Vaimoni täytti juuri 40v. Siitä alkoivat ihmeelliset ja vainoharhaiset mustasukkaisuus-syyttelyt,joissa ei ole tippaakaan perää!Lisäksi oleminen kotona on alkanut olemaan jo kiusallista,koska erimielisyyttä vaimoni kaivaa pienemmistäkin asioista. Ennen vaimoni täytettyä tuota 40v:ta vietimme suhteemme ehkä parasta aikaa; ei mitään riitoja, lapsetkaan eivät tarvineet enää jatkuvaa holhousta,joten meillä oli aikaa toisillemme... mutta ykskaks..niksnaks...
En toki varmaan itsekään ole täydellinen,mutta vaimoni lähi-sukulaisista huomaa,että jotain samaa piirrettä on ilmassa,koska kaikki ovat eronneet tuon iän saavutettuaan tai hieman ennen sitä.
Kaikkihan tiedämme,että naiset ovat vaikeita ;)=vitsi,mutta tapahtuuko naisen psyykkeessä jotain dramaattista 4 -kympin hujakoilla?Tietääkseni "mummo-kuume" ei ala vielä tuossa iässä kenelläkään.
Vastaukset vaimon toisesta miehestä voi jättää,koska olen sen itsekin huomioinut ja todennut sen mahdottomaksi.Seksuaali-elämääkin liittoomme mahtuu riittävästi;laadusta en ota kantaa.Lisäksi kommentit "jätä se nalkuttava huora" voi jättää kirjoittamatta.Rakastan vaimoani ja haluaisin tehdä kaikkeni liittomme eteen,mutta jossakin vaiheessa tunnen rajan tulevan vastaan!
En toki varmaan itsekään ole täydellinen,mutta vaimoni lähi-sukulaisista huomaa,että jotain samaa piirrettä on ilmassa,koska kaikki ovat eronneet tuon iän saavutettuaan tai hieman ennen sitä.
Kaikkihan tiedämme,että naiset ovat vaikeita ;)=vitsi,mutta tapahtuuko naisen psyykkeessä jotain dramaattista 4 -kympin hujakoilla?Tietääkseni "mummo-kuume" ei ala vielä tuossa iässä kenelläkään.
Vastaukset vaimon toisesta miehestä voi jättää,koska olen sen itsekin huomioinut ja todennut sen mahdottomaksi.Seksuaali-elämääkin liittoomme mahtuu riittävästi;laadusta en ota kantaa.Lisäksi kommentit "jätä se nalkuttava huora" voi jättää kirjoittamatta.Rakastan vaimoani ja haluaisin tehdä kaikkeni liittomme eteen,mutta jossakin vaiheessa tunnen rajan tulevan vastaan!
Vastaukset 24
Vanhimmat
että rouvallasi on omasta mielestään aiheellinen syy epäillä sinua. Joskus voi joitakin asioita ymmärtää väärin, eikä asiaa sitten kehtaa ottaa puheeksi, koska asiasta ei olla varmoja.
Minulla ei ainakaan niksnakseja ole tapahtunut. Päinvastoin taidan muuttua lauhkemmaksi joka päivä.
Se aika... minulla nimittäin. Voi aiheuttaa ikäväntuntuista kireyttä ja tuskaantumista.
Olen varmaan mustasukkaista tyyppiä, mutta nykyään en enää viitsi jaksaa antaa sille tunteelle valtaa. Jos hän sattuisi näkemään paremman puoliskon jossakin muussa kuin minussa, niin ei voi mitään... Kuvittelisin iän tehneen minusta lauhkeamman ja avarakatseisemman. Tosin on tällä tasaisen turvallisella kumppanillakin osuus asiaan. Suhteen alkuaikoina n. 7v. sitten uskollisuusasiat puhuttiin puhki.
Voipi olla jotain vanhenemiskriisiä. Huomaa että vanhenee, mutta vielä olisi käypänen nainen, ja oikkuilee siä oloaan. Sitten kun tulee ne vaihdevuodet, silloin voivat oirehtia vakavastikin. Siitä nyt tuskin vielä on kysymys.
Naiset vaan on joskus kummallisia, niillä menee tunteet logiikan edelle.
