Jatkoa keskusteluun "Kyyneleitä ja tuskaa"!
Luin koko ketjun läpi, enkä voinut muuta kuin tarttua näppiksiin. Voi tuota paatoksellista ihmettelyä, kuinka mies halusi eron vaikka kaikki oli hyvin ja liitto onnellinen. (ainakin naisen mielestä) Huom! Siis naisen mielestä vain!!??
Nuo "sokeat" pikkuvaimot omassa pienessä maailmassaan, jossa ei ole tilaa muulle kuin lapsilleen, itselleen ja kodilleen. Ei MIEHELLE muuten kuin huonekaluna ja välttämättömänä "pahana". Ehkä isomman palkan kantajana ja remonttimiehenä jne. KULISSISSA!
Seksiäkin suhteissa edelleenkin oli, mutta miettiköön jokainen pikkupäässään oliko se "säälipillua" tai "velvollisuusseksiä"? Oliko sängyssä aina hellyys ja intohimo läsnä? Vai vain pelkoa, että mies eksyy vieraaseen sänkyyn jos ei pääse säännöllisesti purkautumaan?
Sellaista miestä ei vielä ole syntynytkään, joka ei kaipaisi arvostusta, huomiointia, kunnioitusta, hellyyttä ja lämpöä omassa parisuhteessaan. Miettikää sitä ja muistelkaa, saiko miehenne AINA tuntea sitä omassa kodissaan!
Tiedän naisista valtaosan olevan sellaisia, että kun lapset saadaan tehdyksi maailmaan, niin miehelle ei enää anneta juurikaan arvoa perheessä. Ei enää perheenpäänä, kuten ammoisina aikoina omien vanhempiemme aikaan.
Asetetaan lapset aina puolison edelle!
Pitäisi aina muistaa, että lapset ovat kuitenkin yhteinen lahja ja laina, mutta parisuhteen pitäisi kantaa lopun elämää.
Valtaosa miehistä alkaa miettiä asemaansa omassa kodissaan ja parisuhteessaan. Mies on pikkuhiljaa yhä tyytymättömämpi, vihjailee vaimolleen yrittäen jopa joskus keskustellakin, mutta pikkuvaimolla on niin kiire omien asioidensa kanssa, että hän ei ehdi edes pysähtyä kuuntelemaan saatikka keskustelemaan.
Siitä alkaa miehen turhautumisen tie, johon ei löydy muuta ratkaisua kuin ero ja oman itsensä uudelleen etsiminen. MIEHEN (itsessään) ja itsetuntonsa jälleen löytäminen on kuitenkin se tärkein asia tuossa tilanteessa!
Luin koko ketjun läpi, enkä voinut muuta kuin tarttua näppiksiin. Voi tuota paatoksellista ihmettelyä, kuinka mies halusi eron vaikka kaikki oli hyvin ja liitto onnellinen. (ainakin naisen mielestä) Huom! Siis naisen mielestä vain!!??
Nuo "sokeat" pikkuvaimot omassa pienessä maailmassaan, jossa ei ole tilaa muulle kuin lapsilleen, itselleen ja kodilleen. Ei MIEHELLE muuten kuin huonekaluna ja välttämättömänä "pahana". Ehkä isomman palkan kantajana ja remonttimiehenä jne. KULISSISSA!
Seksiäkin suhteissa edelleenkin oli, mutta miettiköön jokainen pikkupäässään oliko se "säälipillua" tai "velvollisuusseksiä"? Oliko sängyssä aina hellyys ja intohimo läsnä? Vai vain pelkoa, että mies eksyy vieraaseen sänkyyn jos ei pääse säännöllisesti purkautumaan?
Sellaista miestä ei vielä ole syntynytkään, joka ei kaipaisi arvostusta, huomiointia, kunnioitusta, hellyyttä ja lämpöä omassa parisuhteessaan. Miettikää sitä ja muistelkaa, saiko miehenne AINA tuntea sitä omassa kodissaan!
Tiedän naisista valtaosan olevan sellaisia, että kun lapset saadaan tehdyksi maailmaan, niin miehelle ei enää anneta juurikaan arvoa perheessä. Ei enää perheenpäänä, kuten ammoisina aikoina omien vanhempiemme aikaan.
