Menin sitten hankkimaan "salarakkaan" ja nyt on ihan mahdottoman huono olo. Menin sitten loppujen lopuksi vielä rakastumaan salarakkaaseen ja suhde on nyt ohi hänen kanssaan. Helvetinmoinen ikävä ja samalla paska fiilis miten olen kohdellut autuaan tietämätöntä puolisoani.
Tälläistä ei tule enää tapahtumaan. Eroan puolisostani kertomatta hänelle tapauksesta yhtään mitään ja alan elelemään yksikseni.
Tälläistä ei tule enää tapahtumaan. Eroan puolisostani kertomatta hänelle tapauksesta yhtään mitään ja alan elelemään yksikseni.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niin se on ja elämä jatkuu.
hyvä juttu
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Tiedän syyllisyyden ja samalla sydäntä raastavan ikävän.
Itsekin rakastunut salarakkaaseen ja yrittänyt "eroa" hänestä. Suru toisen menetyksestä on kuitenkin ollut molemmin puolin niin kova että emme ole kestäneet.
Älä ruoski itseäsi vaikka siihen kannustettaisiin. Hyväksy tosiasiat, käsittele ne ja jatka elämää yksin tai yhdessä. Rakkaus on voimakas tunne. Hyväksy oma heikkoutesi ja käy läpi mikä tilanteeseen ajoi. Eroa jos löydät siihen muita syitä kuin tekemäsi petos.
Anna itsellesi aikaa.
Yhtä elämäähän tässä eletään ja jos jotain on pielessä nykyisessä suhteessa, niin kaitpa sitä helpommin silloin ajautuu toiseen suhteeseen, vaikka ei niin olisikaan suunnitellutkaan.
En tiedä miten kestän ikävän, mutta parempi tosiaan jatkaa tästä yksin eteenpäin ja selvitellä ajatuksiansa.
eli ihastuin mieheen ja olen se salarakas. Suhde taitaa olla ohi,ikävä on koko ajan...
Kumpi lopetti suhteen, sinä vai "salarakas"? Miksi? Kiinnostaa, koska itse olen ollut suhteessa varattuun mieheen ja monta monituista kertaa tämä on ollut katkolla. Aikaisempaa kokemusta kun ei tällaisesta ole niin tulee joskus mietittyä miten nämä jutut päättyvät. Hyvin nyt eivät varmaan kuin prosentissa tapauksista.
Yhteydenpito vain lopetettiin. En osaa sanoa kumman puolelta se ero tuli.
minäkin olen samassa veneessä ollut jo nelisen vuotta ja vaikka järki sanoo et pitäs lopettaa
en pysty kuitenkaan niin ihanalta tuntuu olla murun lähellä, olen usein ajatellut aloittasinko uudelleen tämän suhteen kun tiedän kuinka rankkaa tämä kuitenkin henkisesti on niin päätös olisi KYLLÄ
mun tekis mieli käräyttää asiasta mut ei oo naisen numero,saan sen kyllä selville.En halua olla kakkonen...
Kaikki vaimot eivät nimittäin ole moksiskaan miehen salarakkaista. Esimerkiksi minulle on aivan turha soitella ykkösasemani toivossa.
tässä on maininnut että haluaisin ykköseksi... Itse en pystyisi pettämään jos olen suhteessa. Jos suhde on huono lopettaisin heti,mitä sitä turhaan yhdessä jos mikään ei toimi.
MIelestäni pitää olla rehellinen joka osapuolelle. Sain äsken kuulla eräältä ihmiseltä asioita tästä parisuhteesta eli en halua olla kakkonen enkä ykkönen enään.
IHmettelen vaan miten mies voi olla noin epärehellinen vaimolle,minulle ja työnantajille.
Ainaski työnantajalle täytyy salarakkaasta kertoo heti:-))) Nyt mä muuten ymmärrän miks sä oot kakkonen..Sä olet niin helvetin tyhmä..
vaan mulle kerrottiin.... No tämä asia saa jäädä tähän.
uskotko juoruihin?
Tärkeintä varmaan olisi tuossa tilanteessa lähteä ihan kunnolla ruotimaan sitä, mikä siinä nykyisessä suhteessa mättää. Kun alkaa kaivella ja kohdata paitsi toisen ja yhteisiä virheitä, myös omia erheitään ja vikojaan, on mahdollista vielä lähteä korjaamaan nykyistä suhdetta.
