Ollaan oltu naimisissa 2.5 vuotta ja meillä on kaksi alle kaksivuotiasta. Nuorempi on todella itkuinen, ollut koko ikänsä (nyt reilu 3kk). Kuopuksen syntymän jälkeen avioliittomme on lähtenyt huimaan alamäkeen. Tuntuu että päivät on vaan riitelemistä mitä tyhjemmistäkin asioista! Tuntuu ettei jaksa.. Ollaan keskusteltu ja päätetty esim. ettei tänään riidellä mutta vajaa tunnin se sopu sillonkin kesti. :( Vaikka kumpikaan emme ole pitkävihaisia ei tällainen ole todellakaan kivaa. Seksi on ollut todella vaisua, ennen olimme suunnilleen seksipetoja. Ehdotin pariterapiaa mutta eipä täälläpäin semmosta taida olla edes. Mies ei ottanut kantaa.. ja mihin me lapset siksi aikaa edes laitettais. Ottakaa kantaa..!
Niin vaikeaa.. :(
Sasha
4544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Kannattaa hoitaa lapset hiukan suuremmiksi, ja miettiä senjälkeen vasta omaa parisuhdetta.. Aikanne kuuluu tuossa vaiheessa LAPSILLE. Väsyneenä riitoja tulee helpommin, on aivan normaalia pientenlasten vanhempien elämää. Helpottaa aikanaan kun lapset kasvavat.. Tsemppiä!
Kiitos tuesta! Yritämme parhaamme vaikka väliin on niinniin kivikkoista..
Samaa mieltä täälläpäin!
Ensimmäinen lapsemme itki käytännössä lähes aina herättyään tunnista kahteen ja oli muutenkin itkuinen koko ajan. Tuolloin ei yhtään lohduttanut sanonta "nauttikaa siitä kun lapset ovat hetken pieniä" Henkinenkin väsymys oli välillä kova.
Mutta nyt kun esikoinen on kahdeksan ja pikkuveli kuusi, tilanne on toinen. Tottakai välillä on kauheat hulabaloot, mutta vuorokauden tunnit ovat keskimäärin hyvin onnellisia. Parisuhdekin meillä vanhemmilla voi hyvin, kun yhdessä voimme puhua menneistä vaikeuksista ja todeta että pystymme tukemaan toisiamme ja yhdessä kasvamaan lasten kanssa.Mutta muistettava on että välillä ollaan mies ja nainen, ilman lapsia jaloissa säntäilemässä.
Voimia ja tsemppiä vaan kasvatuksessa ja parisuhteessa.
Annoit mulle enempi voimia kuin uskotkaan!! :) KIITOS!