Asetetaan lapset aina puolison edelle!
Pitäisi aina muistaa, että lapset ovat kuitenkin yhteinen lahja ja laina, mutta parisuhteen pitäisi kantaa lopun elämää.
Valtaosa miehistä alkaa miettiä asemaansa omassa kodissaan ja parisuhteessaan. Mies on pikkuhiljaa yhä tyytymättömämpi, vihjailee vaimolleen yrittäen jopa joskus keskustellakin, mutta pikkuvaimolla on niin kiire omien asioidensa kanssa, että hän ei ehdi edes pysähtyä kuuntelemaan saatikka keskustelemaan.
Siitä alkaa miehen turhautumisen tie, johon ei löydy muuta ratkaisua kuin ero ja oman itsensä uudelleen etsiminen. MIEHEN (itsessään) ja itsetuntonsa jälleen löytäminen on kuitenkin se tärkein asia tuossa tilanteessa!
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Sellaista miestä ei vielä ole syntynytkään, joka ei kaipaisi arvostusta, huomiointia, kunnioitusta, hellyyttä ja lämpöä omassa parisuhteessaan. Miettikää sitä ja muistelkaa, saiko miehenne AINA tuntea sitä omassa kodissaan!"
Aina ei voi kaikkea saada, ei nainenkaan saa mieheltä aina sitä, mitä haluaa.
Arvostus nousee toisen teoista, olemuksesta, suhtautumisesta. jos toinen vetäytyy yhä enemmän loitommas ja kaikessa kiinnittää huomionsa vain itseensä ja OMIIN haluihinsa ja menoihinsa, niin alkaa siinä arvostus yms. pikkuhiljaa karsiutua.
Jos perheen ulkopuolinen elämä on tärkeämpää jommalle kummalle osapuolelle, niin ollaan jo vaarallisilla vesillä.
Kotiin jäävä osapuoli tuntee silloin jäävänsä kaikesta osattomaksi, ulkopuoliseksi. Jotkut käpertyvät enemmän itseensä ja perhekeskeisyyteen, kun toinen yhä enemmän suuntautuu muualle. Tässä se oravanpyörä jo pyörähtää käyntiin: ei kohdata enää toisiaan vaan juostaan vimmatusti omassa elämässään. Eikä nähdä toisen pyristelyä tätä tilannetta vastaan.
Itsekkäät ihmiset alkavat pyöriä oman napansa ympärillä, valitettavasti. Omat halut, omat pyrkimykset, oma elämä nähdään tärkeämpänä kuin YHTEINEN vastaava. Sukupuoleen katsomatta.
sitä että lapset menevät edelle, sehän on ihan selvä asia kun vauva tai pienet lapset, mutta mies haluisi että suhde jatkuisi samanlaisena kuin ennen lapsia.
Mies voi olla kateellinen siitä että lapset yleensä ovat enemmän kiintyneitä äitiinsä eikä isä saa sitä samaa kiintymystä.
Kyllä miehenkin pitäisi kestää se muutama vuosi siinä "sivussa" kun lapset ovat pieniä, se vaatii äidiltä ja naiselta paljon voimavaroja imettää ja hoitaa niitä lapsia.
Tietenkin pitää hoitaa myös parisuhdetta ja arvostaa miestä ja molempien pitää arvostaa toisiaan mutta näin olen monta kertaa nähnyt kun lapsia tulee niin mies ei vaan kestä sitä...
pikkupoikia, ei siitä pääse mihinkään. Onhan niitä kunnon MIEHIÄKIN, mutta valitettavasti harvassa.
Tässäkö se nyt on parisuhteen karikkojen ensimmäinen etappi: miehen pitäisi kestää muutama vuosi sivussa kun lapset on pieniä.
Ai jumal-auta. Tuon ajatuksen allekirjoittajat saavat vast'edes kylpeä omissa tuskissaan. Ei heru tippaakaan empatiaa. Miksi ihmeellä miehen pitäisi kestää sivussa, syrjässä elämästä, jota itsekin on kenties ollut rakentamassa, ja lapsiensa osalta jopa omasta halustaan. Mutta naiset suureen ääneen edelleyttävät että mies, isä siitä vapaaehtoisesti ja sovussa pysyy syrjässä.
