Lähettääkö miehesi kaikki rahasi perheellensä? Onko teillä ongelmia tämän asian takia? Miten olette selvinneet niistä?
Oma tilanteeni on se, että olen 7 vuotta antanut periksi miehelleni tässä asiassa. Aluksi vastusin voimakkaasti, mutta rahat lähti ja sillä siisti. Tuudittauduin ajatukseen, että kyllä se rahan lähettäminen loppuu, kunhan miehen perheen asiat saadaan kuntoon ja voimme suunnitella omaa kotia ja lapsia Suomessa. Mies kuitenkin tuntee olevansa edelleen vastuussa perheensä rahoittamisesta ja hehän osaavat löytää juuri ne sanat, joilla rahat saa.
Rahaa on mennyt mitä turhimpiin asioihin valtavia määriä, joten siitä syystä me elämme suomalaisittain köyhästi. Perheeni ihmettelee, miten meillä ei ole varaa pitää edes autoaan kunnossa, joka on työmatkojen takia elintärkeä. Kuitenkin olemme ostaneet esim. kaksi eri autoa miehen veljelle.
Tilanteemme on nyt erittäin räjähdysherkkä ja riitelemme todella paljon. Erosta on puhuttu (viimeksi eilen)
Miehenikin myöntää sen, että minä olen antanut suhteessamme enemmän periksi, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään itse mitään asian korjaamiseksi. Hän itse otti taas kerran puheeksi, että seuraavan kotimaassa vierailunsa jälkeen alkaa meidän elämä ja rahan lähettäminen loppuu. Paitsi tietenkin, jos hänen äitinsä sairastuu ja tarvitsee sairaalahoitoa, lähetämme rahaa. Tämän minäkin ymmärrän ja olen sanonut sen hänelle jo vuosia sitten. En kuitenkaan jaksa luottaa hänen muihin sanoihinsa, koska olen kuullut ne niin monta kertaa ennenkin.
Onko kenellään ollut vastaavia kokemuksia? Mikä tilanne on tällä hetkellä?
Oma tilanteeni on se, että olen 7 vuotta antanut periksi miehelleni tässä asiassa. Aluksi vastusin voimakkaasti, mutta rahat lähti ja sillä siisti. Tuudittauduin ajatukseen, että kyllä se rahan lähettäminen loppuu, kunhan miehen perheen asiat saadaan kuntoon ja voimme suunnitella omaa kotia ja lapsia Suomessa. Mies kuitenkin tuntee olevansa edelleen vastuussa perheensä rahoittamisesta ja hehän osaavat löytää juuri ne sanat, joilla rahat saa.
Rahaa on mennyt mitä turhimpiin asioihin valtavia määriä, joten siitä syystä me elämme suomalaisittain köyhästi. Perheeni ihmettelee, miten meillä ei ole varaa pitää edes autoaan kunnossa, joka on työmatkojen takia elintärkeä. Kuitenkin olemme ostaneet esim. kaksi eri autoa miehen veljelle.
Tilanteemme on nyt erittäin räjähdysherkkä ja riitelemme todella paljon. Erosta on puhuttu (viimeksi eilen)
Miehenikin myöntää sen, että minä olen antanut suhteessamme enemmän periksi, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään itse mitään asian korjaamiseksi. Hän itse otti taas kerran puheeksi, että seuraavan kotimaassa vierailunsa jälkeen alkaa meidän elämä ja rahan lähettäminen loppuu. Paitsi tietenkin, jos hänen äitinsä sairastuu ja tarvitsee sairaalahoitoa, lähetämme rahaa. Tämän minäkin ymmärrän ja olen sanonut sen hänelle jo vuosia sitten. En kuitenkaan jaksa luottaa hänen muihin sanoihinsa, koska olen kuullut ne niin monta kertaa ennenkin.