Toivottavasti tämä vaihe on vain väliaikainen ja menee pian ohi, mutta mikäli se jatkuu tai vaihdevuosien saapuessa pahenee hyppään minä pois junasta. Tuntuu vaan välillä siltä, ettei tuollaista nimenomaan jatkuvaa oikuttelua ja syyttelyä kestä pirukaan...
tuo viime kommenttisi osoitti sen että,naisesi tekisi viisaan ratkaisun kun potkaisisi sinut yli laidan. Jos perkele miehestä ei ole ottamaan vastuuta niin hyvinä kuin huonoinakin aikana, niin ei muuta kuin hylykyyn.
Mitäs jos ne onkin sinulla ne oireet mitä kuvaat naisesi oireiksi,pahoin pelkään.
Ota järki käteesi, joskaan sitä ei liene paljon?
Vie vaimosi hautaan,niin hänkin on velvoitettu tekemään.
Luulet itsestäsi melko paljon,odotatko vain naisesi olevan joka käänteessä sinulle mieliksi??
Hah,hah ja huh huh..
Vaimollasi on selvästi IKÄKRIISI.
Hän tietää kellon tikittävän, mutta jollain tapaa ei ole tyytyväinen elämäänsä: liian yksitoikkoista?
Oletko kysynyt vaimoltasi, että mikä häntä riivaa. Miten hän muuttaisi elämäänsä, jos siihen olisi täydet mahdollisuudet?
Entä mitä hänestä on rakkaus?
Millaista avioliiton tulisi hänestä olla?
Entä sinä? Sen sijaan, että täältä apua etsit (hyvä asia sinänsä), niin mietitkö omaa käyttäytymistäsi koskaan? Läheisyys muulloinkin kuin sängyssä, onko sitä?
Naiselle rakkauden osoitus on tärkeämpää kuin kauniit sanat. Ehkä hän testaa rakkauttasi syytöksilläsi, jotta huomaisi käytöksestäsi, että sinusta hän on edelleen mitä rakastettavin ihminen ja paras vaihtoehto sinun vaimoksesi.
Kyllä kuulostaa ihan ikäkriisiltä! Ja jos vielä pukkaa vaihdevuodet tuohon niin eipä hypitä junasta vaan keskustellaan ja rouva lääkäriin hakemaan hänelle sopivat estrogeni(hormoni)lääkkeet ja takaan ja alleviivan elämälaatunne paranevan kaikin osin. Toivotan onnea koska tulossa on elämänne parhaat vuodet!!!
Itsestäni olen huomannut, että vaikka minulla ei mielestäni ole mitään kriisiä menossa, niin iän myötä vauhti vain hidastuu eikä jaksa yhtä paljon kuin ennen. Harva jaksaa olla väsyneenä hyväntuulien, ja pelkät arkirutiinit voivat todella näännyttää. Pelkästään tämän huomaaminen voi saada pelkäämään että mitäs tulee seuraavaksi, eikä sekään tee aurinkoiseksi.
