Olen tässä lueskellut näitä kirjoituksia täällä, ja olen tullut siihen tulokseen, että olen loppuikäni yksin. Miehet tuntuvat inhoavan kaltaisiani naisia.
Olen:
- miesten alalla
- pyöreä (tosin pudottanut jo 17kg ja alaspäin menee jatkuvasti)
- tupakoin
- kiroilen
- en juokse baareissa
Olen myös kriteerini valinnut, mutta niitä ei pitäisi olla vaikea täyttää. Miehen pitää olla: -hiukan vanhempi
-hiukan pitempi
-eikä mikään mammanpoika
Ulkonäöltäni en ole kummoinen, mutta eipä kukaan ole vielä nähdessään karkuunkaan juossut. Jotkut ovat jopa (selvin päin!)nätiksi kehuneet.
Olen peruspositiivinen luonne, mutta nyt alkaa pelottaa. Yhteen mieheen olen tällä hetkellä ihastunut, mutta enpä taida uskaltaa tehdä asialle mitään, koska hän kuitenkin ajattelee minusta kuten muutkin: Hyvä kaveri, mutta se on kuin yksi jätkistä...
Olen:
- miesten alalla
- pyöreä (tosin pudottanut jo 17kg ja alaspäin menee jatkuvasti)
- tupakoin
- kiroilen
- en juokse baareissa
Olen myös kriteerini valinnut, mutta niitä ei pitäisi olla vaikea täyttää. Miehen pitää olla: -hiukan vanhempi
-hiukan pitempi
-eikä mikään mammanpoika
Ulkonäöltäni en ole kummoinen, mutta eipä kukaan ole vielä nähdessään karkuunkaan juossut. Jotkut ovat jopa (selvin päin!)nätiksi kehuneet.
Olen peruspositiivinen luonne, mutta nyt alkaa pelottaa. Yhteen mieheen olen tällä hetkellä ihastunut, mutta enpä taida uskaltaa tehdä asialle mitään, koska hän kuitenkin ajattelee minusta kuten muutkin: Hyvä kaveri, mutta se on kuin yksi jätkistä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
"- miesten alalla"
So? Ei haittaa ainakaan minua.
"- pyöreä (tosin pudottanut jo 17kg ja alaspäin menee"
Olisit nyt kertonut vähän muitakin mittoja. Pituus/paino. Koska voihan olla niinkin, ettet ehkä olekkaan ihan niin pyöreä kuin mitä luulet olevasi.
"- tupakoin"
Ei nyt välttämättä haittaa, vaikka voisit kyllä olla tupakoimatonkin. Tietysti jos menee kartonki päivässä niin onhan se jo aika paljon.
"- kiroilen"
Jaa, ja minkähän verran? Silloin vittu menee jo saatan perkele liioitteluksi kun saatana kokovitunajan vain kiroillaan eikä perkele osata vittu olla ilman sitä saatanan kiroilua.
"- en juokse baareissa"
, mutta kai nyt kuitenkin käyt aina silloin tällöin viihteelläkin.
Enhän minä tosiaan koko aikaa kirosanoja viljele, en tosiaan. Mutta joitain (kuten nyt meikän ex) se taitaa häiritä liiankin kanssa.
Ja kyllä sitä viihteelläkin tulee käytyä, ja kyllähän ne miehetkin siellä ottavat kontaktia, mutta kun taidan kelvata vain yhden yön patjaksi, enkä sellaista hae.
Mitat? No, tällä hetkellä paino huitelee n.90kg, ja pituutta löytyy 174cm ilman korkoja. Olenko siis liian lihava tavalliselle miehelle?
Yritin tässä kuvitella 174cm pitkän naisen joka painaa suurin piirtein tuon verran. Niin en kyllä pystynyt kuvittelemaan että tämä olisi jotenkin järjettömän lihava. Siis ainakin mitä esim. Seiskassa on nähnyt näitä Miss XL-osallistujia niin hehän ovat pitkältikkin tuota kokoluokkaan. Ja aika simpsakoita naisia heidän joukossaan on.
