Olen 3 v lapsen yliopistossa opiskeleva 24 v yksinhuoltaja. Olen aina ollut poikani kanssa kahden, koska seurustelusuhde oli jo päättynyt ja huomasin olevani raskaana. Sen jälkeen olemme olleet kahden ja todennäköisesti tulemme aina olemaankin. Ulkonäössä ei pitäisi olla vikaa, ei liioin järjenjuoksussa, mutta yksinhuoltaja tuntuu olevan kirosana, joka on este suhteen syntymiselle. Miehet ilmeisesti arvostavat enemmän naista, joka tekee abortin, kuin minua, joka otin yksi vastuun syntyvästä lapsesta. Seksiseuraa kyllä olisi tarjolla, mutta sellainen ei kiinnosta.
Tulevaisuus näyttää siinä mielessä valoisalta, että valmistun arvostettuun ja hyväpalkkaiseen ammattiin, jossa työllisyyskin on taattu.
Toivoisin löytäväni miehen, joka hyväksyisi meidät molemmat ja jonka kanssa voisin perustaa perheen ja saada toivottavasti myös lisää lapsia. Alan kuitenkin luopua toivosta tässä asiassa.
Tulevaisuus näyttää siinä mielessä valoisalta, että valmistun arvostettuun ja hyväpalkkaiseen ammattiin, jossa työllisyyskin on taattu.
Toivoisin löytäväni miehen, joka hyväksyisi meidät molemmat ja jonka kanssa voisin perustaa perheen ja saada toivottavasti myös lisää lapsia. Alan kuitenkin luopua toivosta tässä asiassa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Surullista mutta totta. Kyllä se noin taitaa olla, ettei miehiä huvita kasvattaa jonkun toisen lapsia. Ei mitään perhettä ja yhdessäoloa. Kun kerran lapsettomia sinkkujakin on markkinoilla niin paljon. Miksi sitten pitäisi alkaa olemaan jonkin käytetyn ja jätetyn naisen kanssa, jolla on vielä lapsi.
Noin ajattelevat nuoret ja kypsymättömät miehet. Koska eroja on paljon, jossain vaiheessa lähes jokainen joutuu tilanteeseen, jossa toisella tai molemmilla on lapsia. Siinä sitten voi valita, hyväksyykö tilanteen vai onko yksin.
Sitäpaitsi...mistä löydät nykyään "käyttämättömän" naisen?? Hartaista uskovaisista - et mistään muualta. Ihan naurettava väite tuo käytetty. Ei lapsen saaminen tee kenestäkään sen käytetympää. Moraali se on, joka ratkaisee. Nämä jokaisen kanssa kuksivat, monta kertaa abortin tehneet ovat taatusti paljon käytetympiä kuin yksinhuoltaja, joka viettää aikaa lapsensa kanssa.
Hatunnosto sinulle! Älähän vaivu synkkyyteen. Löydät varmasti arvoisesi miehen, joka osaa arvostaa sinua, lastasi ja tekemiäsi päätöksiä.
Pieni vinkki...katsele vähän itseäsi vanhempia.
mun exä löysi uuden naisen,joka on yksinhuoltaja , kaksi lasta..
Meillä niitä ei ollut,hän tykkää että ei tarvi itse niitä hankkiakaan,kun on valmiina.Menivät kesällä kihloihin , ostivat omakotitalon ja onni kukoistaa !
Hän löysi naisensa netistä :)
Kaikki miehet eivät ole kuin sinä..
Että monet meistä miehistä ei kestä katsella lastasi ja ajatella hänen isäänsä. Tämä on kyllä kylmä totuus. Ei vaan halua muistuttajaa aiemmista suhteista.
Minäkin valmistun (olen täydennyskoulutuksessa) hyvinpalkattuun ammattiin, jossa työllisyys on hyvä, tosin ammattikoulusta, en yliopistosta.
Arvostan yksinhuoltajia. Se, että on synnyttänyt lapsen, on merkki siitä että ainakin haluaa (ja usein myös kykenee) sitoutumaan suhteeseen aivan eri tavalla kun sinkku. Tässäkin mielessä olen ehkä vähän epänormaali, että arvostan sinkkuäitiä HUITSIN paljon enemmän kun abortin tekijää.
Ja niitä puolivillaisia pintaliitäjiä, niitä sikiää, kuule, niitä sikiää, joka kolosta ja raosta. Katso millaisen profiilin olen valkannut noihin suomi24-treffeihin niin saat ehkä jonkun käsityksen siitä mitä olen joutunut sietämään.
