Vajaa kaksi vuotta sitten,mies ilmoitti että haluaa avioeron 20 vuotisesta liitosta.Ilmoitus tuli yllättäen.Olimme olleet onnellisia tai ainakin minä olin ollut,tai ainakin elänyt siinä uskossa että liitto oli tyydyttävä myös miehelle. Hänellä alkanut suhde toiseen naiseen kuukausi aiemmin laivareissulla.Se todella tuskaisaa,tulla petetyksi,jätetyksi ja hylätyksi..yli vuosi meni ennenkuin inhoni miehiä kohtaan hellitti..nyt alkaa jo uskaltaa hiukan luottamaan ja uskomaan että rehellisiä ja suoraselkäisiäkin miehiä on olemassa..Vaikeinta oli koota omat pienet itsetunnon rippeet ja omanarvon tunto..mutta kuitenkin kasvan koko ajan ihmisenä ja uskallan alkaa elämään ja ehkä rakastuakkin..jonakin päivänä..
Kyyneleitä ja tuskaa..
eronnut nainen...
176021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
On mukava lukea, että vuoden se voi ottaa, ehkä kauemminkin, ennenkuin pääsee eroon siitä vihan tunteesta.
Kuukauden päivät olen minäkin erokamppailuani käynyt. Tunteet ovat jyllänneet laidasta laitaan. Lähinnä kuitenkin olo on surullinen ja tyhjä. Aikaisemmin en ymmärtänyt, miten voi olla tyhjä olo ja mitä se tarkoittaa. Nyt sen tiedän tarkalleen. Onneksi on elämää eli lapset ympärillä.
Eilen vielä luulin, että pahimmat itkut ovat jo takana päin. Mitä sitä höpöjä. En ollut tavannut silmätysten miestäni kolmeen viikkoon. Tänään sitten näimme. Hän kävi vähän auttamassa täällä entisessä kotona. Ihan mukavasti (=viileästi, tunteettomasti, riitelemättä) meni se pari tuntia, minkä hän täällä vietti. Lupasin kuskata hänet omaan yksiöönsä, kun vielä viimeisiä tavaroitaan otti mukaansa. Kun jätin mieheni uuden kotinsa pihalle ja heipat saatiin sanottua, tuli itku. Ajoin autoa ja itkin. Vieläkin itkettää ja v....ttaa ja vaikka mitä. Ja nyt on vasta yksi kuukausi takana. Varmaan seuraava ja sitä seuraava jne ovat aina aavistuksen helpompia. Helpompaa on, kun ei tuota entistään näe silmästä silmää. Kaipa se pitää paikkansa; pois silmistä, pois mielestä. Pätee tietenkin molemmin päin (minä pois hänen silmistä).
On tämä yhtä hittoa. Mutta eiku eteenpäin leuka pystyssä.
"Olimme olleet onnellisia tai ainakin minä olin ollut".
Siinä se tuli mistä paljon puhutaan näiden "shokkierojen" yhteydessä: Sinä olit onnellinen ja kuvittelit miehesikin olevan. Tuossa on kysymys yksisuuntaisesta kommunikaatiosta, jossa miehesi ei ole voinut aidosti ilmaista tunteitaan.Ja lopulta; vaikka olisikin niin ihan turhan takia podet alemmuuskompeksia erosta. Tapahtunut mikä tapahtunut.
kun siinä irvailet, että kyllä toinen voi olla tosi onnellinen liitossaan ja kuvitella, että kaikki on ookoo myös toisen puolella.
Mutta niin vaan käy, että joskus tulee yllättäen viesti, että se on loppu nyt. Just tämän kumppanin kanssa ei ole osattu keskustella näistä asioista. luulisin, että siinä on takana jonkinlainen häpeä: kun nyt tulee tällainen äkkisiirto tehtyä, niin hävettää oikein oma käytös. Ei siitä osaa silloin keskustella, kun ei tiedä kumminpäin sen sanoisi, ettei toista kovin loukkaisi. Ja sitten kumminkin loukkaa niin saakuristi, kun töksäyttää kaiken tuosta vaan.