Onko kenellään ollut vastaavia kokemuksia? Mikä tilanne on tällä hetkellä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kaikki rahat menevät meilläkin. Tosin vaimoni käy töissä ja ansaitsee minua paremmin, mutta kaikki mikä tulee myös menee. Vaatteet, ruoka, matkat ja elektroniikka ovat varsin kalliita kun on Japanilaiset kulutustottumukset.
Mutta toisaalta niistä on myös paljon iloa. (^_^)
Et sitten juntti tajunnut että ekalla kirjoittajalla fyrkat menee puolison KOTIIN.
Ei siis itse ko. perheen elämään vaan puolison sisaruksille ja vanhemmille.
Ja siitä saa eka kirjoittaja syyttää vaan ihan itseään. Tietysti aika ilahduttavaa, että joku ihan vapaaehtoisesti ilamisee tyhmyytensä täällä. Saa tuntea hetken olevansa viisas. Kiitos siitä.
Miksi hitossa lähettäisi!? Sen sijaan hänen perheeltänsä (joka siis on myös minun perheni, naimisissa kun olemme)tulee säännöllisesti ihania paketteja, joissa minulle koruja ja kenkiä yms aina yhtä odotettua paikallista oliiviöljyä, nam!
Meidän perheessä ansaittu raha on kyllä tarkoitettu oman perheen hyvinvointiin, enkä muunlaista päätöstä olisi koskaan hyväksynytkään.
Voimme auttaa kyllä rahatilanteemme puitteissa mieheni (tai minun) sukulaisia, jos apua tarvitaan, mutta emme koskaan ole lähettäneet emmekä koskaan tule lähettämään mitään kuukausittaista avustussummaa, jota suku sitten odottaisi suu auki kuin pienet linnunpojat. :oO Oksettava ajatuskin! Jos apua pyydetään, autamme jos tarve on tärkeä (esim. juuri vakava sairastuminen tms.).
Pistä miehesi kova kovaa vastaan, tuossa ei ole mitään järkeä! Ensinnäkin oma perheenne ja parisuhteenne kärsii JA homma on mennyt täydeksi hyväksikäytöksi miehesi suvun puolesta. Voin hyvin kuvitella, etteivät osaa edes enää kiittää kun raha juoksee taskuun pyytämättäkin... Sinuna pistäisi rahahanat nyt tiukasti kiinni ja jos mies ei siihen suostu, ilmoittaisin, että sitten muutamme hetkeksi asumiseroon - oppisipahan, ettei sitä voi lähettää kaikkia tienestejään muille, kun piru vie on myös syötävä ja asuttava jossain!
tilanne myös se että miehesi lähettää rahat koti maahansa ja säästää ne itselleen omiin tarkoituksiin tulevaisuuden varalta. Mahdollisen eron tullessa sinulla ei ole mahdollista saada osuuttasi niistä.
Suurinosa rahan lähettäjistä lähettää rahat omalle tilille "pahanpäivän varalle".
toisiin hyviin tarkoituksiin kuten esim. ääri-ählämi terroristijärjestöjen tukemiseen.
mutta vanhassa kotimaassa sataa jopa olla toinen perhe näillä miehillä koska avioliitot jotka he ovat sitoneet Euroopassa tai muualla maailmaa pitää heidän itse ilmoittaa asian omaisille virastoille kotimaassa ja sitä he eivät tee koska silloin eroaminen ja omaisuuden jako olisi heille epataloudellista.
ja aivan varmasti se äiti (toisen vaimon tytär) sairastuu.
Lyhyesti - olet erittäin naivi.
Olisi kannattanut ottaa suomalainen työmies! Mutta taisit olla liian ruma niille.
Ajatelkaas nyt vähän. Miehen kotimaassa on olematon sosiaaliturva ja siitä johtuva perhekeskeinen elämäntyyli. Miten ihmeessä se siitä muuksi muuttuisi?
