Mielipiteitä kaivataan,
Olen 25v vuotias mies ja seurustelin onnellisesti n.5vuotta, ja kihloissakin oltiin ja oma asuntokin ostettiin. Suhteemme aikana ei ollut yhtään kriisiä, vaikka riideltiinkin. Mutta nyt sitten tuli vähän aikaa sitten loppu, naisen taholta. Hän vaan ilmoitti, että ei tiedä mitä elämältä haluaa, ja hän haluaa lähteä jonnekin, ehkä muualle paikkakunnille töihin. Ennen tätä hän halusi asua joko kotipaikkakunnallaan tai samalla paikkakunnalla missä nytkin asuttiin. Pari viikkoa ennen tuota tapahtunut eroa hän oli vannonut rakkautta, mutta nyt hän valmis menettämään kaiken onnellisuuden, vaikka hän ei tiedäkään mitä elämältä haluaa. Vielä on huomattavasti vaikka asutaan eri paikassa nyt, että hän välittää. Mitä pitäisi tehdä? Tuntuu aivan kamalalta, kun ei ole mitään konkreettista syytä miksi erota? Se tuntuu pahalta kaikki halutaan lopettaa kuin seinään. Häitäkin kerittiin juuri suunnitella.
Onko tämä sitten hänen oman elämänsä kriisi vai mitä? Hänellä ei ole ennen minua ollut yhtään pitempää seurustelua tai juttua, onko tämä sitten syy että haluaa vielä kokea jotain uutta?Puheyhteys meillä on jonkinlainen, lähinnä käytännön asioita puhutaan, mutta suhdeasiat on kuulemma jo puhuttu, ja hän pelkää jutella niistä. Hän on kovin torjuvainen, jos juttu eksyy suhdeasioihin, eikä halua siis jutella niistä? Kaikkein ihmeellisintä, että oltiin parhaita kavereita, rakastavaisia, tätä kaikkea ja moni yhteinen haave toteutui, ja ollaan edetty rauhallisesti ja vakaasti. Sitten että yksi päivä lopettaa kaiken, joka tuli yllätyksenä täysin, eikä mitään merkkejä ilmassa ollut. Hän sanoi, että kaikki tuli hänellekin yllätyksenä.
Mutta tuntuu niin ihmeelliseltä, että ei ole mitään järkevää syytä, eikä minussa ole kuulemma mitään vikaa, mutta hän ei tiedä mitä elämässä haluaa. Nyt uuden elämän aloittaminen tuntuu minusta vaikealta ja mahdottomalta, koska tästä jutusta ei pääse yli? Tuntuu siltä, että on hylätty ja paha olo. Ja sitä jo miettii, että ei löydä enää noin ihanaa ihmistä, joka ymmärtää täysin sinua.
Olisiko jollain ideoita mitä pitäisi tehdä, että voiko vielä jotain pelastaa ja miten? Omalle asunnolle ei ole vielä mitään tehty mitään. Nyt ollaan siis eripaikkakunnilla joten fyysisesti ei nähdä? Kummallikin vielä tunteita, mutta tuntuu että toinen on lukossa omien tunteiden kanssa, kun ei tiedä mitä haluaa? Parantaako aika haavat vai mitä tulisi tehdä? Pitäskö olla soittelematta ja ottamatta yhteyttä, ja odotella että hän ottaa yhteyttä? Hyviä asiallisia vinkkejä otetaan vastaan, kiitos!