Me ollaan tosi rupista sakkia kaikki tyynni!
Niinpä niin ne laivareissut toiset työnantajat suosivat niitä kun palkitsevat työntekijöitä että työporukalla laivareissulle jotta kotoväki ei näe mitä se touhu on ja se touhu on aivan perseestä ja monasti menee myös siihen Minunkin vaimollani on vaatimus kun työn antaja palkitsee niin pitää päästä. mutta onneksi on sellaisiakin työnantajia jotka ilmoittavat että mikäli tulee seuralainen niin sille hinta on se mikä sitten onkin. Yleensä olen sitä mieltä kylläkin että noille palkkio reissuille lähtee juuri ne joilla on halu pettää toki muitakin on mutta ehkä vähemmän. Tietysti onhanse niinkin kuten vaimonikin työpaikassa että miespuoliset työn antajan edustajat auttavat matkalla onnettomia naisi jopa hyttiin asti josta sitteen aamulla yhdessä aamupalalle. Tiedossani on muutamia jotka tiedän toimineen niin. Sekä auttaja ja autettu ovat kumpikin avioliitossa tahoillaan.
Völillä on käynyt mielessä että pitäisikö kupla puhkaista ja kertoa totuuksia. Että terveisiä vaan Osuuskaupanväelle.
laitoimme kesällä asuntomme myyntiin, uusi oli jo katsottuna ja lainat valmiiksi puhuttuna. neljä vuotta oltiin yhdessä oltu ja häistäkin puhuttu. heinäkuussa vielä sanoi että ollaan aina yhdessä. elokuun 28 ilmoitti kauppareissun jälkeen muutavansa perjantaina pois. ei ollut edes uutta naista. että kyllä näin voi käydä. uskomattomalta se tuntuu vieläkin. ei mennyt elämäni todellakaan niin kuin olin suunnitellut. ja vieläkin olen aivan rikki...
ei ne kaikki pettureita oo, jotka siellä laivoilla seilailee.
Eikä oo firman vika, jos joku pettää. Kerro vaan kaikki tyynni osuuskaupan väelle, joutuu nekin hiukan katteleen toimintansa perään. Sitä kun tulee hiukan sokeaksi toiminnastaan, ellei joku herättele.
onnea yritykselle. Ei se naistas kyl takas tuo.
Niin sitä vaan ajattelee niitä mainoksia (Enemmän perhemarket Prisma) tarkoitta varmaan että tulee uusio perheitä kuin omasta takaa.
Mutta mitenkä on jos hakee asioille julkisuutta
vaikka kohulehtien välityksellä. Vois kiinnostaa
vaikka jotain lehteä jossei ole mitään Matti Tsunami tai muuta kirjoitettavaa. Mainostahan sekin mutta ei ehkä toivottua.
Joten ei muutakuin mätäpaiseet puhki.
Jus päin vastoi hän lähti ja ilmoitti että takaisinei tuu. Tuskaista on ollut vaikka mies oon. Mutta en lähtenyt viinan tai panotielle.
Remonttia vaan tässä ja työtä, kyllä ne asiat siitä on lähteneet. Onneksi sain tukimiehen joka on ohjannut mua oikein. Jumalalle kiitos siitä.
Mutta oikein kun ajattelee, tämä oli mulle oikein, en oisi koskaan parantunut.
Oma elämän katsomus on huomattavasti parempi ja voimistuu.
Moni menee siihen harhaan, että vastaus
löytyy niistä panoista.
Niistä tulee vaan paha mieli.
Itsekin aikoinaan luulin että liiton ongelmiin ratkaisu löytyy vieraista miehistä. Ei löydy.
Yksinäisyydestä, hiljaisuudesta ja luonnosta
löysin jotain.
kun kaikkien on omat virheet itse tehtävä ja seuraukset kannettava, niin ei tuosta ole ohjenuoraksikaan kenellekään.
