Tässä meni tyttöystävän kanssa suhde poikki. Olen 17v. poika; Rauhallinen, kohtelias, ystävällinen, huumorintajuinen, ymmärtäväinen. Meni viikko sitte poikki mutta ollaan oltu tekemisissä aika paljon. Nyt käyn psykologilla tapahtuneen vuoksi ja tuntuu että masennus vie välistä voiton 100-0.. Ainoa asia joka tällä hetkellä lohduttaisi on se, että saisin käydä hänen luonaan kotona ja puhua mutta hän kieltäytyy, sanoo että on liian varhaista käydä toisen luona kylässä. Tuntuu että mun elämä on tästä osin elätty. Hän sanoi ettei voi tällä hetkellä seurustella ollenkaan mutta pelkään että hänellä on kiinnostusta jotain toista poikaa kohtaan. Jos näen hänet jonkun toisen pojan kanssa lähiaikoina niin voi olla että mun elämä on tässä.... Eli kysymys kuuluu: Mitä voisin tehdä että saisin käydä hänen luonaan ennen maanantaita?
Vaikeuksia suhteen jälkeen
Yksinäinen
162188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Just ton takia sä jäit yksin, mitä itsestäsi kirjoitit. Eli olet kiltihkö ja naiset rakastaa enemmän renttuja.
Hinkkaa lapaseen, ei se sun exä anna sulle enää
Vittu. Älä sä välitä noiden aikaisempien vastauksista. Oli vissiin ihan ensimmäisiä suhteita sulla? Sen myöhemmin oppii, vaikka se ei koskaan sen helpompaa olekaan, että aika parantaa. (klisee, joo, mutta myös totta) Anna aikaa itsellesi ja sure surusi, äläkä nyt mitään tyhmää mene tekemään. Kyllä se helpottaa, voit olla varma.
mä jo ajattelinki että toivottavasti edes joku ymmärtää.. asia on kato näin että musta on tullu hellyydenkipee ja muutenki tarvisin tukea mutta omilta kavereilta en sitä saa eli yksin joudun pohtimaan näitä. Koko tämä kaupunki ahdistaa ku täällä ei tapahdu mitään ja muutenkaan ei ole ollenkaan tekemistä ja sekin saa alamaille.. en vaan tiedä mitä tehdä..
Ensimmäinen suhde oli kyseessä ja tuokin tekee tästä niin vaikeaa ku ei 10 asiaa riitä mikä meissä oli yhteistä.. ja ku toi juttu tuli vaan liian äkkiä
Mun mielestä toi aika juttu ei ole ihan aina totta..Joskus käy niin että sitte vasta helpottaa ku uuden löytää. Mulla ainaki...
Jos kovin tuputat itseäsi takaisin niin saat pian exäsi vihaamaan sinua. Omani ei meinannut päästää millään irti ja nyt tunnen ainoastaan vihaa ja ällötystä häntä kohtaan. Riippuen siitä mitä kautta olette olleet tekemisissä, kannattaa antaa paljon aikaa toiselle, jotta voi olla vain kavereita. Jos haluat toisen vain takaisin, niin sen aistii eikä mikään kommunikaatio ole silloin mahdollista.
Kun suhde loppuu niin toiselle haluaa oikeasti sanoa vain "hei hei" ja kääntää selkänsä. Ikävää, mutta kivaa vaihtoehtoa ei ole.
En ole koko päivänä voinut muuta kuin ajatella tuota tyttöä... Tuntuu että tämä elämä on minun osalta ohi. Pelottaa tosiaan ajatus että hänellä ois uus mutta kun hänet oppii tuntemaan niin hän on tosi aikuismainen ja haluaa kaikille vain hyvää oloa. Toisaalta ymmärrän että hän tarvii omaa aikaa mutta minulla tämä on tosi rankkaa... Ei mikään ole tähän mennessä lohduttanut minua ja tuntuu että itsemurha-ajatuksia tulee päivittäin. Käyn psykologikka mutta siitäkään ei ole apua.. pelottaa..
älähän heitä elämääsi hukkaan särkyneen sydämesi takia. Tietysti alku on aivan kamalaa, tunteet heittelee ja ajatukset on vain tuossa yhdessä ihmisessä. Mutta ajan kanssa pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Ei tietenkään nyt tunnu kivalta, mutta oikeesti sun on vain annettava ajan kulua ja itkettävä ja surtava niin kauan ku siltä tuntuu. Ei kannata yrittää väkisin pitää yhteyttä tyttöön, se vie hänet vain kauemmaksi sinusta. Eli älä ota yhteyttä ainakaan kuukauteen, on minun neuvoni.
Muutama vinkki: urheile, harrasta ja tee jotain sellasia juttuja, jotka jäi suhteen aikana tekemättä. Keskity nyt sit vaikka koulunkäyntiin kunnolla, ku siihen on mahdollisuus.
Hellyyden puute on ehkä vaikein juttu, mistä toipua. Mutta vaikkei nyt siltä tunnukaan, niin tulet löytämään vielä uuden tyttöystävän, jonka kanssa suhde on tasapainoisemmalla pohjalla. :)
Kiitos, tuo helpotti. Viime yönä meinasin jo tehdä itelleni jotain muttaku en tehny sitä niin tavallaan kohtasin pelkoni ja nyt on paljon kevyempi olo. Kyllä tää tästä :) kiitoksia avusta ja kaikille hyvää elämän jatkoa!