Olen 25v vuotias mies ja seurustelin onnellisesti n.5vuotta, ja kihloissakin oltiin ja oma asuntokin ostettiin. Suhteemme aikana ei ollut yhtään kriisiä, vaikka riideltiinkin. Mutta nyt sitten tuli vähän aikaa sitten loppu, naisen taholta. Hän vaan ilmoitti, että ei tiedä mitä elämältä haluaa, ja hän haluaa lähteä jonnekin, ehkä muualle paikkakunnille töihin. Ennen tätä hän halusi asua joko kotipaikkakunnallaan tai samalla paikkakunnalla missä nytkin asuttiin. Pari viikkoa ennen tuota tapahtunut eroa hän oli vannonut rakkautta, mutta nyt hän valmis menettämään kaiken onnellisuuden, vaikka hän ei tiedäkään mitä elämältä haluaa. Vielä on huomattavasti vaikka asutaan eri paikassa nyt, että hän välittää. Mitä pitäisi tehdä? Tuntuu aivan kamalalta, kun ei ole mitään konkreettista syytä miksi erota? Se tuntuu pahalta kaikki halutaan lopettaa kuin seinään. Häitäkin kerittiin juuri suunnitella.
Onko tämä sitten hänen oman elämänsä kriisi vai mitä? Hänellä ei ole ennen minua ollut yhtään pitempää seurustelua tai juttua, onko tämä sitten syy että haluaa vielä kokea jotain uutta?Puheyhteys meillä on jonkinlainen, lähinnä käytännön asioita puhutaan, mutta suhdeasiat on kuulemma jo puhuttu, ja hän pelkää jutella niistä. Hän on kovin torjuvainen, jos juttu eksyy suhdeasioihin, eikä halua siis jutella niistä? Kaikkein ihmeellisintä, että oltiin parhaita kavereita, rakastavaisia, tätä kaikkea ja moni yhteinen haave toteutui, ja ollaan edetty rauhallisesti ja vakaasti. Sitten että yksi päivä lopettaa kaiken, joka tuli yllätyksenä täysin, eikä mitään merkkejä ilmassa ollut. Hän sanoi, että kaikki tuli hänellekin yllätyksenä.
Mutta tuntuu niin ihmeelliseltä, että ei ole mitään järkevää syytä, eikä minussa ole kuulemma mitään vikaa, mutta hän ei tiedä mitä elämässä haluaa. Nyt uuden elämän aloittaminen tuntuu minusta vaikealta ja mahdottomalta, koska tästä jutusta ei pääse yli? Tuntuu siltä, että on hylätty ja paha olo. Ja sitä jo miettii, että ei löydä enää noin ihanaa ihmistä, joka ymmärtää täysin sinua.
Olisiko jollain ideoita mitä pitäisi tehdä, että voiko vielä jotain pelastaa ja miten? Omalle asunnolle ei ole vielä mitään tehty mitään. Nyt ollaan siis eripaikkakunnilla joten fyysisesti ei nähdä? Kummallikin vielä tunteita, mutta tuntuu että toinen on lukossa omien tunteiden kanssa, kun ei tiedä mitä haluaa? Parantaako aika haavat vai mitä tulisi tehdä? Pitäskö olla soittelematta ja ottamatta yhteyttä, ja odotella että hän ottaa yhteyttä? Hyviä asiallisia vinkkejä otetaan vastaan, kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Anna hänelle aikaa miettiä, mitä haluaa. Ei tule olemaan helppoa, mutta jos hän ei nyt selvitä itselleen Sinun arvoasi, jos hän ei tällä hetkellä ja yhteisten aikojen myötä sitä ymmärrä/tiedä/tunne, ei siihen tekohengitys auta.
Täytä elämäsi tyhjä huone harrastuksilla, liikunnalla, lukemisella, kavereilla. Ole tavoitettavissa (kohtuudella), jos hän haluaa puhua, mutta älä, ystävä hyvä, jää roikkumaan. Ellei hän nyt selvitä, mitä haluaa, epävarmuus jatkuu - ja Sinua saattaa sattua uudemman kerran.
Ja ihan turhaan.
