Olemme olleet yhdessä n.6v ja suurin osa tästä ajasta on ollut taistelua. Välillä on oltu erossa, mutta ei siitä mitään ole tullut. Ja taas ollaan erossa, mutta kun naiseni ei siitä selviä, ei yksinkertaisesti osaa olla yksin. Kumpikin tiedetään että ero on ainut ratkaisu tähän tilanteeseen. Itse kyllä pärjäisin ja osaisin katsoa eteenpäin, mutta naiseni vaan masentuu ja lopettaa syömisen ja lopulta mun on pakko mennä apuun. Olen pidellyt tätä naista kuin kukkaa kämmenellä ja halunnu aina selvittää asiat ja auttaa häntä. Kun katson aikoja taaksepäin, niin en enää todellakaan tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Mikään ei ole auttanut... Ei hän suhdetta enää halua, mutta ei halua erotakkaan, kun olen kuulemma niin hyvä mies ettei koskaan löytäisi vastaavaa, joka välittäisi niin paljon.
Mitä tässä tilanteessa pitäis tehdä? Itse en halua suhdetta mistä en saa mitään, mutta kärsin siitä kun tiedän että hänellä ei ole asiat kunnossa. Tiedän että hän on niin heikko, että murtuu jos menettäisi minut. Ehdotinki että muutettaisiin takaisin yhteen, mutta ei halunnut.
Onko parempi että jätän hänet lopullisesti tietäen että se tuhoaa hänet, siis todellakin tiedän että hän sulkeutuu omaan koloonsa eikä yritäkkään selviytyä??
Tämä asia on jo lyönyt minut niin monesti maan rakoseen, etten enää tahdo jaksaa. Taas tuntuu siltä että olisi parempi... nukkua pois.
Mitä tässä tilanteessa pitäis tehdä? Itse en halua suhdetta mistä en saa mitään, mutta kärsin siitä kun tiedän että hänellä ei ole asiat kunnossa. Tiedän että hän on niin heikko, että murtuu jos menettäisi minut. Ehdotinki että muutettaisiin takaisin yhteen, mutta ei halunnut.
Onko parempi että jätän hänet lopullisesti tietäen että se tuhoaa hänet, siis todellakin tiedän että hän sulkeutuu omaan koloonsa eikä yritäkkään selviytyä??
Tämä asia on jo lyönyt minut niin monesti maan rakoseen, etten enää tahdo jaksaa. Taas tuntuu siltä että olisi parempi... nukkua pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olin samassa tilanteessa kun erosin exästäni vuosi sitten. Yritin jopa itsemurhaa tuolloin, niin pahasti oli asiat. Mutta mielestäni sinun ei pitäisi jäädä suhteeseen jota et halua, ja et varsinkaan jatkaa sitä vain toisen ihmisen takia. Elät vain kerran ja sinun on ajateltava omaa itseäsi, omaa onneasi. Miten minä selvisin (aivan upean exäni avulla!) oli seuraavasti: hän auttoi minut eron läpi ja omille jaloilleni. Hän ei edes deittaillut muita naisia kunnes olin vahvistunut niin paljon että pystyin seisomaan omilla jaloillani. En ollut itsenäistynyt tarpeeksi suhteemme aikana, mutta hän auttoi minua itsenäistymään eromme jälkeen. Me puhuimme, hän kuunteli ja piti huolta siitä, etten tuntenut itseäni "hylätyksi". Hänestä tuli paras kaverini ja sielunveljeni. Kyllä tyttösi erosta selviää, usko pois. Hänen on opittava ottamaan vastuu omasta elämästään ja opittava itsenäistymään! Ja vain sinä voit häntä siinä auttaa. Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä =). Tsemppiä teille!
Tekstisi oli täyttä totta.
Kuunteleminen ja tukeminen on nyt tärkeää. Älä jää roikkumaan onnettomaan suhteesi. Me eletään vain kerran. Mutta älä heti jätä naistasi yksin. Tee niin kuin sinkkutyttö kirjoitti:)
Voimia ja tsemppiä! *halaus*
Kiitos sulle paljon, tuli kyyneleet silmiin kun luin vastauksesi. Nyt taitaa olla mun vuoro olla upea exä ja sitähän olen yrittänyt ollakin. Sun tilanne kuullostaa kyllä samalta. Me tosiaan sovittiin että ei olla enää yhdessä, mitä se nyt sitten tarkoittaakin, tässä tilanteessa.
Vaikeaa tässä on se että hän ei edes yritä itse selviytyä vaikka itse tätä halusikin. Hän ei halua ottaa mitään vastuuta omasta elämästä. Kuitenkin tuntuu että itse olen jo uhrautunut hänen takiaan ihan tarpeeksi, mutta vielä pitäisi jaksaa.
Pelkään kuitenkin tuota ystävyyssuhdetta, että tuleeko siitäkään mitään muuta kuin huonon suhteen jatke.