Muttamutta. Koulutustasoni on aika huono, mutta työ mitä tulen tekemään on vastuullista ja hyvin palkattua. Mitä sanot siitä että haluan hyväpalkkaisen (mikä tarokoittaa usein myös -koulutetun) puolison itselleni, ihan koska haluan varmistua ettei hän ole varakkuuteni perässä? Luuletko esimerkiksi sinä voivasi seurustella amislaisen kanssa?
Olet säälittävä.
... se alkuperäinen opiskeleva YH, niin tuskin olet niin kovin fiksu. Oletko varma että opiskelet tosiaan yliopistossa, ethä AMK:ssa?
Aniharva kommentti oli noin negatiivinen kun YH-palstalla kysyin mielipidettä minunprofiilista. Yksi jopa ehdotti lääkärissäkäyntiä, ja se lääkäri todennäköisesti antaa nyt lähetteen psykiatrille. Että kyllä taso näyttää vaihtelevan, myös teidän yksinhuoltajien keskuudessa.
Kuulostat varsin viehättävältä persoonalta, mikäs se sinun nimimerkkisi onkaan, jota treffeissä käytät?
... hakea profiini nimimerkilllä "Jean".
surkea
Onneksi profiilistasi ilmenee, että olet Turun seudulta kotoisin. En nimittäin meinannut ensin uskoa lukemaani todeksi, mutta tämä em. seikka kyllä selvensi asiaa.
...se, keneksi minua luulet. Opiskelen oikeustiedettä, joten voihan sitä päätyä vaikka presidentiksi;)
En ole Turun seudulta kotoisin.
Mitä niin uskomatonta tuossa profiilitekstissä sitten on?
siis onko profiilisi tosiaan siellä? Raumaltako?
Turun seudulla olen asunut ja tulen asumaan, Raumalla asun tällä hetkellä, mutta kumpaakaan en ole vielä omaksunut kodikseni.
Olen mies. Kyllä profiilini on siellä. Äsken katsoin.
...profiili. Sinuna kävisin kyllä ottamassa siitä turhat "tosiasiat" pois ja tekisin sen hiukan houkuttelevammaksi, vai etkö etsikään seuraa?
Kerron siellä selvästi mitä seuraa nimenomaan en hae, sellaiseen sävyyn että idioottikin ymmärtää.
Kyse lienee siitä, että monet miehet hakevat ensisijaisesti lapsetonta naista. Moni ei ehkä lähde lähemmin tutustumaankaan sinuun, koska uskovat että sinunlaisia lapsettomiakin saattaa olla vielä olemassa.
Itsekin olen joskus heittänyt pyyhkeen kehään heti, kun olen kuullut mamman olevan kirjaimellisesti mamma. Tosin ko. henkilö ei muutenkaan ollut tyyppiäni. Jos mamma olisi kolahtanut muuten, ei lapsi olisi ollut mikään este.
ja olen huomannut saman, normaalin näköinen olen, kai myös mukava :) ja kun ilmoittaa lapsesta huomaa seuran juosseen pakoon... Olen kuitenkin myös törmännyt miehiin, jotka eivät ole ensimmäisenä vonganneet seksiä tai juosseet pakoon... Minua ei vain ole kiinnostanut sen enempää. Eli toivoa on. Mukavia miehiä, jotka hyväksyvät meidänlaisemme jämäpalat, hah, löytyy.. Odota vain sitä oikeaa, niin minäkin teen ;)
Ei yksi lapsi minulle este ole, jos nainen on muuten kiinnostava. Missäs päin Suomea asustelet? Onko sinulla profiilia täällä tai muulla treffipalstalla, että voisi vilkaista?
...ainakin täältä etelästä katsottuna. Vahinko.
Luin kaikki juttusi. Olisit just sopiva mun kaverille...vaikka en kyllä uskaltanut sille sanoa mitään. Paikkakuntakin oikea. Mistäs sinut löytää?
Suurin syy miksi yksinhuoltajat eivät kelpaa on se että monet heistä ovat moraalittomia ja tekevät lapsia ihan tuosta kenen kanssa vain. Arvonsa tuntevat miehet eivät halua pilata sukunsa mainetta menemällä semmoisten naisten kanssa naimisiin. On aivan sama onko hyväpalkkainen ammatti tai ei jos muut elämän arvot ovat vinksallaan.
