Mulla kuoli joulunkuun alussa faija mä oon ryypänny siitä lähtien kokoajan... mä tarviin tukee...joka tietää tunteen....
mun faija kuoli
chillman
133509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otan osaa.Älä tukahduta tunteitasi juomalla.Jonain päivänä joudut kumminkin käymään läpi kaiken sen tuskan.Koita puhua edes jollekkin...Itselläni kuoli lähiomainen keväällä ja vieläkin suren.Välillä tulee aikoja että on pakko muistella ja antaa kyynelten tulla.Puhua siitä kuinka paljon kaipaan...
Osaan kuvitella tunteesi juuri nyt, olen kokenut sen kauhean tyhjyydentunteen kun rakas ihminen kuolee. Tuntuu erittäin raskaalta ja tyhjältä. Jos sinulla on omaisia niin puhukaa tuntemuksistanne yhdessä ja itke, ja itke niinkauan kun kyyneleitä vaan riittää se auttaa. Pura tuskaasi ja ikävääsi toivon että et ala juomaan paljon koska siitä ei kuitenkaan ole hyötyä pitemmän päälle.
kamalaa... ja olet vielä niin nuorikin :I otan osaa, vaikka ei millään tavalla tunneta, mutta olen itse sinun ikäisesi enkä edes tajua miten selviäisin tuosta. jos et pääse juomisesta eroon sun kannattaa mennä jonnekin joka korvaa sen, sillä se juominen vain tuhoaa eikä auta sinua. vaikka aluksi kaikenlaiset ryhmät saattaa tuntua huonolta idealta, mutta sieltä saa neuvoa omien tunteiden käsittelyyn. koko juttu vie paljon aikaa. silti kannattaa mennä päivä kerrallaan, jos jonakin päivänä ei pääse ylös sängystä silloin on hyvä jäädä sinne ja nousta, kun pystyy siihen. alkoholi ei kuitenkaan vie niitä tunteita pois ja turruttaa ajatukset. noiden aikaisempien ohjeiden lisäksi sanoisin, että puhu asiasta aina kun tuntuu siltä. yksin voi olla vaikeaa purkaa asiaa, joiltakin se sujuu. toivotan sinulle todella paljon voimia tämän menetyksen kanssa :o) koita jaksaa vaikka aina ei tunnu siltä. elämä jatkuu silti ja sun pitää ymmärtää, että sä jäät vielä tänne ja moni muu rakkaasi on tukemassa sua. ehkä sitten vuosien jälkeen vasta alat miettiä niitä aikoja ja muuta, mutta nyt älä kiirehdi, etene voimiesi mukaan.
Multakin kuoli lähiomainen ennen joulua. Älä hyvä mies pura tuskaasi alkoholiin, kaikki menee sit pieleen. Ajattele, että isäsi ei varmaan toivoisi sinun surevan näin juomalla.
Käy vaikka srk.n työntekijän luona juttelemassa ensi hätään jos et muualta saa kriisi ja keskusteluapua. Minullekin sanottiin, että ei kannata aloittaa mielialalääkitystä koska se vain siirtää asiaa eteenpäin. Kokemuksesta tiedän, että paras ottaa päivä kerrallaan. Ei pidä kiirehtiä. Suru on surtava. Voimia sinulle!
Otan osaa suruusi. Omalla kohdallani tuosta tapahtumasta on jo 10 vuotta,mutta tunnetta en koskaan unohda. Olin tuolloin 13-vuotias tyttönen. Puhu asiasta,älä hukuta tunteitasi viinaan,vaikka se ensin tuntuukin helpottavalta. Voimia!!!!
Koita pärjäillä. Ei siin mitään et dokaa kuukauden tai pari ku vituttaa, tärkeintä on se et pystyt nousemaan jaloilles sit ku rupee olo helpottamaan.
Ihminen kestää vasta noin 24-vuotiaana surua aikuisen tavalla. Vaikka olet täysi-ikäinen, olisit vielä monta vuotta tarvinnut isää, mutta hän on nyt poissa. Surun tunteisiin kuuluu myös että on vihainen faijalle, joka vaan otti ja kuoli.
Kaikkein parhaissakin ihmissuhteissa on ristiriitaisia tunteita ja moni asia on jäänyt faijan kanssa kumminkin selvittämättä. Toisia auttaa kirjoittaminen, biisien tekeminen tai piirtäminen, valokuvien ottaminen isään liittyvistä asioista ja paikoista. Voisiko tehdä jonkun Nettisivun tai oman albumin isään liittyvästä? Kaikki, mikä auttaa käsittelemään ja selventää hänen kuolemaansa liittyviä tunteita ja ajatuksia voi auttaa.
Kuuntelevia ihmisiä ja sellaisia jotka osaa olla hiljaa lähellä ei kaikilla ole, mutta olisipa edes yksi. Seurakunta, mielenterveystoimisto ja oma terveyskeskuslääkäri ovat virallisesti juuri auttamista varten. Älä juo niin paljon, että A-klinikkakin tulee kysymykseen auttamistahona.