Olen luullut että kumpaisellakin on tarve kasvaa perheeseen, vanhempien rooliin. Naisen odotusajan etumatka näyttääkin olevan pääsylippu yksinoikeuteen, jonka jakamiseen mies, isä ei ole arvoinen.
Älkää hei pikkurouvat enää ihmetelkö miksi mies ei enää olekaan sellainen kuin te haluatte. Tehän annatte isille todella mahdottoman tehtävän: toisaalta heidän pitäisi olla perheensä tukena ja turvana, toisaalta ymmärrettävä olla sivussa, odottelemassa.
Miettikääs. Ensinnä. Suostuisitteko pikkuvaimot tilanteeseen, jos olisikin niin päin, että miehet synnyttäisivät ja ehkä imettäisivät pienokaisensa, ja teidät liki velvoitettaisiin varttumaan omaa vuoroanne joka tulee sitten joskus.
Toisekseen. Yrittäkääs miettiä, tämä on jo paljon vaikeampi,että mieskin saattaa haluta elää ihan sitä perhekeskeistä elämää omien rahkeittensa mukaan. Voi olla, että mies,isä haluaa antaa lapsilleen paljon ja sitäkin enemmän. Naisille on vaan noussut myytti permanenttiin kuvitellessa ettei lapsi tarvitse muuta kuin äidin.
Isille ei jätetä tilaa, heidän pitää etsiä tekemisensä muualta. En enää ihmettele yhtään niitä turhautuneita miehiä, jotka ovat vaimoilleen luottotiedot, tilitiedot, kameli tavaroitten kantamiseen,mekaanikko ja talonmies.
Aina välillä pitäisi miehen astua kulisseista RitariRohkeana, ja tyydyttää naisensa tarpeet, ojennella kukkapuskia ja pieniä lahjoja, mutta vain silloin kuin nainen haluaa.Tosin naisten ei tarvitse kuin ajatella haluavansa, ja tyrmistyvät,jos ajoitus ei menekään nappiin,eikä mies osaakaan lukea heidän ajatuksiaan, eivätkä siten tajua milloin statistista tulee miespääosan näyttelijä. Sitten taas voi kirjoitella palstoille miten tyhmiä miehet on. Yhtään ei ole vika naisessa ja hänen ristiriitaisessa viestinnässään: myös miehet reagoivat,vaikka eivät välttämättä osaa sitä analysoidakaan kahvikupposen äärellä viestintään kokonaisuutena: siihen mitä sanotaan, ja siihen mitä ilmeet ja eleet kertovat.
Taitaapi olla niinkin, että alan näitten sanojen myötä toivottelemaan tervetulleeksi miehen, joka tosiaan haluaa elää perheen kanssa, kokea pieniä ja suurempia iloja joita lasten kanssa, ei sivusta seuraamalla, voi nähdä. Ottakoon vaikka omat lapset suhteeseen mukaan, aina parempi, en arvosta miehiä jotka jättävät lapsensa paetessaan tympeää prisessamaailmassa eläviä vaimojaan, vaikka alan kyllä tajuta sitäkin. Eihän miehelle jää paljon muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä sivummalle.
kyllä miehen senverran pitäisi olla jo aikuinen, että ymmärtää vauvan olevan etusijalla äidille syntymän jälkeen, ja pystyä tukemaan yhteisessä hankinnassa, eikä vaan itsekkäästi ajatella, kun häntä ei nyt huomata.
Siitä raskauden aikaisesta kasvamisesta ja valmentautumisesta vanhemmuuteen: tuttavapiirissä suunnilleen fifty-fifty se, miten mies on halunnut olla mukana. Onko se lapsi yhteinen "yritys", toive, vai "kunhan nyt siitin".
Nyt eronneena on selkeästi kaksi kriteeriä.
- ulkoisesti: onko miehen hampaat hoidettu. Jos
hampaat on lyöty laimin, ei tosissaan välitä
itsestään, hygieniastaan tai läheisten
hyvästä olosta
- sisäisesti: millaiset suhteet ja millainen
asenne, yhteydenpito miehellä on lapsiinsa
Noista kahdesta selviää jo aika paljon. :)
noin. Mutta ehkä jotkut miehet tosiaan eristäytyvät perhe-elämästä omiin rientoihinsa ja jättävät lapset enemmän äidin harteille.