Enpä ollut uskoa silmiäni, kun luin viestisi! Missähän komerossa asut?! Useimmat yksinhuoltajat ovat aivan tavallista kansaa, jolle vain elämässä on käynyt huono säkä: avo-/avioliitto ei onnistunut, syystä tai toisesta. Älä syyllistä kaikkia! Useimmat tekevät hirvittävästi työtä kasvattaakseen lapsensa ja taatakseen hänelle/heille kaikin puolin rikkaan elämän, huolimatta siitä, että esim. lasten isä on lähtenyt kylmästi lätkimään. Että mua ärsyttää tollaset mustavalkoiset tyypit! Minä olen kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti, olen hyvinpalkatussa työssä ja korkeasti koulutettu. Huolehdin yksin arkena lapsista sekä suuresta talosta ja sen veloista. Ja pärjään. Moraalini on täysin kohdallaan, on ollut ja on. Lapset ovat kaikki samalle isälle ja meillä oli pitkä suhde takana. Elämä ei vain aina vie niinkuin suunnittelee. Ehkäpä sinullekin joskus käy niin! Ja tälle alkuperäisen viestin lähettäjälle sanoisin, että vaikka olen nelikymppinen nainen, uskon silti löytäväni vielä elämääni rakkauden. En murehdi siitä asiasta. Se, joka minut tällaisena haluaa, se on minut myös ansainnut!!!
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Arvostan sinunlaisiasa naisia. Löydät varmasti itsellesi miehen, joka ansaitsee sinut. Alkuperäisen viestin lähettäjälle sanon että pää pystyyn ja lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Ja katsele niitä vähän vanhempia, kuten joku tässä viestiketjussa ehdottikin.
... kuulostaa täysin kohtuulliselta naiselta.
Mutta se alkuperäinen kirjoittaja, se että haukkuu toisia säälittäviksi yhden viestin ja treffiprofiilin perusteella, se ei ole fiksua. Ja nyt kun oikein muistelen, niin kyllä olen kuullut yhdestä juristista joka joutui olemaan palkattomassa harjoittelussa kun ei saanut ilman kokemusta työtä. Että se siitä taatusta työllisyydestä.
Yksinhuoltajat! Rima alas! Lapset on jo tarpeeksi monille miehelle este seurustelulle. Ette voi sitten enää lähteä miehen suhteen hirveästi vaatimuksia esittämään.
Miten niin YH ei voi enää asettaa miesten suhteen rimaa ylös? HUH HUH, tuu jo sieltä kaapista ja hanki mies!
Miten joku voi olla noin pikkusieluinen? Ja sulla on ihan hirvee profiili mun mielestä, saattaahan siihen tarttua joku luuseri YH, joka on sen riman jättänyt alas...
Lasten takia sen riman on pysyttäväkin tietyllä korkeudella jottei elämään astu juoppo, väkivaltainen, hyväksikäyttävä kakkiainen joka mennen tullen jättää haitallisen vaikutuksen lapsiin. Puhunkin nyt pelkästään arvomaailman asioista, ulkonäköasiat on asia erikseen.
Joten kyllä meillä yksinhuoltajillakin on täysi oikeus "vaatiakkin" jotain tulevalta kumppanilta sillä lapset ovat huomispäivän aikuisia. Kumppaniehdokkaalla on suuri vaikutus lastemme henkiseen kehitykseen, niin hyvässä kuin pahassakin.
Ja onhan niitä työttömiä ihan muissakin ihmisluokissa...näin olisin käsittänyt. Moraalittomiakin löytyy ihan ydinperheistä...On pettävää, työtöntä, naimisissa olevaa äitiä ja isää, on vanhempien luona asuvaa työtöntä ylioppilasta, on perheensä ja lapsensa hylänneitä, työssäkäyviä miehiä...Miksi meidät yksinhuoltajat sitten tuomitaan aina alinpaan helvettiin vaikka yhteiskunnassa on ihan tarpeeksi muutakin mihin tarttua kun vituttaa?Ei se kaikki paha meistä sikiä! Ihmisiä mekin olemme ja oikeus meillä on samat kun muilla.
Terv. Yrittäjyyttä opiskeleva yhden lapsen yh
Kyllä, Jean, olen varsin kohtuullinen nainen. Mutta missään tapauksessa minä, yksinhuoltajaäiti, EN laske rimaa miesten suhteen alas, vaan aivan päinvastoin. Miehen pitää olla MIES, jotta hän tosiaan ansaitsee minut ja lapseni. Ja sillä, että on MIES, ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai minkään ulkokultaisen kanssa!