Toinen juttu on, että vaikka minulla ei mielestäni ole mitään varsinaisia vaihdevuosioireita ja kuukautiset tulevat kellon tarkkudella, niin olen ruvennut saamaan yhä enemmän PMS-oireita, ja klassinen oirehan on kärttyisyys ja nalkutus. Vaan ole varovainen ennen kuin rupeat vaimosi kuullen selittämään mitään PMS:stä, me ei tykätä siitä, että miehet usein yrittävät selittää vaimon vihaisuutta tällä verukkeella silloinkin kun omissa toimissa on ollutkin mainitsemisen aihetta ;)
Noin vuosi sitten pääsin eroon omasta ikäkriisistäni, joka taisi kestää 1-2 vuotta. Minäkin olin normaalia mustasukkaisempi ja kiukkuisempi. Omat tunteenpurkaukseni johtuivat enimmäkseen siitä, että vanheneva naamatauluni ei enää viehättänyt itseäni. Tietysti epäilin, ettei se viehättänyt enää miestänikään. Mieheni aikoinaan kehui minua jatkuvasti maapallon kauneimmaksi naiseksi ja nyt en ole kovinkaan usein kuullut häneltä mitään positiivista, päin vastoin. Ja kun mieheni vielä on paljon kapakoissa juoksevaa tyyppiä ja näkee siellä paljon kauniita nuoria naisia, niin se jos mikä saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Pelkäsin, että mieheni ei pidä minua enää viehättävänä ja ihailee ja haluaa todellisuudessa niitä nuoria naisia. Ei meidän seksielämässämme mitään vikaa ole, mutta tietysti vuosien varrella kaikki jännitys ja uutuudenviehätys on kadonnut. Mieheni on kotona hiljainen telkkarintuijottaja, ärtyy helposti kaikesta ja ei tosiaan paljon positiivista palautetta anna. Tiedän, että mieheni olisi halutessaan pystynyt paljon helpottamaan ikäkriisiäni, mutta hän valitettavasti on itsekeskeinen omaan napaan tuijottaja eikä osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Itse olen onneksi päässyt pahimmasta vaiheesta ohi, mutta jos mieheni olisi osoittanut rakkautta ja arvostusta ja joskus kehunut ulkonäköäni ja sanonut, miten ihanaa seksi kanssani on niin olisi varmasti kriisi ollut helpompi ja lyhyempi. Mieheni luulee, että kun muutaman vuoden välein kertoo nuo asiat, niin niitä ei tarvitse useammin toistella. Mutta kyllä niitä kaipaa kuulla, minä ainakin kuulisin niitä mielellään vaikka joka viikko. Kyllähän sitä epäilee, että jos toinen ei mitään positiivista sano pitkään aikaan, niin hänen tunteensa ja ajatuksensa ovat voineet muuttua...Toki siinä kriisissä oli kysymys muustakin kuin ulkoisesta rapistumisesta, parisuhdetta mietti syvältä: Haluanko todella olla lopun elämääni tuon ärsyttävän äijän kanssa, vai annanko palaa niin kauan, kuin vielä vähän on armonaikaa jäljellä? Tuhlaanko viimeiset edes vähän nuoret vuoteni tylsään ihmissuhteeseen, joka ei anna paljon mitään? Vai annanko itseni rakastua vielä kerran ja tuntea nuoruuden ja vapauden huuma? Olen kuolettavan kyllästynyt olemaan äiti ja vaimo. Haluaisin vielä kerran olla NAINEN ja vapaa...Kaikki tämä ja paljon muuta pyöri mielessäni kriisiaikana. Nyt olen löytänyt muuta sisältöä elämääni, eikä minulla ole enää aikaa pohtia ulkonäköäni ja parisuhdettani. Yritän olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Monella muulla on asiat paljon huonommin monellakin tapaa. Yritän kestää mieheni ärsyttävät piirteet ja arvostaa sitä hyvää, mitä hänessä on. Ennen kaikkea, yritän itse kasvaa ihmisenä.
vaivaa myös miestäni? Niin on muuttunut omituiseksi, etten paremmin sano. Vahtii minua kuin mikäkin, mutta minä en saisi hänen asioistaan tietää.
Itelläni ei ole mitään tuollaista ollut, kuin sinä kerroit. Olen ollut itseeni tyytyväinen, olen vieläkin. Mutta alkaa pikku hiljaa mieli muuttua, kun mies on muuttunut menevämmäksi: jatkuvasti menossa, mutta haluaa tietää missä minä menen ja mitä teen.
... vaan kateutta. Nainen tuossa 40 v. alkaa ajatella omaa elämäänsä ihan eri kantilta. Kohossa ja mielessä muutokset. Nainen tuossaiässä jo tiedostaa elänän lyhkäisyyden, lapset tehty, ym. Pitäisi alkaa aivan erillainen elämänaika, mutta ei - tässä välissä naisilla on sanoisko paskamaista aikaa n. 10 vuotta, unettomuutta, väsymystä, kiukuttelua, hikipuskia ym. Toisille se voi olla tosi vaikeata, mutta yksilöllistä. Toiset osaa hakea apua kun tajuaa sen, että enhän minä ole sairas, mutta lääkärillä olisi hyvä käydä, Naiset, syökää paljon soijaa, soijaa, soijaa ja liukuvoide on jees.
eli varhaisia vaihdevuosiahan tuo enteilee
Hormonitominta alkaa vähentyä pikkuhiljaa ja kyllä se mieltä heittelee aika tavalla.