Kun minä halusin lopettaa suhteen entiseen mieheeni sanoin samoja asioista kuin mitä sinun kumppanisi, koska en halunnut loukata toista. Odottelin jonkin aikaa erosta, ja aloitin uuden suhteen johon olin ollut ihastunut jo jonkin aikaa. Minusta sinun täytyy surra tämä suhde pois, antaa sen olla, eikä missään tapauksessa yrittää pitää sitä. Sinulle löytyy vielä se enemmän oikea. Ja ehkä on syytä sinunkin katsella elämää lisää, koska vaikutat kovin "sinisilmäiseltä" mutta myös miellyttävältä henkilöltä. Uskon että selviät tästä, koska tekstissäsi ei ollut kovin vihan tutnteita sisältäiä mietteitä. Porskuttele kohti uusia haasteita.
Nyt lyhyesti, että noinkin nuorena ei moni oikeasti tiedä mitä elämältään haluavat. Ja tapahtuu sitä vanhemmillekkin, kokemuksen mukaan vielä 30-45v,, ainakin. Se on aika tavallista, kun on hiukan hukassa. Mutta sinun kannaltasi tuo oli varmasti kova taka isku, ja se sattuu vielä pitkään (riippuu ihmisestä).
En sano että lopettaisit yheyden pitämisen mutta älä ainakaan kovasti näytä puoltasi siitä että haluat hänet takaisin. Ennemmin voit kysyä mihin päin hän suuntaa elämässään, ja ihan tavallisia kysymyksiä. Tietenkään ei ole hyvä olla mikään arpa kone, tavallisia asioitakin hyvä kysellä. Tue ja näytä uusia kuvakulmia että kannattaakos tämä nyt sittenkään..
Tässä on tullut jo hyviä kommentteja, kiitos ja lisää otetaan vastaan...Tuntuu itsekin siltä, että ei halua roikkua...
Mietityttää suuresti, millainen nainen on sellainen, joka suunnittelee häitä ja kaikkea kovalla tohinalla ja sitten haluaakin seuraavassa käänteessä erota. Te juuri olette oikeita paraatiesimerkkejä siitä, että touhutetaan kihjoja ja blaablaa (kas kun ei lapsiakin ole jo pukattu) ja sitten pidetään valtavat häät ja seuraavana vuonna erotaan.
Eikö kihlaus ja avioliitto merkitse enää mitään? Kannattaisiko tuollaisia päätöksiä pohtia TODELLA, onko ihminen sellainen, kenen kanssa haluaa viettää loppuelämänsä?
Teinit.
Minusta tuntuu, että mainittu nainen on enemmän tai vähemmän hukassa itsensä ja tunteidensa kanssa. Mielestäni ei kannata jäädä odottelemaan, sillä hänen tunteensa eivät välttämättä selviä koskaan.
Kukaan, _kukaan_ ei kuitenkaan tee kuvailemaasi ratkaisua yhtäkkiä. Tämä on aivan varma asia. Toisin sanoen kihlattusi on miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, viikkoja, kuukausia, kenties vieläkin kauemmin. Luultavasti hän vannoi rakkauttaan paria viikkoa aikaisemmin vain, koska kuitenkin välittää sinusta, on sinuun kiintynyt, eikä tavallaan haluaisi lopettaa suhdetta juuri tuon monivuotisen siteen vuoksi. Mielenmuutos on vain näennäinen. Voimistunut rakkauden tunnustus voi olla merkki konfliktista, jossa ihminen tuntee olevansa menossa kahteen suuntaan eikä osaa tehdä päätöstä, epätoivo sitten kiihdyttää tunteita.