Meillä tosin on sovittu "marssijärjestykseksi" miehen aloitteesta, että hän hoitaa sairaat lapset, minun ei tarvitse olla töistä pois sen takia (olen sijainen, hän vakituinen).
Ja hyvin on mies lapset hoitanut, ei ole moitteen sijaa. Kiitollinen olen tästä.
Muuten, normaalissa arjessa mies ei niin ole läsnä, kun hänellä on paljon muita menoja. Harvemmin edes kysyy, miten lapsilla menee.
Vauva on juu äidille etusijalla, mutta kai se nainen muutakin on kuin äiti. En tiedä. Tuli vain mieleen. Taas yksi esimerkki lisää miksi suhtaudun skeptisesti lasten hankintaan. Minusta tulee äiti, en enää ole vaimo. Miehestä tulee mööpeli. Mikäli näihin palstalaisiin on uskominen.
NO Herran jestas sentään, on kait se äiti muutakin kun äiti, jos se mööpeli nostais persauksensa siittä sohvankulmalta ja auttais äitiä niin, kummasti äitistä tulis vaimokin.
...ja olen nainen.
Loukkaat sanoillasi loukattua. Koska siis loukkaannun, niin onko nyt sitten niin, että se älähtää, johon kalikka kalahtaa vai miten helvetissä sekin sananlause meni...
Minulle on seksi ollut aina tärkeää ja sen merkitys on ehdottomasti kasvanut aikuisiän myötä. Viimeiset 10 v parisuhteessamme ovat olleet ihan erilaisia kuin ne ensimmäiset 10 v mieheni kanssa. Mielestäni kummankin oma itsevarmuus on tuonut meidän seksisuhteeseemme uutta ihan viime aikoihin asti. Minä olen ollut ehkä se aktiivisempi osapuoli, minähän se esimerkiksi hankin "rohkeampana" meille seksileluja useaankin otteeseen, annoin niitä lahjaksi miehelle ja tosi innokkaana tälläiset lahjat vastaanotti. Ja näin seksielämämme sai taas uutta tuulta purjeisiin jne. Viimeisen viiden vuoden aikana olemme kokeilleet yhteisestä halusta lukuisat uudet jutut. Koska seksi on minulle ainakin niin tärkeää, olen kysynyt nyt äkkieron myötä mieheltä useasti siitä, että mitä hän ajatteli seksistämme. "Se nyt on aina toiminut loistavasti", "hyvää seksiä", "mitään ei olisi halunnut muuttaa" eli tämä ei todellakaan ole ollut säälipillua tai velvollisuudesta pökkimistä.
Tosiasihan on, että uusi nainen pihtasi ( mies oli toki halunnut häntä jo kuukausia sitten ), eikä antanut, ennenkuin minä sain tiedon hänestä ja tulin jätetyksi. Minusta on uskomatonta, että aikuinen mies rakastuu noin päätä pahkaa naiseen tietämättä millainen hän on seksin sarallakaan? Sanoinkin miehelle, että minä en ainakaan olisi jättänyt "kokeilematta" toista ennenkuin lopettaisin liki 20 vuoden suhteen. Mutta kuten sanottu, niin se oli kai tästä uudesta naisesta kiinni, miehelläni oli käsitys, että "heillä ei ole ollut tilaisuutta naisen lasten vuoksi vielä". Haloo?! Muistutin meidän hetkistämme sohvalla peiton alla telkkaria katsoessamme, isin ja äidin "päikkäreistä", karkaamisesta vaatehuoneeseen yhtäkkiä, lukkiutumisesta jopa vessaan tai yhteisistä vaahtokylvyistä ja näinä hetkinä lapset siis todellakin olivat saman katon alla. Meillä siis harrastettiin seksiä muutenkin kuin pimeässä peiton alla lauantaisaunan jälkeen.