Minuun ihan sattuu, kun joku sanoo, että ilmeisesti suhteessani on jotain vikaa (enpä tosin tiedä tarkalleen, että mitä), siispä eroan, enkä edes yritä tehdä mitään suhteen eteen. Tyhmää, tyhmää, tyhmää.
Mietipä sitä puolisoa, että miltä hänestä tuntuu kun eroilmoitus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman minkäänlaisia selityksiä tahi asioiden käsittelyä. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos puolisosi mitään selittämättä tai edes yhtään suhteenne eteen yrittämättä vain lähtisi kälppimään ja jättäisi sinut kuin nallin kalliolle ihmettelemään ja kyselemään tuulelta, että miksi.
Eli. Puhu miehesi kanssa siitä, että sinusta tuntuu, ettei kaikki ihan toimi suhteessanne. Voit myös tunnustaa, ettet tiedä mikä se juttu on, mutta haluat sitä selvittää. Voit pyytää taukoa suhteeseenne miettiäksesi etäämpää asiaa (ja se tauko on sitten myös suhteen mietinnälle, ei uuden miehen etsinnälle). Pääasia, että opettelet sitoutumaan suhteeseen ja ajattelemaan asioita myös toisen ihmisen kannalta. Pettämisestäsi sinun ei tarvitse vielä puhua.
Minkä ikäinen oikein olet? Oletko teini, sillä ainakin viestisi kielivät kypsymättömästä luonteesta? Enkä sano tätä loukatakseni vaan ymmärtääkseni paremmin.
En ole todellakaan teini, mutta ehkä kypsymätön luonne. Tauko olisi kyllä nyt paikallaan ihan varmasti, mutta en tiedä voiko tuollaisen jälkeen jatkaa enää suhdetta, jos siihen päädyttäisiin.
Niin todella, jätä puolisosi ahdistuneena kyselemään miksi ja pakene kuin koira, häntä koipien välissä.
Olisiko sitten parempi loukata viimeisen päälle ja kertoa miten huonosti olen häntä kohdellut?
Kun itse olet elämäsi sotkenutkin. Mieti ensin itseksesi mikä on vialla, jos et osaa itsesi kanssa "puhua" ja löytää asiaan eri puolia, niin on niitä terapeuttejakin olemassa. Jos nyt keksit vain jatkaa vanhaa suhdettasi, ei mikään muutu parempaan, päinvastoin kun on luuranko kaapissa rasitteena.
On myös mahdollisuus nostaa kissa pöydälle ja kertoa, kriisi siitä vähintään tulee, kenties puolisosi heittää sinut pellolle. Mutta kriiseissä usein on se hyvä puoli, että ihmiset avautuvat, se kipu polttaa puheista paskan päältä, ja useille pareille se on ensimmäinen kerta kun kommunikoidaan avoimesti ja rehellisesti asioista niiden oikeilla nimillä.
Silloinkin ja mikäli kommunikointia ei tunteenpurkausten takia kyetä viemään rakentavasti eteenpäin, on se terapia hyvä vaihtoehto. Useilla suhteet menevät hiljalleen niin "lukkoon" että tarvitaan tuollainen petoskriisi niiden ruostuneiden lukkojen avaamiseksi.
Sitten se salarakas, se harvemmin on mitään todellista, pakoa jostain, omista ongelmista ja ikäkriiseistä. Ne suhteet harvemmin kestää arkipäivää, koska sellasesta ne eivät ole syntyneetkään. Ne on sellasta kerman kuorimista kakun päältä. Se salarakkaan ihanuus ja tunne sieluveljeydestä on omaa harhaa, ihastunut mieli luo itse omaan päähän illuusion jolla harvemmin on mitään tekoa itse sen ihmisen kanssa. Jos kysyy lähipiiristä mitä he ajattelevat tällaisen salarakkaan ominaisuuksista, luonteesta ym. Saa niin poikkeavat paragraafit omiin nähden, ettei sitä niistä samaksi henkilöksi tunnista.