Eihän en panot muuta kun paineita helpottaa hetkellisesti.
"haisipa" eili ei niin suhteet syntyy ja kestää pidempään ja lyhyempää sekä myös katkeaa.
Mutta työ paikka reissuista sen verran että se on yksinkertainen se logiikka miksija mitä. Kyta enemmän työyhteisöissä on sekalaista työntekijä joukkoa eli naisia ja miehiä sekaisin taikka että työyhteisöt hakeutuu samoihin aikoihin joko "laiva seminaareihin " tai vastaaviin.
Tosihan se on että kun työja toimiala elää nimen omaan työntekijöiden uskollisuudesta työnantajaan ja työnantaja erittäin herkästi "omistaa" työntekijänsä ja sitäkautta heidän tunteensa ja identiteettinsä ja silloinhan valta ahneus ulottuu henkilöön ja hänen identiteettiinsä "parhaiten" siihen pääsee käsiksi ja siihen henkilöön oikeesti kun seurustelee ns: vapautuneemmin.
Rahan eli palkan kautta tämä murheellinen "omistuoikeuden siirtyminen" ihmiseen otetaan oikeudeksi ja silloin ei henkilön omia arvoja tai perhekäsityksiä saa tai juuri voi tuoda "häiritsemään" intiimiä työsuhteen kehitystä tuotannolistehokuuden tielle.
Joten porukat laivan ja hämmentäämään omia suhteitaan ja perhe arvojaan sekä hajoittamaan itseään että tulisivat "uskollisemmaksi" työsuhteelle ja avioituisivat Firmaan jolloin toimitusjohtaja voisi silitellä mahansapäällä nappeja jaka katsella kuinka hyvä "porukka" meillä on . Katsos kun ei paljon perhe ym työn ulkopuolinen elämä kiinosta. Ovat niin ihastuneita tähän toimialaan että melkein talkoilla tekevät.
Hajoita ja hallitse kuuluu termi. Se että naiset muka ovat jotan ityösuhde pyhimyksiä niin se on kyllä väärä tulkinta.
Pippaloiden hyppysuhteet ovat naisten virittämiä aivan siinä kuin miestenkin koska se on kaikkien katseltavaa kuinka kaatuvaa heinää niissä on. Vuoden aikainen paine purkaantuu jota on viritelty vaikka millä kaasupostilla pitkin toimikautta.
25v firman kehittämisen myötä, olemme päätyneet linjaan, jossa työntekijöille tarjotaan virkistystä tilaisuuksissa, jossa puoliso mukana. Teatteriin ja syömään linjalla. Tai kesäjuhlat jossa myös aina puoliso kutsuttuna.
Alkuaikoina, jolloin itsekin oli nuorempi, oli firman sisäisiä juhlia, jotka eivät pidemmän päälle rakentaneet hyvää yhteishenkeä. Työnantajana sanon, ettei ole firman edun mukaista, jos työntekijät sotkevat elämänsä sisäisillä salasuhteilla. Meillä on linja jonka mukaan tällaisissa tapauksissa, toinen saa lähteä. Ihmisiä ei tietysti voi irtisanoa noilla perusteilla, vaan asia hoidetaan pitemmällä aikaperiodilla, uraputki katkeaa meillä aivan taatusti. Meidän tavat tehdään jo selväksi töyhönotossa.
Mutta asiasta toiseen, firman kehittämisen myötä, on oman avioliiton hoitoon käytettävä aika jäänyt vähemmälle, ja eroprosessi meneillään. Vaimoni mukaan olen ollut naimisissa ennenkaikkea firmani kanssa, näinhän se toki ollutkin. Ja tulee olemaan myös jatkossa, meillä ei linja muutu työpaikkasuhteita ei tulla tukemaan vastedeskään.
siinä rehtiä peliä. Valitettavasti moni on toista mieltä tuostakin asiasta, eli suhteita ja romanssia pitää olla, jotta työtek. voi hyvin. Rakastunut kun on niin energinen. Tyytyväinen ja tyydytetty (seks.) työntekijä jaksaa painaa pitkääkin päivää.