Olen sinua vuoden vanhempi tyttö. Seurustelin poikaystäväni kanssa 3 vuotta. Hän jätti minut.
Erosimme n. 2,5 kuukautta sitten ja voin sanoa, että nyt alkaa helpottamaan. Ensimmäinen kuukausi on se pahin! Ajattelin, etten ikinä rakastaisi ketään toista ja, etten halua koskaan ketään toista.
Parasta sinun tilanteessasi todellisuudessa on se, ettei pidä mitään yhteyttä. Se on TODELLA vaikeaa ja aluksi se tuntuu lähes mahdottomalta. Mutta, silloin pääsee nopeamin käsittelemään eroa, ja pääsee siitä nopeammin yli. Älä missään nimessä mene tapaamaan ex-tyttöystävääsi muutamaan kuukauteen! Se repii sinut kappaleiksi.
Vaikka erostamme on nyt vasta 2,5 kk niin elämä alkaa jo hymyilemään. En tietenkään ole vielä päässyt yli, mutta ei ole paha olo koko ajan.
Kyllä se sinullakin helpottaa, vaikka nyt tuntuisikin kuin mitään ei enää olisi!
Aika parantaa haavat. Ihan varmasti. Tuossa tilanteessa ja iässä sitä ei vain millään voi uskoa, että näin voisi olla. Keskity tekemään kaikenlaisia muita juttuja ja huomaat, että päivä päivältä ajattelet häntä vähemmän ja vähemmän (edes sekunnin pari vähemmän). Kun aikaa kuluu, opit vielä hymyillen pyörittelemään päätäsi nykyisille tunteillesi, niin ylilyödyiltä ne vaikuttavat sinusta sitten kun aika on tehnyt tehtävänsä. Ei kannata pitää yhteyttä. Se on vain itsensä kiduttamista ja samalla ahdistaa myös kyseistä tyttöä. Otat vain ihan rauhallisesti, hetken kerrallaan, päivän kerrallaan, puuhailet omia juttujasi, ja aurinko alkaa taas jonain päivänä paistaa, se on varma.
mutta, jos en pidä häneen yhteyttä niin saakohan hän sellaisen kuvan etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan? Tuntuu että helpottais jo vähän mutta huono olo on silti lähes joka päivä. Kuitenkin lohduttaa seki että ollaan vielä parhaat ystävät mutta oisko hyvä idea että odottaa niin kauan että hän ottaa minuun yhteyttä kuin että itse ottaisin häneen yhteyttä?
Olen sinua vanhempi nainen, nyt 27-vuotias ja vuosi sitten silloinen kumppanini jätti minut melkein samasta syystä kuin sinun kumppanisi sinut. Asialla oli suhteellisen traagiset seuraukset, sillä yritin kaksi kertaa itsemurhaa seuraavan puolen vuoden sisällä siitä huolimatta että elämässäni niinsanotusti "oli muutakin sisältöä". Ei siitä sen enempää, mutta minunkin neuvoni on että älä enää ota siihen tyttöön yhteyttä! Hän alkaa inhota sinua, kuten minunkin exäni alkoi inhota minua. Ainoa mistä osaan olla vähääkään ylpeä vaikka tapaus hävettää minua edelleen, että ymmärsin lopettaa ikävöivät tekstiviestini jo parissa viikossa. Sinä et mahda sille mitään että se ihminen ei enää halua sinua! Se ei silti tarkoita sitä että elämäsi loppuosakin on menossa pieleen. Itselläni menee nykyään hyvin. Työskentelen laboratorioinsinöörinä, kirjoitan kirjaa, olen naimisissa muusikon kanssa ja meillä on valtavasti ystäviä ympäri Suomea. Minä en kelvannut yhdelle miehelle, mutta toisen jäte voi olla toisen aarre! Toivottavasti sinäkin pidät sen mielessä koko tämän ajan kun vielä taistelet tunteistasi eroon.
Ei tässä ole enää hätää. Olen jättänyt ikävöivät viestit pois ja ollaan sovittu että puhutaan murheista molemmat vain psykologille tai kavereille jne, mutta toisien kanssa pidetään vain hauskaa eli suomeksi kävi niinkuin suunniteltiin että ollaan parhaat ystävät :)
En nyt haluaisi kuulostaa mitenkään ilkeälle, mutta tuo ystävyys hyvin harvoin kestää. Varsinkaan aluksi, kun toisella/molemmilla on tunteita vielä jäljellä.
Nimittäin, mitä jos ex-tyttöystäväsi alkaa seurustella uudestaan kahden viikon kuluttua?
Ystävähän olisi iloinen hänen puolestaan..
Ja tunteiden käsittelyssä tulee aina se "viha vaihe".
Kovin harvalta onnistuu ystävyys pitkän suhteen jälkeen. Aluksi haluaa olla ystävä, koska on tottunut kys. ihmisen läsnäoloon.
Sanoisin, että ystävyyttä voi, jos voi, alkaa rakentaa sitten kun tunteita toista kohtaan ei enää ole. Minä puhun ex:n kanssa puhelimessa 1-2 kertaa kuukaudessa ja olemme miettineet tapaamista. Mutta olen sanonut, että kannattaisi odottaa vielä jonkin aikaa ennen kuin näkee.
Ei kannata hätiköidä.