Usein käykin, että kun aika pääsee vähän selvittämään päätä tällaisen salaraks suhteen jälkeen, ihminen itse ihmettelee, mitä oikein näin siinä tyypissä? Tämä johtuu juuri tästä ihmisen tavasta ihastuksen kohtaamisen, mieli maalaa sen aina ruusunpunaisella. Niinhän käy myös silloin kun ihastutaan omaan puolisoon, siinä erona kun aletaan elää arkea, niin pikkuhiljaa nähdään myös realisena se ihminen, näin ei pääse näissä salarakas hommissa käymään, koska mitään arkea ei niissä ikinä kohdata.
Et varmasti ole ainoa tuossa tilanteessa, yritäpä päästä siihen pienempään prosenttiin, joka kykenee ottamaan vastuun itsestään. Onnea myös.
Olet ilmeisen fiksu ihminen. Kiitos mielipiteestäsi.
Sitä terapeuttia olen myös harkinnut. En vaan käytännön tasolla tiedä mistä sellaisen hyvän terapeutin löytää.
Psykologit, alaviite yksilö- pariterapiaa.
karkuun juoksemalla. Jatkat samaa reilua tyyliä,
Ehkä haluan puolisolleni antaa mahdollisuuden parempaan suhteeseen. Toisaalta olisi itsekkyyttä jäädäkin ja haluaisin jotenkin rankaista itseäni käytöksestäni.
Itsellä on suhde toiseen naiseen jota en edes näe kuin muutamia kertoja vuodessa. Sielunkumppanuutta ja suurta rakkautta ruusunpunaisien lasien läpi katsottuna löytyy yllin kyllin. Ei auta vaikka kuinka yrittää miettiä että totuus ei olisi sellaista. Ikävä on niin hirveä ja vaikka on paskamainen olo omasta käytöksestä niin sitä kuitenkin rakastaa ja välittää aivan aidosti tästä ihmisestä.
Varmaan täytyisi mennä ensin itse johonkin terapiaan selvittämään ajatuksiaan ja ehkä sen jälkeen vielä vaimon kanssa yhdessä. Nyt on niin rikki että jos asioita alettaisiin selvittämään niin ei jaksaisi muuta kuin haluta erota...
En tässä mitään myötätuntoa hae enkä varmasti saakkaan mutta kaikille lynkkaajille että ei se maailma ole niin mustavalkoinen. Minäkin olin kymmenen vuotta vakaasti siinä uskossa etten koskaan tule pettämään vaimoani. Ja nyt olen siinä uskossa että jos tästä jotenkin selviän niin en todellakaan varmasti petä vaimoani. Ihan jo omista ja itsekkäistä syistä. Nimittäin toiseen rakastuminen ja ikävöiminen ja koko kuvion mahdottomuus ja mielettömyys on niin kovaa koulua ettei sitä halua vapaaehtoisesti kokea... Ja siltikin, päivääkään en ole katunut että tämän ihmisen olen löytänyt ja hänen kanssa onnellisia päiviä viettänyt
Miten äärettömän epäitsekäs sä olet! Että ihan siksi eroat mitään syitä selittelemättä, että puolisollasi olisi parempi loppuelämä.
Ihan varmaan niin joo.
Et ole kuule ainoa vätys, joka yrittää hankkia itselleen sädekehää tuollaisilla älyttömillä selittelyillä. Jos et ole mitään väärää tehnyt tai tekemässä, miksi sun pitää täällä tekojasi selitellä tai hankkia niille hyväksyntää?
edes yhden kerran elämässäsi ,että kerrot totuuden ja otat vastaan seuramukset. koska totuus tulee esiin kuitenkin ennenpitkään .kyllä vaimosi on edes totuuden arvoinen, vaikka nyt arvostat häntä taloudenhoitajana, joka pesee vaatteesi että pääset huoraamaan ,sillä sitä se on.pettämällä et petä kuin itseäsi. keksit syitä pönkittääksesi huonoa egoasi.ei niin itsekeskeinen saa olla että ehdointahdoin tekee syyttömälle kiusaa.jos vähänkään kunnioitat puolisoasi ja arvostat häntä, kerrot totuuden . se voi olla ensin kuolinisku ,mutta ehkä myöhemmässä vaiheessa vaimosi voijopa ymmärtää sinua. mitä kauemmin pitkität ja salaat asioita ,sitä syvemmälle kaivat omaa hautaasi, sillä ylhäältä kaikki nähdään...