Jo kunnon rupean metallia aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti kuunnelleena, mieleen on jäänyt bändejä, joita ei halua otsikon mukaisesti lokeroida mihinkään tiettyyn genreen ja sen alalajiin.
Kuvaillessa yhtä niistä, mieleen tulee melankolisuutta, kuolemaa, rakkautta, melodisia riffejä, intensiivistä ja depressiivistä laulua kahden eri vokalistin ja taidokkaasti säveltämän pumpun vetämänä. Vähän Type O:maista goottia ja jotain vanhan Metallican thrashmäisyyttä yhdistettynä perinteisemmän death-metallin vaikutteisiin ja esitettynä varsin ehjän melodisena kokonaisuutena puukko ranteella ja köysi kaulassa ... vaikuttavaa!
Edellisen vokalistin tummempi, aikalaisen voimakas äänimaailma ja toisen aktiivisempi potkivat molemmat päähän bändin perusídeaa tukien. Tästä huolimatta bändin kehityskaaressa soundi on kokenut muutoksia, joista merkittävämmät osuvat tuohon vokaalistin vaihtoaikaan. Yhtyeellä on kaksi selkeää aikakautta.
Vaikutteita bändi on ottanut useasta lähteestä, kopioinut ei koskaan. Tyyli on täysin omanlaisensa ja varsin pidetty siinä kuuntelijakunnassa, jonka se ehti itsellensä saada maailmaa kiertäessään. Varsinaista läpilyöntiään myyntimielessä yhtye ei koskaan tehnyt, mutta Nikulan Jonen sanoin se on yksi Suomen metallimusiikin pioneereista. Kuuluisuuksista ainakin HIM on sille velkaa "jotain", kuten myös moni muu bändi ympäri maailman.
No, pelleilyt sikseen, moni ehkä arvaa, että Sentencediä saattaisin meinata. Mielestäni kaikki ulkomaalaiset ja kotimaiset kokoonpanot huomioiden, se rakensi kokonaisen metallin alalajin - tuomiometallin (kuhan pelleilen :-) - tyhjästä.
Toivon, että joskus se saa vielä arvoisensa tunnustuksen. En tarkoita niinkään mitään myyntimenestystä, vaan ainakin useamman "tuo bändi teki jotain helvetin hienoa" -lausahduksen joltain vaikutusvaltaisemmalta taholta kuin tällaiselta kotisohvan metallidiggarilta.
Jos halajatte, heitelkää ajatuksianne tämän tyylisestä musiikista, kotisuunnasta tai ulkomailta.
Sohva vaikenee, toivon mukaan ikuisesti.
Kuvaillessa yhtä niistä, mieleen tulee melankolisuutta, kuolemaa, rakkautta, melodisia riffejä, intensiivistä ja depressiivistä laulua kahden eri vokalistin ja taidokkaasti säveltämän pumpun vetämänä. Vähän Type O:maista goottia ja jotain vanhan Metallican thrashmäisyyttä yhdistettynä perinteisemmän death-metallin vaikutteisiin ja esitettynä varsin ehjän melodisena kokonaisuutena puukko ranteella ja köysi kaulassa ... vaikuttavaa!
Edellisen vokalistin tummempi, aikalaisen voimakas äänimaailma ja toisen aktiivisempi potkivat molemmat päähän bändin perusídeaa tukien. Tästä huolimatta bändin kehityskaaressa soundi on kokenut muutoksia, joista merkittävämmät osuvat tuohon vokaalistin vaihtoaikaan. Yhtyeellä on kaksi selkeää aikakautta.
Vaikutteita bändi on ottanut useasta lähteestä, kopioinut ei koskaan. Tyyli on täysin omanlaisensa ja varsin pidetty siinä kuuntelijakunnassa, jonka se ehti itsellensä saada maailmaa kiertäessään. Varsinaista läpilyöntiään myyntimielessä yhtye ei koskaan tehnyt, mutta Nikulan Jonen sanoin se on yksi Suomen metallimusiikin pioneereista. Kuuluisuuksista ainakin HIM on sille velkaa "jotain", kuten myös moni muu bändi ympäri maailman.
No, pelleilyt sikseen, moni ehkä arvaa, että Sentencediä saattaisin meinata. Mielestäni kaikki ulkomaalaiset ja kotimaiset kokoonpanot huomioiden, se rakensi kokonaisen metallin alalajin - tuomiometallin (kuhan pelleilen :-) - tyhjästä.
Toivon, että joskus se saa vielä arvoisensa tunnustuksen. En tarkoita niinkään mitään myyntimenestystä, vaan ainakin useamman "tuo bändi teki jotain helvetin hienoa" -lausahduksen joltain vaikutusvaltaisemmalta taholta kuin tällaiselta kotisohvan metallidiggarilta.
Jos halajatte, heitelkää ajatuksianne tämän tyylisestä musiikista, kotisuunnasta tai ulkomailta.
Sohva vaikenee, toivon mukaan ikuisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuulostaa tuo termi "melankolinen death metal". Jotain lähimpänä tuohon istuvaa voisin suositella Katatonian Viva Emptiness-levyä.