Mikä sitten sai tällaisen hukassaolijan tekemään niin äkkinäisen ratkaisun? Tuntuu pahalta sanoa, mutta vahvasti veikkaan kolmatta osapuolta. Juuri tuo ratkaisun äkillisyys (sekä kuvauksesi hänen aiemmista toiveistaan ja nykyisen keskusteluyhteytenne tyylilaji) viittaa siihen erittäin vahvasti. Mahdollisesti se toinen mies myös asuu siellä toisella paikkakunnalla. En tietenkään voi tietää, mutta toisaalta en usko, että tämä tilanne on "täysin käsittämätön" niin kuin se sinusta tällä hetkellä vaikuttaa. Yleensä täysin käsittämätöntä tilannetta ei ole muuten kuin silloin kun tarkastelijalta puuttuu palapelistä oleellisia paloja. Äkilliselle ratkaisulle kuvailluissa olosuhteissa on ollut sysäyksenä lähes varmasti jokin ulkopuolinen tekijä. Ja tässä tapauksessa sen ulkopuolisen tekijän täytyy melkein olla jotain tai jokin, mikä on vaikuttanut hänen tunteisiinsa voimakkaasti.
Ei kannata ottaa häneen nyt ollenkaan yhteyttä. Hän itse ottaa yhteyttä, jos on ottaakseen. Sinun kannattaa olla tässä passiivinen osapuoli ja päästää otteesi hänestä. Jos hän pian käsittää tehneensä virheen, hän ottanee sinuun itse yhteyttä parin kuukauden sisällä. Älä kuitenkaan laske sen kortin varaan mitään. Löydät varmasti elämässäsi vielä ihmisen, joka ymmärtää sinua vielä paljon paremmin.
Juttelimme tänään puhelimessa, ja uskon itsekin että joku/jokin sai tämän sysäyksen aikaan. Mitä nyt asioista juteltiin, että mitä hän haluaa. Hän on nyt 24v ja hän kertoi tänään juuri asioita, että haluaa mennä minne tahanasa, eikä halua rajoituksia, haluaa elää itselleen ja haluaa tehdä mitä haluaa. Sanoi että ehkä tämä on hänen murkkuikänsä.
ei puheet. Sillä on joko toinen tai sitten hän ei ole sitoutumiskykyinen ihminen.
Ymmärrän tuntemuksesi. Minulla oli vastaavanlainen juttu pari vuotta sitten, kun mieheni ei enää tiennyt mitä elämältä haluaa (ollaan naimisissa, kaksi lasta, oma talo...). Pieni aika asuttiin erillään ja sit (minun aloitteesta) päästiin kaupungin perheneuvolaan ja sitä kautta parisuhdekurssille, jossa asiat alkoi selkiintyä. Vuoden verran asioita puitiin ja nyt ollaan onnellisesti koko perhe yhdessä. Että näinkin voi käydä.
..puolestasi, vaikka lisäsit minun tuskaani, (ero lopullinen) Mutta voisitteko parempaa voimavaraa tulevaisuudellenne saada?!
......ollahan, paitsi, että päätöksen takana ollaan oltu kummatki vuorotellen viimeisen 2-3kk ajan.
Tuntuu todella pahalta, että ei löydy mitään konkreettista syytä sille, että meidänkin viisi vuotta kestänyt suhde päättyy. Siihen viiteen vuoteen mahtuu riitoja, vahvoja mielipiteitä, sopeutumista, mutta myös sovintoja, unohtumattomia hetkiä, kokemuksia, naurua, yhteenkuuluvuutta, tulevaisuuden suunnittelua, onnellisuutta ja mikä tärkeintä; rakkautta. Ja nyt kaikki päättyy kuin seinään....siltä se tuntuu, vaikka merkit olivatkin "ilmassa".
Itse koen tällä hetkellä, että vain menetän enkä saa mitään tilalla. Edes se vapaus ei innosta tekemään kaikkea uutta ja kokemaan uutta. Tällä toisella puoliskolla on jo pidemmälle ajalle suunnitelmat valmiina, joka tuntuu pahalta. Hän haluaa etsiä itseään, kokea, olla vastuussa vain itsetään, mennä ja tulla miten haluaa......ja edellisten henkilöiden kommentteja lukiessani,,,,tuli vain mieleen että näinkö on. Hällä on ollut joku uus tuttavuus tässä, vaikka sanoo myös sen, että pelkkä kaveri eikä uusi suhde kiinnosta.