Eli se oli siis sen uuden naisen valinta, että seksiä ei heru ennenkuin ero minusta on selvä. Voihan sen kauniisti ajatella myös sen naisen moraalina jos haluaa. Erikoinen tilanne vaan rakastuminen ilman seksiä näin 2000-luvulla mielestäni aikuisten kesken...Mutta ehkä sitten miehelleni ei olekaan seksi niin tärkeää? En tiedä. Pitkässä parisuhteessa seksuaalisuus ja seksinnälkä tietenkin vaihtelevat. Nyt jos mietin mennyttä syksyä, niin ehkä mieheni tosiaan olikin siinä aktiivisemmassa roolissa ja meillä oli varsin kiihkeää ja ihanaa viime kuukausina. Tähän on varmaan se selitys, että hän otti täältä sen mitä ei vielä sieltä saanut? Kuvitteli minut toiseksi. Kun kysyin, että miksi helvetissä meillä oli seksiä vielä muutamia päiviä ennenkuin pudotti pomminsa uudesta naisesta, että olisi nyt vähän enemmän "tehnyt eroa" minusta jollain tapaa, ettei tulisi näin shokkina; vastaus oli että nokun teki mieli.
Sokea vaimo olen kai silti ollut kun en ole mieheni ajatusten suuntautumista muualle huomannut. Hän on itse kuvaillut oloaan tässä perheessä jotenkin ulkopuoliseksi tänä syksynä, osaamatta tarkemmin selittää tuota ulkopuolisuutta. Voisi kai se olla sitäkin, että kun itse miettii vain toista, niin on vaikea keskittyä perheeseensä? Eilen kun sanoin, että minun on niin vaikea uskoa, että miehellä olisi ollut jotenkin paha olla tässä perheessä tänä syksynä, hän vastasi, että ei varmaan ole ollutkaan varsinaisesti paha olla. Ja hänhän epäilee, että ilman uuteen naiseen rakastumista, rakastaisi kai minua edelleen? Ota tästä nyt sitten selvää.
Surullinen olo.
on nyt vähän yleistänyt liikaa. Tuli arvostusta, tuli tussuakin,ei vaan aina kelvannu, vaikka tyrkytinkin, ei ollut mikään pelkkä raha-massi..
En todella tiedä, mikä tuli.
Vai oliko hänellä pelkästään miehen iki-aikainen halu ruikkia siementään jokapaikkaan, niinkuin eläimet tekevät. (tämä oli rumasti sanottu, mutta en nyt keksinyt kauniimpaakaan tapaa sanoa tätä). Toisia naisia ei ollut yksi, eikä kaksi,eikä kolme vaan monta. Yhtäaikaa.
Vähän mua lohduttaa se, että sama peli jatkuu uudessa osoitteessa, eli mihin koira karvoistaan...
pakko nyt vastata tähänkin viestiin ;). Meillä oli sama tilanne, seksi oli aivan loistavaa ja mies hoki aina, ettei koskaan ole nauttinut näin paljon, vaikka oli välillä vaikeampaa, niin seksissä ei koskaan ollut ongelmia. Hän myös oli kanssani viimeisen kerran sinä aamuyönä, kun jätti perheensä ip mennessä. Kysyin myös asiasta, hän totesi, ettei koskaan, ei koskaan tyytyisi vähempään mun jälkeen !. Kerrassaan loistaavaa, kylläpä tuli hyvä olo ! Näin meillä..
toisinkin päin.
Kun lapset on tehty, niin jonkunhan ne täytyy hoitaakin. Jos mies edelleen kulkee harrastuksissaan, jatkaa poikamieselämäänsä, niin vastuu lapsista jää äidille. Äläkä kuvittele, että vaimo hehkeänä ja halukkaana odottaisi miestä sieltä iltariennoista, harrastuksista/työpaikkatapaamisista, jos ei vastavuoroisesti koe olevansa tärkeä muuten kuin taloudenhoitajana.
Nainen (yleensä) joutuu odottamaan sitä minuutensa (NAISEUTENSA) etsimistä siihen asti, että lapset pärjäävät edes jonkun aikaa itsekseen. Mies sen sijaan samaan aikaan (kun lapset sitovat äidin kotiin) hakee onnea itsensä ulkopuolelta ja toiselta naiselta, joka vielä (toistaiseksi) katselee ihaillen. Kun ei totuudesta tiedä...
