ystävät?..onhan niitä..mutta ehkä ei sellaista aitoa..! aluksi kaikki menee hyvin..on vaan kaksi ihmistä,jotka nauttivat toistensa seurasta..Nauretaan,itketään tehdään kaikki yhdessä..jaetaan sielun syvimmät salaisuudet ja luotetaan.. On pakko luottaa.. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta,sinua ei olekaan..Olet vaan yksi sivu historian suuressa kirjassa.. toinen on tullut tilalle..sinua ei ole enää..Mitä tehdä? yrittää yrittää..kuka vittu jaksaa!? mulla oli bestis..mulla oli hyvä ystävä..nyt ne kaks on yhtä..ja mä oon vaan kolmas pyörä..kuka jaksaa!? ehkä mun pitäis kostaa..vai mitä vittuu mun pitäis tehdä..mä oon niin vitun herkkä..mut onneks mulla on valttikortti..mulla on jotai joka tulee satuttaa mun ex bestistä..yhtä paljo ku ne on satuttanu mua..ei enää rikottuja lupauksia..ei enää yksinäisiä iltoja..ei mitään paskaa..mulla on jotain..mun ex bestiksen..entinen jätkä..se rakastaa mua..se haluaa..mut..katsotaan kohta miten suut pannaan..jos ne ei muuta tapojaan..ja vitun nopeesti..piru prinsessaksi..;) vai? KOMMENTTEJA KIITOS..;) fuck the world..!
rakastaa..ei rakasta!? ei rakasta..ei enää..
mä en tartte tällästä paskaa..mä oon tehny niin vitun paljo..mä oon antanu niille toisensa..kaikki ihmiset ja asiat mitä niillä on ne tulee multa..mä oon niitten elämä..ehkä niitten kanttis tajuta se..mä ainaki tajuun..ne on mun elämä..
rakastaa..ei rakasta!? ei rakasta..ei enää..
mä en tartte tällästä paskaa..mä oon tehny niin vitun paljo..mä oon antanu niille toisensa..kaikki ihmiset ja asiat mitä niillä on ne tulee multa..mä oon niitten elämä..ehkä niitten kanttis tajuta se..mä ainaki tajuun..ne on mun elämä..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä ei olekaan järkevintä kostaa tolla tavalla
ihan vaan kostamisen halusta, että alkaisit olemaan sen entisen bestiksen exän kanssa, tietenkin jos oikeasti rakastatte toisianne niin
mikäs siinä. Muttei pelkän näyttämisen takia kannata alkaa yhdessä olemaan kyseessä on kuitenkin sinun oma elämäsi. Tuon kirjoittamasi
jutun tyylinen loputon katkeruus satuttaa lopulta eniten sua itseäsi. Ehkä olisi parempi vaan antaa
sellaisten ihmisten olla jotka ei sinusta välitä
ja yrittää löytää joku toinen ihminen josta voisi
tulla ystäväsi?
ehkä niin..ehkä ei!? mulla ei oo muita ku ne..muutenki..ehkä mä en ansaitse parempaa..ehkä ansaitsen..!? tää on vaan ikuista karusellia..ees taas..niin en mä sitä jätkää oikeesti rakasta..sillee.. mä oon julmalla päällä ja syystäki..mut sen mä vannon et jos ne puukottaa mua enää yhtään selkään..joku kuolee..tai ainaki haluaisin niin käyvän..oon kokenu sellasen pettämisen jo liian monta kertaa...:( ääh..voi vittu! VIKA VOI olla mussa..ja niin varmaan onki..mut mä oon yrittäny..liikaaki! mä oon antanu kaikkeni..mut sen oon ainaki oppinu et en enää koskaan esittele hyviä ystäviäni toisilleni..sille silloin menetän ne molemmat..:( kiitos kekku..rakkaudella:KiTi:)
Ihmisissä ei voi väkisin roikkua jos joku aikaisemmin sun bestiksenä ollut tai muu ystävä, antaa joko käytöksellään tai puhein osoittaa ettet olekaan enää ystävä hänelle.
Niin parempi antaa olla, oon huomannut...ystävänäki pitämänsä ihminen voi muuttua, täysin toisenlaiseksi minkälainen oli silloin kun alunperin tutustuitte.
monesti tuntuu ettei sitä aitoa ystävyyttä oikeasti olekkaan.
Mutta kuten monet tärkeät subjektit; ystävyys, rakkaus,viha jne..ovat kokeneet inflaation tässä nykymaailmassa jossa vain tehdään asioita, mutta ei välttämättä pohdita niitä, eikä surra, iloita niistä, niin kuin sinä viestissäsi teit.
Tahdon lohduttaa sinua toteamalla näin: kavereita (tosi hyviäkin) meillä monilla on useitakin, mutta todellista ystävyyttä voi vain kokea harvoin. Joittenkin kohdalle (ikävä kyllä) se ei satu kertaakaan elämän aikana. Jos kuitenkin ystävän löytää on muistettava että ystävä kulkee kanssamme vain "palan matkaa" tämän elämmämme aikana. Muista vielä tämä asia, joka on minua monesti lohduttanut: kaikki suhteet päättyvät joskus, ennemmin tai myöhemmin.Tämän lausui minulle ihminen jonka koin hyvin läheiseksi ja ainoaksi todelliseksi ystäväkseni tähän mennessä elämääni.
Sorry, että tämä oli näin pitkä viesti, mutta tahdoin sanoa sinulle jotakin mikä minun mielestäni on tärkeää. Pärjäile ja löydä uusia kavereita, ystävä jne..