Suru vie aikansa eikä sitä voi pakottaa pois itsestään. Minä olin 19-vuotias kun äiti kuoli ja muistan ne tunteet edelleen elävästi, vaikka siitä on yli 30 vuotta.
Haluatko alkoholistiksi? Ei ole sinun syysi isäsi kuolema, mutta mitenkä on tuleva alkoholismisi...sitäkö isäsi olisi halunnut?
Oma isäni kuoli kolme vuotta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta. Moni asia on jo valmiiksi päin helvettiä ja meidänkin välit oli solmussa... Niitä solmuja ei koskaan saa aukaistua,hän kun ehti lähteä. Kaverit ei pahemmi sillo jaksanu kuunnella,joten keksin muita tapoja (ei todellakaan järkeviä sellaisia) selvitä... Jos haluat kirjoitella asiasta,voit pistää meiliä mulle: [email protected]
mun isä kuoli marraskuun alussa ja mä ihan hyvin tiedän miltä tuntuu. mulla meni ekat kaks viikkoo ei ollu vaikeita.. Sillon mä en käsittäny melkein mitään. Tai kyl ne oli vaikeita mut ei sillo tajunnu.. Vaik itkiki ja sellasta. Sitte oli hautajaiset ja sen jälkee oli muutaman viikon kamala olo siitä että iskä on maan ALLA! ja mulla oli sillon hautajaisten jälkeen koeviikko joka meni ihan hirveen huonosti. sitte alko uus jakso ja se oli sillee helpotettu et mun ei tartte paljon ajatella kouluu. sitte tuli joulu... Me ei vietetty jouluu yhtään perinteisesti ja mä en yhtään odottanu jouluu vaik normaalisti mä pidin joulusta paljon. sitte alko nyt koulu taas kaks viikoo sitte. Ja on ollu ihan tosi kamalaa. Ihan hirveestä. Mä oon ollu koulusta tosi paljon pois. ja mä oon vaan väsyny ja itken ja oon ihan hukassa kaikesta. harrastuksissa mä käyn koska niistä mä saan iloo.. Koulussa mulla ei oo ees ketään kavereita. Ja muutenkaa mä en tykkää mun ystäville tai mein perheen jäsenille. puhuu iskästä ja siitä mitä mä tunnen..
mutta. pointti oli siinä et ei sun kannata juoda koska se tuo vaan enemmän hankaluuksii.. oikeesti.. ja mä tiedän miltä susta tuntuu.
Itse menetin isäni viime huhtikuussa. Aikaa on kulunut enkä vieläkään aivan ymmärrä että häntä ei ole enään. Mutta olen oppinut elämään asian kanssa koska olen pystynyt puhumaan asiasta äidin ja sisarten kanssa. Ikävä on suuri ja se tuskin kokonaan katoaa koskaan.
Viina auttaa hetkeksi mutta isäs ei varmaan ois halunnu et poikansa alkaa juomaan. Puhu perheelle tai kavereille jossain vaihees sun on juominen lopetettava ja sitten tulee hirvee morkkis. Surutyö kestää pitkään ainakin näin nuorel iäl mutta kun sen tekee oikein voi pystyä jatkaan elämää.
Hei
Isani kuoli 11 vuotta sitten ollessani 11-vuotias.
Taysin yllattaen, tosin olin niin nuori etten ymmartanyt etta hanella oli monenlaisia tauteja, kiitos tupakan.
vaikka emme koskaan olleet todella laheisia, johtuen ehka siitakin etta perheemme on todella iso, ja isallani oli paljon toita eika han kovin paljoa osallistunut puuhailuun lasten kanssa. Silti han oli ISA!
Kaipuu jaa ikuisiksi ajoiksi, mutta aikaa myoten se pienenee, kun annat vain surun tulla, huomaat joskus, etta et olekaan ajatellut kokonaiseen paivaan isaasi.
Itse mietin usein peruskoulussa ollessani, etta mita kaikkea olisin kuitenkin oman isani kanssa tehnyt jos han olisi ollut elossa ja millainen miehen malli olisi jos han olisi viela elossa.
Kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi..niin raadolliselta kuin se kuulostaakin. Itse varmasti menisin puhumaan ihan kelle tahansa, jos ei sisaruksia olisi. Vaikka papille. Ihan tosi. Koska kuolema on koskettanut kuitenkin todella monia ihmisia, ja heista saatkin eniten tukea. Sure ja itke, niin et patoa tunteitasi sisallesi. Se jos mika on vaarallista ja huonoksi itsellesi.
Voimia!
Minulla kuoli poikaystävä/kihlattu puolisen vuotta sitten,joten tiedän kyllä miltä tuntuu menettää läheinen.. Ja meidänkin ukko tekee kuolemaan,mutta jollain sairaalla tavalla toivon,että hän kuolisi. Siis hän ryyppää itsensä hengiltä ja näinollen aiheuttaa meille muille vain huolta ja surua.
Puhu ahdistuksestasi ja menetyksestäsi jonkun sellaisen kanssa,joka on myös menettänyt läheisensä. Se auttoi ainakin minua.