>Ja sillä, että on MIES, ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai minkään ulkokultaisen kanssa!<
Kuten sanoin, täysin kohtuullinen nainen.
Tuo asenne on aika yleinen yksinhuoltajien keskuudessa. Juuri siksi haluan naisekseni YH:n.
Avioeroja on yli 18000 vuodessa ja lisäksi avoerot, joista ei pidetä mitään lukua. Ydinperhe alkaa olla harvinaisuus tänä päivänä. Yksinhuoltajuudella ja moraalittomuudella ei todellakaan ole syys-seuraussuhdetta. Arvot eivät ole kiinni siviilisäädystä vaan ihan muista asioista. On hyvä muistaa, että arvot ja moraali ovat suhteellisen pysyviä, eivät ne mihinkään häviä kun ihminen eroaa. Kukaan ei onneksi tosissaan usko tuollaista sontaa "arvonsa tuntevista mieheistä ja suvun maineesta".
Muuten asiallinen kirjoitus, mutta mustavalkoista tekstissäsi oli se, että esimerkissäsi kerroit vain isien lähtevän lätkimään.
Kyllä ne äiditkin lähtevät ja jättävät perheensä..
Olet aivan oikeassa. Puhuin siksi vain yksinhuoltajaäideistä, koska edellä arvosteltiin juuri NAISTEN moraalittomuutta. Miehet eivät kuulemma halua yksinhuoltajaäitejä, koska juuri NAISET ovat moraalittomia. Aivan samalla tavalla myös äiti voi jättää perheensä. Aivan kuin minunkin tuttavaperheessäni kävi.
Ehkä sinussa sittenkin on MIESainesta!
vaikka olen yh en sua huolis. Onhan niitä vkl-isejä yhtä paljon kuin yh-äitejä kun tietääkseni lapsen tekoon tarvitaan kaks. Olen seurustellut vkl-isien ja lapsettomien kanssa ja kaikille olen kelvannut yh:na.
Nyt olen löytänyt upean miehen jonka haluan ja joka haluaa minut ja hän on komea ja koulutettu ja lapseton.
Susta kyllä arvaan millanen olet. Et mulle kelpaa...
Tuskimpa yksinhuoltajat ovat sen kummempia ihmisinä kuin sinkutkaan. Se mikä tekee yksinhuoltajan kanssa seurustelun aloittamisesta vaikeampaa on se, että paketissa ei tule vain yhtä ihmistä jonka kanssa pitäisi tulla toimeen ja viihtyä vaan vähintään kaksi, usein enemmänkin.
Lapsi kun tarvitsee aikansa ja lapsettomalle se voi olla melko outo juttu varsinkin jos se äkkiseltään tulee vastaan. Kahdenkeskinen aika onkin "kortilla", mikä lisää haastetta suhteen kehittelyyn.
Lisäksi usein, joskaan ei aina, kuten kirjoittajan tapauksessa ilmeisesti, pitää sietää exää (lapsen isää siis) josta ei ole mahdollista (eikä pidäkkään) päästä eroon. Monille tuo lienee myös jollain tapaa hankalaa.
Tuossa nyt joitakin yleisempiä haasteita joita yksinhuoltajan kanssa suhteen aloittelussa mielestäni voisi tulla vastaan. Enempikin on, mutta ne sitten riippuvat jo enempi ihmisistä itsestään, elämäntilanteesta ym.
Ei siis mitenkään mahdotonta, mutta vaikeampaa kyllä kuin lapsettoman.
Niin, miksi suhde päättyi ja mihin? Mitä tapahtui?
Suhde päättyi, koska se ei toiminut. Lopetimme sen yhteisestä sopimuksesta ja muutaman viikon kuluttua huomasin olevani raskaana. Siinä sitten piti miettiä, mitä tekisin. Päätin pitää lapsen ja en ole katunut - hän on aivan ihana ja meillä on mukavaa yhdessä. Pidin välivuoden opinnoista ja keskityin äitiyteen. Lapsen isä tietää hänestä, mutta emme pidä yhteyttä. Elatusmaksut maksaa kunta.
Jokaisen tulisi ensiksi katsoa itseään peiliin ja etsiä
syitä itsestään. Etsi itsellesi ensin jotain henkisiä arvoja,
ennenkuin alat etsimään miestä.
