhdessä. SIIS SIULLA ON VIELÄ KAIKKI OVET AUKI. ÄLÄ KÄRVISTELE SIINÄ NÄYTÖN EDESSÄ VAAN MEE TEKEMÄÄN MITÄ NAISEN PITÄÄ ELI ELÄMÄÄN OMAA ELÄMÄÄ JA KATTOMAAN MISTÄ SE OIKEA JÄPIKKÄ LÖYTYY. Meitä miehiä kun on moneksi.
Ihminen pystyy muuttumaan, ihan varmasti jos sitä itse todella haluaa, Oli sitten kyseessä agressivinen mies tai viinan kanssa paljon läträävä mies.
Monta kertaa olen nähnyt miten ihmiset muuttuvat tosipaikan edessä ESIM jos nainen pistää suhteen poikki.
Vasta silloin moni ihminen alkaa vasta tajuamaan että minkälainen on ollut, tai että miten tyhmiä asioita on tullut tehtyä.
Jos on rakkautta on aina toivoa RAKKAUS muuttaa ihmisen.
juuri kuin omasta entisestä elämästäni olisin lukenut! Jatka ihmeessä niitä muuttopuuhiasi, sinulla on ystäviä, jotka auttaa sinut eteenpäin. Ei se jätkä sua rakasta! Minä tein sen virheen että uskoin siihen, kun jätkä sanoi "mä lupaan muuttua!!!". Joo, muuttuihan hän, hetkeksi ja sen jälkeen alkoi henkinen pahoinpitely (haukkuminen, lannistaminen ym ym). Koskaan en saanut häneltä tukea. Jos itketti, sain itkeä yksin. Ei kivaa. Heti kun lähdin ilmoittamatta, hän soittaa SEURAAVANA PÄIVÄNÄ lähtöni jälkeen että "missä oot, tuu heti kotiin"!!!! Ja heti tuntui, että hän rakastaa minua jne. Mutta ystävieni avulla pääsin yli ja jatkoin elämääni ilman tätä paskiaista. Nyt olen onnellinen uudessa parisuhteessa jossa mies kuuntelee (ja lohduttaa) minua ja keskustelee kanssani mieltäni painavista asioista. ÄLÄ JÄÄ ENÄÄ SEN TÖRPÖN LUO, ANSAITSET JOTAIN PAREMPAA JA SEN TULET LÖYTÄMÄÄNKIN!!!!
Minulla on vähän sama tilanne..
Miten sitä sitten pääsee yli ja eteenpäin jos ei ole ystävän ystävää samassa kaupungissa..
Ja mies on murentanut itsetuntoa, tuntuu ettei yksin pärjää.pelottaa..
Asiasta on puhuttu useasti, nyt on päällä vaihe, että jos mies joutuu tilanteen eteen, jossa minä olen vahvemmilla hän rupeaa syyttämään minua pettämisestä. En ole häntä pettänyt, mutta muutamilta baarireissuilta olen päätynyt ystäväni luokse yöksi. Tällä hetkellä fiilis on se etten kohta tunne muuta kuin etovaa vihaa häntä kohtaan, niin säälittävää kiinnipitämistä hän harrastaa mielestäni. Vihjailee seksistä ja jos ei saa alkaa syyttely...Ei tässä enää muu auta kuin pakkaaminen, jonka jo aloitin ja muuttoavun kutsu.. Hän ei vain tajua syytellä tilanteesta kuin minua, itse hän ei ole tehnyt mitään. Aina kun sanon: tämä on seuraus, syy on tapahtunut jo ,hän sanoo, että nyt ei puhuta siitä vaan tästä päivästä?!?! Voiko ihminen olla noin tyhmä ja sokea itsensä suhteen?? No, onpahan tullut käytyä tämä suhde läpi kunnolla...