Pakko myöntää, vaikka typerältä ja itserakkaalta kuullostaa, mutta ns. rima on korkealla tämän suhteen jälkeen, enkä tarkoita pelkästään ulkonäköseikkoja vaan sitä kokonaisuutta, jonka hetken sai näkeä ja kokea. Vaikea uskoa tällä hetkellä, että joku päivä elämääni kävelee jotain ihanaa....ja suoraan sanoen v******a, että joudun elämään tämän tuskaisen tunteiden vuoristoradan läpi, että pääsen siihen pisteeseen, jolloin voin todeta sen, että aika on parantanut haavat; surullista.
Mulla oli aivan samanlainen juttu kuin sulla missunderstood! 5-vuotta ja kaikki meni salaman nopeasti kuin tuhka tuuleen! Nainen sanoi vaan että ei tiedä mitä elämältä haluaa. Nainen ei ole seurustellut ennen minua kenenkään kanssa pitempään, jotain lyhyitä suhteita. Hän sanoi, että haluaisi kokeilla olla jonkun muun kanssa, nähdä millaisia muut miehet ovat, koska ei ole sitä koskaan kokenut. Kertoi kuitenkin rakastavansa minua edelleen erittäin paljon.. blaa blaa.. you know...
Ollaan visiin saman ikäisiäkin ja "mun" nainen on kanssa 24-v. Tuntuu kuin lukisi omaa tekstiä.
Mutta alku on kieltämättä yhtä helvettiä! Nyt erosta on mennyt 3 kuukautta, olemme pitäneet yhteyttä ja naisen mieli on muuttunut moneen kertaan. Välillä hän kertoo kuinka ikävä hänellä on ollut minua ja haluaisi palata yhteen. Ollaan tällä hetkellä ns. tauolla. Huomenna hän taas on kylmä kuin Upon jääkaappi. Olen kieltämättä jäänyt roikkumaan mutta kun hän on tehnyt lopullisen ratkaisun ja jos se on kielteinen, en pistä enää vastaan. Nielen karvaisen tappion ja jatkan elämääni. Sen on kuitenkin pakko jatkua. Joskus tuntuu että en tule koskaan löytämään samanlaista, aivan mahtavaa henkilöä mutta sen näkee sitten ehkä myöhemmin.
Mutta kaikkea hyvää sinulle ja paljon voimia!! Kyllä se siitä...
Aika hyvin ja iät ja tilanne täsmää...Ei voi muuta sanoa kuin rankkaa tää on elämä.
Tunnen tuon tilanteen. Kunnianhimoinen ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on nyt, vaan haluaa aina enemmän. Kun suhde tasaantuu ja arkipäiväistyy, alkaa äkkiä miettimään."jossain on joku parempi. Elämä voi antaa enemmän". Juoksee sateenkaaren perässä saamatta sitä koskaan kiinni.
Mutta mitä sinun pitäisi tehdä. Tee peli selväksi. Kerro tytölle että se on joko on tai off. Jos tilanne on off, unohda koko nainen. Älä näytä millään tavalla tunteitasi hänelle, vaikka sydän vuotaisi verta. Jos off-tilanteessa aloittaa ruikuttamisen, mimmi kyykyttää sinua mennen tullen. Kannattaa muistaa, että naiset osaavat olla todella julmia. Vaikka ovatkin lutusia.
Toinen asia on suhtautumisesi uuteen tilanteeseen. Sen sijaan, että surisit niitä tulevia vuosia, jotka suhteen katkeaminen sinulta vei, ole onnellinen niistä vuosista, jotka enkelisi kanssa sait viettää. Niitä hän ei pysty sinulta pois ottamaan. Se on vähän kuin kalamiehellä. Hän tavoittelee 15 kilon haukea mutta on tyytyväinen myös viiden kilon haukeen. Sinä tavoittelit 40 vuotta, mutta sait kuitenkin 5 vuotta. Se on parempi, kuin ei mitään.