Sama juttu voi tapahtua muidenkin miesten kanssa. Mitäs jos ottaisit päivän kerrallaan ja elelisit sinkkuna, etkä heti etsisi uutta miestä kun yksi on lähtenyt.
Jos mies ei hyväksy koko pakettia kokonaisuutena, niin on vaan oman pään ahtautta. Pää pystyy ja katso eteenpäin katse kirkkaana. Onneksi löytyy vielä meitä, jotka hyväksyvät tilanteesi ilman, että vanne kiristää päätä.
Kaikkea hyvää.
Ihan justäsken juttelin sen oikeustieteiden vastavalmistuneen kanssa, joka joutuu käymään harjoittelussa että saisi edes jotain työkokemusta. Ei paikkoja teille kaikille riitä, etkä pysty millään sanomaan mitään omasta työllisyydestäsi, varsinkaan jos opinnot on muuta kun loppusuoralla. Jos asut PK-seudulla, niin voit löytää paikan vaivalla, muualla se onnistuu lähinnä tuurilla, suhteilla tai pillulla.
Taattu työllisyys my ass.
Mutta edelleen arvostan sitä kun pidit lapsesi. Muuten käsitykseni sinusta liikkuu sfääreissä "saatanan hullu ämmä".
Lähisukulaiseni on osakkaana hyvin menestyvässä lakiasiaintoimistossa. Olen ollut siellä jo kesätöissä, joten työllisyys on todellakin taattu. Ja hyville löytyy aina töitä - myös lapsellisille.
Ja kysyit aiemmin, voisinko kuvitella deittailevani amiksen kanssa. No en todellakaan. Mieluummin olen yksin.
Halusin sinun tietävän että juristien työtilanne ei ole sellainen mitä voisi kuvitella olevan.
Pelität suhteilla. Eihän siinä. Nyt kun saan toisen ammattitutkintoni valmiiksi ja pätevyyskirjan MKL:ltä, niin osa suomalaisvarustamoista noudattaa työhönotossa filosofiaa "kaikki laivaan!". Sähkömiehistä todellakin on kova pula, tosin pahimmat ajat on jo takana. Ja palkka, no, jos menen ulkomaalaiselle laivalle, käytännössä konttilaiva tai RCCL:n risteilijöitä, niin sen pitäisi saada hiljaiseksi jo minkä tahansa akateemisen koulutuksen omaavan. Suomi on ainoita paikkoja koko maailmassa missä koulutetaan sähkömiehiä nimenomaan laivoille, ja valistunut varustaja ottaa sen seikan huomioon.
Toisinsanoen minun ei tarvitse suhteita käyttää että pääsisin töihin. En edes lähde täällä selostamaan mitä mieltä siitä olen.
Kehuin valintaasi pitää lapsi, ja tosiaan kysyin asiallisesti tosiaan mitä kumppanin koulutus merkitsee sinulle. Vastasit että olen säälittävä. Toivottavasti ymmärrät miksi luokittelen sinut "saatanan hulluksi ämmäksi"?
Niin sulla on vielä hyvät mahdollisuudet löytää se mies rinnallesi,tiedän paljon yh jotka ovat eron jälkeen löytäneet hyvät kumppanit.itse aikoinaan olin yh just siks että tulin raskaaksi vahingossa ja mies katkaisi välit, sillä hetkellä kun ilmoitin että menkat myöhässä,en halunut tehdä aborttia ja eihän se mies millään lailla tukenut mua,syytti vaan siittiöiden varastamisesta ja lupasi pistää omat piuhat poikki ettei vahinkoja enää satu, minun mielestä vastuu on kyllä kummallakin, jos on ilman kumia ja luulisi tän ensimmäisen lapsen isän sen tietävän sillä oli ennestään kaksi lasta,ja nyt mun tytön jälkeen syntynyt neljäs, eli 4 lasta 3 eri naisen kanssa ja kenenkään kanssa ei suhdetta.Olin jonkun aikaa yksinhuoltaja,ehdokkaita kyllä riitti,no lopulta rakastuin ja sitoidun yhteen mieheen meille syntyi poika ja nyt poika on yli vuoden ja meille tuli ero,minun tahdostani.Olen tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen, mutta olishan se kiva joskus joku rinnalle löytää.Herää vaan kysymys keneen uskaltaa luottaa?