Kovin taitaa vielä olla tavallista, että kotona kehutaan, kuinka hyvin ulkomailla on pärjätty, vaikkei olisikaan. Tottahan köyhät sukulaiset kotimaassa luulevat miestä rikkaaksi ja pyytävät sen mukaan. Ja kun auttaminen on maan ja kulttuurin tapa, niin onhan siinä nieleskelemistä pohjoimaisen hyvinvointivaltion kasvatille.
Miehesi menettäisi kasvonsa, jos lopettaisi rahan lähettämisen. Niinpä hänellä ei mielestään ole muuta mahdollisuutta, kuin valehdella sinulle. Niin että mitäs luulet, loppuuko liittonne vai rahan lähettäminen ensin?
Tosin, olisi sitä luullut tuon verran olevan jo asioista perillä useamman yhdessä vietetyn vuoden jälkeen.
Kyllä tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin että ei näissä maissa anneta rahaa sukulaisille ilman takuita takaisin maksusta aivan samalla lailla kuin Suomessa. Puuttuvan sosiaaliturvan täyttäminen lapsilta käsittää vain vanhemmat, siis isä ja äiti ei edes sisaruksia eikä myöskään laiskoja ja saamattomia sukulaisia.
Niin missä maissa? Aloittaja ei maininnut miehensä kotimaata lainkaan. Jos sinä et tiennyt, niin muut tietänevät, että perheen määritelmä on monissa maissa laajempi kuin suomalainen ydinperhe. Toisekseen siinä ydinperheessäkin saattaa olla tusina lapsia, joten auttamisen tarve ei helposti lopu.
Wille puhuu ihan asiaa. Monikulttuurisissa suhteissa on aina kaksi ihmistä, kulttuuria ja näkökulmaa.
Suomalaisesta näkökulmasta rahan lähettäminen ja sukulaisten auttaminen voi olla väärin ja kummallista, mutta toiselle osapuolelle se voi olla "pakko" ja itsestään selvä asia. Kompromisseja on siksi järkevää tehdä.
Itse tunnen vaimoni kotimaan kulttuurin, olemattoman sosiaaliturvan yms. ja hyväksyn täysin sen, että me (yhdessä) tuemme vaimoni lähisukulaisia esim. koulutus kustannuksissa, sairaalamenoissa yms. Minusta siinä ei ole mitään kummallista tai väärää vaan päinvastoin minusta osoittaa aitoa välittämistä sukulaisista se, että heitä auttaa jos vain voi ja jos he apua tarvitsevat.
Itsekkäämmällä asenteella rahaa toki säästyisi, mutta perheonni voisi siitä kärsiä, samoin suhteet vaimon perheeseen. Itse pidän rahaa paljon vähempiarvoisena asiana, kuin onnellista ja tasapainoista perhe-elämää.
Rajansa tietenkin kaikella. En minä hyväksyisi auton ostoa vastikkeetta vaimoni veljelle tms. luksusta. Todellinen ja välttämätön tarve on eri juttu.
Minkä maalaisen miehen kanssa olet naimisissa? Minunkin mieheni lähettää rahaa perheelleen ja olen niin raivoissani. Olemme eläneet niin tukalassa taloudellisessa tilanteessa ja nyt kun edes hieman helpottaisi niin sinnehän pitäisi lähteä 100 - 200 euroa kuukaudessa. Ja ottaen huomioon, että mieheni ei ole töissä vaan työvoimatoimiston työharjoittelussa. Minulla ei ole enää minkäänlaista kiinnostusta tutustua tai pitää yhteyttä hänen perheeseensä. Kai silmät kiiluen ovat kiinnostuneita minusta kun luulevat, että olen rikas euroopalainen nainen. Kaikki euroopalaisethan ovat rikkaita ihmisten mielestä, joiden yleissivistys on nolla.