Otitko sinä exäsi avun aina vastaan vai osasitko sitä itse pyytää? Välillä on niin raskasta kun toinen vain hokee, että "kukaan ei voi auttaa enää, sitten sä ymmärrät kun löydät mun ruumiin".
Ymmärrän kyllä tilanteen, mutta kun tietäis mitä tehdä, olen aina valmis kuunetelemaan ja puhumaan ja kaveriksi lenkille vaikka keskellä yötä...
Miten exäsi selvisi erosta, tuskin hänkään ihan tunteeton oli ja olisitko voinut jatkaa suhdetta kaiken jälkeen?
Käyt läpi erittäin vaikeata aikaa, yritä jaksaa. Erostamme on nyt jo vuosi, ja olemme sen jälkeen puhunut paljon siitä miten hän jaksoi tuona aikana. Ja pitää kyllä myöntää, että oli aikoja jolloin hän oli niin peloissaan ja niin väsynyt, ettei osannut enää auttaa. Jos sinulle käy näin, niin puhu ystävillesi ja ota ihmeessä tilanteeseen etäisyyttä. Ja vaikka kuinka alkaisi jossain vaiheessa pistämään vihaksi (aivan varmasti rupeaa), niin älä huuda hänelle. Hän on sairastunut psyykkisesti, hän on liian heikko ottaakseen sitä vastaan. Mutta sitten taas, kokemuksesta voin sanoa, että jos sinusta tulee liian hellä, hän käyttää sitä hyväkseen. Niin minä tein. Kun huomasin saavani huomiota ja hellyyttä, jota en suhteen loppumisen jälkeen ollut kokenut, jäin ”tuleen makaamaan”. En edes halunnut yrittää siitä ylös. Olinhan saanut hänen huomionsa! Eli, pidä kuitenkin pää kylmänä. Kuuntele, lohduta, auta häntä näkemään huominen valoisammin. Mutta älä hempeile, älä anna hänen kääntää katsettaan totuudelta. Ja totuushan on, ettette ole enää yhdessä! Älä käyttäydy kuin poikaystävä, ole ensimmäistä kertaa hänen ystävänsä. Hänen on hyväksyttävä eronne ja silti haluttava jatkaa elämäänsä. Toivon teille kaikkea parasta, toivottavasti tilanteenne paranee. Valitettavasti minun täytyi käydä liiankin lähellä kuolemaa ymmärtääkseni että haluan elää. Ja siitä alkoi tieni ylös vaikeasta masennuksesta ja kuolemanhalusta. Toivotaan, että tyttösi on vahvempi, ja haluaa parantua. Kysyit vielä, että olisinko voinut jatkaa suhdetta myöhemmin. Kyllä, luultavasti. Tilanne on, että onhan minulla vieläkin tunteita häntä kohtaan. Mutta kaikkein tärkeintä on nyt, että emme menettäneet toisiamme, vaikka luovuimme parisuhteesta. Tulevaisuus näyttää oliko se oikea päätös. Nyt onneksi olen vahvistunut ja muuttunut ihmisenä ymmärtämään, että vain minä itse voin määrätä omasta elämästäni ja onnestani! Vaikutat erittäin auttavaiselta ja mukavalta ihmiseltä. Uskon, että olet juuri se apu jota exäsi tällä hetkellä kaipaa. Voimia sinulle!
Kerrankin on joku joka ymmärtää tämän tilanteen. Yleensä vaan sanotaan et anna sen olla, ei sun tarvi sitä enää murehtia, etsi uus... Mut sinä tunnut tietävän totuuden mikä se on. Olen varmasti tehnhyt virheitä, olen suuttunut välillä kun oloen kyllästynyt tilanteeseen ja ollut myös liian hellä(vaikea pidättää). Viimeksi yritin lopettaa kaiken huolenpidon ja piilottaa omat tunteeni, mutta pieleen meni. Nyt aioin ottaa oppia sinun kokemuksista... pitemmän päälle se on varmasti kummanki kannalta parempi. Sinun exäsi tuntuu olevan kuin minä, väsynyt ja peloissaan... aina välillä.
Kiitos sulle ja *iso hali* Todellakin näen nyt asiat valoisammin =)
olen kokenut saman kuin sinä muuten mutta en yrittänyt itsemurhaa silloin kun exäni jätti minut,olin muuten vaan täysin murtunut pitkän aikaa.samalla tavalla minunkin exä huolehti minusta ja katsoi että pääsen takaisin jaloilleni.ajattelin että onpa ihanasti tehty, mutta en tullut ajatelleeksi sellaista asiaa, missä nyt olen.olen rakastunut tähän exääni uudelleen, ja haluaisinkin hänet takaisin!!!! olen alkanut jo hänelle puhumaankin että yritettäisiinkö vielä.hän välittää minusta paljon, mutta en sitten tiedä välittääkö sillä tavalla...olen sanonut että joko yritetään, tai sitten välit lopullisesti ja kokonaan poikki.tämä on todella epätoivosta, mutta kun rakastan häntä niin mielettömästi!!!!!!!!!!