...vaarallisesta hoidosta ?
PILLERIT TEKI VAIN HUONOA, JA OLO OLI AIVAN SEKAVA
Miten saan rahat takaisin kun olin psykologilla, ja oli aivan naurettavaa touhua, ja kun ei tuntunut olevan apua niin pilleri-kuuria lopuksi tarjottiin vain,,,
Aivan huuhaata..
Miten saan rahani takaisin,,
Psykiatri ei halua antaa rahoja takaisin...
Miten on takuu toiminnassa moisissa touhuissa????
PILLERIT TEKI VAIN HUONOA, JA OLO OLI AIVAN SEKAVA
Miten saan rahat takaisin kun olin psykologilla, ja oli aivan naurettavaa touhua, ja kun ei tuntunut olevan apua niin pilleri-kuuria lopuksi tarjottiin vain,,,
Aivan huuhaata..
Miten saan rahani takaisin,,
Psykiatri ei halua antaa rahoja takaisin...
Miten on takuu toiminnassa moisissa touhuissa????
Vastaukset 10
Vanhimmat
noin. Jos käy psykologilla, ei saa rahaa psykiatrilta. Eikä psykologi määrää pillereitä.
Mene uudestaan lääkäriin (psykiatrille), ja pyydä vaihtamaan lääkitys.
Tapauksesta on aikaa jo joitain vuosia. Farmaseutti suositteli ostamaan 3 kk:n annoksen, koska silloin meni vain yksi omavastuu. Tein työtä käskettyä. Lääkkeiden omavastuu oli silloin yli 270 mummon markkaa.
Otin sitten ensimäisen annoksen ja olinkin sen jälkeen ihan pihalla kaksi päivää. Oli sanomattakin selvää, ettei ko. lääkkeet sopineet minulle alkuunkaan. Toivuttuani palasin apteekkiin ja kysyin palautuksesta. Eipä onnistunut. Palautus olisi onnistunut vain, jos minulle olisi koitunut jotain pysyvää vahinkoa ko. lääkkeistä. Kyllä se oli kova rahallinen takaisku vanheinpainrahan turvin sinnittelevälle äidille.
Sen jälkeen olen varonut ostamasta isoja satseja ennen kuin olen kokeillut.
kysyä ensin lääkäriltä, josko hänellä olisi kaapissaan näytepakkauksia kyseisestä lääkkeestä. Itse sain aikanaan lääkäriltä kuukauden satsin mas.lääkettä, kuvassa oli taloudellisen katastrofin aineksetkin. Mutta ei ole häpeä sanoa lääkärille, ettei ole rahaa.
Apteekit eivät ota lääkkeitä takaisin kuin hävitettäviksi. He eivät voi ottaa lain mukaan enää vastuuta avatusta pakkauksesta eli myydä sitä eteenpäin.
Keskustelin jälleen kerran omalääkärini kanssa terppakeskuksessa. Yritin vastustella psyykelääkkeen aloitusta, koska oli huonoja kokemuksia niistä entuudestaan. 3 lajia kokeiltu ja mikään ei sopinut.
Hän kuitenkin esitti jonkin lääkkeen nimen, jota suositteli. Kysyin hintaa. Oli huikea. Kysyin näytepakkausta, koska en enää halunnut sijoittaa markkaakaan lääkkeisiin, joita en oikeastaan halunnut syödä ja b) jotka tuskin tälläkään kerralla minulle sopisivat.
Hän kaiveli kaappiaan, mutta lääkettä ei löytynyt. Sen sijaan löytyi joku toinen lääke. Ihan eri niminen kuitenkin masennukseen tarkoitettu.
Hän ilahtui löydöstään ja antoi minulle paketin EFEXOR DEPOT 75 mg ja kirjoitti kynällä päälle, että 1 tab iltaisin.
Kiitin ja tulin kotiin. Aloin sitten tutkia tuoteselostetta:
Käyttö:
masennuksen eri muodot, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
No, ahdistuneisuudesta joskus kärsin satunnaisesti ja olen alavireinen. Mutta muuten olen parhaimmillani sosiaalisessa kanssakäymisessä. Minulla ei ole minkään sortin esiintymispelkoa, minä suorastaan rakastan olla keskipisteenä tai ainakin siinä lähellä sitä. Tekstiä tulee aina vähän liiankin kanssa. Minun olisi välillä syytä hillitä haluani sanoa mielipiteeni joka asiasta.
Väärä lääke! päättelin.
Haittavaikutuksena mainittiin myös, että saattaa kohottaa verenpainetta. Ja minä kun olin juuri sen vuoksi mennyt lääkäriin, nimittäin kohonneen verenpaineen. Ja pääasia olikin, että seuraillaan vielä muutama kk ja aloitetaan sitten verenpainelääkitys, ellei muu auta.