Eikä parisuhteessa kuulu kyttäillä ja epäillä. Toiselle pitääkin antaa omaa aikaa ja omia ajatuksia, eikä koko ajan olla kylki kyljessä tai silmälläpidon alla. Se suhteessa tyytymättömämpi osapuoli voisi avata suunsa ja kohdella toista silti edelleen kuin ihmistä, eikä jälkeenpäin vierittää syytä toisen harteille "kun et sä ymmärtänyt" ts. kun toinen ei udellut/roikkunut/ahdistellut.
Ja miehille siitä seksistä: parasta esileikkiä on arkiaskareisiin osallistuminen - sitä kautta naisen huomioonottaminen. Lämpenee kummasti!
se arvostus toimisi: "Ja miehille siitä seksistä: parasta esileikkiä on arkiaskareisiin osallistuminen - sitä kautta naisen huomioonottaminen. Lämpenee kummasti!"
Tää on just tätä. Rinnastetaan seksi ja kotityöt toisiina. Seksi on ikäänkuin palkinto hyvin tehdyistä kotitöistä. Tämmöiselle hyödykkeiden vaihdannalle on toinenkin nimi.
"Ja miehille siitä seksistä: parasta esileikkiä on arkiaskareisiin osallistuminen - sitä kautta naisen huomioonottaminen. Lämpenee kummasti!"
Jees, noin on marjat. Kun huomaan mieheni tekevän jonkun, ihan pienenkin asian, puolestani, niin kummasti se lämmittää. Mukavalta tuntuu, kun ei aina itse tarvitse tehdä näitä samoja juttuja, toinenkin ne pystyy hoitamaan.
En nyt tarkoita, että kaiken palkitsen seksillä, mutta kyllä ne asiaa auttavat.
avioliitossa ostetaan seksiä häikäilemättä ja kauppatavarana on jompi kumpi ja hinnasta sovitaan erikseen. Seksin osto/myynti on lainvastaista (jo/pian?), joten pian erot ovat nykyaikaa, kun aviopuolisot tuomitaan rikoksesta kuka mitenkin. Määrästäkö vai laadusta riippuu rangaistuksen ankaruus?
Seksi on seksiä, ostat tai myyt. Se on rakkaus ja toisesta välittäminen, joka tekee siitä sen erityisen jutun. Että silleen!
tai "oravannahoista".
Kyse on siitä, että huomioimalla kodin ja arjen osoitat arvostavasi vaimoasi oikeasti. Jos tuot kukkakimpun ja odotat kiihkeää iltaa - silloin ostat, mutta jos arkielämässä näytät, että vaimosi on sinulle tärkeä, se halu, intohimo ja läheisyyden kaipuu herää aidosti. Kokeile.
Ei nainenkaan lämpene ja ole mukana aktissa tosissaan, jos tietää, että vain sängyn kautta saa sinut viemään roskat, tamppaamaan matot tai ulkoiluttamaan lapsia. Katsopa peiliin - mitä näet? Onko sinulla puhtaat jauhot pussissa?
Nykynaisten (30-40v) yleisenä tapana on käyttää seksiä vallan välineenä. HYI! Se on rumaa ja aliarvioi miehistä miestä.
Olen ollut hyvässä avioliitossa 30v. ja sen peruselementit ovat rakkaus, luottamus, arvostaminen ja kunnioittaminen. Tietysti myös täydellinen seksuaalinen yhteensopivuus! Samat halut, toiveet ja rytmi..
Niin paljon kuin itse antaa, niin aina saa takaisin!
Kuitenkaan en ole koskaan odottanut mieheltäni "palveluita" seksin vuoksi. Meillä tekee työt ne, joka ensiksi ehtii. Minä teen etupäässä taloustyöt (mies kokkaa viikonloppuisin) ja kodin muuta siivoustyöt, kuin mattojen tamppauksen.
Usein mies tarttuu viikolla imuriinkin ihan oma-aloitteisesti, koska meillä on koira. Hän tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen ja minä taas puolestani hoidan pyykinpesun ja silityksen.
Kaikki toimi samoin jo lastenkin ollessa pieniä. Mies ulkoilutti ja kuljetti heitä harrastuksiin etupäässä, ainakin viikonloppuisin. Yhdessä ehdittiin kuitenkin harrastaa vielä urheiluakin säännöllisesti!
Mies tekee ns. miesten työt. Auton renkaat, pesun ja pihatyöt. Pesee myös huushollin ikkunat!