Perhe on hankkinut 9 lasta ja kun eivät itse pysty heistä huolehtimaan niin muidenhan se pitää. Jos perheen varallisuus ei ole paras mahdollinen, miten olisi ehkäisy? Hänen isä ja äitinsä tosiaan ovat molemmat kotona ja euroopassa pitäisi hiki hatussa muiden tehdä töitä, että elävät. Edes lukemaan perheen äitä ei ole viitsinyt opetella, jos halua löytyy uskoisin sen olevan mahdollista. Suomessa osa lapsista opettelee "itsekseen" jo ennen koulun alkua.
Jotenkin tuntuu, että köyhimpien maiden kansalaisten ja "länsimaisten" maiden ihmisten ei tulisi olla kanssakäymisessä, kun sieltä puolen ollaan kädet ja suut vai auki..grrrr
aika tylyyn sävyyn puhut miehesi äidistä ja isästä..
ei ole kovin paljoa rahaa. Sen verran kehitysmaasta länsimaahan päässeen kuuluukin lähettää kotimaahansa kuukausittain. Eriasia on kannattaako kenenkään ottaa riesakseen tuollaista työtöntä rahojen lähettäjää. Jos miehellä sattuisi olemaan kunnon työpaikka ei olisi mitään ongelmaa mutta työpaikan saanti massatyöttömyyden aikana ei ole todennäköistä ulkomaalaistaustaiselle vaikka olisi minkälainen koulutus.
Se on aika iso raha jos toinen on työtön ja toinen opiskelija (osa-aikatyössä) ja Suomen hintatason huomioonottaen..
ja onnea vaaan ja taas kiitos lähiöblondille elämänsä ja maamme pilaamisella työttömän ja kouluttamattoman mutrusuun Suomeen tuomisesta!
Hottentotit pysykööt omissa teltoissaan!
Tosiaan jos todellakin on kysymys, että ei ole rahaa ruokaan tai tapahtuu sairastuminen totta kai autetaan. Mutta kun riesa on joka kuukautinen, että perheellä olisi vähän parempi elintaso. Tiettyjen maiden kansalaiset ovat todellakin helvetin riesoja. Eurooppalaisille ollaan kateellisia ja jos äo eri olisi niin matala tajuaisivat että parempi elämä saavutetaan työnteolla ja älykkyyttä kayttämällä, grrrrr..
Onhan se nyt sanomattakin selvää, että arabimiehen äiti, isä, veljet ja sisarukset ovat yksinkertaista läskiä suomiblondia tärkeämpiä.
Mieheni ei ole koskaan lähettänyt rahaa perheelleensä. Lahjoja ostelemme useasti, mutta rahaa mieheni perhe ei isänsä kohtuullisen suuresta eläkkeestä johtuen tarvitse. Käyttörahamme ovat lisäksi erilliset, joten minua mieheni rahojen lähettäminen ei muutenkaan kovin paljon haittaisi. Muutaman kerran olen asiaa häneltä kuitenkin tiedustellut, koska tiedän monen hänen maanmiehensä rahaa säännöllisesti lähettävän.
Monet kuulemma tuntevat velvollisuudekseen lähettää rahaa, koska vanhemmat ovat aikanaan elättäneet lapsensa ja usein myös maksaneet heidän koulutuksestaan. Huonommin koulutetuilla useasti on köyhät vanhemmat ja ehkä paljon sisaruksiakin, jolloin moni tuntee velvollisuudekseen parempaan elämään kiinni päässeenä auttaa vanhempiaan vaikkei itsekään paljoa ansaitse. Tietynlaista elinikäistä velan takaisinmaksua siis. Monesti tuo pienikin summa on suuri köyhälle perheelle, ja mikäs siinä niin kauan kuin rahan lähettäminen omista lähtökohdista on mahdollista. Erityisesti, jos kyse on edes jotain peruskoulun jälkeisiä kouluja käyneestä, tuo velvollisuus "maksaa koulutus takaisin" on aika monella.
Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että haluaa auttaa näin perhettään maassa, jossa sosiaaliturva on olematon. Toinen asia on tietenkin se, että tyhjästä on paha nyhjäistä, eikä liiallisuuksiin saisi auttamisessakaan koskaan mennä.
Toivottavasti saatte ratkaistua ongelman puhumalla. Rahariidat kun ovat aina niitä turhimpia, mutta valitettavasti myös usein niitä vaikeimpia suhteessa kuin suhteessa. Tsemppiä!
Tavallaan ahdistaa, kun itse on tehnyt kovasti työtä kouluttautuakseen ja tietää, että jos ja kun Suomesta koulutusta vastaavaa työtä löytyy tietää, että töitä myös joutuu tekemään. On todella ärsyttävää ja motivaation lannistavaa jos hedelmät tästä työstä menevätkin jonnekin (hemmetin) marokon sukulaisten auttamiseen. Jotenkin myös ihmetyttää, kun perheen isä ei käy minkäänlaisessa työssä. Luulisi, että edes jotakin löytyisi jos kovasti yrittäisi, mutta ongelma taitaakin olla, ettei oikein jaksa yrittää. Mieheni enoissa ja sedissä löytyy todella varakasta porukkaa Suomenkin mittakaavassa. Asutaan 5 kerroksisessa talossa ja aamulla mietitään mikä 3 - 4 autosta tallista otetaan käyttöön..Mieheni äitihän on koko ajan pyytämässä rahaa velipuoleltaan ja paljon pyytäjiä löytyy muustakin köyhemmästä suvusta.
Iso ongelma Marokossa on, että ihmiset luulevat rikastuvansa toisia huijaamalla, kukaan ei tajua, että kun osaat jonkin asian hyvin ja käytät hieman liikemiesvaistojasi saat kestävästi parempaa elintasoa perheellesi. En tiedä miten voi pitää yllä ihmissuhdetta ihmisiin, jotka luulevat hyötyvänsä sinusta. Suomessa tälläiset ihmiset jäävät hyvin pian yksin, puhelin ei soi eikä vierailulle kutsuta.
Itse en tule varakkaasta perheestä, pääoman Suomessa voi hankkia opiskelemalla. Mieheni on muuten kunnollinen ja kultainen ja kohtelee kuin kukkaa kämmenellä. Myöskin harjoittelupaikoissaan hän on ollut ahkera työntekijä. Tuntuu vain, että Suomessa työllistyminen tuntuu niin vaikealta, täytyy ja suunnitelmissa onkin ulkomaille muutto.
Ruotsissakin ulkomaalaiset ovat osa yhteiskuntaa velvollisuuksineen ja oikeuksineen.
Hyviä jatkoja sinulle Öznyr ja mennään reippaasti elämää eteenpäin! :)
Tosiaan, tuo muiden ihmisten hyväksikäyttäminen ja huijaaminen on aika yleistä monissa etelän maissa. Mielestäni ei ole mitään syytä lähettää rahaa ihmisille, jotka muutenkin tulevat hyvin toimeen. Varsinkin jos itselläänkään ei ole niin paljoa mistä lähettää.
Toisaalta, monille se kuukausittainen rahan lähettäminen on myös oikeasti todella tärkeää jokapäiväisen toimeentulemisen takia. Sosiaaliturva kun monista maista puuttuu kokonaan, ja kouluttautumisen sekä töiden saamisen kanssa saattaa tiettyjen ihmisten elinolosuhteista johtuen olla vähän niin ja näin. Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa eläessä helposti unohtuu, että kaikki mikä täällä tuntuu mahdolliselta ja näin ollen kritisoimisen arvoiselta jonkun toisen elämässä, ei ole käytännössä mahdollista monissa muissa maissa.