Väärä lääke! päättelin.
Sitten siinä sanottiin, että lääke tulee lopettaa vähitellen.......hmmmm..aiheuttaa siis riippuvuutta, päättelin. Väärä lääke.
Kärsin ennestäänkin mahakatarrista, unettomuudesta ja niitä lääkkeen tiedettiin joille aiheuttavan. Lisähaittoja oli mm kolestrolin nousu. Kolestrolilääkitystä harkittiin myös ko. käynnillä (ja aloitettiinkin sittemmin).
En uskaltanut kokeilla. Nyt pitää vain palauttaa tuo apteekkiin ohikulkiessa. Karmeita myrkkyjä lapsiperheen kaapissa. Huh!
Mutta melkoista puolkarointia kyllä toiminta oli!
Useimmilla lääkkeillä on erilaisia vaikutusmekanismeja. Muistan aikanaan, kun hammaslääkäri määräsi siskon miehelle Flagylia anaerobitulehdukseen suussa, niin ohjeessa luki mm. että emätintulehdukseen. Mainittu lääke siis tappaa anaerobibakteerit katsomatta missä ne ovat. Missään tapauksessa ei tarvitse eikä pidä olla kaikkia vaivoja. Masennuslääkkeillä voidaan hoitaa mielialan lisäksi esim kipua, pms-oireita, ahmimishäiriöitä jne. Kaikkia ei ole edes mukana tulevassa lapussa mainittu.
Samoin sivuoireet ovat yksilöllisiä. Ennen markkinoille tuloa lääkeaineet käyvät niin tarkan seulan läpi, että jokainen, ehkä lääkkeeseen suoranaisesti liittymätönkin sivuoire kirjataan ylös. Eikä se missään nimessä tarkoita, että jokaisen verenpaine nousee.
Jokaiselle juuri omiin yksilöllisiin oireisiin sopivaa, sivuvaikutuksetonta lääkettä ei ole! On vain valittava sairauden oireet tai mahdolliset sivuoireet ja punnittava hyöty tarkoin. Puoskaroinnista ei ole kyse. Paitsi omassa tulkinnassasi. Harmi ettet ole saanut tätä tietoa lääkäriltäsi.
Minun tapauksessani ko lääke ei kyllä ollut millään tavalla "täsmälääke" minun vaivoihini. Alunperinhän hän suunnitteli jotakin aivan muuta.Ja annoskin oli kai hevoselle tarkoitettu, 75 mg.
Kyllä siinä kävi siten, että se oli ainoa lääkenäyte mielialalääkkeitä, mitä kaapista löytyi ja minä sain sen.:-)
Tuosta annostuksesta sen verran, että depotkapseleissa se on joko 75 tai 150 mg, eli pienemmän annoksen olet saanut. Eri lääkkeiden mg-määrät eivät ole verrannollisia toisiinsa, esim Diapamia (diatsepaami) otetaan 10 mg, että vaikutus olisi sama kuin 1 mg:n Temestalla (loratsepaami).
Samoin kivussa 50 mg Ketorin (ketoprofeiini) voi auttaa yhtä paljon kuin 400 mg:n Burana (ibuprofeiini). Ja näissä on sentään saman ryhmän lääkkeistä kysymys. Joku Cipralex masennukseen menee annoksella (tbl-vahvuus) 10 mg ja Fontex 20 mg (kapselin vahvuus). Efexor depotissa lääkkeen vaikuttavaa ainetta (muistaakseni venlaflaksiini) on 75 tai 150 mg kerta-annoskapselissa. Depot tarkoittaa pitkävaikutteista lääkemuotoa.
Hyväähän se lääkäri varmaan tarkoitti, ei vaan ollut muuta antaa. Kun itse aikanaan tarvitsin, omalla lääkärilläni oli Fonteksia, joka tepsi alkuhankaluuksien jälkeen mainiosti (olisinkohan elossakaan muuten?). Tosin oma uskoni ja luottamukseni lääkeaineisiin on aika vankka. Ja hoitajat ei sitten saa niitä lääketehtaan lahjuksia, kyllä ne pääosin lääkärille menee, jos joku tuota epäilee.