Jako on meillä jotenkin automaattisesti asettunut näihin uomiinsa, eikä asiat aiheuta närää puolin eikä toisin.
Kiitos on usein paikallaan puolin ja toisin sekä anteeksipyyntö ja -anto. (jos on tullut erimielisyyttä)
Parisuhteessa kiitollisuus ja nöyryys kuuluvat asiaan!
Jos se lastenhoito on vaikeaa oman itsensä kannalta ja on tullut valittua sitten hulttiomieskin niin eikö niitä muksuja voi antaa adoptioon tai jotain? Ei millään pahalla mutta teille pyhimysäideille mikään ei käy. Itse olen kasvanut pyhän marttyyriäidin kynsissä enkä halua enää kellekään toiselle samaa kohtaloa.
Tuolla ratkaisulla saisitte etsiä naiseuttanne rauhassa ja lastenne ei aikuisiällä tarvitsisi itkeä, että miksi äiti oli niin kylmä ja miksi olin äidille aina vain este ja tiellä.
joopa ällöttää miesruikuttajat. naisen pitäisi nostaa vaimon huomionpuutteen takia "masentunut" sika suosta kodin- ja lastenhoitovelvollisuuksien lisäksi antaa intohimopillua jne...
mikähän se on miehen rooli ja vastuu perhe-elämän onnistumisessa? senkin lapselliset ruikuttaja munapäät vetäkää händyyn!
.., mutta onneksi joku muukin oivalsi, että nainenhan tuon lorun oli naputellut. Miehinen näkökanta puuttui. Tai jos olet mies todella, niin sitten sinulla on feminisyys ylikorostunut..
Mutta palataan "sokeuteen".
Sokea on siis vaimo, joka ei näe, että mies on lähdössä. Ja kuurokin ja ajatustenlukutaidoton, kun ei vihjauksia huomaa. Paljon mahdollista. Uskon kyllä, että jos mies antaisi vartalonsa uuden elämän kasvuun 9kk:den ajaksi ja tarjoaisi uudelle tulokkaalle ruumiillaan ruokapöydän muutamaksi kuukaudeksi, niin mahtaisiko meillä olla Suomessa enää lapsia ollenkaan?! Voiko mies todellakin - isäksi tultuaankin! - olla niin sokea, että ei näe, mitä vanhemmuus on? Olisiko isä tyytyväinen, jos lapset jo varhain opetettaisiin siihen, että naiseus on rooli, joka menee äitiyden edelle? Ja että isälle arvostus ja huomio annetaan seksin kautta? Niin, opettaisimme lapsille, että naiseus on miehen miellyttämistä varten; äiti onkin eräänlainen huora kotonaan - temput on taidettava, aina.
Että miehen ei tarvitse kunnioittaa tai arvostaa naista. Että nainen saa rangaistukset ja arvostelut siitä, jos/kun ei huomio miestä tarpeeksi, oikealla tavalla ja aina. Tämänkö haluaisit opettaa lapsille? Tytöille mahdollisimman pienestä pitäen, että heillä ei ole arvoa muuna kuin miehen naiseuteen kohdentuvien unelmien ja toiveiden täyttäjänä?
Tuskin. Tuskin kukaan mies tai isä toivoisi sellaista!
Edelleen suurimman osan avioeroista hakee nainen. Kertooko se siitä, että nainen fiksuuttaan antaa miehelle mahdollisuuden löytää itsensä, kun tämä ei perhe-elämään sopeutunutkaan tai isyyteen? Vai kertooko se siitä, että naisetkin tarvitsevat mainitsemaasi kunnioitusta ja arvostusta, eivätkä sitä mieheltään saaneet? Ja jossain on nyt ajattelussa virhe. Toisista naisista moni on jonkun toisen vaimo, äiti kenties. Se ei sovi yhteen sinun ajattelun kanssa vaimoista, äideistä.
Mutta kaiken kaikkiaan eniten ihmetytti sinun tapa suhtautua ihmistä kohdanneeseen henkilökohtaiseen kriisiin. Ei voi olla tasapainoinen sinunkaan elämä, kun myötätuntoa ei löydy, moitetta vaan. Mutta niinhän sitä sanotaan, että on pakko arvostella muita, ettei kukaan omaa puutteellisuutta huomaisi. Ja niitä virheitä, joita on tehnyt.