Mielestäni on ihan kauniskin ajatus tiettyyn pisteeseen saakka rahallisesti huolehtia vanhemmistaan, JOS tarvetta on. Ovathan he aikoinaan huolehtineet lapsensa hyvinvoinnista. Vanhempia/sisaruksia laajemman perhepiirin säännöllistä rahallista auttamista en kuitenkaan ymmärrä. Näiltä kun harvemmin saa huolehtimiselleen mitään vastakaikua. Haluavat vain hyötyä toisten kustannuksella. Mutta siis jos oikeaa tarvetta mieheni vanhemmila olisi, ja itse ansaitsisimme tarpeeksi, en katsoisi mieheni rahan lähettämistä pahalla. Hehän ovat jo elämäntyönsä tehneet, ja sillä myös mieheni ja hänen sisarensa aikoinaan elättäneet. Ihan mielelläänhän tuollaista "velkaa" pois maksaisi, jos tarvetta ja mahdollisuuksia molempia olisi.
Vaikea ongelma siis tuo, mihin auttamisen ja liiallisen auttamisen/hyväksikäytön raja pitäisi vetää. Onneksi ei ole aiheuttanut ongelmia meillä :) Molemmat olemme kotoisin keskiluokkaisista perheistä, mutta onnea on (varsinkin miehelläni) ollut matkassa sen verran että olemme onnistuneet kouluttautumaan yliopistotasolla. Töitä on tähän mennessä riittänyt ihan hyvin, välillä vaihtelun vuoksi myös mieheni kotimaassa. Tulevaisuudestahan ei tiedä, joten mitä sitä murehtimaan :) Hyviä jatkoja myös sinulle.
Tiedän erään parin, jossa ulkomaalainen nainen tekee työnsä pimeästi eikä osta mitään. Kerää mustikoita, puolukoita ja sieniä pakkaseen. Mies maksaa kaiken ja vieläpä antaa vaimolleen rahaa. :D Kaikki rahat hän laittaa kotiimaansa tilille ja raivostuu miehen uteluista. Ja mies ei pysty maksamaan edes sähkölaskua :C Nainen on kertonut muille, että lähtee takaisin heti, kun on tarpeeksi rahaa. On kuulemma esittänyt niiiin rikasta naista kotimaassaan käydessään! Varmasti muutaman vuoden sisällä hän häipyy.
Onpahan ukolle tulossa aikamoinen yllätys, kun "vaimo" häipyy ja lapset jää... Naisen maamiehet täällä Suomessa halveksuvat tätä naista yli kaiken!
Ja tämä on totta.
On uskomatonta millaisia hyväksikäyttäjiä voi löytyä, onko nainen venäläinen vai aasialainen..?
Onko miehellä ja naisella suurikin ikäero avioliitossa? Nainenhan aivan julkeasti käyttää hyväkseen vissiin kaikkia, jotka vain siihen suostuvat. No ainakin sen verran maamiehiltä löytyy selkärankaa, etteivät häne tekojaan tai häntä hyäksy. Jättäisikö hän lapsetkin kylmästi Suomeen..?
Kaikenlaiseen ihmiset kans uhraa elämänsä.
... vaan se joka maksaa.
Kannattaa muuten muista että noissa etelän maissa on hyvin yleistä että mies:
- elättää oman perheensä
- auttaa taloudellisesti omia vanhempia
- auttaa taloudellisesti vaimonsa vanhempia
Miehesi pitäisi olla iloinen siitä ettei hänen tarvitse elättää sinua tai avustaa sinun vanhempia. Se että hän ei viitsi mennä töihin ja vielä kehtaa pyytää sinulta rahaa omia vanhempia varten, kertoo siitä ettei hän välitä susta vaan hakee ainoastaan taloudellista hyötyä.
Oletkohan tullut höynäytetyksi,kannattais varmistaa ettei miehesi sattumoisin makasa kenties omaa asuntoa,omaan maahansa.Sinä voit olla vain välietappi hänen elämässään ja kun hänen tukipilarinsa täällä suomessa.