Vaimo ollu uskoton melkein yli vuoden. Nyt on saanut itsensä irti salarakkaasta. Onko palstalla semmoisia kokemuksia että liiton voi vielä pelastaa tästä tilanteesta. Kummallakin ois ainakin kova tahto. Lapsiakin on.
avioliitto petoksen jälkeen
petetty
101950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä olen samassa tilanteessa. Miehelläni oli/on suhde työtoveriinsa melkein vuoden. Mutta kun on vuoden päivät valehdellut kirkkain silmin,niin helposti ei tapojaan pysty muuttamaan. Olemme aloittaneet perheterapian ja sielläkin mies kertoi että suhde on loppu. Nyt 4 kuukautta paljastumisen jälkeen on käynyt ilmi että suhde jatkuu henkisenä uskottomuutena. Hän käy työpaikan kuntosalilla 2x viikossa ja salarakas myös, hän on kertonut asiota salarakkaalle vaikka on minulle luvannut ettei kerro, ei halunnut käyttää vihkisormusta, ostanut joululahjan etc. Mieheni rakastui työtoveriinsa ja irti pääseminen taitaa olla aika vaikeaa. Hän ei ollut kokenut milloinkaan niin upeaa seksiä (yhdessä olemme olleet 21 vuotta).
On otettava päivä kerrallaan ja katsottava mitä tapahtuu. Muutosta on tultava parisuhteemme , mutta se vaatiin työtä ja se ei ole helppoa.Omien tapojensa muutaminen on kaikkein vaikeinta. Minulla on luottamus mennyt, odotan seuraavaa "iskua".
Älä ihmeessä anna ton asian enää edetä. Sun miehes pettää sua koko ajan. Sä olet sen mahdollistaja. Kun lähdet, saa mie ihan ansionsa mukaan. Ää tee ittestäs naurettavaa..Oletko sä täys ääliö?? Sua ja sun parisuhdeterapian ottaa vaan sä todesta. Terapeutti saa rahat ja sun äijäs vapauden..kun nyt muka jotain tehdään, et saadaan sut hijaiseksi. että sä olet tyhmä..
eihän se enää mikään salarakas ole kun sinä tiedät asiasta. minä ainakin olisin pistänyt äijän pihalle.
pysyt miehen kans???
Itse olin toinen nainen, siinä uskossa että avioliitto oli ohi. Vaimo on tiennyt minusta melkein vuoden mutta ei halua mitään ratkaisua... Emme tapaile enää, yhteisestä päätöksestä ja lasten elämän rauhoittamiseksi, mutta suhde jatkuu henkisellä tasolla - se kai vasta vakavaa onkin vaikka ei sinänsä väärää tehdäkään... Voin vain yrittää pysyä sivussa, antaa ajan kulua ja antaa heidän rauhassa katsoa korjaantuuko se perhe-elämä. Siinä tapauksessa katoan kokonaan... Silti en ymmärrä vaimoa, itse en sietäisi tilannetta mitään päätöksiä tekemättä.
Miksi sinä pysyt sivussa ja odotat korjaantuuko heidän perhe-elämänsä? Mielestäni mies pitää sinua varalla, jos suhde oman vaimon kanssa ei korjaannu, hän yrittää elämää kanssasi.
Miehellä on vaimonsa kanssa suhde henkisellä ja fyysisellä tasolla. Lisäksi heillä on yhteinen eletty elämä ja perhe. Mies on myöskin luvannut rakastaa tuota naista "kunnes kuolema heidät erottaa". Mitä lupauksia sinä olet saanut?
En pystyisi vain odottamaan tahdottomana miehen päätöksiä, kelpaaisinko sittenkin siksi oikeaksi elinkumppaniksi. Sinä tiesit suhteen aloittaessasi olevasi toinen nainen ja valitsit osasi.
Avioliiton voi rakentaa uudelleen pettämisen jälkeen. Lapsemme ovat jo aikuisia ja taloudellisesti selviäisimme hyvin itsenäisinäkin. Yhdessä eletyt hyvät vuodet ja keskinäinen rakkautemme kantoivat pettämisen yli - vaikeaa oli, mutta selvisimme ja se kannatti!