Näkemättä on tietysti vaikea sanoa :)
Mutta tietenkin kaikki miehet eivät tykkää siitä, että naisella on muotoja. Pitäs olla silleen tulitikkutyttö...
Älä huoli, kultapieni. Minäkin olen ns. raskaan työn raataja ja työkaverini ovat miehiä. Töissä kiroilen ja työkavereiden kanssa kun kaljalla käydään niin kieli onkin sen mukaista. Olen yksi jätkistä ja en kyllä vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Miesten kanssa kun työskentelee välttyy sellaiselta paskan puhumiselta ja selkäänpuukottamiselta mikä vallitsee aloilla jossa työskentelee pääasiassa naisia.
Se että on yksi jätkistä ja ylpeä työstään ei tarkoita että pitäisi tuota "raksakielenkäyttöä" sinne vapaa-ajalle tuoda. Työ on iso osa identiteettiä mutta onhan sinulla myös muitakin tärkeitä rooleja elämässä. Minä olen myös äiti, sisko,opiskelija ja kaikissa näissä osa-alueissa minulla on oma roolini. Vaikka se työ siellä taustalla vääjäämättä muokkaa minua naisena sellaiseksi että osaan itsekkin lyödä naulan seinään ja kantaa 30kg painoisia juttuja ei tarkoita sitä ettenkö soisi tätä kunniaa miehelleni parisuhteessa, jos hän nämä asiat haluaa hoitaa.
Työ ei saa olla naisen koko identiteetin perusta sillä silloin on se vaara että jää juuri tuolle "yksi jätkistä"-linjalle.
Minulla on aina riittänyt ottajia vaikka olenkin vähän erillainen nainen. Itse olen pieni ja laiha ja olenkin aikamoista kummaksuntaa saanut osakseni siitä että olen nainen joka tekee miehen työtä.Mutta minä rakastan sitä fyysisen raskasta työtä ja sisulla pärjää kun voimat loppuu.
Eli hienosäädöllä ja sillä tiedolla että työ ei ole koko olemassaolosi perusta pystyt kasvamaan naiseksi jota miehet himoitsevat naisena.
Annat toivoa, että joskus jostain sen kunnollisen kaverin löytäisin.
Rooleja en ole koskaan pitänyt, olen joka paikassa oma itseni, pienellä hienosäädöllä tosin. Eikä minulla tällä hetkellä edes ole muita paikkoja joissa olla, kuin työ/opiskelupaikka. Erosin, enkä ole vielä löytänyt paikkaani uudella asuinpaikkakunnalla.
Ja olen samaa mieltä kanssasi naisvaltaisten työpaikkojen sosiaalisista suhteista. Miesvaltaisella työpaikalla on helpompi olla, koska miehet (ainakin suurin osa) osaavat olla reiluja ja puhua suoraan. Itse kun en ole koskaan osannut olla mielin kielin edessä ja puukottaa selkään takana.
Toivottavasti vaan löytyy sellainen mies, joka kestää tällaista naista. Mutta miten sellaisen nappaa? En osaa olla kuin oma itseni, mutta riittääkö se?
Kyllä se riittää, usko pois! Kun paikkasi löydät uudella paikkakunnalla ja eron olet käsitellyt yksityiskohtia myöten niin, ettei ole enää mitään hampaankolossa, niin maailma on jälleen sun!
Ja tutkimukset osoittavat että sellaisissa suhteissa jossa perheen äidit tekevät myös osan ns. miehisistä töistä, esim. heiluttelevat lapiota, ja miehet edes osan ns. naisten töistä, esim. tiskaavat, niin niistä perheistä tulevat ne tasapainoisimmat lapset. Hihh! Tämä on täysin turhaa tietoa mutta minua se on lämmittänyt suunnattomasti, kun olen omaa hietosäätöä sosiaalisia tilanteita varten hionut.