No hei, eikö ne lapset olekaan tärkeitä?
eihän ne ikuisesti ole pieniä!!!
ja naisen suhtautumista seksiin ei kannata yleistää!
ei nainen ole aina se jolta vongataan ja pyydetään seksiä, halukkaitakin naisia on!
mutta esim. e-pillerit voi vaikuttaa haluihin ja muutenkin naisen tunne-elämään, eikä millään hyvällä tavalla välttämättä!
ymmärrän silti mitä tarkoitat!
olen nainen, ja myönnän ja tunnustan, että kun sain ensimmäisen vauvani, maailmassa eniten rakastin vauvaani! vauva meni miehen edelle!
toisaalat vauva tarvii hoivaa, ja ehkä siksi tämmönen biologinen reaktio tuleekin monille äideille...
mutta, meidän aikuisten ihmisten olisi hyvä omata suhteellisuudentajua ja kärsivällisyyttä (vaikeaa vaikeaa!!!) ja tajuta, että hyvin pieniä lapset ei kauan ole, tää tilanne muuttuu ja aikaa ja energiaa jää pian naisella taas miehellekin, ja kummasti alkaa seksiäkin tehdä mieli....
Joskus ois hyvä panna itsensä syrjään hetkeksi ja se "mitä minä tästä hyödyn?"-asenne, ja katsella asioita sillain kuin ne näyttää kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.
tarvitseeko sitten katua, kun ei ollut lapsen elämässä, nähnyt kasvua ja kehitystä, ollut lapsen kanssa kun hän tarvitsi isää ja äitiä?
vai voiko olla tyytyväinen itseensä, kun sai syrjäytettyä oman itsekkyyden ja ajatteli lapsen parasta...
ja vois miettiä, onko tämä lapsi ja tämän minun ainutlaatuisen lapsen onnellisuus tärkeää?
mikä on tärkeintä elämässä?
kangastusten perässä voi turhaan kulkea, kun onnea etsii, se vain pakenee ja katoaa, vaikka sen luulu olevan odottamassa ihan pikku matkan päässä...
ehkä se ois kuitenkin ollut siinä kotona...
petollinen on ihmissydän....
ja vielä lisään: "sokeita" miehiäkin on!!! ja paljon!
nainen voi itse "tehdä parhaansa" ja olla aktiivinen, mutta mies vain makaa telkun ääressä ja "vaimolle huutaa: tuo sitä kaljaa, eihän tätä kestä selvinpäin..."
siis vaikka kuinka selkeästi nainen kertoisi toiveensa, mies on vaan joojoo, mut ei tee mitään, kaikki miehet ei ole kovin aktiivisia edes seksi-
jutuissa :( !! Damn!
mutta jos nainen ottaakin oman elämänsä sankarin roolin ja lähtee bye bye! mies voi olla ihan hei mitä sää nyt... meillähän on ollu kaikki niin kivasti... (ja voi tulla tunne että nyt se vaan suree kun piika ja tarjoilija lähtee!)
ja sokea mies ei näe, miten epäarvostavasti on kohdellut naistaan....
tai näkee, vasta kun on liian myöhäistä ja nainen
on jo pois
Oletko miettiny miksi isästä tulee sohvalla oleva?.
henk.kohtaisesti minusta tuli tämmöinen.
juuri noista syistä mikä oli alkuperäisellä kirjoitajalla.Tuli lapsia, ukko oli välttämätön tarvekalu kun tarvittiin puita, nurmikon ajelua, ns.raskaampaa työtä.
no nyt on vonkaamiset ohi, ei kyllä kiinnosta muukaan ns. hellyys..olkoon...ei jaksa enää yrittää.
ollaan sohvalla, tulee urheilua..muu aika tietsikalla, ja joku sanois että katkeroitunut, ehkä? no joku sanois että hyväksyy ja on hiljaa.
t.mies yli neljäkymmentä
Senkus jätätte perheenne miehet, jos ei teitä tarpeeksi passata :) Tässä onnellinen pikkuvaimo, jonka mies lähti maailmalle,tta ei se minun maailmaani kaada :)
suora kopio uskottomuuspalstan yhdestä viestistä. Taisi olla eeva kijoittajana..