Meidän suhteessa ihan sama juttu kuin sinulla. Suhde paljastui kestettyään runsaat kaksi vuotta.
Mutta yli ei ole päästy, yritystä on. Olemme vielä yhdessä, toistaiseksi.
Onko sinulla antaa hyvää opastetta, kuinka olet selvinnyt. Ettei tarvitsisi näitä ajatuksia koko aikaa miettiä. Mennään sitten erilleen tai jatketaan yhdessä.
Minä putosin korkealta ja kovaa, olimme eläneet yli kolmekymmentä vuotta yhdessä ja luotin puolisooni kuin kallioon, olin saanut elää huikean onnellisen elämän rakastettuna ja arvostettuna. Kun puolisoni sitten kertoi yli vuoden kestäneestä rakkaudestaan työtoveriinsa, kaikki romahti. Tarjosin eroa, mutta puolisoni halusi jatkaa kanssani.
Kävimme perheterapiassa ja kumpikin yksilöterapiassa. Söin puoli vuotta vahvoja lääkkeitä. Teimme eropaperit ja asuin omassa asunnossanikin muutaman viikon. Emme pystyneet elämään ilman toisiamme ja muutin takaisin kotiin.
Olemme puhuneet toisillemme ja ystävillemme. Kirjoitin ensimmäisen vuoden päiväkirjaa ja luin kaikki mahdolliset erokirjat ja eroon liittyvät tutkimukset. Yritin epätoivoisesti löytää syytä tapahtuneeseen. Olen nyt hyväksynyt, etten koskaan saa tietää, miksi näin kävi. En enää yritä antaa anteeksi, olen oppinut elämään tapahtuneen kanssa.
Viisitoista kuukautta keskustelin ajatuksissani tämän rakastetun kanssa - hän ei suostunut kanssani puhumaan. Halusin jatkaa elämää puolisoni kanssa, mutta kliseet typeristä petetyistä, jotka itse ovat aiheuttaneet pettämisen ja jotka jäävät pettämisenkin jälkeen avioliittoonsa olivat alitajunnassani - riitelin itseni kanssa ja voin hirveän huonosti. Yhdessä jatkamisen hyväksymiseen meni puolitoista vuotta.
Eihän tämä ole ollut helppo tie. Emme kuitenkaan halunneet, että ainutlaatuinen avioliittomme päättyy turhaan eroon. Tutkimuksen mukaan avioeroa katuu kymmenen vuoden päästä erosta puolet miehistä ja kolmasosa naisista. Tiesin myös sen, että rakastuminen kestää pari vuotta - ja niin juuri meilläkin kävi. Tuo toinen rakkaus on hävinnyt ja rakennamme uudelleen elämäämme.
Olen hyväksynyt sen, että jokainen meistä tekee virheitä, puolisonikin. Vaikeimpana aikana olisi ollut helpompaa erota, mutta nyt kaiken sen hirveyden läpikäytyämme tiedän, että kannatti pitää suhteestamme kiinni - olemme nyt onnellisia.
Toivon teidänkin löytävän uudelleen rakkautenne, se on olemassa. Onnea tälle vuodelle - se on varmasti parempi, kuin tuo viime vuosi!
Kyllä avioliiton voi pelastaa, mikäli molemmilta haluja löytyy. Mutta entiseen ei ole paluuta, liiton on vähän muututtava. Ja asiat pitää pystyä käsittelemään juurtajaksain rehellisesti. Käsittely onkin se vaikea juttu, jossa usein tökkää, pahoin seurauksin. Jos kommunikointi avoimin kortein on vaikeaa, olisi jatkon kannalta syytä lähteä jollekin terapeutille, joka kykenee ohjaamaan keskusteluja rakentavasti.
Muuten seuraus voi olla sisälle jääneitä katkeruuden tunteita, väärin tehtyä anteeksiantoa ym. joiden takia se ero häämöttää taivaanrannan takana, parin kolmen vuoden yrittämisen jälkeen.
Mitä tarvitaan, että luottamus palaa. Vilpitöntä ja rehellistä kohtaamista. Suosittelen terapiaa, jossa juttu jauhetaan. Siitä voi alkaa uusi elämä molemmille.