Onneksi sait apua. Minä olen minä. Ja kaikkien mielestä kummallinen. 400:n Buranan otan kyllä, jos päätä oikeen jomottaa, mutta nämä mielialalääkkeet ovat eri juttu. 15 mg Remironia/Remeronia (en ikinä muista kumpi oikea kirjoitusasu) sai minut kahdeksi vuorokaudeksi ihan kanttuvei. Samoin tekivät Seronilit ja Ciprimilit (varmaan taas väärin kirjoitettu) ihan minimiannoksin tuli 24 h kestävä uni unenomainen pöhnä useiksi päiviksi/ yksi tab. Salbuven yskänlääkettä vauvalle 1ml ja minulle 10 ml. Vauva ei 1 ml:sta ollu moksiskaan, mutta itselläni kädet tärisi ja sydän hakkas ku mikäkin. Vauvalle määrättiin korvatulehdukseen antibioottia (vauva yli 1v ja minä yli 30 v) sama annostus. Vauvan korvatulehdus parani, mutta minulla kuoli mahasta "hyvät" bakteerit ja jouduin tiputukseen osastolle keskellä kesää useaksi päiväksi. Samasta purkista syötin pojan kanssa. Spektormaksia tai mitä lie ollut ... en enää muista kun toistakymmentä vuotta on kulunut. ei ollut Petromaksia kuitenkaan. Herkkä mikä herkkä.
tosi ikävää.
Oletko kokeillut kalaöljykapseleita? Väittävät niiden torjuvan masennusta. Itsekin syön, kun ei tuota kalaa tule juuri laitettua.
Seronil on suunnilleen sama lääke kuin Fontex. Salbuvent voi ihan yleisesti aiheuttaa rytmihäiriöitä, tykytystä ja käsien vapinaa. Antibioottien sietokyvyssä on ihmisillä eroja. Spektromax lienee niin laajakirjoinen, että voi todellakin tappaa hyötybakteerit.
Ikävä juttu tosiaan, itsellä niin rautainen maha, ettei vatsatautiakaan juuri ikinä. Ja hyvä lääkkeensietokyky, vaikka aikanaan kroonisia poskiontelo-keuhkoputkentulehduksia oli. Paranivat muuten kun pääsimme muuttamaan homeiseksi todetusta talostamme.
Ainut lääke josta minulle on tullut tosi outo olo oli tämä tupakoinnin lopetukseen tarkoitettu Zyban. Mielialalääke sekin alunperin. Oli huimausta, itsestä irtaantumisen tunnetta, unettomuutta, lähes paniikkia. Onneksi lyhytkin kuuri riitti minulla tupakasta eroon pääsyyn. Eli ymmärrän hyvin, minkälainen olo voi pahimmillaan olla (Zybabia syödessä olin tosin mielialaltani vakaa).
Minusta sinun kannattaisi vielä yrittää. Ja tietysti kertoa lääkärille kokemuksistasi. Koko ajan kehitetään lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset ovat pienempiä, ja hyvät vaikutukset tulevat nopeammin. Ajattelen itse, että masennus on serotoniinin puutetta samoin kuin diabetes insuliinin puutetta. Ja sitä on viisasta ottaa ulkopuolelta, jos siihen on mahdollisuus.
Hyvää jatkoa. Toivottavasti löydät hyvän lääkärin ja hyvät lääkkeet.
Tuskin yksikään ammatti-ihminen on noin perin juurin ikinä miettinyt minun ongelmia. kokeilen takuuvarmasti niintä kalanmaksaöljyjkapseleita. Lupaan. Ja syötän varmuuden vuoksi lapsillekin.
Minua ei oikeasti voi lääkkeet auttaa. elän helvetillisessä parisuhteessa ihmisen kanssa, joka hylkäsi minut, kun en suostunut hänen 4. lapsekseen. Meillä on 3 lasta ja mieheni pani minut nukkumaan nuorimmaisen kanssa yhtä aikaa vielä 3 v sitten. Ryhdyin kuitenkin kapinaan. Haluna iltaisin katsella TV:tä ja lukea kirjoja kun lapset nukkuvat. Sitä ei minulle suotu. Nousin kapinaan, ostin oman TV:n ja nykyisin katselen sitä milloin haluttaa. Luen myös sängyssä, vaikka sekin oli paheksuttava asia mieheni mielestä, kun tyttö jo nukkuu vieressäni yöunia.
Muistan,kun keskimmäisemme oli vauva ja TV:stä tuli lempparielokuvani Tuulen Viemää. Ilmoitin useita päiviä etukäteen, että katson sen.
Kuinka kävi? Mieheni juoksi vartin välein kysymässä jotakin ja teki kaikkensa pilatakseen elokuvanautintoni. En vielä tänä päivänä ole antanut sitä anteeksi. Hän ei vain soisi minulle pienen pientä nautintoa. Olenhan minä äiti. Minun pitää uhrautua ja panna lasten asiat etusijalle.
Haistatan paskat koko ukolle tänä päivänä. En enää ikinä halua olla missään tekemisissä mokoman despootin kanssa. Despootin? oliko sana oikea? Ajattelin jotain Hitleriä tai muutta vastaavaa psykopaattia.
Öitä.