Mitään muita merkkejä ei välttämättä tule vuosiin.
Valitettavaa naisen elämään kuuluvaa - miehet eivät useinkaan ymmärrä vaan ottavat eron ja katuvat myöhemmin.
Yksi nyt jo yli kuusikymppinen kaveri, joka otti vaimostaan eron manasi jälkeenpäin, että jos olisi ymmärtänyt tai jos joku olisi edes vihjannut syyn vaimon kummalliseen käytökseen jhtuvan vaihdevuosist, niin eroa ei olisi tullut vaan ymmärrystä olisi kaiketi löytynyt - sillä vaihdevuosien mentyä ohi ja elämän tasaannuttua vaimo oli jälleen oma ihana itsensä vaan ei enää vaimo eikä sellaiseksi enää halunnut tulla..
"sillä vaihdevuosien mentyä ohi ja elämän tasaannuttua vaimo oli jälleen oma ihana itsensä vaan ei enää vaimo eikä sellaiseksi enää halunnut tulla.."
Ukko teki aivan oikein silloin!!!
Mitä sä yritit oikein sanoa..???
Tiedän että akat on aivan isoja paskoja
Kun ikää on alle 50 ja noin 55 vuotta
On 3-siskoa ja pian entinen muija tuon ikäisiä ym
HUUHUUU meitä mies raukkoja mitä joudumme kärsiin..
Ja aivan syyttä, näin on!!NAISET!!!
...mikä on uutta, ennenkokomatonta. Elämä on sellaista, viisas ihminen selviää niistä!
... tosi viisaita ja toivoa antavia. Olen todellakin ehdottanut muutaman kerran ammattiauttajan puoleen kääntymisellä. Lupasin lähteä mukaan ja tukea prosessissa, mutta ei ...
Välillä menee aivan loistavasti, mutta sitten pläjähtää märkä rätti taas vasten kasvoja (kuvainnollisesti).
Kiitos neuvoistanne. Yritän rimpuilla tässä mukana, vaikka välillä tuntuukin, ettei tiedä oikein kuinka päin olisi!
Jokuhan häntä mättää, koska ei neljässäkympissä mitään dramaattista tapahdu. Epäilen vian olevan turhautumisessa, joku hiertää,vaikka vaimo ei osaa sitä sanoin selittääkään. Ehkä hän ei tiedä sitä itsekään, saati että osaisi kellekään purkaa.
Vaihdevuosista tuskin on vielä kyse, ei nekään ihan yhdessä yössä nips naps vaan ala, vaan pikkuhiljaa, lähempänä viittäkymmentä.
Väsymys ja tympääntyminen omaan elämään saattaisi tehdä minut kiukkuiseksi oikuttelijaksi, paitsi ettei enää näissä kymmenissä.
Ehkä olette elämässänne jossain suvannossa, seisovassa vedessä, ja vaimosi kaipaaa jo koskenkuohuja edellisistä päästyään.
Vaihdevuodet ovat hyvin yksilöllinen ilmiö, ihmiset kokevat ne hyvin eri tavoin. Lisäksi vaihdevuodet saattavat alkaa naisella milloin tahansa sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen. Alle kolmikymppisten naisten vaihdevuodet saadaan yleensä keskeytettyä hormonihoidolla, normaaleiksi ymmärrettävät vaihdevuodet alkavat yleensä ikävuosien 35 ja 60 välillä. Normaalia elämänmenoa haittaavia oireita, esimerkiksi ärtymystä ja kuumia aaltoja, voi saada hormonitasapainon heitellessä jo vuosia ennen kuin kuukautiset loppuvat.
kätilön kuitenkin tietävän, että vaihdevuosilla tarkoitetaan juuri kuukautisten loppumisen aikaa. En koskaan ole tavannut alle neljäkymppistä vaihdevuotista. Silloin on vielä kyse jostain muusta hormonitoimintaan liittyvästä, ei menopaussista.
Ei menopaussi voi alkaa milloin tahansa kuukautisten alkamisen jälkeen, vaan on määriteltävissä jälkikäteen, vuosi viimeeksi luonnollisesti tulleitten kuukautisten kuluttua.