Eli ehkä sinun kannattaakin hakea sellaista vähän "lempeämpää" miestä jolloin täydennätte toisianne vallan mainiosti!
ruma lihava ämmä! haha
Jos oli piikkisi mulle niin kerrottakkoon että 162 ja 52.Moni mies pärstävärkistä tykännyt joten haista ite!
Kauneus aina katsojan silmissä eikä ylipainokaan ihmisestä rumaa tee. Jos sielu on ruma ei ulkoisella kauneudellakaan mitään saa saatika ansaitse.
Täytyy vaan mennä omana itsenään, ja jos ei kelpaa, ei sitten. Voi sulkea ne silmät jos olen liian ruma tai jotain... =)
Ja naisellinen osaan olla, pidän esim. korkeista koroista. Työn luonteen takia en voi korkokenkiä ja naisellisia vaatteita töihin laittaa, mutta muuten kyllä.
Kiitos rohkaisusta Delirium. On pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä sanomaan sille yhdelle mitä tunnen. Siinä menee pahimmillaan ystävyys, mutta ei voi mitään. Katuisin loppuikäni jos en tee mitään. Ja jos mies on henkisesti vahva, kuten uskon, ei minun tunteeni voi häntä kokonaan karkoittaa, vaikka hän ei minusta sillä tavalla välittäisikään.
Eron olen käsitellyt, käsittelin sen jo ennen varsinaista eroprosessia, olin silloin paljon yksin ja oli aikaa ajatella ja puntaroida asioita.
Liian äijämäinen kumminkin. Mitä olen noita juttujasi lueskellut.
Eiköhän me molemmat tälle planeetalle mahduta vaikka makumme ei kohtaa emmekä toisiamme tunne sen paremmin.
Ihmisessä on monta ulottuvuutta eikä johtopäätöksiä kannata ihan muutaman tekstin perusteella tehdä.Kuvakin kertoo vain enemmän kuin tuhat sanaa. Montako jääkään kertomati?
Olet liian tuollainen... Liian jätkämäinen, sellainen jätkä muiden joukossa. Sen takia sua kaverina pidetään.
Joo, on tullut itsekin heiteltyä pahoja kommentteja naisista jotka työskentelee miesten aloilla, mutta...
Sinunlaiset naiset on tosi örmyille jätkille, jotka on helvetin äijiä mutta yleensä liian ujoja naisten perässä juoksemaan...eli raksat, tehtaat, sahat, räkälät, telakat, valimot ja louhokset yms. paikat on erittäin suotuisaa metsästysmaastoa Sinulle, Delena. Se joukon rumin, ärein ja isoin Shrek on yleensä se porukan ujo poikamies. Jos ei muuten ala löytyä niin käy kattelemassa vähän pohjoisemmasta / idemmästä.
Kirjoitin myöhään viime yönä tälle kaverille kirjeen, jos nyt sitten uskallan sitä hänelle antaa... Itsetunto on aika matalalla, enkä oikein pysty uskomaan mahdollisuuksiini. Mutta kadun mieluummin tehtyjä juttuja kuin asioita, joita en ole tehnyt uskalluksen puutteen vuoksi.
Miten miehet yleensä reagoivat, jos nainen kertoo ihastumisestaan?
Niin johan tuo tulikin tuossa otsikossa...
Mutta minustakin on mukavampaa katua niitä tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään. Kunhan se järkikulta pysyy edes joten kuten mukana.
Jarkeäkin käyttää. Enkä aio tämän kaverin "perässä juosta" jos hän ei minusta välitä. Riittää minulle ystävyyskin. En sentään ole niin epätoivoinen, että lähtisin itseäni tyrkyttämään miehelle, joka ei ole kiinnostunut. Mutta se on jollain tavoin saatava selville, se kiinnostuksen aste.