Tämä(kin) kiittää viestistäsi, siinä oli paljon ajattelemisen aihetta ja syvää oivallusta.
Tutustuin ystävääni noin 1½ vuotta sitten ja kahden samassa elämäntilanteessa olevan aikuisen naisen ystävyys oli tiivistä ja antoisaa.. ehkä vähän liiankin tiivistä, mutta toisaalta - luulen että hänkin nautti siitä kaikesta. Olimme/olemme kyllä perusolemukseltamme erilaisia.
Sitten hän tapasi elämänsä miehen, alkoi tiivis seurustelu. Minä jäin matkasta. Se tuntui oudolta. No, minäkin tahollani tapailin, en kertonut hänelle uudesta suhteesta, vaikka yleensä kerroimme kaiken tämmöisen. Kesä ja kummallakin omat menonsa, aikataulut eivät sopineet tapaamiseen..
Toisaalta hän onnistui järjestään joka viikko "vapaaillan" viettääkseen sen urheilun merkeissä erään toisen ystänsä kanssa. Aikaa riittää siis siihen mihin sen haluaa riittävän. Minulle asti sitä aikaa ei riittänyt. Ja hän muuttui minua kohtaan jotenkin etäisemmäksi. Ulkoisesti hän oli kuten ennenkin, mutta ikään kuin jotakin olisi tullut väliin tai lähtenyt pois meidän väliltämme... Tulipa kerran tunne seurueessa, että minusta on selän takana puhuttu, eikä välttämättä niin kauniisti...
Olin ja olen edelleen tosi pettynyt. Hän ei halua minua enää uuteen elämäänsä. Ehkä en ole kyllin hieno siihen.
Me olisimme nyt kaksi paria, koska molemmat seurustelemme tahollamme, en olisi enää kolmas pyörä. Silti häntä ei kiinnosta tavata kahden kesken, ei koko porukalla. Olen yrittänyt, aikaa ei mukamas löydy....
Voi myös olla että olen loukannut häntä jotenkin, mutta en tiedä miten. Kunhan hyvä tilaisuus tulee, aion kysyä. Ja aion pukea sanoiksi tämän epäilynikin, että meidän ystävyytemme ei taida hänelle kovin suuren arvoinen olla, koska hän ei ole kiinnostunut pitämään yhteyttä...
Mutta sinun sanoissasi oli suuri viisaus. Hän kulki vain kappaleen matkaa mukana minun elämässäni. Opin häneltä. Hänkin ehkä minulta.
Tosiaan alkaessaan seurustelemaan
tuntuu ystävät jäävän toisarvoiseen asemaan,
varsinkin jos bestiksenä on ystävä joka on
sinkku ja ehkäpä vielä yksinäisen puoleinenkin.
Saattaa masentua siitä, kun toisella on kiihkeä
seurustelu menossa ja aikaa hänelle on aina vaan
vähemmän, etenkin jos ei ole itsellä ketään tiettyä mielessä. Ehkä menee pitkiäkin aikoja ennen kun tapaavat. Tällänen saattaa tuhota
kahden ihmisen välisen ystävyyden, tai muuttaa
sen viileämmäksi ei niin lämpimäksi. Ainakin jos ajattelisin itseäni tuona yksinäisenä joka on varmasti enempi yksinäinen tämän jälkeen, ei olisi mukava olo.Kyllä varmasti ennemmin tai myöhemmin löytyy uusia ystäviä tai ystävä.
Minullekkin on käynyt hieman samalla tavalla,kuin sinulle, niissä harvoissa kaverisuhteissani mitä minulla on ollut. Se sellainen tuntuu kieltämättä pahalle, mutta on ohimenevää.
Tuskin olet loukannut ystävääsi, hän ei vain enään saa suhteestanne "mitään irti" eikä se ole sinun syysi, vaan hänen oma tarpeensa olla jonkun toisen seurassa. Minun mielestäni sinun kannattaisi antaa hänen "jäädä" ilman mitään selvityksiä tai kysymisiä, koska kuullosti siltä että hän on jo tavallaan jättäytynyt pois teidän suhteestanne.
Kyllähän se harmittaa jos on menettänyt ystävänsä jollekkin toiselle ja tuntee varmasti itsensä petetyksi ja ehkä huonoksikin,mutta sehän on vain tunne, ei tosiasia.
Muuten kaunis viesti päättyy kommenttiin: "kyllähän se harmittaa jos on menettänyt ystävänsä jollekkin toiselle ja tuntee varmasti itsensä petetyksi ja ehkä huonoksikin, mutta sehän on vain tunne, ei tosiasia"
Haluan saivarrella, sillä takerruin lillukanvarsiin: kyse on subjektiivisestä kokemasta ja se on aina aito ja oikea tunne. TUNNE, olkoon se mikä tunne tahansa, ON AINA TOSIASIA!
Niin niin, tarkoitit varmaankin sitä, että kyse on omasta tunemuksesta, ei siitä tosiasiasta, mitä ja miten toinen on asian ajatellut. Halusin silti velmu ilme naamallani verbalisoida... ;)
Ystäväni muuttaa uuden miesystävänsä luokse, vajaan 100 km:n päähän. Aloittaa uuden elämän. Onnea hänelle. Minä jään tänne. Luulen, ettemme enää kovinkaan tapaa. Seurutelen itsekin tiiviisti, siinä mielessä en ole yksinäinen, mutta toki kaipaan hyvää tyttöystävää.. ehkä joskus vielä jostakin, ja sellainen pysyvä vieläpä.
mitä tarkoitat ja sinä ymmärsit mitä tarkoitin. Saivarrellaan...:)