Luehan http://www.menopaussi.info/kysy.asp
opiksi itsellesi, ja tiedoksi muillekin.
trv. erikoissairaanhoitaja
tuntevan termin "ennenaikaiset vaihdevuodet". Itselläkin on ne juuri alkaneet, olen 33. Tuttavapiirissäni on useampia reilusti alle 40v naisia, joilla vaihdevuodet...Että näin.
Terv. toinen ESH
olette puhuneet asiasta lääkärillenne. Tilannetta voi hoitaa.
.."ammattiauttajan puoleen kääntymisellä"
Ne on yleensä saman ikäisiä ja samat ongelmat!!!
Kun aina jotenkin näin;
"Pitäisi olla muutama nolla perässä kuten olisi
pitänyt olla parhaiden vuosien palkkioissakin."
Että revi siitä, onnea!!!
Emme ole vielä päässeet vielä "puusta" niin pitkälle,etteikö fysiologiamme sitä seuraisi.Nainen on luotu tekemään jälkeläisiä.4o:n tienoilla elimistö alkaa viestiä että on viimeiset ajat saada jälkeläisiä tehtyä ja pistää hormonit kuljettamaan naista.Eli etsimään vastapuolta sen tehtävän täyttämiseksi.Valitettavasti se oma muru ei aina vain satu olemaan se kohde,vaan ikäänkuin grande finalina pitää löytää uutta ainesta suvunjatkamiseen.Näin se vain on ja oli.....minullakin :)
Mieluummin se on jo luonnonlaki, että 40 nainen ei enää halua synnyttää eli aloittaa alusta koko rumbaa, kun pääsee itsekin jo edellisten vuoksi helpommalla.
Olin itse 40v. kun esikoiseni oli jo 20v., enkä olisi silloin enää untakaan nähnyt uudesta raskaudesta.
Kyllä minun ystäväpiirissäni kaikki ovat samaa mieltä..hulluja ovat ne naiset, jotka tuossa iässä vielä laittavat pallon jalkaansa. (jotkut jopa purkavat steriilisaationsakin, mikä on väärin yhteiskunnan varoilla)
Silloinhan normaalisti aletaan nauttia parisuhteesta ja muutenkin lisääntyneestä omasta ajasta.
Onhan niitä poikkeuksia aina..jotkut yrittävät esim. sitoa puolisoa itseensä ja kotiin enempi tuolla keinolla..(????)
Kyllä nelikymppinen mieskin nauttii tuossa iässä jo ns. omasta ajastaan, kun pesue alkaa lentää pesästä. Parisuhde syttyy yleensä uuteen loistoonsa, mutta toisin on niissä suhteissa, joissa aletaan yövalvomiset ja koliikit uudestaan. Myös päivähoitorumbat yms.
Ei sitä kaikkea jaksa enää samallalailla, kuin 20-35v., vaan rankkaa tulee olemaan ja helposti tuolloin paritkin ajatuvat erilleen...
Vaimosi on kyllästynyt ja väsunytkin
Ei varmaan sinuun, mutta teidän yhteistyöhön
Teetkö kotitöitä, teetkö niitä käskemättä, (on inhottavaa aina olla käskemässä), teetkö ne niin hyvin ja huolellisesti kuin vaimosi on sinulle opettanut
Huomioitko vaimoasi muutenkin kuin seksi nälässäsi,
pieni hellä rutistus ohikulkiessa tekee ihmeitä(ei persiille taputus, eikä tissien koittelu, eikä niiden kehuminen)
Kukkia tai lahja ilman syytä olis ihana saada
Vaimoasi saattaa myös rasittaa oman ja sinunkin ulkomuodon rapistiminen, sille ei voi mitään, eikä siitä ole sinänsä haittaa, mutta voi välillä kiukuttaa
Kyllä ne hormonitkin alkavat tehdä kepposia jo tuossa iässä
Hormoni toiminta alkaa pikkuhiljaa muuttua jo paljon ennen "virallisia" menopaussin vaivoja
Kysy rohkeasti mikä kiikastaa, keskustelkaa ja ymmärtäkää toisianne
Onnen suhteellenne