Joillakin vaan saatttaa työnteko kärsiä, kun pää menee sekaisin näistä suhteista. Ja suhteen ja perheen ristiriidasta.
Paatuneitakin löytyy, jotka paskaa välittävät muuta kuin itsestään.
ja erosta 5 vuott.Vasta nyt alan tuntea että kevät saapuu jälleen!Yksin kävelin kaikki entiset paikat läpi ja näin siellä paljon hyviä muistoja melkein auringon paistetta!Mutta en haluaisi palata enää sinne!Ehkä tämä on sen merkki että elämä jatkuu ja en enää ahdistuneena mietin,miksi?Helpolla ei pääse varmaan kukaan jos on välittänyt vähääkään toisesta,nyt tuntuu siltä ja eroprosessin alussa on hyvä elää päivä kerrallaan,ehkä hetkikin ihan alussa.
Mutta siinä käydään läpi niin monenlaisia tunteita ja viha on yksi tunne jolla pääsee alussa irti.Lopulta ei vihaa mutta voi kyllä rakastaa haluamatta itselleen entistä puloisoa.
Rakastaa itseä ja myös ex-puolisoa vaikka ei halua enää elää hänen kanssa.On vaan hyvä olo että myös ex-puoliso voi hyvin!
Hienoa tekstiä ja ajatusta sinulla henkilöstö politiikasta. Olen itsekin yrittäjä tosi pieni ja alotteleva sellainen kylläkin, niin olen itsekin ajatellut asiat toteuttaa kunhan siihen asti yritksessäni pääsen. Mielestäni on hieno asia kaikin puolin kun työntekijöiden kumppanit tutustuvat ja näkevät henkilöt joista joskus kuitenkin puhutaan kotonakin. tietysti sellainen ei sovi koska ei saa perusteltua syytä lähteä yksin työkavereiden kanssa rilluttelemaan.
Mutta olen sitä mieltä että reilupeli on reilu peli, olen minäkin vaimolle sanonut että saa mennä jos välttämäti haluaa. Olen hänelle kylläkin sanonut että en niitä tule hyväksymään ja haen eron koska en enää ole valmis hyväksymä yksin yö reissuja jotka ovat pelkkiä rilluttelu juttuja. Hän sanoo että kiristän häntä ,en kylläkään ymmärrä miten minä kiristän koska ilmoitan vain kantani asiaan ja hänellä on valinnanvapaus ja olen sanonut etten tule alentumaan mihinkään uhkauksiin väkivaltaan itsetuho ajatuksiin enkä vastaaviin. Sen sijaan kerran kun otimme asian tiimoilta sanallisesti yhteen niin hän uhkasi ottaa lääkkeitä jotta nukkuu pois. Eli ketä kiristetään ja ketä ei.
Mutta kiitos sinulle tuesta ja toivottavasti saat myös omat asiat linjaan. Kyllähän minäkin teen pitkiä työpäiviä mm kotona töitä jatkaen. Mutta onko sillä eroa lukeeko jotain juorulehtiä ja uppotuu niihin vai tekeekö jotan muuta esim töitä.
Minun mielestäni voi rakastaa ja katsoa toista silmästä silmään rehellisesti mitään salaamatta ja peittelemättä. Siitä minä voimani saan en valheista vieraista suhteista tai vastaavista. Koska minulla on käsitys että valheen peitteleminen vie enerkiaa ja joutuu pelkäämään kiinni joutumisesta. Miksi siis sortua sellaisiin. Ymmärrän kyllä kieroon kasvaneita esimiehiä jotka syövät kuormasta eivät kenties muuten saa naista kuin eristämällä aviopuolisot ulkopuolelle ja tarjoamalla ruokaa juomaa (alkohlia) ja tietysti syvällistä sielunhoita sitten että kumpikin pää on tyydytetty. Tulee vaan mieleen että mitähän vaimokin niihin juttuihin sanoisi, No mutta sehän oli työmatka.